Patristista kommentaaria tähän lähimmäisrakkauskeskusteluun Augustinukselta: Kirja rakkaudesta – saarnoja ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä (Kirjapaja 2016. s. 174-175):
…”Näin sinunkin tulee katsoa vihollistasi, joka vastustaa sinua, raivoaa ja iskee purevin sanoin, uuvuttaa sinut herjauksillaan, vainoaa sinua vihapurkauksillaan. Näet hänessä silloin vain ihmisen. Katsot tuota kaikkea, minkä ihminen tekee sinua vastaan. Mutta näe hänessä myös Jumalan tekemä ihminen. Se, mikä hänessä on ihmistä, on oikeastaan Jumalan tekemää.
Se, miten hän sinua vihaa, on taas hänen omaa aikaansaannostaan, samoin kuin hänen kateutensa. Mitä sinun pitää silloin mielessäsi sanoa? “Herra, ole hänelle suopea, anna anteeksi hänen syntinsä, ravistele häntä kauhulla, muuta hänet.” Älä rakasta hänessä sitä, millainen hän tuossa hetkessä on, vaan sitä millaiseksi tahdot hänen tulevan. Näin siis vihamiestäsi rakastaessasi rakastat oikeastaan veljeäsi.”
Carl Schmitt oli varmaankin Augustinuksensa lukenut. Niin tai näin “vihamiehen tai vihollisen rakastaminen” ei voi mielestäni valtiollisella tasolla tarkoittaa absoluuttista pasifismia tai vapaata liikkuvuutta, koska ne selvästikin uhkaavat uhkaavat yhteiskunnallista (myös taloudellista) vakautta.
Kristityille tässä kysymyksessä keskeistä mielestäni on tämä pyhän Augustinksen neuvo:“Älä rakasta hänessä sitä, millainen hän tuossa hetkessä on, vaan sitä millaiseksi tahdot hänen tulevan.”
Schmittin tekstistä vielä: paitsi että “vihollisen” käsite ko. raamattuviittauksen kohdalla ongelmallisempi kuin äkkiä luulisi, myös sitä “rakastamista” on monenlaista, vaikka yleensä rikkaaksi kehuttu suomen kieli on tässä suhteessa merkillisen köyhä. Diligere / agapan on aika lailla eri juttu kuin amare / filein. Kun Raamattu puhuu “rakkaudesta”, se käyttää useimmiten juuri mainittua muotoa (näin siis latinan- ja kreikankielisissä teksteissä; mikä lienee tilanne hepreassa, sitä en tiedä). Näin on laita myös tässä käsitellyssä raamattuviittauksessa.
Mutta eikö ole niinkin, että myös nationalistiset tahot politisoivat maahanmuuttaja-asiaa aivan turhaan? Onhan nähty, että monessa tapauksessa he kritisoivat “ihmiseltä ihmiselle” -tyyppistä auttamista tämän maailman käsittein ja perustein. Poliittinen agenda monesti halutaan lukea kristillisen toiminnan sisään silloinkin kun siinä ei olisikaan mitään poliittista.
Minusta tulee joka tapauksessa olla tarkkana, ettei oma mahdollinen isänmaallisuus joudu ristiriitaan sen kanssa, mitä Raamattu joissain kohdin ilmiselvästi sanoo vihollisen rakastamisesta ja vihan välttämisestä. Niistä kohdista ei ole aivan helppoa venkoilla irti. Juuri agape-rakkaus on äärimmäisen konkreettista ja samalla rikkoo rajoja ihmisryhmien välillä, ei se ole mitään omiin porukoihin rajoittuvaa lällörakkautta tai Facebook-“tykkäämistä”.
Tämän toteaminen ei minustakaan merkitse sitä, etteikö todellisia tämän maailman rajoja olisi olemassa ja etteikö niitä tulisi kunnioittaa. Mutta minusta se tapahtuu pikemminkin sillä asenteella, että asiaan suhtaudutaan valitettavana todellisuutena kuin että poliittisen puheen ryydittämänä noita rajoja ryhdytään entisestään pönkittämään, jotta meillä kristityillä olisi tässä maailmassa helpompi olla. Iankaikkisuusnäkökulma kuitenkin tulee esiin siinäkin, että emme me ole tässä maailmassa vain omien mukavien porukoidemme parissa.
