En nyt keksinyt parempaakaan otsikkoa. Muotoilu on suhteellisen ympäripyöreä - veikkaan että puhetta reaalipreesensistä tai ruumiista ja verestä vältettiin tietoisesti.
Ellen sitten ymmärrä väärin, että kyseessä on vasta ehdotus?
1 tykkäys
No eipä tuossa tosiaan ole kaikkein perinteisimpiä shibboletheja mainittu, mutta eikös reaalipreesens ole suomeksi todellinen läsnäolo? Mun mielestä muotoilu on hyvä ja ajaa asiansa. Tuolla saadaan rajattua ulos ne ihmiset, joilla on tiukan symbolinen ehtoolliskäsitys. Tiukemmille helluntailaisillehan ajatus syntien anteeksiantamisen ateriasta on lähinnä kauhistus. Vieraan tulee siis tiedostaa, mitä luterilainen kirkko opettaa ehtoollisen olemuksesta (ainakin pääpiirteissään), ja tunnustaa se. Tuolla rajauksella mukaan pääsevät (jo aiemmin hyväksyttyjen lisäksi) katoliset ja ortodoksit sekä reformoiduista ja vapaasuuntaisista ne yksilöt, joilla on kirkkonsa virallista oppia “luterilaisempi” ehtoolliskäsitys. Viimeksi mainittu porukka on muuten yllättävän iso.
Hyvä on myös maininta yksittäistapauksesta. Ei ole syytä lähteä aktiivisesti mahdollistamaan sellaista tilannetta, jossa ihminen on virallisesti kirjoilla yhdessä kirkkokunnassa, mutta käytännön kotiseurakunta on toinen. Kun ei ole mahdollisuutta epäviralliseen de facto -jäsenyyteen luterilaisessa kirkossa, joutuu oikeasti miettimään, mihin haluaa sitoutua ja tunnustautua. Kirkon jäsenyys ja ehtoollisyhteys kuuluvat normaalitapauksissa yhteen ja niin sen tulee ollakin. Yksittäistapaus, kuten vaikkapa vierailu sukulaisen konfirmaatiomessussa, on eri asia eikä katkaise tätä jäsenyyden ja ehtoollisen välistä yhteyttä.
Linkissä mainittiin myös sen huomioiminen, mitä ehtoolliselle haluavan oma kirkko opettaa evlut ehtoollisesta. Tämäkin on hyvä pointti. Keskustellessa ehtoolliselle pääsystä on hyvä huomioida, jos ehtoollisella käynti rikkoisi kyseisen henkilön oman kirkon sääntöjä vastaan. Tämä ei ole evlut kirkossa syy evätä ehtoollista, mutta on hyvä, että ihminen tiedostaa mitä on tekemässä.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että asiallinen linjaus.
1 tykkäys
Päätös on ongelmallinen mielestäni.
1 tykkäys
En usko, että että tuossa on ensisijaisena huolena fennomania. Nähdäkseni lausunto kohdentaa fokuksen tilanteeseen eikä ehtoollisaineisiin. Hellareille sun muille Kristus on todella läsnä ehtoollisen vietossa. Omassa lapsuudessani se tarkoitti esimerkiksi täydellistä hiljaisuutta ja polvirukouksia ehtoollisen nauttimisen jälkeen. Opetus on toki, että ehtoollisaineet ovat “vain” vertauskuva, mutta aika vahva sellainen. Eikä se edes mitään luterilaistavaa ehtoolliskäsitystä vaadi. Siksi “todellinen läsnäolo” voi tarkoittaa melkein mitä tahansa.
Anteeksi, en ihan ymmärrä tätä. Jos ymmärrän oikein evl.fi ei vaihda suljettu pöytä vaan avasi enemmän tila ehtoollisen pastoraaliselle ulottuvuudelle. Svenska kyrkanilla meillä avoin pöytä. Mielestäni se ei hyvä praksis. Usko tosi läsnäoloon on oleellinen, koska muutoin syö itselleen tuomion.
Paitsi että nämä eivät mukaan tule.
Päätös (ehdotus?) on suuri este kirkkojen välisille ystävällisille suhteille. Tällä tiellä ne etääntyvät entisestäänkin toisistaan.
2 tykkäystä
Ortodoksisen kirkon verkkosivulla otetaan kantaa tähän asiaan (lainaan lopusta lyhyen katkelman):
Yhtä selkeä ja muuttumaton on kirkon kanta siihen, että ortodoksisen kirkon jäsen ei voi osallistua evankelisluterilaisen tai jonkun muun kristillisen kirkon ehtoolliseen. Mikäli ortodoksisen kirkon jäsen osallistuu ehtoollisesta evankelis-luterilaisessa kirkossa, hän tulee erottaneensa itsensä ortodoksisen kirkon jäsenyydestä.
