Filioquen tarkastelua


#1

Joka sekin on virheellinen. Ei ole mitään persoonista erillistä jumaluutta, jota voisi hahmottaa tuolla tavalla. Uskontunnustuksen kaava on, että yksi Jumala on Isä, josta Poika syntyy ja Henki lähtee.


#2

Kyllä Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Isä ei ole Poika eikä Pyhä Henki eikä Poika ole Pyhä Henki eikä Isä eikä Pyhä Henki Isä eikä Poika. Ei tässä ole mitään virhettä, mutta sen kieltämisessä on. Poika syntyy Isästä ja Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta.


#3

Pyhä Henki lähtee Isästä.

Patriarkka Fotios kirjoitti idän patriarkoille: "Filioque on niin suuri jumalanpilkka, että siitä on langetettava 1000 anateemaa!”


#4

Filioque on ainoa oikea kristillinen oppi. Fotios taas ei ollut edes oikea patriarkka.


#6

Kommentti tuli ihan oikeaan ketjuun. Tätä mieltå ei taida olla edes Katolinen kirkko, joten olet vähän yksin näkemyksesi kanssa.


#8

Katolinen kirkko tunnusti ymmärtääkseni jo JPIIn aikaan, että Filioquen kieltäminen ei ole harhaoppi ja että uskontunnustus ilman Filioqueta on normatiivinen ja katolinen uskontunnustus.

Haters gonna hate. :sunglasses:


#9

Filioquen lausumattomuus ei ole kadottava harhaoppi, mutta iste asian kieltäminen on. Tunnustaa voi ilman filioquea, mutta filioquen kileltäminen on väärin. Kristillisen totuuden kieltäminen ei voi olla koskaan oikein.


#10

Tämä on ihan legitiimi mielipide, mutta olet kyllä aika yksin mielipiteesi kanssa.


#12

Kas kun ilman sitä pärjättiin vuosisadat, ja saksalaisen keisarin (Henrik II) piti erikseen “pyytää” Rooman piispaa lisäämään sen credoon vuonna 1014.


#13

Olennaista lienee tässä se, onko lisäys sisällöllisesti pätevä vai ei. Jos on, sen voi silti jättää käyttämättä, mutta sitä ei saa kiistää. Eli se, että pärjätään ilmankin, ei ole kovin olennaista.


#14

Itseasiassa sekin on olennaista, saako se olla siellä - riippumatta sisällön oikeellisuudesta. Asialla on myös kirkko-opillisia ulottuvuuksia.


#15

Tässä @SanGennaro on kyllä oikeassa! Kun sanomme, että Isä on Jumala ja Poika on Jumala ja Henki on Jumala, emme väitä, että olisi näistä persoonista erillinen “Jumala”, vaan yksinkertaisesti toteamme, että Isä on luonnoltaan jumalallinen ja luonnon ominaisuuksien ja siitä johtuvan perikoreesin vuoksi Jumala, samoin kuin Poika ja Henki. Scutum fidein ongelma on siinä, etä siinä ei tehdä eroa hypostaasia ja persoonaa tarkoittavien sanojen (Isä, Poika, Henki) ja luonnon perusteella syntyvää persoonan olemuksellista laatua tai persoonien perikoreettista ykseyttä koskevan nimen (Jumala) välille.

Siis toisin sanottuna, Isä on Jumala, koska hänessä on jumaluus. (Vrt. Akseli on ihminen, koska hänessä on ihmisyys.) Jumaluus on kuitenkin luonnoltaan sellainen - nimittäin infiniittinen ja rajaton - että se, joka on jumaluuden “instanssi” pitää sisällään koko jumaluuden jakamatta sitä osiin; siksipä Isä ja Poika ja Henki kaikki omaavat saman jumaluuden yhdessä ja erikseen. Isä on Jumala “erikseen”, Poika on Jumala “erikseen”, Henki on Jumala “erikseen” - joskin on muistettava, etteivät he tietenkään ole koskaan erossa toisistaan - ja he kolme ovat myöskin Jumala “yhdessä” - joskin on muistettava, etteivät he tietenkään koskaan sulaudu yhdeksi persoonaksi tässä yhtymyksessä.

Tässä eräs linkki:

https://www.ewtn.com/library/CURIA/PCCUFILQ.HTM

Tässä toinen:

http://www.vatican.va/roman_curia/pontifical_councils/chrstuni/meth-council-docs/rc_pc_chrstuni_doc_19810131_holy-spirit_en.html

  1. The testimony of the Church is that God is one, yet he is also three. The unity of God lies in his nature. Though these three Persons have the same nature, they are not one and the same Person. The Holy Spirit is the Lord and Life-giver, proceeding from the Father and the Son, as the Western Tradition states it, or through the Son, as the Eastern Tradition states it, to be adored and glorified with them, and active with them in the salvation of people. He is not simply a mode of the Godhead; he is a Person, just as are the Father and Son, distinct from each though one with both.

