Arkielämää se on kaikkialla. Meillä Suomessa on vain se ongelma, että suurin osa ortoddokseista on seka-avioliitossa muihin kirkkoihin kuuluvien kanssa.
1 tykkäys
Niin, se on oikea pappi yms., joka pysyy Kristuksessa ja oikeassa opissa ei sukupuoli voi mitään ratkaista.
Raamattu on epäselvä meidän tulkinnassamme asiassa. Näyttää voimakkaasti vaikeissa kohdissa vain pragmaattisena (tilannekohtaisena), koska käytäntö on ollut myös erilainen.
On selvää, että aviovaimo, pienten lasten äiti ei ole voinut kristillisesti (hyvää) luopua tehtävästään ja lähteä töihin niin kuin nykyään vahvat ja jaksavat voivat. Kulttuureihin on kuulunut naisten suojelu, joten ilman miestä ei voinut kulkea ja esiintyä. (Nytkin vielä on riski monissa maissa yms. tapakin)
Jos naisten asema tässä olisi erityisesti Jumalan tahto ja asetus, olisi se selvempi ja perusteltu toisin. Tasa-arvoisia ollaan Raamatun mukaan selvästi, mutta lahjat ovat erilaiset. Nainen voi olla ja pystyy olemaan erittäin hyvä pappi vihittynäkin. Kyse on mitä opettaa ja kuinka käytännössä, sydämeen emme edelleenkään näe. Kompromissi ja sopimus ovat meidän vapaasti muuten valittavissa tässäkin, muttei uskonopissa.
(Kuitenkin sukupuolia on vain kaksi ja nämä täydentävät toisensa erilaisina, mutta täysin ihmisarvoisina Kuinka sitä syntiä onkaan asiassa tehty, hyi.)
1 tykkäys
Hassua että miehen oleminen naimisissa naisen kanssa on ongelma.
D
2 tykkäystä
Sama “ongelma” on katolilaisillakin Suomessa. Kahden katolilaisen solmima avioliitto on harvinainen. Itsekin elän katolis-luterilaisessa liitossa. Ei ole ongelma!
Itse tarkoitin että nimenomaan tällaisen
ei pitäisi olla arkielämää missään ja että vanhastaan ortodoksisissa maissa osataan olla reilusti riviseurakuntalaisia ilman ylenmääräistä “oikean ortodoksisuuden” alleviivaava esittämistä. Ongelma ei siis mielestäni ole askeettisten tapojen käytännön järjestely perheissä, vaan yleensäkin seurakunnassa esillä pidettyjen askeettisten tapojen kehittyminen ortodoksisessa kirkossa.
Apostolein teot ylettyvät vain noin vuoteen 55. Apostolien aika jatkui toiselle vuosisadalle. Perimätieto kertoo, että Pietari johti ensin Jerusalemin seuraakuntaa, sen jälkeen Antiokian ja myöhemmin Rooman seurakuntaa ja kärsi Roomassa martyyrikuoleman samana päivänä kuin apostoli Paavali. Apostoli Johannes johti Efeson seurakuntaa. Jerusalemin seurakunnan johtaja oli Pietarin jälkeen Jaakob Herran veli ja Galilean seurakuntaa johti Juudas Herran veli. Kirkkoisä Hegesippos on kertonut varsinkin Jeesuksen sukulaisten vaiheista. Hän polveutui itse Juudaasta Herran veljestä.
Terminologia on apostolein teoissa ja koko UT:ssa aika sekavaa. Ensimmäisellä vuosisadalla episkopos ja presbyteros tarkoittivat samaa pappeuden astetta. Toisella tuli viran kolmijako. Mutta vielä apostoli Johannes nimittää itseään vanhimmaksi kirjeissään.
Toisaalta terminologia on vielä kanoneissakin “sekavaa” moderneille silmille, mikä kai johtuu, että siellä ei ole modernia teknillisen kielen utopistista ajatusta merkitsimen ja merkityn bijektisyydesta eli sanan yksimerkityksisyydestä vaan lähtökohta on pikemminkin, että tekstit on kirjoitettu yhteisölle, joka tietää käytännön kautta mistä puhutaan ja sen perusteella niitä tulkitsee.
Missä piireissä korostetaan askeettisia " sääntöjä" yli kohtuuden?
Mitä ylipäätänsä ovat askeettiset “säännöt”? Mitä on kohtuus niissä ja kuka sen määrittelee?
Tällaiset epämääräiset heitot ovat ainakin kohtuuttomia.
1 tykkäys
Yleensä kyllä loppu ajoitetaan 60-luvulle. Esimerkiksi Roomalaiskirjen kirjoitusajankohta ajoitetaan yleensä välille 54-58, mikä tekee itsessään mahdottomaksi Apostolien tekojen päättymisen vuoteen 55, koska sen mukaan Paavali vietti kaksi vuotta vangittuna Roomassa. Hän olisi siis saapunut Roomaan vähintään vuotta ennen kuin olisi kirjoittanut sinne kirjeensä.
Perimätietoihin en ota kantaa.
Sitähän tässä juuri koitan tuoda esillekin. Seurakuntavirat kehittyivät pikku hiljaa sen sijaan, että ne olisivat olleet heti alusta asti valmiita ja siitä lähtien muuttumattomia. Ollaan siis selkeästi samaa mieltä.
