Näin toivoisi olevan.
Toinen mikä on ongelmallista on piispojen mahdollinen huonoihin toimintamalleihin ja elämäntapoihin pitäytyminen.
Tietysti tiedän että donatolaiskiista on jo kerran ratkaistu. Toisaalta siinä ratkaistiin vain se voiko piispa toimittaa sakramentit pätevästi eläessään hunningolla. Kyllä varmasti voi, en sitä epäile. Voiko piispa kuitenkaan vuosikymmenet vastoin kristillistä opetusta toimiessaan edelleen pysyä uskottavana piispana tai uskottavana kristittynäkään?
Tätä on nyt joutunut miettimään kun osattomuuteni katolisesta kirkosta näyttää sinetöityneen lopullisesti Opus Dei -piispan myötä. Jos Suomessa olisi useampi hiippakunta ja siis useampi piispa, kysymys ei muodostuisi niin kipeäksi mutta tällä hetkellä kärsin tästä kyllä vielä valtavasti. Ajan myötä toivottavasti helpottaa.
Oman maan rajojen sisällä ei itselle ole yhteyttä siihen kirkkoon joka on uskoontuloni kirkko.
Tämä uusin seurakuntayhteyteni on tulosta näistä pohdinnoista, ja aiempi harharetki ortodoksisuuteen, mutta vaikeaa tämä on hyväksyä.
Anteeksi OT:sta, piispojen asema on monella tapaa hankala. Mitä piispaa tulee seurata, mitä ei ja jos samalla alueella on monta piispaa, ketä seurataan? Oman korvasyyhyn mukaanko? Espanjassa oli helppo käydä mieleisessä katolisessa seurakunnassa kun niitä oli niin paljon.
Inkerin kirkossa vihittyjen pappien asema on Suomen maaperällä erikoinen. Ovatko he täällä ensisijaisesti lähetystehtävissä? Ovatko he oikeasti Inkerin kirkon piispan alaisia? Voiko joku kristitty Suomessa alkaa Inkerin kirkon jäseneksi ja siten siellä vihityn papin ympärille muodostuisi Inkerin kirkon seurakunta. Ja tällä logiikalla, sekä esim Venäjän ortodoksisen kirkon tilanteeseen verraten, voisinko minä olla ulkomaisen katolisen piispan alainen?
Katsoin parhaimmaksi kuitenkin löytää ihan suomalaiselta taustalta ponnistavan kristittyjen ryhmän jonka jäsen voin olla.
Mitä suomalainen luterilainen tekee jos ei voi olla kuuliainen piispalleen?