Juurikin niin. Nämähän on juuri niin keneltä kysytään. Voi millaiseen maailmaan meidänkin aikanaan täysi-ikäistyvä nuori astuu. 
Ei sen kummoisempaan kuin aiemmin. Kullakin ajalla on omat trendinsä, jotka ovat omalla tavallaan epäkristillisiä.
2 tykkäystä
Jos ajattelen maailmaa omana elinaikanani, niin minusta ainakin Suomessa ollaan menty aimo harppaus jumalattomampaan suuntaan. Sokea pitää olla sen, joka ei sitä huomaa.
5 tykkäystä
Kyllä näkee laittomuuden eikä kukaan kadu. Myöskään ei saarnata yleensä synnistä, vaan oikeuksista, siksi monet uskaltavat vapaasti harjoittaa taas Sodoman ja Gomorran syntejä. Itsekin eksyy suvaitsemaan ja ymmärtämään ihan liikaa paineessa.
Syntiä suosimalla ei anteeksiantoa kuitenkaan tipu, vaikka meidät on sovitettu kaikki. Samoin mielenterveysongelmat ovat hurjia ja vaarallisiakin (rikokset). ‘Jalopeura riehuu’, ei pysty vastustamaan. (Olisi paljon tukistamista, mutta en uskalla enää minäkään, itsesuojeluvaisto yms.)
Henkien erottamisen lahjalle olisi käyttöä, mutta ei sitä suvaita yhtään. Lopun aika ei ole yllättänyt, mutta voimattomuus sen edessä on. Kaikki eksyvät, on ennustus Ilmestyskirjassa jossakin. Jeesus palaa, mutta kuka enää uskoo? (Valituksiakin paheksutaan ja valittaja hylätään.)
2 tykkäystä
On menty toisella tavalla jumalattomaan suuntaan. Jokaisella ajalla on omat syntinsä.
Itsehän en tuosta loukkaantunut, mutta en nyt mielelläni näkisi täällä toisten kirjoittajien nimittelyä sokeaksi tai muuksi. Maailmaan mahtuu mielipiteitä.
1 tykkäys
Jos otsikon mukaisesta aihepiiristä puhutaan, niin pitää monelta osin paikkansa, mutta myös positiivisia kehityskulkuja on tapahtunut. Ei siitä ole vielä niin kovin kauaa, kun raiskaus avioliitossa oli laillinen, eikä seksuaalisesta ahdistelusta esim. työelämässä käytännössä seurannut tekijälle yhtään mitään, vaikka ei sellaista varmasti koskaan ole hyvätapaisena pidetty. Nykyään ollaan tarkkoja suostumuksellisuudesta, ja se on hyvä asia (ylilyönnit poislukien). Ongelmaa tulee siinä, että suostumuksesta on tehty ainoa kriteeri seksuaalietiikassa. Ihmiset kun voivat vapaasta tahdostaan haluta sellaisia asioita, jotka eivät ole heille itselleen millään tavalla hyväksi.
6 tykkäystä
Viime päivinä on useampi ort.pappi ja maaliikko jakanut allaolevaa ei-niin-uutta Anna Kontulan kirjoitusta. Siinä tuo ortodoksinen seksuaalietiikka tulee yhdestä kulmasta hyvin esiin. Toki kirjoitus sisältää muutakin kiitettävää.
Ei tämä nyt kauhean ortodoksiselta kuulosta.
Mutta kiitos vinkistä. Pitänee lukea kirja. En tiedä, olenko kauheasti Kontulan kanssa samaa mieltä, mutta pidän tämän tavasta keskustella. Vähemmän höttöä ja enemmän asiaa.
2 tykkäystä
Reilua olisi, että olisit siteerannut lyhytkestoisten seksuaalisuhteiden merkityksen hengelliselle elämälle Annan mielestä.
Minusta tuollainen käsitteellinen kikkailu ei ole asian ortodoksisuuden kannalta olennaista.
Milläs käsitteillä tuossa kikkailtiin?
Mielestäni Annalla on hyvä - ja ortodoksinen- p
ointti tuossa: ihan isommassakin kuvassa omia ( ja vain omia) tekemisiä ja tekemättä jättämisiä on hedelmällisintä arvioida siitä näkökulmasta, että vievätkö ne kohti jumaloitumista vai poispäin siitä. Rippi-isä/ ohjaaja on suureksi avuksi.
