Esitykset harvoin toteutuvat ihan sellaisenaan. Voisi olettaa, että tuosta Helanderin ehdotuksesta hyväksytään kohdat:
Eikö kirkolliskokous ole jo päätöksen tehnyt?
Itse olen käsittänyt niin, että sille vain tuodaan aina sama asia uudestaan päätettäväksi.
Ei ole. Evlut.fi piispainkokous oli sitä mieltä, ettei homoja tule vihkiä, mutta luterilaisilla piispoilla on niin vähän auktoriteettia, että kirkolliskous voi päättää, että samansukupuolisia pareja voidaan vihkiä piispojen kannasta huolimatta.En ymmärrä, miksi luterilaisessa kirkossa kirkolliskokous saa päättää tällaisesta puhtaasti hengellisestä asiasta. Homovihkimisiä varten pitää luoda uusi vihkikaava, mikä on vaikeata, koska Raamatussa homosuhteista puhutaan vain negatiivisesti. Prof Helander teki selvityksensä, koska kirkolliskokoukselle oli ehdotettu, että kirkko luopuu vihkimisoikeudesta.
Ei ev.-lut. piispainkokous tehnyt tuollaista päätöstä. Se vain antoi kuvauksen siitä, mikä on ev.-lut. kirkon nykyinen, voimassa oleva oppi avioliitosta. Siitä piispat olivat yksimielisiä, mutta muutamat heistä kiirehtivät kommentoimaan toivovansa, että homoparejakin alettaisiin vihkiä ev.-lut. kirkossa ja että kirkolliskokouksen tulee tehdä päätös asiasta.
No enpä tiedä. Jotkut jutut ovat vaan jääneet mieleen. Yleensä media tunaroi näiden uutisoinnissa. Mitäänhän ei koskaan missään päätetä ennen kuin on teetätetty jos jonkinlaisia selvityksiä ja lausuntoja ensin päätöksen teon pohjaksi. Esim. avioliitosta ei voida päättää ennen kuin jokin selvitystyöryhmä tai komissio ensin laatii selonteon siitä, mikä on nykytilanne (vaikka kaikki tietäisivät sen varsin hyvin). Ja sellaisia selvityksiäkin voidaan teettää useasta näkökulmasta: taloudellisesta, juridisesta, historiallisesta jne. Ja sama juttu ennakoiduista seurauksista: päätetäänpä mitä tahansa, on syytä olla tehtynä myös arviot päätöksen seurauksista. Kaikkien näiden pohjalta sitten lopulta tehdään päätös - koska jos ei tehdä, niin sitten päätöksentekijöitä syytetään siitä, että he ovat päättäneet ilman asiantuntijalausuntoja ja vaikutusarvioita.
Media sössii asiat sitten jokaisen selvityksen ja lausunnon julkistamisen yhteydessä. Esimerkiksi kun tuo ev.-lut. piispainkokous antoi yksimielisen lausuntonsa siitä, että ev.-lut. kirkon nykyinen oppi ja käytäntö eivät mahdollista homoliittojen kirkollista vihkimistä, niin siitä uutisoitiin niin, että se oli piispojen päätös tai mielipide, vaikka se oli vain heidän selvityksensä ev.-lut. kirkon avioliitto-opin ja käytäntöjen nykytilanteesta. En muista tarkkoja otsikoita enkä viitsi alkaa niitä etsimäänkään, mutta nehän olivat tyyliin “piispat päättivät: ei kirkkohäitä homoille” tai “piispat asettuivat muutoksen jarruiksi” tmv. Näin siitäkin huolimatta, että osa ev.-lut. piispoista riensi itse kertomaan, että kyseessä oli vain selvitystyö, joka ei kerro tekijöiden omista kannoista mitään. Siltikin pölkkypäiset tsuurnalistit kirjoittivat kuin kyseessä olisi ollut piispainkokouksen päätös, joka on ev.-lut. kirkkoa opillisesti sitova.
