Helanderin selvitys vihkioikeudesta

Myönnän trollaavani. Tutkin sen avulla sitä, mitä oikeasti ajattelet kasteesta. Näyttää siltä, että hylkäät sensus fidei - käsitteen.

Tarkoittaako se sitten sitä, että kaste antaa erehtymättömyyden uskon asioissa? ONko sensus fidei maantieteellisesti rajoittunut? Tai voimassa vain tietyssä kirkkokunnassa?

Selitäpä, mitä tarkoitat.

1 tykkäys

…ja väärä kaste antaa ja liittää väärään uskoon?

Kysytäänkö siellä kuinka moni vastaajista käy säännöllisesti kirkossa? Käsittääkseni ylivoimainen enemmistö kastetuista jäsenistä ei käy, Suomen kirkon valtavirta on siis jo kirkon ulkopuolella. Se kannattaako mennä perässä on harkinnan arvoinen asian.

2 tykkäystä

Viittaatko nyt oman kirkkokuntasi harjoittamaan uudestaankastamiseen?

Niinhän se on. Osallistuminen kirkon sakramentaaliseen elämään on tapa, jolla kristitty voi pysyä elävänä oksana Kristus-puussa. Siitä luopuminen on myös luopumista kasteenliitosta. Onneksi paluukin on mahdollista.

En vaan siihen, että luterilaisen kasteen saaminen näyttää korreloivan sen kanssa, mitä henkilö myöhemmin ajattelee avioliitosta. (Yksilöiden näkemykset toki voivat poiketa tyypillisistä näkemyksistä.)

Korrelaation osoittaminen lienee melko haastavaa. Epäilen, että sellaisen osoittaminen on mahdotonta, koska sitä ei ole.

No se nyt vaan on niin, että avioliittoa ovat muuttamassa nimenomaan luterilaiset - eivät esim. ortodoksit tai roomalais-katolilaiset. Jos ja kun ev.-lut. yhteisö sitten päätyy muuttamaan avioliitto-opetustaan ja -käytäntöjään, niin silloin tilanne on se, että evankelis-luterilainen kaste liittää uskoon, jossa avioliiton uskotaan voivan olla myös homoliitto. Oma näkemykseni on, että viimeistään siinä kohtaa luterilainen kastekin muuttuu niin vääräksi, että luterilaisuudesta tulevat käännynnäiset pitäisi alkaa kastaa vanhoissa kirkkokunnissa yhdellä oikealla kasteella kirkkoon liittämisen yhteydessä.

1 tykkäys

Melkoista höpäjämistä.

1 tykkäys

Luterilaisuus ei ole yhtä kuin Suomen evlut kansankirkko. Luterilainen kaste voi olla peräisin muualtakin.

1 tykkäys

[quote=“Silvanus, post:34, topic:1918”]
suurimmassa osassa kysymyksistä on eroteltu se, onko vastaaja kastettu vai ei. Kysymyksessä on siis osaltaan tutkimus siitä, millainen on kirkon uskovien sensus fidei.[/quote]

Sensus fidei on aika monimutkainen asia. Se ei ole yhtä kuin vaikkapa mielipideosuudet jonkun valtiorajallisen kirkon jäsenten keskuudessa jollain yksittäisellä ajanhetkellä.

Esimerkiksi katolisen kirkon opetuksessa sensus fideistä korostetaan, että sensus fidei ei ole automaattisesti sama asia kuin vaikkapa kastettujen kirkon jäsenenä olevien enemmistön näkemys jostain asiasta jollain ajanhetkellä. Toisinaan historiassa uskon totuudet ovat ilmenneet enemmistön sijaan jopa pienen vähemmistön elämän ja todistuksen kautta, enemmistön kulkiessa muita teitä. Jäljessä on poimintoja edellä linkitetystä Kansainvälisen teologisen komission laatimasta asiakirjasta aiheeseen liittyen:

“In the post-synodal apostolic exhortation, Familiaris Consortio (1981), Pope John Paul II considered the question as to how the ‘supernatural sense of faith’ may be related to the ‘consensus of the faithful’ and to majority opinion as determined by sociological and statistical research. The sensus fidei, he wrote, ‘does not consist solely or necessarily in the consensus of the faithful’. It is the task of the Church’s pastors to ‘promote the sense of the faith in all the faithful, examine and authoritatively judge the genuineness of its expressions, and educate the faithful in an ever more mature evangelical discernment’”.

