Uskonpuhdistus on anakronistinen sana. Mutta antaa tulla vaan, meillä on varmaan paljonkin asioita pielessä ja olemme itsekin kovia kritisoimaan itseämme. Lupaan että minä häpeän joitakin luterilaisia edesottamuksia enemmän kuin kukaan ei-luterilainen.
Ja silti, se on minun kirkkoni ja minä olen sen pappi. Ja tulen olemaan vaikka siitä ei jäisi mitään jäljelle.
D
Ööö siis tuota sanoin tämän saman asian tuolla aiemmin… Mutta saahan sitä kertailla! 
Kyllähän tuolle olisi täällä käytettäväksi (siis ekumeenisella palstalla) muitakin vaihtoehtoja, vaikkapa tässä:
https://evl.fi/maailmalla/ekumenia/ekumeeniset-avioliitot
Ihan hyvä termi tuokin on. Minun korvaan tuo on vähän sellaista virastokieltä, mutta varmaan tottumiskysymys. Ortodoksien parissa varmaan wanhastaan käytetty eri termiä, mutta samaa asiaa nuo toki tarkoittaa. Kaipa jokaisella kirkolla on oma slanginsa.
Minusta tuo on outo pykälä, että kummankin pitää kuulua johonkin kirkkokuntaan. On paljon kastettuja kristittyjä, jotka eivät ole minkään virallisen kirkkokunnan jäseniä. Näin on erityisesti nuorten keskuudessa. Minusta vihkimisessä pitäisi olla harkinnan varaa. Evlut kirkko vihkii ei-uskovia, jotka muodollisesti kuuluvat johonkin kirkkoon, mutta jättää sellaiset uskovaiset vihkimättä evlut kirkkoon kuuluvan kanssa, jotka eivät ole jonkun virallisen puljun jäseniä. Mahdollisesti näin on myös ortodoksisen kirkon laita, samantapaiset lait koskevat ortodoksejakin, mutta en tunne asiaa tarkemmin. Meillä Suomessa byrokratia ratkaisee vihkimisoikeuden. Ko laki on mielestäni valtiokirkollisuuden jäännös.
Joo, sanon minäkin jotain. En osaa suomea hyvin (tähän viestiin sain apua) @timo_k käyttää kovin eri painot kuin vaikka ekumeninen patriarkka (esim. http://www.ec-patr.org/docdisplay.php?lang=en&cat=50 ). Ymmärrän huolen kirkon vanhat kaanon mutta eikö ortodoksikirkon kaanonit kiellä mm. pappien saunassa käynti? Jonkin aika “ortodoksi-maassa” asuneena tiedän mm. pappi, joka meni (piispan luvalla) naimisiin jo vihittynä. Tarkoitan vain, että kaanoneja on tulkittu aikainenkin. Kovin kielteinen kuva luterilaista ja vanhan kirkon kaanoneista, joka ei ehkä oli kovin tarkka. Kevyt googletuskin löysi tämän: http://www.angelfire.com/ny4/djw/lutherantheology.ecumencouncils.html .
Fun fact, Ruotsissa pitkään SvK pappien piti mennä vain luterilaisten kanssa naimisiin. Selasin kirjaa 60-luvun kirja, jossa jopa kehoitettiin menemään naimisiin vasta vihittynä pappina. Seurakunta piti hyväksyä puoliso. Nyt harmikseni en saa viite mieleen. Kirja lähinnä nauratti ja se oli jännittävä kuvaus se aika - ainakin Ruotsissa.
Sitten koskien ketjun aihe: sääli jos muutos ehdotetaan. Avioliitto Herrassa vaatii aina kristillisen ulottuvuuden ja jäsenyyden. Eikö avioliiton siunaus ole ihan validi, jos avioliitto Herrassa välillä kaksi kristitty ei ole mahdollinen?
länk: https://uskojarukous.fi/t/avioliittolain-muutos-1-3-2017/1007/179?u=alg
Osaat suomea oikein hyvin. Ei tätä tarvitse pyytää anteeksi. Kirjoita vain ihan rohkeasti, kun kirjoitat täydellisen ymmärrettävää suomea. Ei ketään kiinnosta mahdolliset kielioppivirheet, mitä satuu kaikille riipppumatta maasta tai äidinkielestä.
Ortodokseilla on ajatus, että kanoneita voi soveltaa tilanteen mukaan. Kanoneita ei välttämättä sovelleta kirjaimellisesti, vaan kukin paikalliskirkko soveltaa niitä paikallisten olosuhteiden mukaan. Soveltaja on piispainkokous.
Voi tietysti olla sitä mieltä, että samaa tekevät luterilaiset. Mutta ortodoksin korvaan tämä kuulostaa hämmentävältä, koska ulospäin vaikuttaa siltä, että kanonit eivät merkitse luterilaisille mitään. Tämä mielikuva voi olla väärä, mutta uskoisin, että tämä tuntuma vastaa useimpien ortodoksien mielikuvaa.
Kirkkokunnan jäsenyys on jossain määrin helpommin ja objektiivisemmin arvioitava asia kuin henkilökohtainen vakaumus. Ilmeisesti sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka kuuluvat seurakuntaan joka ei ole virallisesti rekisteröitynyt kirkkokunnaksi, voitaisiin tehdä jonkinlaista tapauskohtaista arviointia - en ole tästä kuitenkaan varma. Meillä tällainen ei tullut ajankohtaiseksi, kun ei-evlut osapuoli kuuluu ihan viralliseen kirkkokuntaan. Me tehtiin esteiden tutkinta maistraatissa, ja ihan siinä maistraatin paperissa luki seurakunnaksi Vapaakirkko.
