Diakoni,
Jos tuntuu, ettet jotain ymmärrä, niin kohdista juuri siihen kohtaan, tai kohta kerrallaan. Ei mielellään, “etten ymmärrä mitä kirjoitat”- yleislausuntoa.
Kun Kristologia kutsutaan opiksi Kristuksesta niin ajatus on selvä ja sopii kaikille.
Jeesus on aina ollut ja on aina oleva, samassa taivaallisessa luonnossa, muuttuneina, tulemme Jeesuksen kohtaamaan ensin pilvissä kaikkien pyhien kanssa. Tämä status, tila mahdollistaa Jeesuksen seuran “kasvoista-kasvoihin”.
Jumaluus on aina ollut, Isänä, Poikana ja Henkenä. Nyt Pyhä Henki toimii täällä ajassa, koska Jeesus pyysi Isää lähettämään Hänet. Pyhä Henki ei ota omastaan vaan toimii niinkuin Hänelle annetaan. Kommunikaatiopinta on Isä ja Poika ja yhteyden vaikuttaa Pyhä Henki.
Turhaa ‘uhittelet’, sillä ilman Minua te ette voi mitään tehdä, ei edes “kirkko” jaettuna eikä jakamattomana. Kristus, Seurakunnan (Kirkko-muilla kielillä) pää, ei ole jaettu, vt. 1.Kor.1:13
Sitten alkuseurakunnan on harhojen opettajia ollut. Paavali mainitsee muutaman nimen ikäänkuin todistukseksi ja varotukseksi. Hengelliseltä kannalta en näe mitää hyötyä vilautella alati esiintyneitä henkilöiden nimissä kehittyneitä harhoihin.
Johanneksen evankeliumin kolme ensimmäistä jaetta kertoo Jeesuksen luonnon, mikä on Jumala.
Kun aika tuli, Jumala lähetti itsensä, Pojassa maailmaan. Poika teki Isän tahdon mielellään. Luopui Jumaluudesta, eli laittoi sen syrjään täydellisesti, tyhjensi itsensä ja syntyi neitsyestä ihmisenä.
Tästä meidän aikaamme sidotusta, n. 33 vuoden “matkasta” kertoo Filippiläiskirje 2:
5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
6 joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
7 vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
8 hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Jeesuksen iankaikkisuus ennen hänen alentumistaan ja sen jälkeen on täydellisesti Jumala.
“Matkalla” ihmiskunnan lunastukseksi Hän oli täydellisesti ihminen, viimeinen Adam. Tuo edellinen katkelma Filippiläiskirjeestä kertoo koko järkyttävyydessään sen, kuinka hän tyhjensi itsensä Jumaluudesta, kr.: kenoo, ital. Diodati: annichilì, KJV vanha: But made himself of no reputation.
Vaikka tämä täydelliseen ihmisyyteen alentuminen, kuoleminen ristillä, oli täydellistä Jumaluuden “hylkäämistä”, mistä todistaa hänen inhmillinen huutonsa "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?(Matt. 27:46.
Jeesuksen kuuliaisuus Isän tahdolle oli käsittämätön, koska Hän ihmisenä kärsiessään kohtasi kaiken moninkertaisesti, kuin kukaan ihminen, kuin koko ihmiskunta. Saattaa tuntua luovuttamiselta tuo Jeesuksen huuto ristillä, mutta se oli ennenkaikkea todistus ja julistus hänen ihmisyydestään tuolla hetkellä.
Ihminen on ihminen, mitä katoavuuteen, todelliseen ja näkymättömään osaan tulee. Ihminen on taivaallinen, Jumalan Lapsi, mitä uudestisyntyneeseen henkeen tulee.
Jeesus oli ihmisenä lähes tarpeettoman täydellinen ihminen, jonka ihmisen, Jumala herätti kuolleista. Mutta joka kuolleista nossut ihminen nousi pilviin, Apt. 1:9, hän muuttui, niinkuin mekin muutumme kun pilviin nousemme kohtaamaan Jeesuksen. Muuttuneessa tilassa ei ole mitään ajallista, maasta. Ei Jeesuksella eikä kenelläkään, jotka Hänet kohtaavat.
Jumala on Isä, Poika ja Henki. Voidaan kutsua kirkkojen tulkinnan nimillä, kun ne eivät muuta Jumalan olemusta.