Jos evl. kirkko olisi evännyt sateenkaaripareja vihkineiltä pappisoikeudet, niin asia ei olisi kaatunut oikeudessa. Kyseessä on kirkon opetus ja maallinen tuomioistuin ei ala sanelemaan mikä on opillisesti kirkossa oikein. Kirkon moka oli siinä, että se antoi hallinnollisen rangaistuksen, eli varoitusken. Se kaatuu automaattiseti oikeudessa, koska kirkkolaki ei erota aviovliiton solmivien sukupuolta. Oppi tekee sen, ja oppi on eksplikoitu tunnustuskirjoissa ja kirkkokäsikirjoissa, joista käy ilmi, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
Se julkkisavioliitto, Vesa Keskinen + ulkomaalainen vaimo, antoi sateenkaaripapeille porsaanreiän. Näiden vihkimä liitto on laillisesti pätevä, vaikka kirkkourputtaisikin asiasta.
Sateenkaaripaapit leikkivät kirkkoa. He järjestävät leikkihäitä joissa pyydetään leikkisiunaus avioparille.
Se on julmaa ja olen perännyt. että tällaisten pappien tulisi sanoa vihkiessään, että tämä ei ole kirkon eikä Jumalan tahto, vaan minä tahdon näin!
Lisäksi - koska epäilen, että katolista piispaa olisi asiassa konsultoitu - kyseinen avioliitto on kanonisen lain näkökulmasta epäpätevä joka tapauksessa.
Kirkon tahto on se minkä me ihmiset kirkolliskokouksessa päätämme. Jumalan tahdosta voin todeta sen että et taida olla se ainut kristitty, joka tämän asian kuvittelee tietävänsä parhaiten.
Suomen ev. lut kirkon tahto asiasta on viimeksi ilmaistu piispainkokouksen lausunnossa 31.8.2016 jonka mukaan avioliittolain muutos ei muuttanut kirkon oppia avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona. Kristillinen opetus aiheesta on yksimielinen kaikissa maailman kristillisissä kirkoissa viime vuosiin saakka. Likipitäen kaikki kristilliset kirkot opettavat vieläkin kristillisen avioliittokäsityksen (tai mitä milloinkin tuolla käsiteellä on tarkoitettu) olevan se, että se on miehen ja naisen välinen liitto (myös silloin kun se on ollut polygaminen). Näin sanoo myös Jeesus UT:ssa ja Paavali samoin, VT:a siteeraten. Muun väittäminen kertoo vain siitä että se joka muuta väittää, haluaa ilmoittaa Jumalan uuden tahdon ja tuntuu tietävän sen paremmin kuin kristikunta kautta aikojen.
Niin, nämä papit jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja hajottavat kirkkoa ja halveksuvat pappislupaustaan. He kuvittelevat tietävänsä paremmin kuin kirkko/kirkot/Kirkko l. Kristuksen ruumis, Pyhän Hengen temppeli, mikä on Jumalan tahto. Sillä eivät he vihkisi jos eivät ajattelisi että “Tämä, että vihin tämän sateenkaariparin, on Jumalan tahto”. Tämä on räikeintä nykyistä jumalanpilkkaa ja epäjumalanpalvontaa jos mikä.
Evl kirkkomme oppi perustuu Raamattuun ja Tunnustuskirjoihin.Oma kirkolliskokouksemme on hyväksynyt nykyisin käytössä olevat käsikirjat, virsikirjan ja katekismuksen, kirjoiksi joissa oppimme on eksplikoitu tämän asian tiimoilta: kirkon opetuksen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
Tunnen suurta turhautumista tätä kirjoittaessa. Olen sanonut saman täällä monesti ja tämä:
on typerin lause mitä näissä väännöissä saa kuulla. Kristillinen kirkko elää siinä uskossa, että kaikki edesmennet pyhät ovat yhdessä kanssamme kun osallistumme ehtoolliselle. Tämä miljardien joukko ajattelee asiasta yhdessä samalla tavalla Kirkon kanssa: avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
Tämä:
On lapsellinen… tai oikeastaan perkeleellinen ad hominem, joka lankeaa kategoriaan: “Onko Jumala tosiaan sanonut?”
Minä olen kirkkoni vihitty pappi. Ja kyllä, minun kuuluu tietää mikä on Jumalan tahto tällaisessa asiassa. Jos sinun on vaikea hyväksyä tätä, niin se ei haittaa. Lista on ilmeisesti pitkä.
Näkyvän paikalliskirkon tahdonilmauksen rinnastaminen Jumalan tahdon kanssa on aina riskaabelia touhua. Kirkon tahto ei ole demokraattisesti päätettävissä. Kirkon Herra on Jumala, jolle ei kukaan sanele mikä on Jumalan tahto. Ei edes Suomen evl kirkko. Suomen evl kirkko voi vain tunnustaa, että “Tämä on Jumalan tahto”, ei äänestää siitä. Kun Suomen evl kirkko päättää kenties joskus muuttaa opetustaan avioliittoasiassa maallisen tahdon mukaiseksi, niin se lakkaa olemasta näkyvä paikalliskirkko, vaikka siinä olisikin vielä Kirkon jäseniä Tunnustuskirjojemme merkityksessä.