Tässäpä tämä. Minusta papilla tulisi olla oikeus tehdä harkintaa ja keskustella pariskunnan kanssa, mutta lainsäädännön kannalta on selkeää ja helppoa, että sääntö on tehty kategorisesksi.
Taitaa olla evlut kirkon oma sääntö. Eräs pappiressu vihki Suomessa oliko se nyt viime kesänä avioliittoon evlut kirkosta eronneen roomalaiskatolisen kanssa ja silloin todettiin, että vihkiminen on laillinen. Sulhanen ei muistanut eronneensa kirkosta, morsian oli ulkomaalainen. Vihkijä oli joku eläkerovassti, sulhasen tuttu. Hän ei tullut tarkistaneeksi kuuluuko sulhanen kirkkoon.
Kiitos kannustus kielestä! Ymmärrän mielikuvan ja myös Ruotsin ja Suomen kohdalla kirkoissa käymistila. Toki jos katsoa historia, kaikissa kirkoissa on näitä trevande tider (på finska?) ja niistäkin on selvitty. Osa ongelma on ylipäätään se idän ja lännen kirkkojen erot ja kaanonit. Toisaalta luterilaisuudessa ehkä muiden auktoriteettien käyttö jää (ainakin julkisuus) peittoon Raamatun käytön ohella. Tämä on todella valitettavaa. Minun moni tuttu maallikko ja pappi tästä sama mieli. Olisi ekumeniski teko ja luterilaisuudelle uskollinen sellainen. Minusta on tärkeä että nykyajan praksis seuraa meneiden ajat käytänteitä, vaikka sitten kautta sovellus. Onneksi nykyään on otettu paljon positiivinen askeleet kohti vanhaa käytös. Ruotsissa esim. messujen aktiivisempi vietto, pyhien muistopäivät liturgiaan, osv. Toisaalta paljon on luterilaisuudessa se, mikä on myös kaanoneissa.
Tämä tosiaan jää peittoon. Ortodoksina minusta olisi ainakin ihan iloista, että luterilaisilla olisi parempi kirkollinen itsetunto ja että luterilaiset käyttäisivät rohkeasti ja julkisesti vanhakirkollisia lähteitä, jos kerran nämä ovat luterilaisille tärkeitä. Tunnustuskirjoissa on toki vanha vanhakirkollinen identiteetti, mutta nykyajan luterilaiset eivät ulkopuolisen silmin vaikuta samaan tapaan olevan kiinnostuneita samanlaisesta identiteetiteetistä. Tämä ei edes ole kritiikkiä - varmaan korkeakirkollisia luterilaisia turhauttaa ihan sama asia.
En ole ihan varma, mikä olisi trevande tider suomeksi. Ilmaisu on ymmärrettävä, mutta vaikeaa kääntää asiayhteydessä suomeksi. Onkohan täällä joku työkseen kääntäjä? @Nienna? @AnttiValkama?
Öppöppöpp, et puhu nyt kaikista luterilaisista. Omassa kirkossani ei ainakaan mitään noista
Tykkään samaa, että luterilaisilla olisi parempi kirkollinen itsetunto ja että luterilaiset käyttäisivät rohkeasti ja julkisesti vanhakirkollisia lähteitä. Toisaalta ainakin moni lukemani asiakirja ne viittaa. Voimme miettiä vaikka ekumeniset keskustelut osv. Uskon, että moni uudistus perustuu myös vanhakirkon praxikseen vaikka ne ei aina kirjata auki. Ehkä tulisi.
Uskon että aika laaja piiriä. Ruotsissa ehkä pelko yhteiskunnan suunta ja toisaalta luteristit voivat vähän vaikuttaa asiaan. Itse jätin oma förtroendeuppdrag pois koska koin silloisen asetelman vaikeana. Nyt meillä SvK on POSK (Partipolitiskt obundna i Svenska kyrkan) ja muuta. Ehkä minun pitäisi palata POSK piirissä.
Tämä on varmaan ihan totta. Mutta jos ne näkyvät vain ekumeenisessa keskusteluissa eikä kirkon elämässä niin se kuulostaa vain korulauseilta.
Ekumeeniset kirkolliskokoukset (7) ovat luterilaisillekin ohjeellisia. Raamatun kaanon (jossakin muodossa) on erityisen velvoittava.
Keskivertolutsku tietää näistä varmaan yhtä paljon kuin keskiverto-ortsku.
D
Unohdit tuosta olennaisen disclaimerin. 
Monet asiat vaikuttavat monenlaisilta. Vanhurskaskin syntiseltä.
D
Niin, luterilaisuus on opillisesti hyvin pirstaloitunutta. Ei ole samalla tavalla yhteen oppiin sitoutunutta luterilaisuutta kuin on ortodoksisuutta ja roomalais-katolilaisuutta. Mutta kuvaamani laista luterilaisuuttakin on.
Tuosta tulee mieleeni sitaatti J.K. Paasikiveltä:
“Puolustusministeri puhuu kauniisti, mutta p**kaa.”
Eivät ole. Tuo sanomasi ei tarkoita yhtikäs mitään käytännön tasolla. Ehkä joku luterilainen voi em. kanoneja selailla lämpimikseen, mutta mikään ei häntä siihen velvoita - vaikka hän olisi oman yhteisönsä kirkkoherra, piispa tai kirkolliskokousedustaja.