Inspiraationa tähän ketjuun toimii tänään nähty tilanne, jossa yksi kirkkovieras poistui lopulta poliisin avustuksella (erittäin julkisesti tapahtunut asia kyseessä), mutta aihe kiinnostaa yleisellä tasolla. Itse ajattelen, että kynnyksen poistaa henkilö kirkosta pitäisi olla varsin korkea, liittyen lähinnä selkeään väkivallan uhkaan. Toisaalta ilman sitäkin voi tilanne olla varsin häiritsevä, ja Suomessahan lakikin suojaa uskonnon harjoittamista vahvemmin kuin muita tilaisuuksia. Mitä tällaisesta siis pitäisi ajatella?
Kyllä minusta henkilö joka häiritsee jumalanpalvelusta niin, ettei sanomaa voida julistaa häiriöttä tulee poistaa kirkosta, eikä siihen tarvitse liittyä välttämättä väkivallan uhkaa.
1 tykkäys
Niin kauan kuin muistan on helluntaiseurakunnissa ollut häiritsijöitä. Suomessa he ovat lähes aina humalassa, enemmän ja vähemmän. Humalaisten kanssa pärjää ilman väkivaltaa, vaikka ulosviejällä voi joskus päreet palaa.
Muualla, kuten Italiassa, kokouksiimme tulee, vieläkin, “kielilläpuhujia” RKK:sta, Roomalaiskatolisesta kirkosta.
1 tykkäys
Totta kai. Harmi ettei jalkapuuta ole enää käytössä, sillä sellaiseen huppohäiriköt joutaisivat häpeämään selviämiseensä saakka. Ja yhteiskunta siis tarvitsee poliiseja, jotka voimankäytöllä laittavat konnat kuriin. Kiittäkäämme Jumalaa poliiseista ja myös puolustusvoimien henkilöstöstä, joka on kansamme turvana sitä pahintaa uhkaa torjumassa.
Ja jos lapset eivät kykene olemaan kirkossa hiljaa, vanhemmat ovat velvollisia toimimaan asiallisesti ja viemään lapsensa muualle rauhoittumaan. Tämä on toki kipeä asia vanhemmille, jotka haluaisivat kuulla elämän sanaa ja tulla siitä ravituiksi. Kokemukseni mukaan vastuulliset vanhemmat ovat sillä tavoin aika kiitettävästi toimineetkin.
Siunattu tilanne jos seurakunnassa käy lapsia ihan ongelmaksi asti 
6 tykkäystä
Juuri tänään naapuri kertoi kuunnelleensa Radio Deistä jumalanpalvelusta, jossa melkein koko saarnan ajan oli joku ilmeisesti kehitysvammainen (äänestä päätellen) äännellyt. Juuri ja juuri oli saarnasta saanut selvän radion välityksellä, mutta tuskin lähellä istuvat ovat saaneet selvää mistään. Ennen loppua oli ääntely loppunut, joten naapuri epäili, että tyyppi oli poistettu kirkosta tai sitten muuten vain lopettanut.
Kieltämättä hirveän hankalalle tuntuu tilanne, että joku on poistettava kirkosta kesken jumalanpalveluksen. Mutta jos tosiaan kukaan ei kuule mitään saarnasta tai rukouksista, niin eihän siinäkään ole mitään järkeä.
1 tykkäys
Ei ole. Ehkä sen tähden olisi parempi, että vain miehet olisivat hollilla.
Meillä sitä kutsutaan pyhäksi meteliksi eli lapsista saa lähteä ääntä. Toki rajansa kaikella ja vastuu on vanhemmilla, ei muilla.
Pedagogisesti ( ajattelen sitä kuvaa mikä lapsille jää kirkonmenoista) hys-hys kasvatus ei hyvää hedelmää kanna.
3 tykkäystä
Toivottavasti @Semajah ei ole tosissaan. Siis vain terveet miehet olisivat tervetulleita seurakuntaan???
Ymmärrän tietenkin, että esimerkiksi päihtyneenä sopimattomia huuteleva tai teräaseen kanssa heiluva täytyy poistaa kirkosta, kaupasta tai kirjastosta. Enemmän kuin omituinen on ajatus, etteivät lapset ja vammaiset saisi osallistua jumalanpalveluksiin. Ainakin meidän seurakuntaamme he ovat tervetulleita, kiitos Jumalalle.
Pyydän anteeksi kaikilta joita olen vammaisuudellani ja sairauskohtauksilla seurakunnan tilaisuuksissa häirinnyt.
4 tykkäystä
Onneksi monesti järjestetään myös pyhäkoulu saarnan ajaksi, jotta lapset eivät pitkästyisi ja saisivat omanlaista opetusta.
