Samoja kokemuksia täällä. Muuttojen yhteydessä, mutta muutenkin. Nytkin prosessi menossa.
Nuorekkaille ja terveille ihmisille tuntuu masentavalta kuulla puhetta luopumisen tärkeydestä. Muistelen itsekin, että jossain vaiheessa suhtauduin siihen jopa tekopyhänä selittelynä ja hurskasteluna.
Elämässä kuitenkin oppii jotain, parhaassa tapauksessa, ja juuri tämä on tärkeä oppi. Luopuminen on tavallaan kipeää, mutta ennen muuta helpottavaa. Pienentyvä elämänpiiri ja huolehdittavien sekä vastuulla olevien asioiden väheneminen on hyvältä tuntuva asia, jos sen asenteen - pitäisikö sanoa “armon”? - löytää.
Luopumisen viisautta ei voi oikein opettaa toiselle. Ei sitä voi itselleenkään pakottaa esiin. Tulee kun on tullakseen.
Materiallakin on merkityksensä silti. Ja tavallaan koko elämisemme yhteisönä on kiinni siitä, miten paljon ihmiset jaksavat tavoitella ja unelmoida sekä työskennellä. Siinä on itsekkyyttä, jolla on kuitenkin oma arvonsa.
Itse en ole koskaan omistanut paljoa, eikä se pelkästään kivaa ole. Se on myös itsetuntokysymys, ja koko persoonaan liittyvä piirre. Kunnianhimon mutta myös jaksamisen ja monien kykyjen puute ovat mukana, mutteivät selitä kaikkea.
Siunaus on kuitenkin, että luopuminen on helpompaa kun ei putoa liian äkkiä ja liian korkealta. Elämän todella tärkeitä asioita on vähän. Suhteet lähimmäisiin ja Jumalaan. Mielekkyys, jolla jaksaa uuteen päivään. Siinä se. Lopulta näitäkään ei kyllä itse hallitse, vaan kaikesta voi kiittää Luojaa.
Siunausta ja voimia luopumisen polulla, Sakarja. Kaikki kääntyy hyväksi!
Tulossa taas kierrokselta: mikä ei Fidalle kelpaa, on kelvannut Kierrätyskeskukseen. Roskiin ei ole tarvinnut viedä mitään.
Elektroniikka on mennyt aika hyvin Tori.fi:ssä kaupaksi: THX-luokiteltu AV-vahvistin ja 8kpl kaiuttimia ovat löytäneet uusia koteja, mutta 3000W subbari, 3000W vahvistin ja digitaalinen kaistaparametrikorjain Antimode ovat tallella. Menisivät nyt nekin.
Mahmoodin ostamatta jättämästä läppäristä on tullut kyllä kyselyjä, mutta ei vielä kauppoja. Ikävä kyllä, eniten kyselyjä tulee ilmeisesti ulkomailta, ja hemmoilta, jotka käyttävät keksittyjä nimiä, ja kirjoittavat hoono soomi (Google-käännettyä), ja vaikuttavat siltä, että haluaisivat vain yhteystietojani, heti kättelyssä.
Tyyliin:
“Haluta ostaa kohde. Tulla hakema, anna osoite.”
Näille totean että en myy “kohdetta” vaan tarkasti speksattua läppäriä.
“Ostan tuote, paljon hinta Anna puhelinnumero”
“Tuotteen” hinta on kyllä selvästi ollut ilmoituksessani
Tällaisia tulee n kolme kertaa enemmän kuin asiallisia kyselyitä. Nämä kaverit eivät jatka keskustelua kun lähetän heille englanninkielisen viestin, missä ensin epäilen, etteivät he edes ole Suomessa, eivät tulisi lähistölle kokeilemaan “kohdetuotettani”, eivätkä itse asiassa ole siitä kiinnostuneitakaan, vaan että heillä lienee joku muu hidden agenda. Siihen loppuu mailit niiltä Thomaseilta ja Donovaneilta.