Ei ole. Asiaa, joka on lähtökohtaisesti poliittinen, ei tarvitse erikseen politisoida.
Siis politiikka kun ei tarkoita samaa kuin lapsellinen peitsen taittaminen ja hedelmätön nahistelu vaan yhteisten asioiden hoito. Platon käsittää sen niin, että yhteiskunta on kuin makroskooppinen versio yksilöstä, vastakohtana vanhemmalle käsitykselle, että yhteiskunta on mikroskooppinen versio kosmoksesta.
Yhteiskunnan idea ei ole pelkästään, että se mahdollistaa paremman suojan petoja vastaan tai resurssien yhdistämisen. Jossain vaiheessa sen pitää päättää hyvien asioiden jakoperusteista, koska se ei voi tarjota kaikille aina kaikkea hyvää. Sen on kyettävä päättämään, että kuka jätetään ilman tai kenen annetaan kärsiä.
Aina, jos jollain on oikeus, niin sitä vastaa johonkin toiseen kohdistuva, yhtä suuri velvollisuus. Ei ole olemassa oikeutta johonkin ilman, että on sitä vastaava velvoite toteuttaa se oikeus. On olemassa oikeuksia, joihin ei ole varaa. Jotka ovat fiktiivisiä tai valetta siksi, että kukaan ei kykene toteuttamaan niitä. Tai ne toteutetaan velaksi. Tai niiden oletetaan toimivan ilman, että kukaan toteuttaa.
Eikä kukaan halua mitään oikeutta mihinkään, eikä hän tarvitse minkään oikeuden myöntäjää, jos ei hän siinä samalla halua velvoittaa jotakuta. Minä en tarvitse erikseen oikeutta käydä omalla jääkaapillani, koska minun ei tarvitse velvoittaa ketään toista niin tehdäkseni. Jos olisin vaarassa kompastua koiraan, jota minulla ei ole, niin minun pitäisi velvoittaa koiraa siirtymään pois tieltä, jotta minun oikeuteni päästä jääkaapille toteutuisi.
Mikään valinta ei ole ilmainen, koska jokainen valinta vähintään priorisoi jonkin asian jonkin toisen asian edelle.
Tarkoitatko, että koko ilmiöllä ei ole vaikutusta tähän maailmaan? Että se on täysin hengellinen? Ja että kaikki apukin on täysin hengellistä? Vai mitä pitäisi ymmärtää kun puhut tämän maailman käsitteistä ja perusteista?
Ensinnäkin kansankirkon piirissä apu on yleensä avoimesti poliittista. Eli siihen liitetään kannanotto “oikeudesta” tai peräti “ihmisoikeudesta” asua missä tahansa maassa. Voin kuvitella, että jotkut vapaiden suuntien tai opiskelijajärjestöjen vapaaehtoiset eivät pidä poliittista meteliä ja pyrkivät siihen, että heidän toimintansa olisi täysin yksilöihin kohdistuvaa ja tilanteen sallimaa, ottamatta kantaa tilanteen syntyyn.
Nyt, jotta väitteesi tarkoittaisi mitään, niin pitäisi selvittää, että mitä tarkoitat poliittisella agendalla ja mitä tarkoittaa, että se halutaan lukea tai että se luetaan johonkin? Olen nähnyt järjestöjen ja vapaiden suuntien vapaaehtoisia sanottavan naiiveiksi. Mutta en arvostellun sellaisista kannanotoista, joita he eivät ole tehneet.
Luitko kolme edellistä viestiä ajatuksella? Minulle tulee tästä viestistäsi vähän sellainen tunne, että kun Ville potkaisee Kallea, niin Villen syyttelemisen sijaan pitäisi muistaa, että Kallekin oli osallisena väkivaltaan.
Ynnä naapuri varmaan vihaa minua jos ei anna minun käydä jääkaapillaan. Ainakin jos yrittäisin käydä, niin hän saattaisi olla vihainen. Minun ehkä pitäisi muistuttaa häntä vihan välttämisestä?