Uutta teologiaa nimenomaan tarvitsee keksiä, kun valtavirta eroa omasta näkemyksestä. Jotenkin se kuuluminen kirkkoon perustellaan.
Kyllä he voivat aivan hyvin pysyä vanhassa. En tunne tilannetta kovin hyvin, mutta väittäisin, että valtavirta ei ole eronnut kirkon vanhasta opetuksesta, vaan tietty äänekäs lauma, johon kyllä kuuluu huolestuttavan suuri määrä pappeja.
Tämä valtavirta taas, joka jossain telkkarissa ja viihdelehdissä tekee ensitreffejä alttareilla ja muotinöytöksiä tuomiokirkoissa ei ole koskaan edes saanut opetusta kristinuskosta. Sitä ei juuri kannattaisi huomioida muuten kuin lähetyskenttänä.
Varmaan joo ehtoollisyhteys harhaoppisten kanssa on sitä vanhaa.
Helanderin selvitys käy läpi myös valtavirran kantoja. Siis kastetun jäsenistön. Nähdäkseni siinä myös väitteesi osoitetaan vääräksi.
Helanderin selvityksessä keskitytään aika paljon siihen, mitä mieltä suuri yleisö on. Oikeastaan häntä ei kiinnosta lainkaan se, mitä mieltä Herramme on. Kaipaisin teosentristä lähestymistapaa.
Näinhän taisin sanoa tuossa viestissä.
"Helanderin esittämä suositus on kompromissi, jossa kirkko pitäytyy nykyiseen miehen ja naisen väliseen vihkikäytäntöön, mutta hyväksy samalla, että kirkon sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli siitä, keitä kirkko voi vihkiä avioliittoon ja keiden siviilivihityn avioliiton se voi siunata. Myös tämän näkemyksen omaavat papit voisivat toimia omantuntonsa mukaan."
Ensimmäinenhän on kirkon virallinen kanta, eikä mikään kompromissi.
Miksei niitä teologisia perusteita esitetä, " että kirkon sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli", mutta mikä ?
Ymmärrät väärin. Helander on toki tutkinut myös suurta yleisöä, mutta suurimmassa osassa kysymyksistä on eroteltu se, onko vastaaja kastettu vai ei. Kysymyksessä on siis osaltaan tutkimus siitä, millainen on kirkon uskovien sensus fidei.
Olen eri mieltä. Iso osa luterilaisen kirkon kastetuista jäsenistä ei edes yritä muodostaa mielipidettä minkään “uskon tajun” pohjalta. Siksi kirkon uskon tajua ei voi suoraan päätellä gallupeista.
Kiellät siis kasteen vaikutuksen? 
Mistäpä tällaista päättelet??? Kasteella on ne vaikutukset, jotka mm. katekismus sanoo (en kertaa niitä tässä). Kasteella ei ole sellaista vaikutusta, että se pakottaisi kastetun edes uskomaan Jumalan olemassaoloon, saati tarkastelemaan avioliittokäsitystä uskon tajun näkökulmasta.
Trollaatko nyt, vai oletko todella sitä mieltä että kaikki kastetut elonsa loppuun asti uskovat?
Itse olen luterilaisen opin mukaan korostanut sitä, että kasteessa Jumala lahjoittaa pelastavan uskon, mutta siitä uskosta myös valitettavan moni luopuu.
Kirkkomme järjestys on sellainen että jäsenenä voi olla uskottakin ja vaikka kaikki kirkon opit kiistäen - mutta eihän sellaisessa olisi mitään järkeä että kirkon oppia muutettaisiin kulloisenkin muodin mukaisesti.
Niin siis olet sitä mieltä, että kaste ei anna uskoa?
On pakko kysyä @tortoise:n lailla: trollaatko? En sanonut enempää, kuin että kaikki kastetut eivät usko. Se taas on kaikkien tuntema tosiasia.