  2. That which differentiates the three as Persons is their relations to each other in the Godhead. The Father is the source and fountainhead; the Son is eternally begotten of him and is related to him as Son to Father; the Holy Spirit is related to the Father and the Son, proceeding from the Father and the Son (or from the Father through the Son).

Nähdäkseni tämän hetken ekumeeninen tulkintakonsensus p. Kolminaisuuden sisäisestä elämästä ja generaatiosta on se, että Pyhä Henki lähtee ad intra vain Isästä, ja hänen lähtemisensä Pojasta on ad extra eli pelastusekonomiaan kuuluva asia. Omasta tulkintani Nikean uskontunnustuksesta sisältää saman aspektin; tällöin itse asiassa Henki on myös Pojan pelastusekonomian lähde:


Me uskomme yhteen Jumalaan,
Kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, (A)
Jumala Jumalasta,
valo valosta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
joka meidän ihmisten
ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta (B)
ja syntyi ihmiseksi,
ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi kuoleman ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella
ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Me uskomme Pyhään Henkeen,
Herraan ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Isästä (A’) ja Pojasta, (B’)
jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan
ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.
Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
odotamme kuolleiden ylösnousemusta
ja tulevan maailman elämää.


Toisin sanoen, Poika syntyy Isästä, mutta tulee lihaksi myös Hengen vaikutuksesta. Lihaksitulemisen ymmärrämme kuuluvan selkeästi pelastusekonomiaan. Hengen kohdalla sanotaan yksinkertaisemmin, “lähtee Isästä ja Pojasta”, ja oma tulkintani on tosiaan se, että Henki lähtee Isästä ad intra ja Pojasta ad extra. Taustalla olevat locukset ovat kai nämä:

  • Joh. 14:26: Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
  • Joh. 15:26 "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.

Minusta nämä puhuvan selkeästi siitä, että Hengen linkki Poikaan perustuu nimenomaan siihen, että Hengen ja Pojan pelastusekonomiset tehtävät kietoutuvat toisiinsa. Olen kyllä sitä mieltä, että tässä asiassa väittely on aika turhaa. Voi olla aivan oikein kristitty niin, että hyväksyy filioquen ja niin että ei hyväksy. Erimielisyys tässä ei tuhoa uskon yksimielisyyttä, vaikka niin voi heikkouskoisempi luulla.


#16

@Silvanus esittää tässä Filioquesta tulkinnan, joka on nähdäkseni sisällöllisesti ihan legit, mutta ongelmaksi tässä jää, että uskontunnustus ei ole ekonomisen triniteetin kuvaus. Uskontunnustuksen to ek tou PatroV ekporeuomenon viittaa alkuperään, joka on vain ja ainoastaan Isässä. Siksi(kään) Filioque ei uskontunnustuksessa toimi niin kauan kuin Filioquen sisältävästä uskontunnustuksesta puhutaan Nikaian-Konstantinopolin. Sitä se ei ole.


#17

Onko tämän kysymyksen yhteydessä selvitelty Apostolien Tekojen jaetta 16:7?


#18

Tästä asiasta on puhuttu vuosisatoja, joten voisi äkkiseltään ajatella että tuota, kuten monta muutakin Raamatun kohtaa, on selvitelty uudelleen ja uudelleen. Totta kai myös idässä uskotaan, että Pyhä Henki on Kristuksen Henki, Pojan Henki, mutta se ei tarkoita että Pyhä Henki ikuisuudessa lähtisi (ἐκπορεύεται, Joh 15:26) myös Pojasta.

Historiallisesti myös Rooman piispat vuoteen 1014 asti vastustivat lisäystä, vaikka Kaarle Suuri sitä vaatikin toimittamassaan Libri Carolinissa joka oli kirjoitettu Seitsemättä Ekumeenista Synodia vastaan. Libri Carolinissa myös tuomittiin ikonodulit ja jota mm. Calvin käytti argumentoidessaan edustavansa alkuperäistä kirkon kantaa. Myös Kaarlen alaisuudessa toimineet Frankfurtin (794) ja Aachenin (809) paikallissynodit vaativat, että filioquea tulee käyttää ja että se on tarpeellista pelastukseen, mutta Rooman piispa torjui vaatimuksen. Näissä synodeissa myös ilmeisesti kuviteltiin filioquen sisältyneen alkuperäiseen uskontunnustukseen.