Jumalan tahto tässä asiassa on selkeästi ilmaistu mm.
1 Moos 2:24: “Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.”
Matt 19: 4 - 6: "Hän vastasi heille: »Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?» Ja hän jatkoi: »Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.»
Ef 5:31-32:"Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
Eri asia on sitten, että tämän ei tarvitse tuntua hyvältä. Jumalan tahto ei aina tunnu hyvältä. Ei minustakaan. Ja tämä on se lopullinen niitti, joka aina sivuutetaan näissä väännöissä. Ei Jumalan tahdon ääneen sanominen näissä asioissa tunnu aina hyvältä. Lähtökohtaisesti ihmisillä tuntuu olevan ajatus siitä, että miehen ja naisen välisen avioliittokäsityksen puolestapuhumisen täytyy tuntua jollakin tapaa hyvälle, koska siitä kerran puhuu. Ei täydy. Se voi tuntua pahalle, mutta se on Jumalan tahto siitä huolimatta. Ei subjektiivinen hyvän- tai pahanolon tunne kerro automaattisesti mitään siitä mikä on oikein tai mikä väärin. SIksi luotamme tässä asiassa Jumalan sanaan, emmekä omiin tunteisiimme.
Jos haluaa muuttaa historiallista käsitystä siitä mikä on aina ja kaikkialla, viimeaikaisia kirkkoa hajottavia irtiottoja lukuunottamatta, pidetty Jumalan tahtona, niin eikun vain kertomaan ja perustelemaan mikä on Jumalan tahto tässä asiassa. “Sinäkö muka tiedät mikä on Jumalan tahto?”, ei kerro mitään uutta Jumalan tahdosta.
Aina parempi. Jumalan tahto on ilmaistu Raamatussa ja se on tässä asiassa kielteinen. Kieltoja löytyy useissa paikoissa niin Vanhassa testamentissa kuin Uudessakin.
Kirkkolain mukaan piispainkokous käsittelee kirkon uskoa koskevia asioita. Piispainkokoksen lausunnot uskoa ja oppia koskevista asioista ovat ohjeellisia kirkollemme. Viimeksi piispat antoivat lausunnon tästä asiasta 31,8.2016. Se on sitova lausunto. Siinä piispat erikseen korostivat, että kirkolliskokouksen hyväksymät kirkkokäsikirjat eksplikoivat miehen ja naisen välisen avioliiton.
Jos väität muuta, olet väärässä.
Konfirmaatio ei ole edellytys avioliittoon vihkimiselle.
Minun viestini sai 15 tykkäystä. Sinun yhden. Demokraattisesti sanottuna mielipiteelläsi on 6,6% painoarvo minun 93,3 vastaan.
Muuta asiallista, johon viitsisin vastata, en viestistäsi löydä.
Yksi asia on tietysti otettava huomioon. Se, että mikään ei ole kiveen hakattua. Piispojenkin mielipiteet voivat muuttua ja ovat monissa asioissa muuttuneetkin. Miksi ei siis myös tässä. Ja tiedämme hyvin että osa piispoista kannattaisi jo nyt muutosta vallitsevaan tilaan. Ei siis voida perustaa sille että piispat joskus ovat sanoneet jotakin jos he voivat joskus myöhemmin sanoa jotakin joka kumoaa aikaisemman. Ei ole mitään sellaista joka sitoisi tulevia päätöksiä aikaisempiin päätöksiin.
Piispainkokous tekee esityksiä kirkolliskokoukselle, siellä tarvitaan opillisissa kysymyksissä 3/4-osan määräenemmistö. Raamatun pitäisi tietysti olla päätösten arvopohjana.
Kuten tiedät on ennenkin, vaikkapa naispappeusasiassa, aikaisempi kanta muuttunut myös piispainkokouksessa. Tietysti nyt asiaa mietittäessä voimassa ovat nykyiset ohjeet ja säännöt. Tulevaisuudessa säännöt ovat ne jotka silloin ovat voimassa. Aivan samoin kuin vaikkapa juuri naispappeusasiassa voitiin nähdä, niin myös avioliittokysymyskin on muuttamassa niin maallikoiden, pappien kuin piispojenkin kantoja aina vain myönteisempään suuntaan muutosta ajatellen.
Uskoisin että Raamattu arvopohjana on kyllä tässäkin niin joustava että muutoksenkin taakse on löydettävissä perusteluita. Ja tietysti niitä vastaperusteluja myös. Raamattu oikeuttaa hyvin moniin näkemyksiin kun sitä monin silmin tulkitaan.
Paitsi että edelleenkään päteviä, tai edes mitenkään vakavastiotettavia, perusteluja ei ole esitetty. Kaikki perustelut muutoksen puolesta perustuvat valheelle, myös itselleen valehtelulle. (Room. kirjeen selitykset ym.)
