(Siirtäkää sopivimpaan ketjuun!)
Olen itse hirvittävän materia&mammona-orientoitunut ihminen edelleen, myönnän, maailmallinen, aistillinen ja kaikkea turhaa itselleni haaliva. Mutta uskotteko, jos sanon että olin nuorempana, työelämässä vielä ollessani, vielä paljon pahempi. Kun sairaudet antoivat kunnolla turpiin ja kävin kerran kuolemassa ja elvytyksessäkin, niin aloin ottaa uskonasiat vakavasti, ja aloin inhota entistä itseäni. Minusta tuli hengellisempi. Materia, asema, liksa, vauraus… kaikki se, minkä vuoksi olin ajanut itseni lähes loppuun, oliko se sen arvoista. Toisaalta olin halunnut lapsilleni ja vaimolleni aina isomman kodin, paremman auton, huolettomammam elämän jne.
Viidentoista vuoden sairastelukierre on jatkunut, syventynyt ja monipuolistunut sitten sen koommin. En ole parantunut materialismistani, en tavaran haalimisesta, ei minusta ole tullut kunnon kristittyä, jaan omastani, mutta jaanko tarpeeksi, miksi yhä kiinnityn niin paljon aineeseen ja olevaan.
Olen sen laatuinen pönttö, joka huomaa ja oppii jotain, kun saa kunnolla turpaansa, en juuri muuten. Nyt tulee uusi isku, joka kyseenalaistaa sen, olenko sairauksieni kautta havahtunut, vai palannut vanhaan materianpalvontaan.
Viisitoista vuotta sitten, kun meni terveys ja sitä myöten ura ja työ, ja tipahti tulotasolta murto-osaan, opin jotain, mutta pian aloin kuitenkin toteuttaa elämässäni vanhoja malleja ja kaavoja, tosin vaatimattomammissa puitteissa.
Nyt menee koti.
Vaikka olen itse tehnyt, välillä lastoissa ja kipseissäkin, kaikkea mahdollista kunnostamista ja remontointia ja kohennusta kotonani, en ole täysin välttynyt siltä, että välillä joutuu ostamaan kalliita työsuorituksia ammattilaisilta.
Sähkö ja putkityöt on pakko teettää ammattilaisilla, ellei ole asennusoikeuksia itsellä. Kattopellitys ja yläkerran ulkoseinien katonreunassa heiluttavat hommat eivät enää fysiikalleni onnistu. Nyt on oman talon korjauksia kaatumassa niskaan ja paljon.
Niin hassulta kuin kuulostaakin, tämä talo ja tämä tontti = minä. Hyvin paljon. Yli 20v olen istuttanut jokaisen puun ja pensaan tälle tontille. Kivennyt kaikki terassit ja pihat pohjatöineen (käsin). maalannut, hionut, tiivistänyt, korjannut, tuunannut ja varustanut. ripustanut valvontakamerat ja halogeenivalonheittimet räystäisiin. Puutarhavalopylväät jne.
Ei se ole helppo jättää. Vaikka se onkin vain materiaa. Ja vaikka on taloudellinen pakko, eikä terveys enää kestä. Siinä on niin paljon omaa aivotyötä, omia valintoja, omaa fyysistä työtä, omaa huolta ja huolenpitoa.
Mutta toisaalta maata ja taloako minä palvon, vai mitä? Itseänikö, egoani ja aikaansaannoksiani?