Jatkojuttua Rasmuksesta, koska pidän ilmiötä yhteiskunnallisesti kiinnostavana.
Olen kuunnellut mielenkiinnosta Rasmuksen jäsenten ajatuksia. Otsikko helvetillinen on heidän omaa sanomaansa. Jonka kyllä allekirjoitan.
Kaksi mielenkiintoista huomiota. Ensimmäinen on se, että bändin jäsenet tuntuvat pitkälti olevan ihan pihalla siitä mitä laulavat. Asenne on täysin vähän siistiä mennä lavalle tansahtelemaan ja soittamaan. Joka on harhana varsin mielenkiintoinen.
Toisena ajatuksena se varsinainen pihvi. Bändin solisti vertasi tulevaa esitystä kauhuleffaan. Joka on osin paikkaansa pitävää. Siis siltä osin, että sellaisia elementtejä käytetään. Mutta sitten se olennainen pointti esityksestä. Ehkä nykyään jo sellaisia on, mutta ylivoimainen enemmistö kauhuleffojen genrestä perustuu siihen, että tulee pelottava paha, joka jolllain muotoa terrorisoi. Eli vaikka teinit kohtaavat sarjamuhaajan. Ei niin, että leffassa otettaisiin sarjamurhaajan puoli ja näytettäisiin kuinka pelottavaa on, kun teini ottaa pesäpallomailman omaa puukkoa vastaan, eikä saakkaan toteuttaa sairaita fantasioitaan ihan vapaasti. Ja tämähän on Rasmuksen kappaleen pihvi. Valtaan päässeestä oman kansansa pettäneestä ja sitä kauhulla hallinneesta “voimanaisesta” tehdään voimaannuttaja, jota kohti tulisi kiipiä.
Nämä aina vievät mieleni ihmetykseen siitä, johon mieli haluaisi rakentaa salaliiton. Eli, että bändin jäsenet menevät mustiin messuihinsa, ja punovat siellä juoniaan. Nyt kun olen kuunnellut bändiläisiä, niin ei heistä kummoisiksi filosofeiksi liene. Eli ehkä tosiaan kyse on äärimmäisestä naiviudesta yhdistettynä siihen, että tietenkin ihmisten suosiota kalastelavat nauttivat sen saamisesta suunnattomasti. Biisin sanoitus on bändin ulkopuolelta, ja oletan etteivät he itse tuollaiseen pystyisikään.
Tämä on aihealue, joka on herättänyt itsessäni monta ajatuspolkua.
Yksi niistä on se, että saatana on alusta asti ollut musiikin mestari. Lähdettä en osaa antaa, mutta käsittääkseni tuo on ollut “kaikkien” tietämää pääosan ihmiskunnan historiasta. Onko syy tälle siis se, että pitää olla jo äärimmäisen riivattu henkilö, ennenkuin lähtee tekemään kauhuleffaa, tai aiemmin vaikka teatteriesitystä massamurhaajan näkövinkkelistä? Eli että musiikin mukaansatempaavuus, ja rationaalisuuden ohitus tekisivät siitä helpon alustan sielunviholliselle käyttöön. Samalla näiden rallattajien pitäessä itseään vähintäänkin mukavina ihmisinä.
Tämä teoria on tullut mulle vastaan ennenkin. Sellaisessa muodossa, että ennen lankeemustaan saatana olisi ollut taivaallinen musiikkivastaava. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tällainen ajatus on peräisin, koska Raamattu ei sitä tunne.
Periaatteessa on mahdollista, että kyseessä olisi King Jamesissa ollut huono käännös?
Toisaalta kun miettii nykymusiikkia, niin siellä on suurena suuntauksena täysin avoin saatanan palvonta. Kun taas jos miettii esimerkiksi kuvataidetta niin ei vastaavaa suuntausta ole samoin muodoin. Siis toki on epäkristillistä monin muodoin, josta varmaan olisi tunnistettavissa jumaluuksia, jotka noin toimivat. Mallia seksuaalinen säädyttömyys on antiikin jumaluuksissa liitetty tiettyihin jumaluuksiin.
Jollain muotoa liittynee rumuuteen. Voimanainen Isebel näyttää kuvana aika rujolta, kun ympärillä on tapettuja hallittavia hullun johtajan alla.
Itselle näistä tulee aina paljon ajatuksia. Yksi polku on Stalinin nostaminen jalustalle Venäjällä. Jos taas länsimaissa ajattelemme mielestäni varsin oikein, että tuo ei ole hyvää toimintaa, niin miksi ihmeessä nostaisimme Isebelin, jossa oli paljon samoja ominaisuuksia kuin Stalinin toiminnassa oli jalustalle? Ovatko arvot olemassa vain relativistisesti?