“Because the sensus fidelium is not simply identical to the opinion of the majority of the baptised at a given time, theology needs to provide principles and criteria for its discernment, particularly by the magisterium.”

“sensus fidei is obviously related to faith, and faith is a gift not necessarily possessed by all people, so the sensus fidei can certainly not be likened to public opinion in society at large. Then also, while Christian faith is, of course, the primary factor uniting members of the Church, many different influences combine to shape the views of Christians living in the modern world. As the above discussion of dispositions implicitly shows, the sensus fidei cannot simply be identified, therefore, with public or majority opinion in the Church, either. Faith, not opinion, is the necessary focus of attention. Opinion is often just an expression, frequently changeable and transient, of the mood or desires of a certain group or culture, whereas faith is the echo of the one Gospel which is valid for all places and times.”

“In the history of the people of God, it has often been not the majority but rather a minority which has truly lived and witnessed to the faith. The Old Testament knew the ‘holy remnant’ of believers, sometimes very few in number, over against the kings and priests and most of the Israelites. Christianity itself started as a small minority, blamed and persecuted by public authorities. In the history of the Church, evangelical movements such as the Franciscans and Dominicans, or later the Jesuits, started as small groups treated with suspicion by various bishops and theologians. In many countries today, Christians are under strong pressure from other religions or secular ideologies to neglect the truth of faith and weaken the boundaries of ecclesial community. It is therefore particularly important to discern and listen to the voices of the ‘little ones who believe’ (Mk 9:42).”

4 tykkäystä

Helanderin selvityksen aihe oli, pitäisikö vihkimioikeudesta luopua. Siihen hän vastasi mielestäni aivan perustellusti kieltävästi. Mitä muihin johtopääätöksiin tulee, ne tietysti menevät ohi tehtävänannon. Sellaist löysät heitot, kuten että samaa sukupuolta olevat parit voivat nykyään hankkia lapsia (eivät voi!) ovat triviaaleja. Helanderia ei ollut pyydetty ottamaan kantaa homovihkimisiin, vaikka hän niin tekikin.

Itse ajattelen niin, että suurin osa ev.lut. kirkon jäsenistöstä on nykyään tuhlaajapojan asemassa. Heidät on kasteessa tehty Isän lapsiksi, mutta he ovat eri syistä omasta puolestaan hylänneet tämän liiton ja lähteneet pois Isän kotoa. Heillä on edelleen kasteessa lahjoitetut lapsen oikeudet, mutta niin kauan kuin he pysyvät poissa kotoa (eivät usko Kristukseen), ei näistä oikeuksista ole heille mitään hyötyä, he eivät voi käyttää niitä, sillä niillä on merkitystä vain kotona. Voi olla että ilmaisen asioita nyt kömpelösti, en ole teologi.

Lutherkin opettaa Ison katekismuksen ehtoollista koskevassa selityksessään, kuinka esimerkiksi kastettu voi lakata olemasta kristitty esimerkiksi ollessaan välinpitämätön ehtoolliselle osallistumisen suhteen:

Ymmärrämme nyt oikein ehtoollisen sakramentin ja olemme siitä selvillä. Lopuksi on vielä tarpeen kehottaa ja innostaa ihmisiä, etteivät he antaisi tuon suuren aarteen, jota kristittyjen keskuudessa joka päivä toimitetaan ja jaetaan, mennä hukkaan. Niiden, jotka tahtovat olla kristittyjä, on toisin sanoen valmistauduttava ottamaan ehtoollisen suuriarvoinen sakramentti vastaan usein. Näemmehän ihmisten suhtautuvan asiaan leväperäisesti ja laiskasti. Evankeliumin kuulijoiden joukossa on runsaasti niitä, jotka ovat paavin käskyjen pakkopelistä vapaaksi päästyämme antaneet vuoden, kaksi, kolme tai vieläpä useamman kulua ilman ehtoollisella käyntiä. He kai kuvittelevat olevansa niin vahvoja kristittyjä, etteivät sitä tarvitse. Toiset antavat meidän opetuksemme estää ja pelottaa itsensä pois ehtoolliselta: kenenkään ei muka pidä mennä ehtoollispöytään, ellei tuntuva nälkä ja jano häntä sinne aja. Muutamat taas väittävät, että ehtoollisella käyminen on vapaasti harkittavissa eikä mikään välttämättömyys. Heille riittää usko ilman sitäkin. Suurimmasta osasta tulee tällä tavoin täysin piittaamattomia, niin että he viimein halveksivat sekä ehtoollista että Jumalan sanaa.

Olemme kyllä opettaneet ja pidämme siitä kiinni, ettei ketään saa missään tapauksessa pakolla ajaa ehtoolliselle, siitähän alkaisi taas uusi sielujen murhaaminen. Mutta jokaisen on kuitenkin tiedettävä, ettei noin pitkään ehtoollista väistäviä ja vältteleviä ihmisiä voi pitää kristittyinä. Kristus ei näet ole asettanut ehtoollista sitä varten, että sitä esitettäisiin näytelmänä, vaan hän on käskenyt omiensa sitä syödä ja juoda ja tällä tavoin muistaa häntä.

http://tunnustuskirjat.fi/ik/5osa.html

3 tykkäystä

Prosenttimäärien antaminen on aina vaarallista. Varmasti vähemmistö kelpaa teidän herätyskristittyjen seulan läpi. Mutta suuri osa on sellaisia, joilla asiat ovat hämäriä, jotka voivat langeta ajattelussaan väärään, mutta silti ovat jotain muuta kuin tuhlaajia. Ei pidä langeta vanhemman veljen syntiin.

1 tykkäys

Muistutuksesi on ihan aiheellinen, tosin en puhunut prosenttimääristä enkä oikein tykkää tuosta toteamuksesta “teistä herätyskristityistä”. Tiiviissä tekstissä on vaikea huomioida asioiden eri puolia, mutta en usko näkemykseni tässä asiassa juuri poikkeavan sinun käsityksestäsi.

Kannattaa huomata että Helanderin selvityksen varsinainen aihe oli selvitys kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille. Selvityksen aihetta on laajennettu kirkolla edessä olevien vaihtoehtojen tarkasteluun. Tältä osin kaikkiin Helanderin esittämiin vaihtoehtoihin sisältyi asian käsittely kirkolliskokouksessa.
Selvitys käsitellään ensin piispainkokouksessa ja viedään sitten tiedoksi kirkolliskokoukseen.
Sikäli tässä yhteydessä esitetään Helanderin ehdotuksen mukaista pontta, se koko hylätään tai lähetetään valiokuntakäsittelyyn.

Perustevaliokunnassa on jo käsittelyssä aloite kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta, jonka vuoksi Helanderin esitystä ei ole mielekästä käsitellä erikseen. Nähdäkseni selvitys voidaan liittää tausta-aineistoksi yleis- ja perustevaliokunnille.

En usko minäkään. Ajattelen kuitenkin, että ei varmaankaan pidä paikkaansa se, että suurin osa kirkon jäsenistä ei uskoisi Kristukseen. He eivät ehkä usko sinulle kelpaavalla tavalla, mutta pieni itunen voi sisällä olla elossa, kun kasteen vedellä on kerran kasteltu. Onhan toki niin, että herätystä on saarnattava, mutta ei lyttäämällä muita - kuten niin usein on tehty. Kirkossa käynnistä on saatu väännettyä tekopyhyyden synti, kun ei joku ole ollut oikeassa liikkeessä mukana.

1 tykkäys

Mikä hiton “sinulle kelpaavalla tavalla”? Minkä vuoksi pitää haastaa riitaa, jos toinen ei ole kirjoittanut provosoivasti eikä vähääkään tahtonut loukata sinua?