Joskus vuonna miekka ja kivi Jouko Mäki-Lohiluoma teki aiheesta laulunkin…
2 tykkäystä
Kyllä, se on oikein hyvä juttu. Useinhan perheet varustautuvat myös värityskirjoilla, piirustuspaperilla ja lasten kirjoilla. Ortodoksikirkoissa myös kirkkosalissa vaeltelu, ikonien kunnioittaminen ja tuohusten sytyttely jumalanpalveluksen aikanakin on täysin sallittua. Tietysti itkupotkuraivarin sattuessa on järkevää siirtyä hetkeksi vaikkapa seurakuntasaliin.
Mielestäni on hyvin omituinen ajatus, että lapset eivät voisi tulla kirkkoon. Jos lapset tottuvat pienestä asti käymään kirkossa, niin silloinhan siitä tulee luonteva osa elämää. Kun kirkossa käy kaikkien sukupolvien ja yhteiskuntaluokkien edustajia, niin seurakunta on elävä.
10 tykkäystä
No meillä on melkeinpä aina kun on lapsia.
Mistä ihmeestä ne vammaiset siihen yhteyteen tempaisit? 
Elävyyden kriteeriksi laskisin myös seurakuntasalista kuuluvan kielten sekamelskan.
1 tykkäys
Viestini kappaleessa missä mainitsin nimesi en kirjoittanut vammaisista vaan kysyin haluatko todella seurakuntien tilaisuuksiin pelkästään terveitä miehiä. Sitten kappale vaihtui ja siirryin ihmettelemään ketjussa ylempänä esiinnoussutta vammaisten aiheuttamaa häiriötä kirkossa. Selkeyden vuoksi olisi kai pitänyt jakaa teksti kahteen eri viestiin, pahoittelut tapahtuneesta.
Haluaisitko siis kertoa oletko vakavissasi toivomassa etteivät edes naiset saisi käydä kirkossa? Jalkapuutakin pyhäkköön toivoit. Minua jo ajatuskin naurattaa.
Niinpä …Kerran vigiliassa pikkulapsi konttasi kirkon etuosassa, kiipesi kliirokselle, tarttui diakonin stikarin liepeeseen kaksin käsin ja kampesi itsensä seisomaan. Silloin äiti kävi hakemassa lapsensa pois. Isä diakoni ei häiriintynyt ollenkaan …
3 tykkäystä
Minusta tuollainen on sietämätöntä. Vanhemmat kai ajattelevat että kaikkien mielestä heidän kullannuppunsa saa tehdä ihan mitä tahansa. Eivätkä pistä rajoja, jottei synny traumoja.
1 tykkäys
Jos kehitysvammainen pitää meteliä, totta kai huoltajan on ohjattava hänet pois jumalanpalveluksesta muualle rauhoittumaan.
Ja niin, toki naisten tulee saada olla sanan kuulossa.
Nykyaikana tuntuu yksi asia tyystin unohtuneen: kuri.
“Te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.” (Ef 6:4)
2 tykkäystä
Voi apua, tämä on kiinnostava keskustelu 
. Mutta kiitoksia, että sallit naisten tulla kirkkoon. Tosin ortodoksisissa kirkoissa naiset pyörtyvät miehiä useamman, joten “häiriötähän” heistäkin on. (Pyörtymiset johtuvat yleensä omiin voimiin nähden liian tiukasta Ehtoollista edeltävästä paastosta ja pitkästä seisomisesta.)
Oikeasti kiinnostavaa miten eri tavoin ihmiset kokevat kirkossa olemisen. Itse koen kotoisaksi sen, että ihmiset ovat kirkossa luontevasti eli käyvät halutessaan sytyttämässä lisää tuohuksia tai lapset konttaavat kirkkosalissa. Ja että kirkossa on erilaisia ihmisiä. Käyn vain harvoin luterilaisessa messussa ja ehkä tottumuksen puutteesta johtuen siellä tuntuu oudolta, kun ihmiset tököttävät penkeissä arvokkaasti ja hiljaa. Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, mutta ei ole myöskään kotoisa olo. Siinä tulee mieleen, että jos aivastan niin ajaako suntio minut heti ulos 
. Ja jotenkin ajatus siitä, että ihmisiä ajettaisiin ulos Jumalan palvelemiseen ja rukoukseen pyhitetystä tilasta tuntuu omituiselta, koska eihän meistä oikeasti kukaan ole “kelvollinen” siellä olemaan. Kokonaan eri asia on tietenkin esimerkiksi väkivaltainen tai muuten täysin sopimaton käytös.
Enkä tosiaankaan tarkoita loukata tai paheksua sinua enkä ketään muutakaan, ihmettelen ja pohdiskelen vain erilaisia tapoja olla Herran huoneessa. Mielenkiintoista.
2 tykkäystä