Tuosta tulee mieleeni sitaatti J.K. Paasikiveltä:
“Puolustusministeri puhuu kauniisti, mutta p**kaa.”
Eivät ole. Tuo sanomasi ei tarkoita yhtikäs mitään käytännön tasolla. Ehkä joku luterilainen voi em. kanoneja selailla lämpimikseen, mutta mikään ei häntä siihen velvoita - vaikka hän olisi oman yhteisönsä kirkkoherra, piispa tai kirkolliskokousedustaja.
Luterilaiset sekoittavat dogmit ja kanonit. Dogmit ovat uskonopillisia määritelmiä, joita ekumeeniset kirkolliskokoukset ovat hyväksyneet (esim kolminaisuusoppi ja oppi Kristuksen kahdesta luonnosta.) Luterilaiset hyväksyvät IV:n ensimmäisen ekumeenisen synodin dogmit. Sen sijaan vanhakirkolliset kanonit eli kirkkojärjestystä koskevat säännöt eivät ole heillä voimassa, eikä myöskään roomalaiskatolisilla, jotka ovat muuttaneet kanonista lakia huomattavasti.
Jatkan vielä. Missään ekumeenisissa kirkolliskokouksissa ei käsitelty sakramentteja. Sen tähden sakramenteista vallitsee kristikunnassa hyvin erilaisia käsityksiä ja käytäntöjä.
Anteeksi kielenkäyttöni. Joku ort esitti kirkolliskokoukset (ekumeeniset) kanoneina. Minulle ihan sama. Jos voisin poistaa tämän ketjun joka muuttui lutskujen niskaan kusemiseksi, niin tekisin sen.
Ihan sama. Jossakin vaiheessa joku näki tarpeelliseksi alkaa kyykyttää perusluterilaisiakin. En tiedä miksi, enkä välitä pohtia.
Hyvää jatkoa.
D
Sen sijaan, että pyydät kielenkäyttöäsi anteeksi, voisit siivota sitä.
Luterilaiset hyväksyvät myös muut 7 ensimmäisen ekum. kirk. kok. opilliset määritelmät siinä määrin kuin niissä on jotain hyväksyttävää, duotheletismi, kuvien kunnioitus jne.
Luterilaiset eivät sekoita dogmia ja kanoneja. Minä en puhunut alunperin kanoneista, vaan kirkolliskokouksista ja Raamatun kaanonista. Se leimattiin p***apuheeksihan ortopuolelta.
Luterilainen kirkkohan ( Kirkot jotka sitoutuvat CAhan ja Lutherin katekismuksiin) ei ole paljon pirstoutunut. Hajontaa on luultavasti enemmän vanhoissa kirkoissa. Skismojakin löytyy vanhoista kirkoista kuten luterilaisiltakin.
D
Skismoja eli riitoja voi olla ortodoksisten paikalliskirkkojen välillä, ja ehtoollisyhteydet poikki, mutta ne eivät johdu opillisista kysymyksistä. Jos joku erehtyy opista, hän on heti kirkon ulkopuolella. Luterilaiset kirkot, joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ovat hyväksyneet naispappeuden, joka (jos sallitaan minun vanhan kirkkomummon näin sanoa) on mielestäni jumalanpilkkaa ja vastoin sekä Raamattua että kirkon traditiota.
Tässä keskustelussa ei ollut tarkoitus keskustella eri kirkkojen opeista eikä myöskään eri tunnustuskuntien jäsenten välisistä avioliitoista, koska luterilainen kirkkohan vihkii (niin kuin meillä Suomessa myös ortodoksinen kirkko) omat jäsenensä aivan sovinnolla toiseen kirkkoon kuuluvien kanssa. Kysymys koski kirkosta eronneita, jotka eivät ole liittyneet mihinkään muuhun kirkkoon.
Luin Kotimaasta jutun, jossa pohdittiin asiaa. Siinä sanottiin, että evlut kirkko haluaa näin tukea kirkkoon kuulumista. Kirkkohäät ja kummeus ovat periaatteessa vain kirkkoon kuuluville. Luterilaisillahan vielä sekin ehto, että täytyy käydä rippikoulu, että saisi kirkollisen vihkimisen. Tuskin nykyään kukaan enää näkee sen vaivan, että menee rippikouluun ja liittyy kirkkoon saadakseen kirkkohäät. Todennäköisesti kirkollinen vihkimiset jäävät tulevaisuudessa historiaan, koska entistä useampi luterilainenkin avioituu kirkkoon kuulumattoman kanssa. Nykyisinkin enää vain noin puolet aviopareista saa kirkollisen vihkimisen.
Minusta on hassua sanoa että on olemassa ehtoollisyhteyden särkyminen, mutta kyseessä ei ole opillinen asia. En ehkä vain ymmärrä tätä. Kyse on kuitenkin ekskommunikaatiosta, ja se on kuitenkin aika iso juttu.
Jos tarkkoja ollaan, niin luterilaiset kirkot eivät ole hyväksyneet naispappeutta (ei ole olemassa nais- ja miespappeutta), vaan sen, että nainen voi toimia pappisvirassa. Meillä saa olla myös sitä mieltä, että pappisvirka kuuluu miehille, kunhan se ei haittaa käytäntöjä.
Ja toki naisten pappeudesta saa olla mitä mieltä vain. Raamatun- ja traditionvastaisuutta en kiellä, jumalanpilkkana en naispappeutta osaa pitää. Tai sanoisin pikemminkin että naisten pappeudesta ei Raamatussa eikä traditiossa hirveästi puhuta. Tai no, en tiedä traditiosta kaikkea.