Mitä tarkoitat kunnioittamisella? Sitä, että nostaa hattua tai suoristaa ryhtiä kun kävelee yli? Tähän pätee sama kuin oikeuksiinkin. Sellainen oikeus, joka ei velvoita ketään, on käytännössä olematon. Ja sellainen kunnioitus, joka ei vaikuta tehtyihin ratkaisuihin, on käytännössä olematon.
Miten voi entisestään pönkittää jotain, mikä on käytännössä menettänyt merkityksensä? Vähän kuin että lähden tästä entisestään pönkittämään Ruotsin kuninkaan valtaa Suomessa.
Voisitko kertoa tuosta, että miten se todellisuus on valitettava? En sano, että olisin suoraan samaa tai eri mieltä. Silti olen kiinnostunut siitä päättelystä, millä tulet tuohon asian valitettavuuteen.
Jos Suomen valtio ei ole iankaikkinen, eskatologinen todellisuus, niin silloin on väärin, eikä mitenkään poikkeuksellisen hurskasta, hengellistää sitä. Ja ajatella tai esittää, että sen pitäisi toimia joidenkin hengellisten tai iankaikkisten periaatteiden mukaisesti. Niin kauan kuin langennut maailma on olemassa, sen on kaikkein parasta itsensä ja kokonaisuuden kannalta toimia niin kuin se olisi langennut maailma. Ilman eskatologisia pyrkimyksiä.
Tällainen ei ole paras ratkaisu yksittäisen osallisen kannalta, joka mieluusti ottaisi vastaan sen, että juuri hän pääsisi osalliseksi eskatologisesta politiikasta eli yrityksestä pystyttää iankaikkisuus maan päälle. Mutta sellainen aina kostautuu ennemmin tai myöhemmin, ja loppusumma on enemmän kärsimystä kuin hyvää. “Jumalan nimessä joku muu maksaa.” Jeesus ei ristillä täyttänyt yhdenkään valtion kassaa. Eikä rahalla edes ole mitään arvoa jos ei joku ole valmis uskomaan siihen siten, että antaa siitä vastineeksi jotain arvokasta.
On hyvä sanoa, että kirjoitan tässä siitä, miten itse näen asian. Ei minua välttämättä kannata uskoa.
Mutta niin. Minulle tulee sellainen kuva, että maallistat ihanteidesi kirkkoa siten, että vaadit sen pelaavan samoilla säännöillä kuin yhteiskuntien. Ymmärtäähän sen, että yhteiskunta toimii niin ja näin rajaavasti, ja kirkot ja seurakunnat voivat ottaa siitä myös jossain määrin oppia. Ei turvapaikanhakija-asiaa tarvitse ylihengellistää.
“Kunnioittamisella” tarkoitan ainakin lakien, esivallan, tapojen, identiteettien ja sen sellaisten kunnioitusta, ja yleistä hienotunteisuutta asioille, joita pidetään arvokkaina (vaikkakin maallisessa mielessä). Eivät nuo asiat sinänsä kai ole hyviä tai huonoja. Mutta valitettavaa on, jos esim. tapoja ja identiteettejä pidetään arvokkaina niiden itsensä takia, koska monet tuollaiset asiat toimivat tarkoitustaan vastaan erottelemalla turhaan ihmisiä ja ihmisryhmiä. Tuskinpa osaan perustella asiaa hyvin näin lyhyesti ja äkkiseltään, mutta jos tärkeämpinä elämän rakennuspalikoina pidetään ihmisten luomia rajoja ja säädöksiä kuin Jumalan lakia ja evankeliumia, onhan se valitettavaa. Esim. se on, jos Suomen valtion mielipidettä pidetään tärkeämpänä kuin Jumalan mielipidettä.
Muistathan, että en puhu siitä mitä Suomen valtion pitäisi tehdä, vaan mitä kirkon ja seurakunnan pitäisi tehdä. Kaipa tämä on lähinnä sitä, että oikeasti yritetään toimia Raamatun mukaan ja sen pohjalta, mitä uskotaan oikeaksi. Se ei ole sitä, että pitäisi toimia yli omien voimien ja resurssien, vaikka onkin totta että kukaan meistä ei voi auttaa “omassa voimassaan”. Parhaimmillaan toki käy niin, että Jeesus voi meidän kauttamme kohdata maahanmuuttajan.