Tämä on myös jokaisen evankelis-luterilaisen papin tiedossa. Siksi ortodoksin kutsuminen evankelis-luterilaisen kirkon ehtoolliselle – edes poikkeustilanteessa – on sopimatonta ja vastoin myös Suomen ekumeenisessa neuvostossa (15.10.2002) hyväksyttyjä ekumenian hyviä tapoja, joihin molemmat kirkot ovat sitoutuneet:”kunnioitamme jäsenyhteisöjen oikeutta opillisiin eroihin, erilaisiin rukoustapoihin, jumalanpalvelusperinteitten eroihin ja uskonelämän muotoihin”.
5 tykkäystä
Otsikko sana interkommunio on harhaanjohtava. Kysyin asiasta evl.fi pappituttulta ja vastaus oli: “En ole lukenut vielä kaikkea asiasta, joten pienellä varauksella vastaan. Ajattelisin, että kyseessä on ennemminkin pastoraalisen harkinnan jälkeinen mahdollisuus tietyissä tilanteissa. Tätä ennen kirkossamme on ollut suljettu ehtoollinen, johon voi osallistua vain kirkon omat jäsenet tai täydessä kommuuniossa olevien kirkkojen jäsenet. Interkommuuniota, käsittäääkseni, käytetään kahden kirkon välisenä sovittuna virstanpylväänä kohti täyttä kommuuniota (vrt. full communion). Viethän ter”
Piispa Vikström kirjoittaa fb-sivullaan iloitsevansa tästä askelesta, vaikka niin laajaan ehtoollisvieraanvaraisuuteen ei päästykään kuin Porvoon hiippakunnan aloitteessa oli toivottu.
Vikström nostaa esiin sen, että kyse ei ole vain poikkeustilanteista, vaan poikkeus voi kohdistua henkilöön ja myös pysyvänä käytäntönä hänen kohdallaan. Näin esim. eri kirkkokuntiin kuuluva aviopari voi käydä yhdessä ehtoollisella luterilaisessa kirkossa. Toisena esimerkkinä hän mainitsee henkilön, jonka omaa kirkkokuntaa ei paikkakunnalla ole.
Kolmantena Vikström mainitsee tilanteet, joissa eri yhteisöt valmistelevat yhteistä tapahtumaa, ja yhteinen ehtoollinen avaa mahdollisuuden laajemalle ekumenialle.
Ajatus, että ehtoolliselle tulevan pitää “hyväksyä” luterilaisen kirkon opetus ehtoollisesta, on Vikströmin mukaan jonkinlainen kompromissi. Kohtaan oli ajateltu, että pitää “ymmärtää”, mutta se hylättiin, koska ehtoollinen on mysteeri eikä sitä loppuun asti voi ymmärtää. Yksi vaihtoehto oli “yhtyä”, mutta Vikström pitää sitä liian voimakkaana ilmaisuna: eihän se ole vieraanvaraisuutta, jos vieraan pitää ensin ajatella samoin kuin isäntäväki.
Vikström kommentoi myös sitä, että on hyvä, jos luterilainen pappi tilaisuuden salliessa etukäteen voi keskustella ehtoolliselle tulijan kanssa, esim. niissä tilanteissa, joissa eri kirkkokuntiin/yhteisöihin kuuluva aviopari haluaisi alkaa käydä säännöllisesti yhdessä luterilaisella ehtoollisella. Tällöin pappi voisi mm. ortodokseille ja katolisille kertoa, että heidän oma kirkkonsa ei hyväksy luterilaisella ehtoollisella käyntiä. Päätös pitää kuitenkin jättää henkilölle itselleen.
Ruotsiksi edelle tiivistämäni voi lukea kokonaisuudessaan piispa Vikströmin julkiselta fb-sivulta.
1 tykkäys
Minusta termi kattaa myös poikkeustilanteet, jota siteerattu ohjeistus ehdottaa. Ei se ole harhaanjohtava.
Ehkä ajattelin jotain tätä:
The Anglican Communion distinguishes between full communion and intercommunion. It applies the first term to situations “where between two Churches, not of the same denominational or confessional family, there is unrestricted communio in sacris including mutual recognition and acceptance of ministries”, and the second term to situations “where varying degrees of relation other than full communion are established by agreement between two such Churches” (Lambeth Conference 1958, Resolution 14)
till. bold
Tuon lainauksen intercommunionin ajatusta hain otsikolla.
Tiedän useita kymmeniä henkilöitä jotka muodollisesti ovat kirjoilla ev.lut. paikallisseurakunnissaan mutta noin faktisesti käyvät lähinnä vapaakirkon tai Saalem-seurakunnan tilaisuuksissa. Jotkut ovat jopa käyneet uudelleen kasteella Saalem-seurakunnan oppien mukaisesti. Ja paikallinen Saalem-seurakunta haluaa pitää selvän pesäeron nykyiseen Helluntaikirkkoon, joka on järjestäytynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi sen mukaan mitä laissa asiasta säädetään joten moinen kaksilla rattailla ajaminen on teknisesti mahdollista.
Joskus reilu 30 v takaperin paikallisen Saalem srk:n johtaja opetti ihan ääneen että srk:n nuorten ei ole soveliasta osallistua millään muotoa ev.lut. seurakunnan nuorten toimintaan koska ev.lutit “eivät ole uskomassa”.