#19

Minusta olet väärässä. Uskontunnustus nimenomaisesti puhuu Pojan kohdalla pelastusekonomiasta (“tuli lihaksi” jne.) - joten miksi se ei Hengen kohdalla voisi puhua pelastusekonomiasta? Nyt on toki muistettava, että minä en tosiaan puhu Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksesta, vaan läntisestä credosta ja sen tulkinnasta. Filioque on osa latinalaista credoa, ei varsinaisesti Nikean-Konstantinopolin uskontunnustusta. Läntinen credo tunnetaan useimmiten nimellä “Nikean uskontunnustus”, ja joskus siitä myös käytetään Nikean-Konstantinopolin tunnustuksen nimeä, vaikka kyseessä on teksti, jossa on parikin lisäystä verrattuna Konstantinopolissa muokattuun tekstiin.

Koska asia jäsentyy näin, filioque tulee tulkita latinankielisen procedit termin kautta, ei kreikankielisen ekporeuomai:n kautta. Kreikankieliseen tunnustukseen ei nimittäin koskaan ole tehty filioque-lisäystä, vaan paavikin käyttää sitä kreikaksi filioquettomassa muodossa (ks. keskustelua aiheesta).

Lisäksi on muistettava, että ko. tunnustuksen liturginen käyttö ei ollut Konstantinopolin ekumeenisen konsiilin tarkoitus. Tunnustus oli dogmaattinen, ei liturginen teksti, ja se otettiin minun ymmärtääkseni liturgiseen käyttöön vasta n. 150 vuotta myöhemmin. Jos vähän lähtisin napauttamaan, niin olisi aika helppoa huomauttaa, että ortodoksit ovat ottaneet liturgiseen käyttöön tekstin, jota konsiili ei liturgiseksi tarkoittanut. Lännessä otettiin käyttöön puolestaan eri kielinen ja eri teksti.


#20

Eivätkö neljäs Lateraanikonsiili, Lyonin toinen konsiili ja Firenzen konsiili joka tapauksessa muotoile tuon opin tavalla, jolla ei ole juuri väliä että käytetäänkö latinan proceō vai kreikan ekporeuomai? (“we confess that the Holy Spirit proceeds eternally from the Father and the Son, not as from two principles, but as from one; not by two spirations but by one.”)

Puhuu se myös muustakin kuin pelastusekonomiasta. Ennen inkarnaatiota uskontunnustus puhuu Pojan syntymisestä Isästä. Mielestäni uskontunnustuksessa Pyhän Hengen spiraatio Isästä on nimeomaan rinnasteinen Pojan generaatiolle, ei Pojan inkarnaatiolle. Iankaikkisuudessa Poika syntyy Isästä ja Pyhä Henki lähtee Isästä riippumatta siitä, onko pelastusekonomiaa vai ei. Mutta yhtä kaikki nyt on hyvä minun muistaa tämä…

“Kysyt mikä on Pyhän Hengen lähteminen? Kerro ensin mikä on Isän syntymättömyys, niin minä kerron sinulle mikä on Pojan syntyminen ja Pyhän Hengen lähteminen, ja me molemmat tulemme hulluiksi siitä hyvästä että urkimme Jumalan salaisuuksia.”

-Pyhä Gregorios Teologi


#21

Tulkintasi on suopea ja tarjoaa nähdäkseni samanlaisen ekumeenisen mahdollisuuden kuin katolinen.fin nyky-tulkinta Filioquesta, mutta en kyllä luottaisi, että kovin historiallinen se on.


#22

Löysin Seraphim Hamiltonin tekemän mielenkiintoisen YouTube-sarjan, joka käsittelee ortodoksien ja roomalaiskatolilaisten välisiä eroja. Hänen mielestään filioque on kenties kaikkein merkittävin erottava tekijä kahden tunnustuskunnan välillä. Tällä videolla hän kritisoi Akvinolaisen käsitystä, että lähtemisen erottaisi syntymisestä se, että lähettämisessä on kaksi subjetkia (Isä ja Poika). Hän on myös kriittinen sitä kohtaan, että hypostaattiset ominaisuudet olisivat partipoitavissa ja sanoo, että isien ja Tuomaksen välillä on tässä kysymyksessä suuri ero. Hamilton on kuitenkin toiveikas sen suhteen, että ortodoksinen ja skotistinen ymmärrys filioquesta olisivat yhteensovitettavia.

Olisi mielenkiintoista kuulla room. kat. vastine Hamiltonin ajatuksiin!


#23

Näin ajattelinkin tähän kommentoida, mutta omin sanoin se olisi ollut paljon ylimielisempää.
Kirkkoisät joskus uskalsivat tähän määrittelyyn ryhtyä uskontunnustusta tehdessään, mutta aikamoista ihmishypetystä on julistaa tietävänsä mistä näissä asioissa on kyse.