Minun on vaikea käsittää esim. oman ev.-lut. seurakuntani kokemusten pohjalta, että vaikkapa sen tekemä pienimuotoinen turvapaikanhakijatyö olisi ollenkaan poliittista. Vaatekeräykset, kutsut viettämään messua, yhteiset metsäretket ja kokkailut, esirukoukset ym. ovat asioita, joita arkikokemukseni mukaan myös piintyneet maahanmuuttokriitikot pystyvät pitämään hyvinä ja kannatettavina. Vai onko tuollainen auttaminen sinun mielestäsi poliittista? Tuollaiset jutut eivät myöskään maksa juuri mitään, joten kyse ei suurelta osin ole rahastakaan. Kyllä rahaakin kannattaa miettiä, mutta ei sen mahdollinen vähäisyys tarkoita sitä, että emme voisi tehdä mitään - tai varsinkaan sitä etteikö Jumala voisi tehdä.
En myöskään ymmärrä ollenkaan tuota ajatusta, että seurakuntalaiset jotenkin ajattelisivat että ihmisellä olisi joku oikeus asua missä tahansa maassa. Tai ainakaan en ole kuullut kenenkään perustelevan asiaa noin, ja epäilen, että harva seurakunnassa edes haluaa perustella. Pikemminkin niin päin, että meillä yksittäisillä kristityillä on velvollisuus auttaa, jos näemme ja koemme että apua tarvitaan - pientäkin.
Minusta siis sinä esimerkiksi tuossa luet poliittisen agendan kristillisen toiminnan sisään, vaikka siinä ei sellaista (pääsääntöisesti) ole. Laajemminkin yhteiskunnassa tähän asiaan liittyy mielestäni paljon väärinkäsityksiä ja liioittelua. Kai sen voi ääneen sanoa, että jotkut nationalistien kuvitelmat ilmiöstä ovat vähintäänkin hassuja, vaikka niistä riisuisikin kerroksen populismia.
Luin mielestäni ne viestit ajatuksella. Mutta olen sitäkin mieltä, että niissä ei sanottu mitään kovin vahvaa, joka olisi jotenkin kumonnut sen ajatuksen, miten nuo raamatunkohdat yleensä käsitetään.
Ja mikä on siis sinusta menettänyt merkityksensä niin, ettei sitä voi enää pönkittää?
Tuossa se ongelma on, että puuhastelua. Siitä voi saada itse, ja ehkä huom. ehkä turvapaikanhakijakin hetkeksi hyvän mielen. Ongelman ollessa vain se, että ei tuo ratkaise yhtään mitään. Päinvastoin mahdollisesti pahentaa antaen ihmisille sitä valheellista kuvaa, kuinka ongelmat on kaikki jo ratkaistu tai ainakin hetikohta tultaneen ratkomaan.
Jos kirkolla on niin massiiviset resurssit, niin hieno homma voisi aloittaa tekemällä vaikka tänä vuonna 500 000 uutta hyväpalkkaista työpaikkaa, niin riittää niitä sitten kaikille niin suomalaisille työttömille, kuin turvapaikanhakijoillekkin. Tuo vaan taitaa olla sillä tavalla epäseksikästä, Päinvastoin tällä hetkellä aloitetaan orjatyökokeilut yrityksiin. Jossa yritys saa ottaa pitkäiaikaistyöttömän puoleksi vuodeksi 40h/viikko työntekijäksi ilman palkkaa. Eikö se kirkkokin ole mukana noita ihmisiä kuppaamassa? Siinä on sitä hyväntekeväisyyttä kerrakseen aloittaa orjuus uusiksi, jonka loppuminen oli kristinuskon yksi suurimmista voitoista jo kaksi vuosituhatta sitten.
Onko rukouskin mielestäsi puuhastelua, joka mahdollisesti vain pahentaa tilannetta? Kukaan tuskin on antanut ymmärtää, että yksittäisten ihmisten teoilla pystyttäisiin kaikki poliittisetkin ongelmat ratkaisemaan.
Ja jos luotaisiin työttömille ja turvapaikanhakijoille työpaikkoja, niin sitten vasta politikoinnista haukuttaisiinkin. Ja vaikka tehtäisiin mitä, aina löytyy paremmintekijöitä.