ALG kai tahtoo sanoa, että interkommuunio tarkoittaa kahden kirkon välistä sopimusta vastavuoroisesta ehtoollisvieraanvaraisuudesta. Tällainen tilanne on Suomen ev.-lut. kirkon ja Skotlannin (presbyteerisen) kirkon välillä ja oli ennen Porvoota Englannin kirkon kanssa. Yksipuolinen yleinen ehtoollispöydän avaaminen ei olisi tällaista interkommuunniota (inter tarkoittaa välistä).
Mitenkähän tämä vaikuttaa suhteessa Leunbergin konkordanssin?
1 tykkäys
Kyllä @cymbus . Olet ymmärsit sen mitä meinasin.
1 tykkäys
[quote=“susilammas, post:11, topic:1919”]
Ajatus, että ehtoolliselle tulevan pitää “hyväksyä” luterilaisen kirkon opetus ehtoollisesta, on Vikströmin mukaan jonkinlainen kompromissi. Kohtaan oli ajateltu, että pitää “ymmärtää”, mutta se hylättiin, koska ehtoollinen on mysteeri eikä sitä loppuun asti voi ymmärtää. Yksi vaihtoehto oli “yhtyä”, mutta Vikström pitää sitä liian voimakkaana ilmaisuna: eihän se ole vieraanvaraisuutta, jos vieraan pitää ensin ajatella samoin kuin isäntäväki.[/quote]
Piispainkokouksen päätöksessä, joka on nyt perusteluineen julkaistu, näyttäisi olevan vaatimus sekä “hyväksymisestä” että “ymmärtämisestä”. Päätös sisältää kaksi samaan aikaan voimassa olevaa ehtoa:
1§
Muun kuin kirkkojärjestyksen 1 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun kristillisen kirkon kastettu jäsen voi osallistua yksittäistapauksessa ehtoolliseen, jos hänellä on omassa kirkossaan oikeus ehtoolliseen ja hän hyväksyy luterilaisen käsityksen ehtoollisesta Kristuksen todellisen läsnäolon ja syntien anteeksiantamisen ateriana.
2§
Papin tulee keskustelussa tai muulla tavalla huolehtia siitä, että ehtoolliselle aikova ymmärtää, mitä ehtoollinen on ja mitä siihen osallistuminen merkitsee.
Pastori Marko Mäkisen artikkeli ortodoksisen kirkon verkkosivuilta tästä aiheesta:
Huomioita ortodoksisesta ehtoolliskäsityksestä
Lainaan lyhyen katkelman:
"Ortodoksisen teologian mukaan ehtoollisaineet muuttuvat todellisesti Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Ehtoollisessa uskova tulee todellisesti osalliseksi Kristuksesta ja vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän (Joh. 6:54).
Ortodoksisessa teologiassa ehtoollisaineiden muuttumista Kristuksen ruumiiksi ja vereksi kutsutaan toisinaan myös transelementaatioksi ja reordinaatioksi. Roomalaiskatolisessa kirkossa tätä vastaa ilmaisu transsubstantiaatio, jota voidaan käyttää tietyin varauksin myös ortodoksisesta ehtoollisesta.
Kirkko painottaa tarkan jaottelun sijaan mysteeriä. Tätä korostaa ehtoollisen eskatologinen, tulevaa aikaa koskeva painotus: ehtoollisessa kirkko muistaa ristiä, hautaa ja ylösnousemusta, Herran taivaaseen menemistä, oikealla puolella istumista sekä toista ja kunniallista tulemista.
Ehtoollisessa ortodoksi tulee osalliseksi Kristuksen elämästä, joka on annettu ”kaiken tähden ja kaiken edestä”. Hän yhdistyy ehtoollisessa Kristukseen ja osallistuu siihen taivaallisten joukkojen ja pyhien yhteydessä. Näin uskova ilmaisee oikean ylistyksen ja uskon, ortodoksisuutensa, ja on siitä osallinen. Ortodoksi ei voi sen vuoksi osallistua muiden kirkkojen ehtoolliselle.
Ortodoksisessa ehtoollisessa leivän tulee olla hapatettua ja viinin alkoholipitoista rypäleviiniä. Ehtoollismaljaan lisätään aina myös vettä. Ylijääneet ehtoollisaineet täytyy nauttia loppuun papiston toimesta, koska ehtoollinen on todellisesti Kristuksen ruumis ja veri."
3 tykkäystä
Helsingin piispa Teemu Sippo SCJ on antanut lausunnon katolilaisten osallistumisesta luterilaiseen ehtoolliseen ja ekumeenisen vuoropuhelun edistymisestä.
1 tykkäys
Lausunto on hyvä. En kuitenkaan näkisi yhtä yksitotisesti kuin piispa Teemu tuntuu ymmärtäneen, että ortodoksit tunnustavat katolisen pappeuden ja sakramentit. Monet toki tekevät, mutta en näkisi, että asiasta olisi yksimielisyyttä