Mutta totta, aloitin puhumalla kirkkoon kuulumattomien vihkimisestä kirkollisesti. Avioliitto on vanhempi instituutio kuin kristillinen vihkiminen. Oikeus mennä naimisiin on minusta raamatullisestikin perustavampi asia kuin kirkollinen vihkiminen. Siksi kirkko voi ja saa asettaa ehtoja vihkimiselleen, mutta ei sille mitä vihkimisestä juridisesti seuraa tai mitkä ovat juridiset edellytykset avioliitolle. Minusta aviopuolisoiden edes nimellinen kristillisyys on edes jonkinalainen yritys taata se, että liiton seurauksena syntyvät lapset saavat ehkä kristillisen kasvatuksen. Tai että aviolitto nähdään Jumalan hyvänä lahjana.
Näkee ja liittyy. Olen itsekin pitänyt tällaiseen rippikoulun, enkä ole ainoa. Niitä löytyy vuosittain. Mutta faktahan se on, että kirkolliset häät vähenevät. Se ei minua vielä huolestuta, mutta se huolestuttaa, että naimisiinmeno ylipäätänsä vähenee.
Alunperin postasin tuon uutisen erilaisten skenaarioiden pohtimiseksi. Ei ollut tarkoitus lähteä kinaamaan ortodoksista kirkkoa vastaan. Olen pahoillani.
D
Menikö tämä muuten papin piikkiin vai olisiko pitänyt huomata esteiden tutkinnassa (vai oliko se jäänyt tekemättä) ? Taisi päästä iltapäivälehtien etusivulle, kun pariskunta oli “tv:stä tuttu”.
En tunne tapausta tarkemmin. Luin vain lehdistä. Ehkä avioliiton esteiden tutkinta oli tehty siviiliviranomaisten toimesta. Asiaa tutkittaessa päädytiin siihen, että vihkiminen oli laillinen, vaikka pappi oli tietysti rikkonut kirkkonsa sääntöjä. Ei tarvinnut vihkiä uudestaan maistraatissa.
Eihän kirkkoherranvirastosta seurakuntaan kuulumattomalle esteettömyystodistusta saakaan, joten pakko se on ollut maistraatista hankkia. Pappi vain on ollut niin tohkeissaan tai höperö, että ei ole lukenut että missä instanssissa kyseinen sulho on ollut kirjoilla.
Tämä tarkoittaa, että myös ortodoksiset papit voisivat vihkiä homopareja avioliittoon. Jos maallisilla kriteereillä tarkasteltuna ei ole avioliiton esteitä, niin liitto tulkittaisiin aivan lailliseksi. Pappi tietysti saisi jotain sanktioita. Sitten hän käräjöisi siitä, ja maallinen oikeus katsoisi, ettei pappia voi rangaista siitä, että hän käyttää vihkioikeuttaan tmv. 
Laki tosiaan on niin, että evlut ja ort papit saavat laillisesti vihkiä keitä tahansa. Kirkoilla on omat sääntönsä, joita toki tulee noudattaa jos aikoo pitää työpaikkansa, mutta kirkon sääntöjen noudattamatta jättäminen ei tee avioliitosta laitonta. Keskisen tapauksessa kun pappi oli eläkeläinen, ei hänelle oikein voi työnantajaltakaan seuraamuksia tulla, kun ei ole työnantajaa. Ymmärrän että tilanne on hankala, kun tällöin vihkioikeudella ei ole mitään rajoja, mutta toisinkin tekeminen olisi ongelmallista. Voin vain kuvitella ne oikeusjutut, joiden käsittelyssä syynättäisiin häävideoista kirkkokäsikirjan vastaisia kohtia, jotta avioliitto voitaisiin todeta mitättömäksi.
Jos ortodoksipappi vihkisi homoparin avioliittoon, niin hän menettäisi pappeutensa syyllistyttyään häväistykseen ja jumalanpilkkaan. Venäjän kirkossa oli yksi tapaus, jossa homopari oli lahjonuit papin toimittamaan heille kruunauspalveluksen (siis avioliiton sakramentin). Venäjällä kuten monissa muissakin maissa on pakollinen siviiliavioliitto, mutta ei samansukupuolisten avioliittoa, joten kyseessä oli kirkollinen sakramentti, mutta ei lainmukainen vihkiminen. No, pappi menetti pappeutensa ja kirkkorakennuskin, jossa tämä häväistysjuttu oli tapahtunut, purettiin.
Suomessa korkein hallinto-oikeus on ilmoittanut, ettei se puutu kanonisiin kysymyksiin. Tämä tapahtui i Mitro Revon valitettua toimituskieltoon joutumisestaan tultuaan valituksi europarlamenttiin.
Onko tietoa, miten tuolle häpäisijäparille kävi. Venäjällähän homojen pahoinpitely ja jopa murhat ovat arkipäivää. Eikä poliisi välitä…
Mutta avioliitto lain edessä jäisi voimaan ja vaikuttaisi mahdollisten lasten huoltajuuteen, perinnönjakoon yms.
Tuskin täällä kukaan oikeasti muuta voi vaatiakaan. Vai olisitteko valmiit siihen, että Karhun kansan pappia vastaavan toimijan vihkimisen jälkeen lähdettäisiin katsomaan ko. yhdyskunnan sääntöjä ja olisi epäselvyyttä siitä, onko pari vihitty vai ei?
En ole kuullut asiasta sen enempää.
Avioliitto jäisi voimaan. Uskon kuitenkin, että pappeuden menetys ja tämmöisissä tapauksissa myös siihen liityvä ekskommunikaatio eli ehtoolliselta erottaminen on riittävä peloite, ettei kukaan ryhdy meillä samansukupuolisia pareja vihkimään.
Ja olisi se aikamoista, jos vaikka Uspenskin katedraali jouduttais purkamaan.
Totta. (ja merkit täyteen)