Jutun tekstissä tehtiin erottelu Jumalan etsinnän ja etiikan välille ja esitettiin ajatus, että jokin Jumalan etsintää vaikeuttava voi olla eettisesti ihan oikein. Nähdäkseni ajatus on humpuukia. Eettisesti väärät asiat vaikeuttavat Jumalan etsintää ja eettisesti oikeat asiat edistävät Jumalan etsintää. Kirkko opettaa tekemään eettisesti oikein, koska se edistää Jumalan etsintää ja välttämään eettisesti vääriä asioita, koska se hankaloittaa Jumalan etsintää.
Toki muotoilu voi tulla toimittajalta. Mutta kommentoin tekstin pohjalta.
Juu, tämä on ihan hyvin sanottu. Mutta Kontula sanoi jutun pohjalta vähän enemmän kuin tämän.
Voi toki olla, luen nyt vähän liian kuin piru Raamattua. Olen koko päivän etsinyt pilkkuvirheitä, niin jää ehkä debugaus päälle. 
2 tykkäystä
Seuraaja päivitteli, millaiseen maailmaan meidän aikanamme täysi-ikäistyvä nuori astuu ja sinä totesit siihen, että ei sen kummoisempaan kuin aiemmin.
Kun minä olin lapsi, niin harvat elivät avosuhteessa ja ei niitä oikein hyvällä katsottu. Tytöt saivat olla tyttöjä ja pojat poikia ja suurin osa hyväksyi ilman muuta oman sukupuolensa, kun joka paikassa ei nostettu esiin “väärään sukupuoleen” syntymistä. Oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että tytöt rakastuivat poikiin ja päinvastoin. Samoin homosuhteita ei tuotu julki joka paikassa. Nythän niitä suorastaan tyrkytetään niin, että varmasti kenellekään ei jää epäselväksi, mitä niillä tarkoitetaan. Entäpä pukeutuminen, puolialastomana esiintymistä ei pidetä enää minään. Aika kuvaavaa on, että Suomessa on ihan ok laulajan esiintyä pakarat paljaina, mutta Sveitsissä sanotaankin, että ei käy. Nykykäytänteistä on tehty melkein hyveitä. Jos lapsuuttani vertaa nykyaikaan, niin ero on ihan päivänselvä. Lienet sitten paljon nuorempi minua, ellet ole eroa huomannut.
5 tykkäystä
Kuten Anskutin ketjussa mainitsi, ennen oli toisenlaisia ongelmia. Vähemmistöjä tosiaan oli varmaan vähemmän mediassa ja julkisuudessa, koska ne olivat vankilassa tai mielisairaalassa. Ei varmaankaan kauhean kristillistä sekään. Eikä nyt varmaankaan ole tarpeen mennä sisällissotaan, maailmansotiin jne.
Ylipäätään kristinuskon kultakausi ei ollut muutama vuosikymmen takaperin, vaan varmaankin erämaaisien aikaan. Ihmisen pyhyydelle ei ole kovin suurta vaikutusta sillä, miten paljon tai vähän mediassa on homoja.
Missä niitä tyrkytetään? Minusta on alkanut tuntua, että seksuaalivähemmistöt alkavat kuolla sukupuuttoon. Homous on tainnut mennä jo pois muodista ja lesboista ja transvestiiteista ei ole tainnut kukaan puhua reiluun kymmeneen vuoteen. Biseksuaaleja taas kukaan ei ole koskaan muistanutkaan.
2 tykkäystä
En ollut syntynyt vielä sisällissodan aikaan.
En näin olettanutkaan. Kommentoin yleisesti ennen oli kaikki paremmin-ajattelua.
Tässä ketjussa käsitellään haureuden syntejä, joten pitäytykäämme niissä. Jos ajatellaan aikajanaa, niin kehitys menee eteenpäin.
- Kuiskutellaan takanapäin, jos joku odottaa lasta ennen avioliittoon vihkimistä.
- Kauhistellaan, että nyt nämä ja nämäkin asuvat yhdessä eivätkä mene naimisiin.
- Avoliittoa aletaan pitää yhtä hyväksyttävänä kuin avioliittoa. Ovathan he uskollisia toisilleen ja sitäpaitsi paljon tapahtuu avioeroja ja avioliitossakin tehdään syrjähyppyjä.
