Samaa mieltä olen ja samaa mieltä varmaan kaikki helluntailaisetkin.
Kyllä, uudelleen ei pitäisi kastettua enää toistamiseen kastaa. Kokonaan toinen asia on sitten, oliko alkukirkollinen kaste, kuten Apostolien teot opettaa, vasta uskoontulon jälkeinen tapahtuma, vai jo ennen sitä, jollaista varmaankin myös alkoi tapahtumaan varsinkin myöhemmin. Apostolien teot antavat kuitenkin monta hyvää esimerkkiä ensin kääntymisestä, siis uskoontulosta, esim. Sauluksen kohdalla, ja sitten vasta kasteesta. Tällä helluntailaiset ja muut aikuiskasteen kannattajat perustelevat omaa näkemystään. Aivan yhtä tosissaan vanhat kirkot kannattavat omaa kantaansa.
Kastetta ja ehtoollista helluntailaiset kutsuvat muulla tavoin kuin sakramenteiksi. Silti nämä ovat heillekin tärkeitä, sanoisin että kastekysymys omalla tavallaan jopa tärkeämpi. Henkilökohtainen uskoontulo löytyy kyllä Apostolien teoista monesta kohtaa, pelastusvarmuus perustui Jumalan sanan lupauksiin. Paavalilla kääntymiskokemus oli hyvin voimakas, useilla muillakin, tuhansilla ainakin ensimmäisenä helluntaina, luultavasti myös sen jälkeenkin.
Ei, vaan menneinä aikoina on kerääntynyt muutakin lastia painoksi, kuin vain Jumalan sanaan perustuva. Tarvittiin paluu raamatullisuuteen takaisin. Kielilläpuheesta ei sen enempää, kuin että sitä on vähintään kahdenlaista Raamatussakin, sellaista, joka on oikeaa kieltä ja sellaista, jolla rakennetaan rukouksessa vain itseään. Myöhempinäkin aikoina on todistettavasti puhuttu sellaisia kieliä, joita ei ole itse osattu, mutta joku muu on ymmärtänyt, siis oikeita kieliä. Telppäsniityllä, Azusa-kadulla tai monessa muussa paikassa on tapahtunut aitoa Hengen vuodatusta, joka on johtanut herätyksen syntyyn. Telppäsniityn pointti oli herännäisyyden syntyminen. Jos katsoo, missä tilassa se liike on nyt, voi vain ihmetellä sen alkuaikoja. Herätyksillä onkin tapana myöhemmin hiipua, virallistua ja lopulta sammua kokonaan.
Siirrän tämän. Muuten minulla ei ole kovin suurta kiinnostusta jatkaa aiheesta, kunhan oioin muutamia väärinkäsityksiä.