Tuo toinen kappaleesi on vain selittelyä siitä miksi ei nyt jakseta mitään tehdä. Vaikka ollaankin kyllä automaattisesti ja heti vähintään yhtä hyviä kaikessa kuin Jeesus itse. Jos kerran seurakunnissakin ollaan jo niin valtavan hyviä ja valmiita, niin miksi Suomen maassa tuosta ei ole konkreettisena näkyvillä niin massiivisen paljon enemmän? Päin vastoin tuntuu, että oikeista tekijöistä seurakunnissa, niinkuin virkamiestenkin ja yrittäjien taholla näyttäisi olevan pula. Vaikka monenmoista puhujaa kyllä löytyy kaikkialta, jotka mielellään rukoilee ongelmat toisten ihmisten harteille, jos ei muuta.
Sanotaan, että jos rukoillaan yleisesti turvapaikanhakijoiden puolesta, heidän elämänsä ja terveytensä puolensa, heidän lähimmäistensä puolesta ja sen puolesta, että heidän osaltaan oikeudenmukaisuus toteutuisi. Ja myös sen puolesta, että Jeesus voisi heistä monia lähestyä. Onko se puuhastelua?
“Miksi ei jakseta mitään tehdä” on tietenkin väärin - juuri kerroin mitä esim. meillä on tehty. Sanoin jo siinä omassa viestissäni, että se on aika vähän. Ja Suomessa on paljon ihmisiä, joiden mielestä kirkko tekee pikemminkin liikaa kuin liian vähän. Kyllä mielipiteitä maailmaan mahtuu.
No yhdistetäänkö tuohon vielä yhteiskunnallinen painostus virkamiehiä ja poliitikkoja kohtaan, että tuollainen oikeudenmukaiseksi julistettu asia aktualisoituisi?
Jos ei niin ei minua sitä vastustamaan saa, että ihmiset, eli yksilöt, kohtaavat toisia yksilöitä ja rukoilevat sekä toivovat heille hyvää.
Uskonsoturin “puuhastelukritiikki” kuulostaa hyvin lievästi sanottuna kummalliselta. Miten yksittäisten ev.lut. seurakuntien yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien kaikki toiminta edes voisi olla massiivista koko kirkon toimintaa? Pitäisikö sen olla? Muutenko ei saisi tehdä asioita? Mitähäh??
Yksi syrjäytynyt ihminen maksaa aikuisiässään miljoonan.
Kumpi on todennäköisempää, että tällä hetkellä alkoholisoitunut ja elämänhallinnan menettänyt suomalainen syrjäytyy aikuisiäkseen, vai se että kielitaidoton, ammattitaidoton ja vieraassa kulttuurissa elänyt syrjäytyy loppuelämäkseen? Mielestäni vastaus on varsin selvä: suomalaisella on tialstollisesti parempi todennäköisyys ponnistaa sieltä pohjalta pois.
Samaa kritisoin kirkon ja muiden toimijoiden leipäjonoihin ruuan jakamista. Sekin on puuhastelua. Todellista toimintaa on kiskoa ne ihmiset, jotka siellä leipäjonossa on takaisin elämän syrjään kiinni. Ei se, että heille jaetaan leivänmuruja.
Sinänsä puuhastelussa ei niin kauan ole mitään vikaa, kun ei vaan mennä siihen, että ne puuhastelijat kertovat meille kaikille muille kuinka meidän nyt pitäisi hyvinä ihmisinä laittaa se miljoona per sierainpari kiinni vieraassa kulttureissa kasvaneisiin, niin he saisivat jakaa sitten hyvillä mielin 2€:n leipäpusseja heille jatkossakin.
Jos sinulla ei ole “puuhastelusta” sinänsä mitään pahaa sanottavaa niin hienoa. Sen, että et tykkää joidenkin ihmisten asenteesta, voi sanoa esim. näin: “Minä en pidä x:n asenteesta, koska…”
Olet pitkälle kyllä tavallaan oikeassa. Tässä asiassa, kuten käytännössä muissakin poliittisissa asioissa politiikkaa pelataan harhaanjohtamalla aina kaikessa. Tämä koska on suuri kannattajakunta esimerkiksi ajatuksella, että turvapaikanhakijat, aivan kuten hylkeetkin ovat söpöjä. Ja näin söpöydelle pitää muiden laittaa kaikki panokset ja rahat oli järkeä, eli ei koska ei söpöjen asioiden kanssa saa ajatella taloutta.