Euroviisut eivät voisi vähempää kiinnostaa, enkä ole niitä katsonut pariinkymmeneen vuoteen. Enkä silloinkaan juuri, pitää mennä 70- ja 80- luvuille, että niissä olisi ollut jotain kiinnostavaa.
Rasmuksen biisi on ihan ok ja kohtalainen, sanoituksiin en ota kantaa enkä ole juuri kuunnellutkaan. Ihan sama minulle.
En tunne kovin hyvin, mutta mitään black metallia tämä ei liene. Ihan tavallista popahtavaa rockia, joka ei ota jos ei annakaan.
Musiikin syvin olemus on se, että se on palvontameno. Jossa lyriikoilla ohjataan ihmisen alitajuntaa haluttuun suuntaan.
Black metalissa on ainakin alakategoria, jossa laulujen sanoma on suoraan muotoa kunnia saatanalle. Jota voi verrata suoraan virsiin.
Rasmuksen laulu on muodoltaan hyvin lähellä ylistyslaulua Isebelille. Joka on hieman monivivahteisempi asia, koska puhutaan ensinnäkin ihmishahmosta, vaikkakin toki henkivalloista ollaan kiinnostuneita.
Uskovana, jos siis uskoo Jeesukseen niin silloin ylistää Jumalaa, ja myös Jumalan profeettoja. Isebel aikoinaan hallitsijana noita surmasi, ja pyrki edistämään parhaansa mukaan polyteististä jumalkuvaansa yhdistettynä Baalin palvontaan, joka käsitti sekä ihmisuhrit, että myös esimerkiksi temppeliprostituution.
Naivistinen lähestymiskulma pahuuteen on mielestäni uskovalle huono asia. Tämä koska, jos kerran ns. kaikki käy, niin voiko silloin sanoa, että sydän olisi Jeesuksessa?
Näissä on monta puolta. Yksi on tietysti musiikki ylipäätään. Vasemmiston eli esimerkiksi Suomen lehdistön kanta on se, että esimerkiksi gangstarap on hyvä juttu, ja vastaavasti Muskin twiittailut ovat täysin vastuutonta sananvapauden väärinkäyttöä, jota tulisi suitsia.
Totuuden ollessa se, että kirjoitettu teksti hyvin heikosti pystyy aivopesemään lukijansa minkäänmoisen vihasanoman taakse, kun taas musiikin päätarkoituksena on uittaa lyriikat kuuntelijan alitajuntaan. Eli jos lyriikka on vaikka mallia ryöstellään kledjui ja saadaan kultaketjui, niin monesti alaikäiset jengissä olevat kuuntelijat fanittaa, ja vie itseään tuotakin kautta syvemmälle jengikulttuuriin.
Suomen lehdistö toistaa pitkälti kansainvälisissä jutuissaan USA:n demokraattista puoluetta lähellä olevia uutiskanavia. Saksan, Ruotsin, tai vaikkapa Brittien medioiden vaikutus Suomen lehdistöön on niihin verrattuna hyvin pieni. Suomi on vähän niinkuin USA:n osavaltio, jossa ollaan kiihkeimmin yhden puolueen puolella.
Tästä olen täysin eri mieltä, muusta suunnilleen samaa. On monenlaista musiikkia, tarkoitukset vaihtelevat, samoin sisältö, taiteellinen ja tyylillinen taso jne. Black metal on oma juttunsa. Rasmus ei ole suunnattu palvomaan Saatanaa, tietääkseni ainakaan. Sanoitukset ovat mitä ovat ja Iisebel oli paha, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa, että aiheesta tehty kevyt rallatus olisi kovin paha.
Perehtymättä kappaleeseen komppaan tätä ajatusta yleisesti.
Saatanallisuutta on jo kauan nähty vaikka missä, ja musiikin vaikuttavuus ja merkitys ihmiselle sinänsä suurta riippumatta vakaumuksesta.
Tritonus oli paholaisen intervalli aikoinaan. Sittemmin se tuli varsin tärkeäksi, kun musiikki alkoi yhä enemmän rakentua jännitteelle ja levolle. Tonaalisuuden perusta kun on dissonanssin ja konsonanssin, dominantin ja toonikan jne vuorottelussa. Aiemman musiikin virtaileva tyyneys on upeaa mutta niin vain kävi että jännitteitä tarvitsevan harmonian ja rytmiikan viehätys voitti entiset säännöt ja ihanteet. Silti musiikki oli pääosin kristillisen sanoman palveluksessa, taidemusiikki siis.
