Tuosta ylläolevasta sanailusta tuli mieleen ajattelutapa mihin törmää sekä uususkontojen keskuudessa että sellaisten tavallisten ihmisten keskuudessa, jotka usein sanovat olevansa hengellisiä mutta eivät uskonnollisia. Internetin apologeettisessa maailmassa asiaan on otettu jo aikaa sitten kantaa. Asia nähdään ajattelutapana johon nykyajan kristitytkin helposti menevät mukaan, koska tällainen ajattelu on vahvasti valtavirtaa ja ajan henkeä tällä hetkellä.
Huom! Vaikka lainasin ylläolevia kirjoittajia, en tässä väitä että heistä kumpikaan, millään lailla kommentoisivat tätä, mistä alla haluan kirjoittaa.
Kristus-sana tulee nykyään esiin ns. hengellisyydessä useassa kohtaa. Erityisesti puhutaan kristustietoisuudesta, tai että esim. Buddha ja Krishna olivat kristuksia. Sinä ja minä olemme kristuksia ja kaikki me olemme kristuksen ruumis.
Kristittyjen olisi hyvä vartioida sisälle- ja ulostulemisiaan, ettei tuo ajatus, että kaikki on kristuksen ruumis, tule salakavalasti osaksi meidän ajatteluamme. Se ei ole raamatullinen näkökulma. Kristuksen ruumis on hänestä uskon kautta osalliseksi tulleet.
Tuolla hurmahenkiketjussa mistä ylläolevat kommentit lainasin, keskustellaan siitä ovatko evankeliumeissa usein vilahtavat vähäiset veljet Kristuksen veljiä, Kristuksen ruumista, vaiko ihmisiä yleensä.
Itse olen sitä mieltä että ne vähäiset veljet joille tehdyt hyvät asiat ovat kuin Kristukselle itselleen tehdyt, voivat olla myös ihmisiä yleensä, eivät vain kristittyjä. Pidän kuitenkin ajattelussani tarkan eron siinä, ketkä ovat Kristuksen ruumista. Varsinainen ruumis on uskovat. Muut veljiksi kutsutut ovat veljiä Jumalan inkarnaation kautta. Kaikki ihmiset ovat tietyllä tavalla veljiä toistensa kanssa.
Kris puhui tuolla toisessa ketjussa paljon rakastamisesta. Jeesuksen mielestä tärkein käsky on rakastaa Jumalaa. Kun siihen lisää toiseksi tärkeimmän, rakasta lähimmäistäsi, noihin kahteen sisältyykin sitten jo koko laki ja profeetat. Lähimmäinen on toinen ihminen, ei mielestäni välttämättä vain kristitty.
Oikea Jeesus Kristus, Jumalan toinen persoona, on jumalallista olemusta jossa on luotu kaikki, joka pitää kaikkea koossa ja Kristukseen tullaan kokoamaan kaikki yhdeksi.
On kuitenkin yhtäältä Kristus ja hänen seurakuntansa, hänen ruumiinsa ja toisaalta Kristus, johon kaikki kootaan yhteen, jossa kaikki on yhtä. Kaikista ei väkisin tule seurakuntaa mutta kaikesta tulee yhtä Kristuksessa.
[…]siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Ef. 1:10
Efesolaiskirjeen ajatusta vasten on minusta loogista että Kristus sanoo koko luomakunnassa tehtyä hyvää hänelle itselleen tehdyksi hyväksi.
Pidän mielenkiintoisena sitä miten tämä ajattelu, joka ei tee erotusta luomakunnan ykseyden Kristuksessa ja Kristuksen ruumiin-seurakunnan välillä, on tällä hetkellä usein tiedostamattomasti myös kristittyjen puheissa näkyvillä. On huojuntaa siinä, milloin puhutaan seurakunnasta Kristuksen ruumiina, ykseytenä, ja milloin puhutaan efesolaiskirjeessä mainitusta asiasta.
Eräs lempiapologeetoistani Ameriikan ihmemaasta on tehnyt aiheesta videon. Hän kylläkin käsittelee aihetta sen hurjimmissa uushenkisissä muodoissaan. Ei tarvitse mennä ihan niin pitkälle, ja silti huomaa että tämäntapainen ajattelu, saattaa jollain tapaa olla mukana omissa tai kaverin puheissa.
(18) This Twisted View of Jesus Is Exploding in Popularity - YouTube