Juuri näin! Onkin sanottu, että Franciksen teos on luterilaisen uskonopin yleiseisitys. Se on täysin Luterilaisten Tunnustuskirjojen mukainen ja siten vankkumattomasti Raamatun sanaan pitäytyvä. Hän on myös kirjoittanut kirjan “The Church and Her Treasure” ja sen sisältöä voi luonnehtia sanoen, ettei kuuhun mennä meijeritonkalla eikä taivaaseen mennä muutoin kuin yksin uskon kautta Kristuksen sovitustyöhön.
1 tykkäys
Sittenhän olemme samaa mieltä paitsi tietysti maallikkovanhemmistoista. Sellaisia ei UT:n seurakunnissa ollut.
Ketkä ovat maallikoita, miten kuuluu heidän määritelmänsä, se minkä perusteella he ovat maallikoita, vai katsotaanko heidät joidenkin ihmiskriteerien perusteella maallikoiksi, mikä on eri asia, eli heitä pidetään “takarivin taaveina” joilla ei voi olla kykyä sanoa mitään kirkollisiin asioihin? Vai olisiko sittenkin parempi, että seurakunta koostuisi uskovista ilman erottelua siten, että kaikki uskovat muodostaisivat Kristuksen ruumiin, olisivat sen jäseniä?
1 tykkäys
Maallikoita ovat ne kristityt, joita ei ole kätten päällepanolla vihitty mihinkään pappeuden asteeseen. Täällä oli kerran virheellinen otsikko “Teologit ja maallikot.” Pitäisi olla “Papisto ja maallikot.” tai “teologit ja teologisesti oppimattomat.” Maallikko voi olla hyvinkin teologisesti oppimut, vaikka TT, mutta hän ei kuulu papistoon eli kleerokseen, jos häntä ei ole siihen vihitty.
3 tykkäystä
Miten sinä voit olla niin varma siitä, mitkä Raamatun säädökset ovat meidän ihmisten “vapaasti valittavissa”, siis niin ettei niitä tarvitse noudattaa – kun kuitenkin sanot, että on olemassa jokin “uskonoppi”, jonka kohdalla tätä vapautta ei ole?
1 tykkäys
Mitäs sanot sitten kun tätä vihityn asemaa käytetään väärin kuten nyt hiljattain ev.lut.kirkossa kun piispat kävelivät kirkolliskokouksen ylimmän päättävän elimen yli? Ovatko piispat siis kaiken yläpuolella olevia byrokraateja. Minusta tällaiset mainitsemasi asteet muodostavat herkästi hierarkkisen koneiston, joka uhkaa Kristuksen ruumiin yhteyttä ja ykseyttä ja murtavat sen.
Ilmeisesti ei ihan:
Musta tuntuu, että sovellat jälkikäteen syntynyttä käsitystä varhaisempaan toimintaan. Eli toki, voidaan ajatella, että myöhemmän käsityksen mukaan kätten päällepanemisen kautta ainakin osassa kristikuntaa vihitään nimenomaan pappeuteen. Varhaisessa kirkossa ei kuitenkaan vielä ollut tällaista pappeuden käsitettä, kuten itsekin tunnut ainakin jossakin määrin tunnustavan.
Toki tähän liittyy myös kysymys siitä, että miten maallikkous ja pappeus määritellään. Eli erityiseen seurakunnalliseen tehtävään siunattu henkilö voi olla joko maallikko tai pappisvirassa.
Niin, minulle on vapaus kaikessa muussa paitsi Sovituksessa ja Lunastuksessa (Kristus Jeesus). Hyvän ja oikean uskon tietäväni, vaikka en pysty perisyntisenä noudattamaan. !0-käskyä on hyvää ja monet muutkin, tässä synnin maailmassa kompromissit ja sopimukset ovat tarpeen, välttämätöntä ja hyvää (oikein).
Onhan näitä aatteita ja yrityksiä noudattaa Raamattua kaikessa ollut ja on, mutta huonompaan suuntaan usein ja ihmisarvoja vain poljetaan. Emme elä lakiliitossa, vaan vapaudessa pyrkien kaikkeen mahdolliseen hyvään, vaikka se jää parhaimmillaankin vajaaksi. Kompromissi on parempi kuin lahko ja ero. Ymmärrän, että aina ei pysty. Armo ja Sopimuksia tarvitaan, eikä Jumala odota lihalta mitään enää. Ihmiskunnan takia on hyvä pyrkiä oikeaan ja hyvään, minkä syntinenkin tietää, muttei pysty, siksi Jeesus…
Perisynnin takia olemme erimielisiä ja lahkohenkisiä, mies sortaa naisia ja jos ei sortaisi, naiset sortaisivat miehiä jne. Maailma on pahan vallassa ja epäoikeudenmukainen, joudumme elämään uskossa ja toivossa. Jokainen vastaa itse Jumalalle edesottamuksistaan ja parempi on ettei tuomiolla ala puolustelemaan valintojaan. Jumala yksin on oikeassa, mutta Paha on syyttäjämme.
Uskoon tultuani minua kiusasi tämä miten suhtautuisi homoihin ja onko naiset jotenkin huonompia kuin miehet. Rukoilin asiaa ja Jumala vastasi minulle. Homous ei tähän ketjuun kuulu, mutta siihen toiseen asiaan Herra vastasi, että naisille on eri tehtävät. En näe että miesten paimenuus on Jumalan tai ihmisen tapa sortaa naisia. Joillakin on sellaiset silmälasit, että näkee sen sortona.
4 tykkäystä
Minä ajattelen ettei pappeja tehdä vihkimällä, eli vihkiminen ei ole papintekopaikka. Voidaanhan “Penttilän sikakin” vihkiä.
No, sananlasku sanoo, että lukkari on Luojan luoma, mutta pappi tehdään pieksämällä.
2 tykkäystä