Jos TS on ymmärtänyt asian väärin, ehkä se johtuu siitä, että kaikki katskut eivät hahmota ortsuja useana jotenkin toisiinsa liittyneenä kirkkona vaan mieltävät heidät jotenkin katolisen kirkon “itäisenä” vastineena…?
1 tykkäys
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa:
Joissakin poikkeustilanteissa ja kuolemanhädässä on mahdollista, että eukaristian sakramentti voidaan jakaa myös protestanttisen kirkkokunnan jäsenelle. Silloinkin tämän on hyväksyttävä se, mikä katolinen oppi tästä sakramentista on, ja täyttää sen vastaanottamiseen kuuluvat yleiset edellytykset.
Riittääkö se että hyväksyy realipreesensin ja on vastaavassa tilassa, jossa kotolilainenkin saisi poikkeustilanteissa tai kuolemanhädässä ehtoollisen.
Minuakin kiinnostaa kuulla. Hartaana katolilaisena SanGee varmaan vastaa meille tyhjentävästi.
Kuolinvuoteella eivät enää ole katolisessakaamn kirkossa voimassa avioliittoihin ym liittyvät rajoitukset, vaan kuolevien sakramentit ovat tarjolla kaikille, jotka/joille niitä pyydetään. Tämä koskee parannuksen sakramenttia, jos sairas pystyy puhumaan, eukaristiaa, jos hän pystyy syömään, ja sairasten voitelua, jolle ei ole muuta edellytystä kuin että henkilö on vielä elossa.
Voiko katolilainen vastaanottaa kuolinvuoteella ehtoollisen myös luterilaiselta papilta, jos katolilaista pappia ei ole saatavilla?
Riittääkö kuolinvuoteella luterilainen ehtoolliskäsitys, eli reaalipreesens, riittää siihen, että katolilainen pappi voi jakaa ehtoollisen, jos luterilaista pappia ei ole saatavilla?
Kuolinvuode on kaikin tavoin poikkeustilanne, eikä siinä aina voida kovin tarkkaa tietoa edes saada kuolevan käsityksistä. Luterilainen ehtoollinen tosin ei meikäläisen näkemyksen mukaan ole ehtoollinen ollenkaan, joten en oikein ymmärrä, miksi sitä pitäisi kuolinvuoteellaan kaivata. Ennemmin ottaisin ortodoksisen, jos sellaista tultaisiin tarjoamaan.
1 tykkäys
Miksi? Miten?
Öli öli merkit täyteen.
Esimerkiksi juuri siksi, että kuoleva ei useinkaan pysty puhumaan tai ainakaan jaksa puhua kovin paljoa. Synninpäästö esimerkiksi voidaan silloin antaa, vaikka kuoleva ei pysty ripittäytymään tai ilmaisemaan katumusta.
Eikös silloin voi synninpäästön antaa myös maallikko? Luterilaisuudessa ainakin voi.
Vain papilla on Kristuksen antama valta antaa synninpäästö.
2 tykkäystä
Joo ei. Ymmärtääkseni luterilaisuudessa maallikot harrastavat sellaista muutenkin?
Ainakin lestadiolaisuudessa.
Joo. Protestantit ovat olevinaan hirmu raamatullisia mutta eivät huomioi, mitkä lupaukset ja kehotukset annettiin vain apostoleille. Protestantit ajattelevat olevansa kuin apostoleja itsekin ja että jokainen voi itse tehdä kaikkea samaa kuin nämäkin: kastaa, julistaa synninpäästön - jopa toimittaa ehtoollisen tai sairaidenvoitelun. Ei näitä asioita voi yleistää kaikkien tehtäväksi vaikka Raamatussa Jeesus (ja apostolit) kehottaakin apostoleja tekemään niitä.
Protestantit aika usein juuri miettivät näitä(kin) asioita Raamatun valossa enemmän kuin ortodoksit. Oli se sitten hyvä tai paha juttu, meillä on vähemmän kirkon velvoittavaa traditiota, joten ei läheskään aina voida ohittaa raamatunkohtia vain toteamalla, että näin sanoi isä X, vaan joudutaan itsekin ajattelemaan ja tutkimaan pyhää sanaa.
6 tykkäystä
Eli siis ns ortodokseilla isien ajatukset pyhästä sanasta ratkaisevat, protestanteilla taas jokainen itse on kaikkein ylin auktoriteetti.
Eipä ihmekään, että maailmassa on ziljardi protestanttista kirkkokuntaa.
Aika tyhmä tulkinta, tuo.
Noinhan sinä juuri sanoit. Minustakin se on aika tyhmää.
Noh noh ja soh soh!!1! Oletkos siinä! Ei niitä nyt sentään ziljardia ole. Korkeintaan kaksi- tai kolmekymmentätuhatta. Ja tuostakin luvusta pitäisi oikeastaan leikata pois tuhansia eriskummallisia ääriliikkeitä (jotka tilastoissa luokitellaan kategorioihin “independents” tai “marginals”), niin että valtalinjan protestanttisten kirkkokuntien lukumäärä on korkeintaan tuommoiset 9000. Niin.
En sanonut. Paitsi jos vihamielisesti tahdot tulkita… Kuten näemmä tahdotkin. Miksihän.
Se, että velvoittavaa traditiota on meillä protestanteilla (sinulla ja minulla!!) vähemmän kuin ortodokseilla, ei ole vielä hyvä tai paha asia sinänsä. Kelpo traditio on toki aina tarpeellista ja auttaa meitä ymmärtämään uskonasioita. Sitten taas on myös sellaista traditiota (tai tradition käyttötapaa), jossa jätetään ajattelu syrjään ja toistellaan sitä mitä on aina ennenkin toisteltu, silloinkin kun eteen tarjotaan todisteita jotka vihjaavat toistellun jutun olevan ongelmallinen.
“Isiä” on sen verran runsaasti, että heitä tuskin voi ihan yleisesti nimetä kategoriseksi auktoriteetiksi. Kuulostaa kyllä hienolta kun puhutaan isistä ja vedotaan heihin, mutta kuten sinulla tuossa viestissäsi, se voi olla tyhjää pintakultaa.
Ja kuinka monta erilaista liikettä joilla on erilaisia painotuksia löytyy katolisen kirkon sisältä? Ei sekään määrä pieni ole. Se, että protestanttiset kirkot ovat erillisiä yksilöitä, ei sinänsä tarkoita sen kummempaa. Aika monet protestanttiset liikkeet kun kykenevät yhteistyöhön monessakin asiassa. Ja samaan seurakuntaan emme voi kaikki muutenkaan kuulua.
Hajaannusta toki on, eikä se ole pelkästään hyvä asia, mutta minä en pidä eri seurakuntien olemassaoloa pelkästään pahaakaan. On ihmisiä, joita ev lut kirkko ei kosketa, joten on vain hyvä, jos helluntaiseurakunta tavoittaa. Tai katolinen kirkko. Tai ortodoksit. Kunhan kertovat Jeesuksen sovitustyöstä.
2 tykkäystä