Tuossa harhaanjohtamisessa on aina se hyvä puoli, että sitten kun trendit muuttuu, niin muka ei ollut alun alkaenkaan yhtään mitään mieltä mistään. Muut vaan ymmärsi väärin.
Minulla ei ole mitään “ihanteiden kirkkoa”. Enkä vaadi sen pelaavan millään säännöillä. Kun evankelis-luterilaisen kirkon piiristä on tullut kannanottoja julkisuuteen, niin ne ovat olleet täysin minun nähdäkseni kritiikittä sitä linjaa, että kaikki rajat vaan auki ja jokainen tänne asti ehtinyt on hädänalainen.
Tämä keskustelu ei oikein tavoita asiaa, vaan tästä on tullut jonkinlainen instrumentaalinen battle, missä joku soittaa “diu diu diu diu” ja sinä soitat vastaan että “du di du du di du diuunnggg”.
Nyt jos luet tarkasti niin ymmärrät, mitä olen koko ajan sanonut. Minua ei kiinnosta se, eikä se ratkaise tätä kysymystä, mitä joku “viaton porukka jossain vaan tekee vähän auttaakseen”. He eivät määrittele kirkkoa tai kirkon kantaa tai kirkon toimintaa. Piispojen ja julkisuuteen tulevien pappien lausunnot lehdistölle ja muulle medialle määrittelevät sen.
Kärjistetty esimerkki: Varmasti 30-luvun Saksassa oli sellaisia natseja, joita kiinnosti vain puolueen reipas suhtautuminen luontoon ja työntekoon, ja jotka eivät koskaan ilmiantaneet tai tappaneet yhtään juutalaista tai ketään muutakaan. Ja joiden mielestä kaikki sellainen puhe ja toiminta, tai edes huhut sellaisesta, oli täysin heidän omaksumansa hengen vastaista. Mutta jos minä väittäisin, että tällaiset ihmiset määrittelivät koko ilmiön tai koko valtion tai aikakauden, vaatisin saada keskustella koko ajan vain heistä ja ihmettelisin, miksi muut puhuvat jostain muusta, niin sitä pidettäisiin lähinnä tahallisena keskustelun häiritsemisenä.
Mikä vain tarpeeksi suuri kokonaisuus on syytön mihin vain jos joukosta löytyy joku viaton yksilö ja ilmiö, jonka varassa sitten ihmetellä, että “mistä tämä kaikki meteli johtuu” ja “tässä ollaan nyt selvästi lukemassa sisään johonkin jotain”.
Jos minä olisin arkkipiispa tai muu diktaattori, niin kirkko ymmärtäisi, että langenneen maailman valtioiden on toimittava itsensä säilyttämiseksi. Jos hädänalaisuus olisi jollekin peruste siinä asiayhteydessä, niin Afrikassa ovat miljoonat nähneet nälkää ja olleet sodan jaloissa jo ainakin vuosisadan. Heistä saisi nopeasti niin paljon huollettavaa Suomelle, että tämä valtio romahtaisi moneen kertaan.
Toinen keskustelua häiritsevä tekijä on se, että yrität puhua henkilöistä kun muut puhuvat ideoista ja aatteista. Jotta tässä olisi järkeä, niin tuo ero pitäisi tiedostaa.
Minkä takia niitä sitten on hyvä pitää arvokkaina? Ja mikä niiden tarkoitus on? Mikä on turhaa erottelua?
Mikä on “Suomen valtion mielipide?” Ja mikä sitten on “Jumalan mielipide?” Onko Suomen valtiolla “mielipiteensä” ihan pahuuttaan, vai onko siihen olemassa joku syy?
