Pakko kysyä että kuka ja missä kohden keskustelua esitti tuollaisia ajatuksia (tummennettu)?
Ainakin tuossa lainaamassani viestissä tuollainen ajatuskulku oli esillä ja jäi mieleen. Varsinkin kun vertauskohtana oli eutanasia ja ainakin minä luin viestistä ajatuskulun, jossa verrattiin ajatusta eutanasiasta =lääkäri tappaa ihmisen ja se on Jumalan tahdon vastaista ja hedelmöityshoitoja= lääkäri auttaa tekemään lapsen ja se on Jumalan tahdon vastaista ja seuraako tästä rangaistus. Eutanasiaa on kuitenkin ihminen itse toivonut ja on sillätavoin osallinen, hedelmöityshoitoihin ei syntyvällä lapsella ole mitään vaikutusvaltaa. Esitetty ajatus siitä, että näin hedelmöityshoidoilla syntyisi maailmaan lapsi, jota Jumala ei tahtonut on jotenkin kamala, ihan yhtä lailla kuin vaikka raiskauksen seurauksena syntyneen kohdalla olisi samanlainen ajatuskulku yhtä kamala. Tätä yritin viestissäni tuoda esille.
Tämä siis vastaus Ooperille ja Veritylle, en osaa lainata sekä viestiä johon vastaan että lainata tuota nyt lainaamaani viestiä samaan vastaukseen, tämän foorumin tekninen puoli on jotenkin vaikean tuntuinen.
Tämä oli hyvä näkökulma ja selittää asiaa kyllä monella tapaa hyvin.
Toisaalta, jos polvesta polveen kostaminen olisi lähinnä ihmisten asenteissa ja kulttuurissa, eikä Jumalan millään lailla aktiivista toimintaa, voisi kai tuollaisen polvesta polveen kostamisen nähdä nimenomaan syntisenä toimintana? Jolloin vaikkapa aviorikoksesta syntynyt lapsi olisikin se uhri, jos suku/yhteiskunta häntä kohtelee huonosti ja silloinhan se aviorikos ei olisi syy onnettomuuteen polvesta polveen vaan muiden ihmisten syntisyys?
Ihan näin en ole osannut Raamattua asiaan liittyen lukea vaan olen ajatellut että vanhassa testamentissa nimen omaan joku tietty synti on se, mikä vaikuttaa ihmisten kohtaloihin, kun Jumalan viha kohtaa, eli tuota ns.kirousta ei aiheuttaisi yhteiskunnan/yhteisön “viha” tai kosto pelkästään.
Ei. En tarkoittanut sitä edes noin. Tarkoitan sitä, että lapsi oppii “kunnon kansalaiseksi” sen perusteella, miten hän näkee ja kokee vanhempiensa toimivan. Tai tämä oppiminen jää tapahtumatta. Eli syntinen vanhempi laiminlyö velvollisuutensa kasvattajana jotenkin, tai toimii jollain tavalla hyvin yksipuolisesti. Ja tämä haittaa lapsen sopeutumista omassa elämässään.
Olen sitä koulukuntaa, joka lähtökohtaisesti syyttää vanhempia kaikesta. On kaksi eri asiaa, mikä on tapahtumien syy ja seuraus toisaalta, ja missä kulkee moraalinen vastuu toisaalta. Ihminen voi saada tilaisuuksia kasvaa. Siinä vaiheessa on hänen vastuullaan se, miten niitä hyödyntää. Mutta jos tilaisuuksia ei ollut, niin moraalinen vastuu on pienempi, vaikka yksilö pysyykin siksi raakileena, ja tämän vuoksi aiheuttaa ongelmia itselleen ja muille - eli se syyn ja seurauksen puoli.
Eli se polvesta polveen kostaminen on perheen sisäisissä asenteissa ja kulttuurissa. Siinä nimenomaan kukaan ei aktiivisesti kosta kenellekään mitään. Vaan koska asiat tätä kautta kostautuvat, ja kaikki sen näkevät, mutta kukaan ei osaa sitä selittää, niin se on muotoiltu noin, että Jumala kostaa.
Vinkki: Simppeleimmillään voi sanoa vaikka että “se on se [nimimerkki Ö]:n viesti 10 viestin päässä TAI joka on kirjoitettu 7h sitten!” Onpa viestit numeroitukin - numero näkyy oikeassa reunassa, siinä viivalla.