Kerran evankelioimispöydälle tuli stadin liberaalissa kirkossa käyvä uskova mies, joka sanoi olevansa hyvin konservatiivinen, joka käy siitä huolimatta silloin tällöin liberaalien pastoreiden toimittamissa jumiksissa rukoilemassa pastoreiden puolesta ja keskustelemassa niiden kanssa, jotka käyvät jumiksissaan. Sain vaikutelman viidennen kolonnan miehestä.
Palattaampa tähän wanhaan aiheeseen. Noin ainakin puoli-juridisestihan esikoislestadiolaiset excommunikoitiin evl.fi yhteydestä koska he ryhtyivät toimittamaan sakramenttejs omavaltaisesti ja vähät välittivät piispojen ohjauksesta.
Seurauksena osa otti lusikan takas käteen ja syntyi Esikoiset ry mutta isompi oss pysyi kannassaan ja tunnustaa vain Lapin vahimpien auktoriteetin. Semanttinen kysymys sit on kummalta puolen se excommunikaatio varsinaisesti tspahtui ja kumpi vsin reagoi tosiasioihin.
Evl ei ekskommunikoinut ketään. Esikoislestadiolaiset ry otti irtioton kirkosta sillä tavalla että se otti sakramentit omiin maallikkokäsiinsä. Esikoiset ry on se osa esikoislestadiolaisuutta joka noudattaa kirkkomme järjestystä.
Evl seurakunnat ovat kieltäneet (käsittääkseni) esikoislestadiolaiset ry:n toiminnan tiloissaan. Ainakin meillä täällä kehä kolmosen ulkopuolella. Ketään ei ole ekskommunikoitu, mutta tiloja ei maallikkosakramenteille anneta.
D
Kuten sanoin, tuo on lähinnä semantiikkaa. De facto ehtoollisyhteys Esikoislrstadiolaisten ja ev.luti välillä on poikki. Ja nää kirkon helmoihin jääneet ovat esikoidia lähinnä teoriassa.
Ekskommunikaatio on aktiivinen toimi ehtoollisyhteyden katkaisemiseksi. Evl kirkko ei ole ekskommunikoinut ketään eikä siihen oikein pystyisikään.
D
Esikoislestadiolaiset eivät ole pyytäneet kirkon tiloja toimittaakseen maallikkosakramentteja. He ovat kysyneet tiloja seuroja varten ja sen piispa Matti Repo kielsi kiertokirjeellään kautta Suomen.
Tiloja ei anneta, toimitettiinpa siellä sakramentteja eli ei. Täällä päin käsky tuli mielestäni paikalliselta piispalta. Hän ei ole Repo.
D
Sideavaimen käyttö ylipäätään voisi olla vaikeaa nykypäivinä, vaikka kirkolla on valta myös sitoa tavalla, joka pätee myös taivaassa. Tunnustuskirjat puhuu asiasta itsensä Lutherin suulla: “Vähä panna” on oikea kristillinen panna, se nimittäin, ettei uppiniskaisia julkisyntisiä päästetä ehtoolliselle eikä muuhun seurakuntayhteyteen, ennen kuin parantavat itsensä ja karttavat syntiä (Tunn. s. 277, kohta 9: Kirkonkirous). Voisi joku vaatia turvallista tilaa sellaisen jälkeen ja rangaistusta pukkaisi avainten käyttäjälle. Mikä olisi mielenkiintoinen tilanne ajatellen, että sitominen taivaassa pätee. Nykyään ei erotella julki- ja muuta syntiä “kaikki me olemme syntisiä” -liirumlaarumilla.
Lähetyshok:ssa sideavainten ja muiden vast. hoitotarvikkeiden käyttö on ainakin periaatteessa mahdollista. Toinen, ei niinkään julkinen, asia on onko niitä käytetty ja jos on, niin millaisesa tilanteessa.
Ihmisenä olemisen yksi yhdistävä tekijä on se, että “kaikki me olemme syntisiä”. Se mikä antaa meille tiedostaen tai tiedostamattamme luvan tehdä pahoja asioita, alkaen vaikka kiroilemisesta murhaan, on kaikille ihmisille sama: halu olla Jumala. Se ei anna lupaa tehdä väärin eikä siunata syntiä, mutta se antaa meille nöyryyttä ja kyvyn ymmärtää kaikkein hirvittävintäkin pahantekijää.
Kuulen usein näitä “Et voi ymmärtää, kun et ole kokenut samaa” -kommentteja. Minun ei tarvitse sielunhoitajana olla saman kokemuksen omaava kuin vaikkapa murhaaja, mutta minä tiedän miltä tuntuu tehdä väärin ja tuntea oma avuttomuutensa sen asian edessä.
Kyse ei ole aina liirumlaarumista.
D
Yksittäistapauksissa voi esiintyä monenlaista hankaluutta arvioinnissa. Itsekin olisin elämäni varrella saattanut joutua vähän pannan alaiseksi, jos maailmanaika olisi toinen.
Sitä paitsi tämä on yksi Raamatun keskeisimmistä asioista. Farisealaisuus vaanii, jos ei tätä halua uskoa.
Ihminen on syntinen syntymästään saakka ja Jumala yksin on synnitön ja Pyhä. Jeesus armahti syntiset, mutta moitti raskaasti lainoppineita ja fariseuksia, jopa kadotuksen uhalla, jos…