Tällainen kuulostaa täysin karikatyyriltä. Tai sekavalta. Siis pystyn kuvittelemaan, että minkälaiseen tunteeseen tai vaikutelmaan viittaat. Mutta en kykene kuvittelemaan, että mitä tekemistä sillä on minkään todellisuuden kysymyksen kanssa. Eli meillä on yksi jengi, joka typistyy pelkästään siihen, että heillä on kansallispuku ja he heiluttelevat Suomen lippua. Ja toinen jengi, joka typistyy pelkästään siihen, että he lukevat Raamatusta lakia ja evankeliumia. Laittaa miettimään, että syövätkö, juovatko ja naivatko tällaiset ihmiset edes?
Tiesitkö, että tässä keskustelussa kukaan ei puhunut sinun paikallisen seurakuntasi kokemusten pohjalta? Ei tätä ennen eikä varmastikaan tämän jälkeen. Kukaan ei edes tiennyt niistä keskustelun ensimmäisen kahdensadan viestin aikana. Ja nyt, kun tietää, niin ne eivät edelleenkään kerro aiheesta.
En ole vieläkään lukenut mitään sisään mihinkään. Sinä vain haluat väkisin puhua jostain aivan eri asiasta kuin kukaan muu. Ja sitten kohdistat kaiken sanotun siihen itse valitsemaasi aiheeseen ja valitat, että ei sovi.
Miksi se tarvitsi sanoa? Siis mihin se liittyi tässä? Onko täällä joku edustanut “nationalistien kuvitelmia”?
Onko jotain havaintoa keskustelun otsikosta?
Se on “Evankelis-luterilaisen kirkon politisoituminen maahanmuuttaja-asiassa”.
Jos oma kanta siihen on, että “en oo huomannu mitään”, niin sitten pitää oppia keskustelun aihe niiltä, jotka ovat huomanneet. Eikä jatkaa puhumista niin kuin koko aihetta ei olisi olemassakaan.
Ymmärrän, että väität että “kansankirkon piirissä apu on yleensä avoimesti poliittista”. Koko jutun juju taitaakin olla, että olemme tästä väitteestä hyvinkin vahvasti eri mieltä. Ymmärrät varmaan, että jos olen jotain mieltä, en voi olla toistakaan mieltä. Ja esitän esimerkkejä siltä pohjalta, koska vain aidosti koen asian noin. Uskonsoturillekin sanon sen, etten todellakaan yritä pelata politiikkaa harhaanjohtamalla. Vai olenko vain hyväuskoinen hölmö? “Hyväksi ihmiseksi” minua ei ehkä kannata haukkua, koska en omastakaan mielestäni sellainen ole.
“Nationalistien kuvitelmat” ovat olennaisia, koska heillä on nykyään enemmän valtaa, ja jotkut heistä osallistuvat keskusteluun järjettömillä ja teologisesti kestämättömillä argumenteilla. He juuri usein näkisivät mielellään, että kirkko tekisi tässä asiassa mahdollisimman vähän. Minusta se on valitettavaa.
Suomen valtiolla - jos sen ajattelee olevan jonkinlainen poliittinen toimija, joka toimii edes jotenkin kansan tahdon mukaan - on mielipiteensä tietenkin ihan syystä. Juuri siksihän puhun kunnioittamisesta, koska pidän esim. valtiota tärkeänä toimijana. Kansallisvaltio on monella tapaa hieno keksintö ja omalla tavallaan rauhan turvaaja. On monia syitä, miksi monet maalliset järjestelmät ovat tärkeitä.
Toisaalta en oikein tiedä, miten vastaisin viestiisi. En silti välttämättä ymmärrä sinua.
Siis väität, että Suomessa muka ei olisi suurta määrää ihmisiä, joiden mielestä täällä pitäisi kustannuksista välittämättä heitellä rahaa jokapuolelle hyväntekemisen nimissä? Aivan taatusti on. Ei ole mikään uusi asia Suomessa tuo. Toki on niinkin, että osa hyväntekeväisyydestä on oikein hyvä juttu, ei siinä mitään.
Osallistuvatko he keskusteluun 1) tällä foorumilla ja 2) järjettömillä ja teologisesti kestämättömillä argumenteilla? Voisitko näyttää, että missä näin on tapahtunut, ja mikä se argumentti oli?
Minä uskon, että joka kerta, kun asiakeskustelussa viitataan aiheen vierestä tarkemmin määrittelemättömiin “heihin”, Jumala tappaa kissanpennun. Siksi pyydän, että älä tee sitä.
