Minulla on elävähkö mielikuva, että Tunnareissa viitattaisiin katolilaisten jakavan saman piispuus-käsityksen tai ylipäätään virkakäsityksen luterilaisten kanssa. Muistaisko kukaan viitettä?
Aika paljon luterilainen ja katolinen virkakäsitys eroavat toisistaan. Virkakäsityksessä on yhteistä lähinnä se, mitä Augsburgin tunnustus sanoo kohdassa 5 kirkon virasta: “on asetettu [ts. Kristus on asettanut] evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka [jota siis hoitaa seurakuntapappi].” Piispuuskäsityksessä on jyrkkiäkin eroja; tästä kertovat vaikka Augsburgin tunnustuksen puolustuksen kohta 26 (Kirkollinen valta) sekä Schmalkaldenin opinkohdat (II osa, neljäs opinkohta Paavius, III osa 10 Vihkimys ja virkaan kutsuminen).
Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Offtopic-aarrearkku
Ymmärsin, att Suomessa olisi uusin ekumeninen dialog (jossa referenssit) tullut toiseen mieleen:
Growth in communion dialogissa luterilaiset allekirjoittavat että (n. 237):
“Vihkimyksessä piispa saa merkin Jumalan hyväksynnästä ja pysyvän kutsun johtaa paikalliskirkkoaan kaikkien kirkkojen yhteisessä ja apostolisessa elä- mässä. Suksessio ymmärretään koko kirkon apostolisen elämän ja tehtävän jatkuvuuden yhteydessä. Suksessio piispanvirassa on näkyvä ja henkilökohtai- nen keino saattaa keskiöön koko kirkon apostolisuus. Kirkon uskollisuuden perimmäinen perusta ymmärretään samoin kristologisesti ja pneumatologisesti. Herran lupaus ja Pyhän Hengen vaikuttava läsnäolo koko kirkossa ovat tae kirkon jatkuvuudesta apostolien kanssa. Suksessio historiallisen piispallisen suksession ilmaisemana merkkinä on siten toissijainen välttämättömyys, joka ei itsessään takaa kirkon uskollisuutta apostolisen uskon, elämän ja tehtävän kaikille aspekteille. Augsburgin tunnustus painottaa, että kirkkojen “tulee välttämättä jumalallisen oikeuden perusteella osoittaa kuuliaisuutta” piispoille (CA 28.21: BC 84), kun asia koskee heidän tehtäväänsä julistaa evankeliumia ja toimittaa sakramentteja, antaa anteeksi syntejä, hylätä evankeliumin kanssa ristiriidassa olevat opit sekä erottaa seurakunnan yhteydestä sellaiset, joiden jumalattomuus on yleisesti tunnettua (CA 28.21: BC 84).”
Sama dokument numero 223 ja 233:
“Virkaan vihityn valta julistaa evankeliumia ja jakaa sakramentteja välittyy sakramentaalisesti, ja sitä harjoitetaan eukaristisen yhteisön sisällä. Sakramentaalisen vihkimyksen kautta Kristuksen auktoritatiivinen missio opettaa, pyhittää ja johtaa jatkuu kirkossa apostolien seuraajien välityksellä. Piispan arvovalta ja legitimiteetti perustuu Kristuksen sakramentaaliseen läsnäoloon, ei piispan erityiseen kykyyn tulkita Raamattua. Piispa saa tämän edustuksellisen valtuutuksen kätten päällepanemisessa. Tämä tapahtuu kirkossa, ja Pyhä Henki annetaan sen kautta.” (AC 7 och 8 28)
ja siksi
“Luterilaiset voivat tunnustaa katolilaisten tavoin, että erottelu paikallisen ja alueellisen viran välillä kirkossa oli “enemmän kuin seuraus puhtaasti historiallisesta ja inhimillisestä kehityksestä tai vain sosiologinen välttämättömyys”. Sen sijaan se “oli Hengen toiminnan seurausta”. Tämä pätee erityisesti piispan virkaan.”
Julkinen kiitos eräälle suomalaiselle papille tämä vinkki!
Linkitin tuon viestini tähän ketjuun ja uudistan kysymykseni täällä. Siispä kysyn:
Samoin tässä voitaisiin keskustella hieman myös siitä mitä ortodoksi tai katolilainen tekisi. Onhan meillä maailman sivu ollut tilanteita että jonkin alueen piispa on menettänyt alueensa kristittyjen luottamuksen.
Tämä kohta oli siis syynä siihen miksi siirsin tuon aiemman viestini kysymyksineen tähän ketjuun.
1 tykkäys
Ainakin voi laatia varoituksen ja tehdä siitä youtube-videon kuten esim. Pauli Selkee tekee. Kun en ole luterilainen, en tiedä mitä muuta voisi tehdä kuin erota alaisuudesta.