Musiikin vaikutus meihin on tärkeä havainto. Rippikoulussa koetan ainakin tämän asian tuoda jotenkin avatuksi. Ei ole yhdentekevää mikä soi ja milloin.
Olen huomannut että varsin monet eivät ajattele popmusiikissa sanoja, ainakaan kertosäettä enempää. Vaikka lauletaan suomeksi. Tästä minulla ihan tragikoomisiakin kokemuksia työhöni liittyen.
Ehkä kysymys on pitkälle ihmisten eroista siinä miten pinnallisesti tai syvällisesti elämää eletään. Musiikki on siis monelle kuin kulutustavara. Toisille kuten vaikka minulle se on usein sanoman väline tai itsessään puhuva ja vaikuttava viesti jota haluaa arvioida monella tavalla. Yksi ulottuvuus on se millaista elämänasennetta jokin kappale edustaa.
Minulle musiikissa on aina merkinnyt eniten sävel. Kerran kuuntelin jotain kappaletta ja sisko totesi, että hyi mitkä sanat. Ai jaa, onko siinä sanatkin, ajattelin.
Rasmuksen kappaletta mainostettaessa ruutuun ilmestyy kirjoitettuna teksti jotain siihen tapaan, että she is a boy. Minusta tämä osoittaa, että kappaleella halutaan mainostaa sukupuoli-identiteetin häivyttämistä. Veikkaan, että se on myös yksi tehokeino päästä finaaliin. Selvää aivopesua, sanon minä.
Sanoitus ei ole kovin kummoinen ‘rakkauskertomus’. Nainen, jota kutsutaan Iisebeliksi saalistaa miehiä iltaisin ja öisin. Ei näissä ainakaan mitään Saatanan palvontaan liittyvää ole, vaikka teksti käyttääkin uskonnollista tematiikkaa. Samaa puppua kaikki listat ja iskelmät täynnä, hiukan erilaisissa muodoissa vain. Ihan ok minulle, jos menestyy Euroviisuissa tai on menestymättä.
Voittihan Lordikin v. 2006 viisut Kreikassa, vaikka paikalliset pitivät sitä saatanallisena. Bändistä löytyi kirkon nuorisotyöntekijä ja sanoituskin oli tietyssä mielessä, jos nyt ei hengellinen, niin uskonnollinen väljästi tulkittuna.
Yhteenveto
Midnight, it’s time to put your face on
Game set, a killer shark in heels
I’m just the first shot on your hit list
High kicks, a predator on wheels
Woke up with bruises on my body
Hands tied, like Jesus on the cross
Your name’s in lipstick on the mirror
Jezebel
I don’t know how you got in my blood
Was it the dangerous things you do?
You always wanted to be a star
Jezebel
If you’re the hunter then I’m the prey
You lick your lips as you walk away
Your final kiss is to leave a scar
On a heart
Jezebel
At night you turn into a tiger
A girl who looks like she’s a boy
The world’s most ultimate survivor
Jezebel (Jezebel)
I don’t know how you got in my blood (Jezebel)
Was it the dangerous things you do? (Jezebel)
You always wanted to be a star
Jezebel (Jezebel)
If you’re the hunter then I’m the prey (Jezebel)
You lick your lips as you walk away (Jezebel)
Your final kiss is to leave a scar
On a heart
Sunrise, you crawl under the covers
Sleep tight until the dying sun
Tonight you’ll catch another lover
Jezebel
Jezebel (Jezebel)
I don’t know how you got in my blood (Jezebel)
Was it the dangerous things you do? (Jezebel)
You always wanted to be a star
Jezebel (Jezebel)
If you’re the hunter then I’m the prey (Jezebel)
You lick your lips as you walk away (Jezebel)
Your final kiss is to leave a scar
On a heart
Toinen toistaan näyttävämpiä valo efektejä, lieskat loimuaa, helvetillistä meteliä - melodiset viisut eli laulut alkavat olla jo ihan sivuasia. Ei jatkoon!
Veltto Virtanen totesi aikoinaan eräässä tietyssä kasetissa kuvatusta saatanallisesta musiikista, että kun sen kasetin tekijän nimi on Isohella, niin siinäkin on vähän paistumisen makua.
Trevor Horn, joka tuossa laulaa, on laulanut myös Yesin mukana keikoilla, sen lisäksi, että hän on ollut Yesin tuottaja ja äänittäjä. Kyllä hän mielestäni osaa myös laulaa, vaikka lahjat ovatkin ilmenneet erityisesti tuottajana.
Edit. Puhuitkin tuosta Anne Davidin laulusta. Äänitys oli kuraa, laulajaa jännitti, kun oli juuri voittanut viisut. Ennen oli kuitenkin viisut parempia.
Geoff Downes as well.