Onneksi on pari koto-Suomalaistakin kysyjää ollut, ehkä saan senkin laptopin kaupaksi.
Kyllä se oma materialismi tässä tosiaan lyö näpeille, kun yrittää kiireessä purkaa tavarakasaansa. Onneksi ollaan loppusuoralla, mitä tulee AV- ja IT- koneisiin.
Tapasin taas tosi mukavan venäläisen perheen, kun möin vinyylilevysoittimeni, levyjä olenkin vienyt jo kolme autokuormaa Kallion levydivareihin. Kaupat sovittiin lähikuppilaan, ja ostajat tulivat oikeaan aikaan, eivät edes tinkineet ja kaivoivat heti setelit tiskiin. (Vrt. erään toisen kulttuurin edustajat, jotka tinkivät päivän mailitse, sitten kun sovitaan tapaaminen kaupantekoa varten, eivät tulekaan paikalle, minulle on käynyt nyt kaksi kertaa näin.)
Venäläiset tavalliset ihmiset tuntuvat paljon mukavammilta kuin uutisista tänäänkin kuultu tykkivenediplomatia, mutta suurvallat on mitä on, idässä ja lännessä.
Materialismi on kummallinen vaiva. Toisaalta järjellä näkee, että kun ympärillä on ihmisiä, jotka ovat oikeasti rikkaita, ja materiaa on ihan hullunlailla (oikeasti niin on meilläkin, jos enemmistöön maailman ihmisistä vertaa, vaikka emme samassa mielessä rikkaita olekaan) ja huomaa, että ihan samat ilot ja surut heilläkin on, ja kuitenkin, jotenkin tuolla kaupoissa tarttuu mukaan ihan turhaa krääsää. Vaikka kuinka yrittää aina päättää, että nyt en osta enää mitään turhaa, minulla on jo liikaa kaikkea.
Vaikka väitetään ettei Suomi muka ole luokkayhteiskunta niin kyllä on suuri juopa niiden välillä jotka laskevat joka sentin, ja joiden mukaan ei todellakaan tartu krääsää kaupasta, ja niiden, jotka tuskailevat päästäkseen irti tästä tavasta.
Kyllähän tuo Sakarjan omaisuus lievää kateutta herättää, varsinkin kun huomaan että olet ollut niin onnekas että olet voinut elämäsi aikana keräillä kiinnostuksen kohteisiisi liittyvää tavaraa ja perintötavaroita sinulla on myös.
Minulla ei ole ollut onni saada perintöasioita juurikaan, ja tavaran hankinta on ollut melko minimissä kaiken kaikkiaan.
Mutta tämä ketju on kyllä ollut hyvä ketju. Voi ajatella näitä asioita monen eri ihmisen kantilta ja hyväksyä että elämä on tällaista. Toisilla on jotain enemmän, toisilla vähemmän ja se on ihan hyvä ja hyväksyttävä juttu.
Nyt lähti viimeinen kotiteatterini AV-lasitteista. se 3000W subbari. Hassua, mutta siitä luopuminen kirpaisi eniten tässä suuressa luopumisprojektissa. Tuo kotiteatterini taajuusalueesta 20-150Hz vastannut 3000W tehohirmu sai uuden kodin pikkuautosta, mihin oli ladattu jo 2kpl 15tuuman läpimittaista JBL:n 1000W subbaria. Ilmeisesti kaveri aikoo osallistua autosubbarien äänenpainekisoihin, onhan elementilläni mitattu 144dB äänenpaineita painekäytössä. Eipä siihen autoon vahvistimien, lisäakkujen ja bassokaappien lisäksi mahdukaan kuin kuski ja pelkääjä. Sehän riittää.
Sekin hieman harmitti, että myin bassokaappini noin 1/4 hinnalla siitä mitä itse maksoin. Mutta pakko oli hintaa laskea. Hirmukaapeilla on rajallinen ostajakunta, ja minulla oli kiire päästä eroon tavaroista, mitä ei voisi ottaa pieneen vuokra-asuntoon mukaan.