3 tykkäystä
Espanjassa, missä piispoja on paljon, olisi katolilaisen mahdollista alkaa käymään vain tietyn piispan alaisissa tilaisuuksissa. Näin ovat ilmeisesti jo jotkut luterilaiset alkaneet Suomessa tehdä.
Joten en nyt sitten tiedä miten Pyhä Henki tällä hetkellä johdattaa alueellista ja paikallista kirkon toimintaa ja alueellista ja paikallista virkaa.
Suomessa katolisella puolella on mielestäni ollut varsin ajattelematonta nimittää piispaksi pienen, erityisen porukan edustaja, kuten tämä nykyinen piispa on. Kun on vain yksi hiippakunta, piispan tulisi olla mahdollisimman lähestyttävä ja joukkoon kuuluva.
Voiko erota yhden piispan alaisuudesta eroamatta kirkosta?
Ei varmaankaan. Jos eroaa yhdestä komentoketjun linkistä, joutuu eroamaan koko ketjusta, luulisin. Mutta voimakkaan protestin voi sanoittaa, kuten tälläkin foorumilla aika usein nähty.
1 tykkäys
Aina voi muuttaa toiseen hiippakuntaan. Tämä olisi kieltämättä varsin raju ratkaisu muun elämän kannalta, enkä tiedä kenenkään sellaista tehneen. Jos on kyse kirkon työntekijästä, voi yrittää vaihtaa työpaikkaa toisen hiippakunnan alueelle.
Protestoidaan voimakkaasti mutta jatketaan kuitenkin niin kuin aina ennenkin.
Johtaakohan oikeaan kirkkoon kuulumisen ideaalin vaaliminen kohta siihen että kristityt suostuvat olemaan kenen tahansa johtamina, kunhan vain organisaatio on oikea. Vai sitten siihen että kaikki perustavat omia kirkkojaan.
Jokin on mennyt kirkko-organisaation rakentamisessa pieleen kun johtajat voivat johtaa olematta osa jäsenistöä eli eivät juuri koskaan näyttäydy messussa rivijäseninä, eivätkä välttämättä nauti luottamusta jäsenistössä.
Täysi vapauskin organisaation suhteen on kummallista. Minne hävisi seurakuntien välinen kollegiaalisuus, milloin se muuttui johtajien väliseksi kollegiaalisuudeksi, vai eikö sitä koskaan ollutkaan?
Joo, siis nythän itse en kuulu mihinkään kirkkoon tai seurakuntaan. Yksi mielenkiintoinen viritys on, mutta siitä ehkä toiste.
Yhden hengen seurakunta nyt ei ainakaan ole mikään ideaali. Se on teologinen umpikuja ja henkilökohtainen tragedia ja haluan ennen kuolemaani siitä tilanteesta pois. Uskooni, Raamattuun, systematiikkaan ja pragmatiikkaan nojautuen koitan työstää toimivan ekklesiologisen ratkaisun itselleni. Enkä näköjään ole tässä suhteessa yksin tässä vapaiden valintojen maailmassa.
1 tykkäys
Eikä näköjään kirkon työntekijän tarvitse edes vaihtaa työpaikkaa vaihtaakseen hiippakuntaa.
Muutaman vuoden takaisen jutun mukaan papin hiippakunta määräytyy joko työpaikan tai asumisen mukaan, joten jos asuu eri hiippakunnan alueella kuin missä on töissä, voi vaihtaa hiippakuntaa työtä tai asuntoa vaihtamatta. Tai ainakin Timo Junkkaala teki niin, kahdesti.
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&opi=89978449&url=https://www.kotimaa.fi/pastori-timo-junkkaala-vaihtoi-hiippakuntaa-kahdesti-ja-molemmilla-kerroilla-paatokseen-vaikutti-na/&ved=2ahUKEwja79-jxveGAxW7JRAIHWbtDg0QFnoECBMQAQ&usg=AOvVaw1GzlcB_OzFd_L1i63cIwGI
Rehellinen ja viisas mies kaikinpuolin. Ymmärrän hyvin hänen valintansa.
entä jos hiippakunta on koko maan laajuinen, kuten on saksankielisillä evlut seurakunnilla maassamme, mihinkäs muutat
Ruotsinkielinen voi vaihtaa suomenkieliseen seurakuntaan, samalla vaihtuu hiippakunta. Samoin kaksikielisillä alueilla suomenkielinen voi tietysti vaihtaa ruotsinkieliseen, mutta suurimmassa osassa Suomea ei ruotsinkielisiä seurakuntia ole.
Kieli onkin ainoa peruste, millä voi vaihtaa seurakuntaa Suomen ev.lut.kirkon sisällä joutumatta muuttamaan.
1 tykkäys