Tuo oletuksesi perustuu, kuten sanoit, pelkkään uskoon.
Tällä hetkellä kirkkomme opettaa että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. On ihan turha jsnkata mitä saattaa tulevaisuudessa olla. Se on vain pelottelua ja hajottamista sekin. Voi olla että ei ole koko evl kirkkoakaan.
Minusta perustelut ovat vakavasti otettavia koska niiden takana on kaiketi jo kirkolliskokouksen enemmistö, vaikka sillä ei vielä voikaan asiaa muuttaa.
Valehtelu taas on mielestäni ruma ilmaus silloin kun kyse on näkemyseroista. Valehtelu on tietoista väärän asian esittämistä. En usko että kumpikaan näkemys edustaa valehtelijoita vaan vain eri tavoin asian näkeviä.
Tietysti perustuu koska kyse on uskonnon sisäisistä asioista jotka aina perustuvat viime kädessä jonkun uskomiseen todeksi.
Olivathan Suomen piispat sitä mieltä, että homot kuuluu vankilaan. Ei siitä niin kauaa ole. Nyt suurin osa uskovista kauhistuisi moista ehdotusta. Noin se usko vaan muuttuu…
Toki kulloinenkin tilanne on aina voimassa oleva tilanne. En halua asiasta riidellä. Tulevaisuus näyttää mitä se tuo tullessaan. Menneisyydestä voi taas aina nähdä miten mikään ei ole ollut iäti pysyvää.
Päätän lähetykseni täältä tähän.
Lienet viime vuosina seurannut näilläkin foorumeilla käytyä homoseksuaalisuuskeskustelua ja siten olet jo nähnytkin nämä ns. perustelut. Näitä perusteluja on kaksi, tosin monina muunnelmina: 1) Että Raamatussa ei sanottaisi homoseksuaalisia tekoja synniksi. Näistä on rehellisen ihmisen sanottava, etteivät ne ole vakavasti otettavia. 2) Että kirkon ei tarvitse välittää siitä, että Raamatussa sanotaan homoseksuaalisia tekoja synniksi. Tämä on kyllä “vakavasti otettava”, mutta vain jos katsotaan, että Raamattu ei ole kirkolle ohjeellinen. (Asian tekee huvittavaksi sekin seikka, että samassa lehtiartikkelissa saatetaan esittää molemmat perustelut, 1 ja 2, vaikka ne kumoavat toisensa.)
Ihan tavallisen ihmistuntemuksesi perusteella sinun pitäisi ymmärtää, että jokin asia ei aina ole “vakavasti otettava”, vaikka ihmisten enemmistö niin ajattelisikin. Ihminen kovin usein uskoo sen mitä tahtoo uskoa.
Minusta kirkolliskokoukseen tuodaan yleensä asioita jotka ovat vakavasti esiin tuotuja. Jos pappien enemmistön väitetään olevan muutoksen takana niin minusta sekin on vakavasti otettava asia. Olkoon sitten joidenkin mielestä täysin väärä niin se on joka tapauksessa joidenkin mielestä täysin oikea ja kristinuskolle sopiva näkemys¨jota vakavasti halutaan edistää… Minusta kyse on silloin vakavasta asiasta, ei huumorista tai jostakin muusta ei-vakavasta ilmiöstä.
Raamatun monitulkintaisuus samoin kuin se että Raamatusta aina otetaan ja aina jätetään ottamatta jotakin huomioon ovat seikkoja jotka vaikeuttavat asiaa. Jos Jumala olisi todella Raamatun sanan ylin valvoja ja olisi kaikkitietävä, niin silloin itse näkisin että tällaisia puutteita Raamatussa ei olisi. Se olisi silloin jokaiseen aikaan ja aina yksiselitteisesti sopiva ohjenuora jota noudattaa. Näinhän ei ole. Kautta koko kirkkohistorian on tulkittu, kiistelty, väitelty, äänestetty ja sen perusteella valittu joitakin asioita tosiksi ja huomioon otettaviksi ja toisia ei.
Tähän toki ei kannata enempää lähteä rönsyjä jatkamaan, mutta joka tapauksessa voidaan nähdä että ei ole olemassa yhtä yksiselitteistä kristillistä totuutta joka johtuisi aina kahdentuhannen vuoden taakse vaan on oppirakennelma joka on muuntunut tulkintojen ja riitojen kautta jakaen kirkon moniin eri kirkkoihin. Näin myös tässä asiassa. Se on inhimillistä. Siihenkin pätee sanasi että ihminen uskoo siihen mitä tahtoo uskoa.
En tiedä onko minulla asiaan enempää sanottavaa eikä liene kovin viisasta sanoa vaikka olisikin. Alunperin tarkoitukseni oli vain todeta, että piispainkokouksen joku kanta jostakin asiasta ei ole aina alkuperäinen kirkon kanta eikä aina lopullinen ja iankaikkinen kanta. Elämä muuttuu, käsitykset muuttuvat ja kirkko sen rinnalla.
Kiitos kuitenkin jälleen maltillisesta puheenvuorosta.