- Kun avoliitosta on tullut arkipäivää, niin huomataankin, että nyt pitää nostaa esiin homoparit ja heille pitää saada kirkollinen vihkiminen, tasa-arvoisia kun halutaan olla.
- Homoliittoja ei saa kyseenalaistaa ja kirkossakaan ei enää uskalleta olla niitä vastaan, hys hys.
- Kun homoliitot on hyväksytty, niin sittenhän nostetaan esille sukupuoli, onko se oikea vai väärä ja pitääkö sitä “korjata”.
- Keksitään, että jokainen saa päättää itse, onko mies, nainen vai muunsukupuolinen. Jos joku ulkopuolinen ei asiaa ymmärrä, niin sitten valitetaan saamastaan kohtelusta.
Ainahan osalla nuoria on ollut tarve olla vastaan auktoriteetteja. Jos se, mikä ennen oli kiellettyä onkin nyt ihan ok, niin mennään sitten eteenpäin ja keksitään jotain uutta. Eikö tämä kehitys ole päivänselvästi menoa kohti Sodoman ja Gomorran mallia? Kun asioissa annetaan periksi niin, ettei niitä saa kritisoida ja niitä pitää vielä suosia, niin on kai se nuorelle paljon hankalampi tilanne kuin ennen. Nuoret kai tästä eniten kärsivät ja sitä myöten sitten me vanhat, kun meillekin pitäisi löytää loppumetreille selväpäisiä hoitajia.
5 tykkäystä
Kuinka moni seksuaalivähemmistöön kuuluva oli oikeasti vankilassa tai sairaalassa siihen aikaan, kun homous paperilla oli rikos tai sairaus?? Eipä tainnut moni olla.
Luetko sinä ollenkaan lehtiä??
3 tykkäystä
No, ehkä pois muodista jos ajatellaan että monista eri sukupuolista ja niiden vaihtamisista puhutaan enemmän ja asia tulee vastaan. Mutta eipä sitä monta elokuvaa tai tv-sarjaa vieläkään näe jossa ei kiintiöhomopari esiintyisi ja vieläpä yleensä hyvien puolella, humaaneina ja empatiaa pyytävinä - tuskin koskaan murhaajina tai kiusaajina, se rooli on useammin sekopäiden uskonnollisten heiniä…
Mutta olen yleisesti samaa mieltä kuin sinä tuosta, että jokaisella ajalla on omat syntinsä.
Synnin määrä lienee aika vakio. Menneitä voi haikailla kun nykymenoa katsoo, mutta emme me olleet mukana siinä menneessä - ainakaan tiedostavina aikuisina. Tiedämme nyt että se mikä tänään on arkipäivää telkkarissa ja jossain määrin kaduillakin, oli joskus salassa ja tekopyhyyden suojissa. Jos siis puhutaan otsikon mukaisesta asiasta eli haureudesta, joka lienee lähinnä aviorikoksia ja seksuaalista vinoutumista yms.
2 tykkäystä
Ei nähdäkseni. Ei ole tullut vastaan uutisointia, jossa yhteisö vastustaisi vieraanvaraisuutta tai tunkeutuisi naapurin kotiin raiskatakseen tämän vieraan. Eikä varmaankaan tällaista katsottaisi hyvällä nykymallin yhteiskunnassa.
Kohdat 1. ja 2. ovat syntiä (juoruilu), joten ei nähdäkseni käy esimerkiksi entisaikojen kristillisemmästä yhteiskunnasta. Pikemminkin päinvastoin. Ja kohta 5. on ongelma vain yhdessä tunnustuskunnassa ja eritoten nykyään tähän yhteen tunnustuskuntaan ei ole mitään sosiaalista painetta kuulua. Muista kohdista en usko kenenkään erityisesti kärsivän, kun sukupuolidysforia lienee diagnoosina erittäin harvinanen. Ja askeesia voi harjoittaa, vaikka mediassa olisikin homoja.
Minä ajattelin näitä Fab5ea ja muita kiusaannuttavia sarjoja, joita ei onneksi enää ole. Tai no Rue Paul pyörii kai edelleen, mutta se on niin kultaa, että toivottavasti ei lopu koskaan.
Ja valtakunnan kiintiöhomojulkkiksetkin ovat onneksi paljolti poissa parrasvaloista. Ei tule mieleen muita kuin Sebastian Tynkkynen ja onneksi sekin meni vähäksi aikaa pois.
Sanomalehdet on boomereille!