Herättäjäjuhlat 2016

Hmh, en tiedä körttien jutuista mitään, enkä osaa sanoa mitään siitäkään millä perusteilla Herättäjä-juhlille puhujia otetaan (ja käytetäänkö sitä oman rinnan röyhistämiseen vai ei) mutta luettuani Helteen haastattelun, minulle jäi sellainen olo että hieno juttu että kehitysvammaistenkin edustaja pääsee “näissä asioissa” ääneen. Se, että Helle pääsi puhumaan ei minusta vielä kerro siitä että kehitysvammainen olisi nostettu jalustalle.

On tärkeätä ottaa kehitysvaimmaistenkin hengelliset tarpeet sekä hengellisyys huomioon ja ottaa heidätkin osaksi seurakuntayhteisöä siinä missä osaksi yhteiskuntaa muutenkin.

3 tykkäystä

Ensinnäkin ajattelematta kehitysvammaisuus- tai julkkisaspekteja mitenkään: jos on neljä vuotta ollut uskossa, niin ei sellaista kyllä mitenkään voi sanoa äskenkääntyneeksi. Siihen asiaan ei ole olemassa mitään tarkkaa aikarajaa, mutta kyllä tuossa vaiheessa voi päästä puhujaksi, jos muuten siihen on edellytykset kunnossa. Tosi monilla hengellisillä kesäjuhlilla on ollut puhujina sellaisia ihmisiä, jotka ovat julkisuudesta tuttuja ja joita ei luultavasti olisi pyydetty puhujiksi ilman julkkisstatusta. Tämä on kuitenkin myös yksi evankelioimisen keino: ihmisiä on helpompi houkutella mukaan sellaiseen tapahtumaan, jossa on ennestään tuttuja henkilöitä puhumassa tai muuten esiintymässä. Ja mun mielestä on ehdottomasti hyvä, että kehitysvammaiset pääsevät kertomaan ajatuksiaan! Ei kukaan varmaan vaadi kehitysvammaisen puheelta ihan samaa kuin muilta, mutta se voi olla oikein puhutteleva ja hyvä. Sanoisin, että kyllä monen konservatiivisemman liikkeen tilaisuuksissa on ollut paljon kyseenalaisempiakin puhujavalintoja.

Mitä mieltä lienette samoissa seuroissa pidetystä Johanna Korhosen puheesta?

http://herattajajuhlat.fi/4153-johanna-korhonen

Muutamia poimintoja puheesta:
-”On olemassa jotain muutakin.” Ajatus jäi mieleeni soimaan.

Se on itse asiassa erittäin kaunis. Sehän on uskontunnustus, tavallisen ihmisen tavallinen uskontunnustus ihan parhaasta päästä, ilman juhlallisia lauserakennelmia tai meluisan pelottavaa kaikkitietävyyttä. On olemassa jotain muutakin.

"Armoa on se, kun saadaan puuhailla yhdessä.”

Tämmöinen puhe menee läpi herättäjäjuhlilla. Annetaan ymmärtää, että tämä se vasta on körttiläisyyttä. Voi hyvänen aika sentään.

Siis mikä näiden puheiden funktio on? Onko se siis lähinnä vain hengellisesti ravitseva/muuta tarkoitusta palveleva puheenvuoro, vai pitäisikö sillä olla jokin sen kaltainen rooli kuin saarnalla luterilaisessa jumalanpalveluksessa tai opetuspuheella ortodoksisessa liturgiassa?

Korhosen puhe voisi olla ihan jees jonain puheenvuorona jossain tilaisuudessa, tuon kaltaista settiä taas en toivoisi esim. opetuspuheena kuulevani, siihen kuuluu vähän raskaamman kaliiberin opetus. Sikäli tuossa on ihan kivoja ajatuksia, se on jo paljon monelle ihmiselle että he havaitsevat että “on jotain muutakin”, Se voi olla väylä ja tie, se ajatus. Toki toivoisi että se johtaisi Kirkkoon ja Jumalan tykö.

Ja mitä yhteiseen puuhasteluun ja sen armoon tulee, niin joo…voi sen seurakuntayhteyden ja sen sisällä toimimisen varmaan noinkin nähdä.

En tuosta oikein muuta osaa sanoa, kun en koskaan ole tuollaisissa tapahtumissa koskaan ollu enkä ole sen kummemmin perehtynyt mihinkään herätysliikkeisiin tai vastaaviin porukoihin. Ainoat vertailukohdat on tää luterilainen kirkko ja ortodoksisuus.

1 tykkäys

Tänne pitäisi saada muutama körtti keskustelemaan. Minua oikeasti kiinnostaisi tietää, mitä körttiliikkeeseen kuuluu tänä päivänä. Ovatko joukokukkoset vaienneet vai vaiennettu?

Katmaar II tuossa aika hyvin luonnehtikin tuota Korhosen puhetta tiedustelemalla sen funktiota. Peukutuksen arvoinen puheenvuoro. Tai sydämen :blush:

Olen jossain määrin sisäpuolinen ko. liikkeessä ja olen pitkään ollut huolissani kehityksen suunnasta. Kolme vuotta sitten alkoi “körttikapina”, joka pyrkii palauttamaan julistuksen keskiöön entisiä piestitishenkisiä painotuksia synnistä ja sovituksesta sekä synnin- ja armontunnosta. Elisabet viitannee tähän (“joukokukkoset”) liikehdintään. Se on yritetty kanavoida rakentavaksi osaksi liikkeen toimintaa, näkyy mm. pienen pienessä määrin Hengellisen Kuukauslehden jutuissa ja seurapuheissa muutamin paikoin Pohjois-Savoa ja Etelä-Pohjanmaata.
Olin Vantaan juhlilla ja muutamat seurat kuuntelin tarkkaan. Yritin pitää vikoilevan mielen poissa sieltä seurapenkistä, mutta kyllä se pääsi taas vaivaamaan sellaisten puheiden aikana, josta ei mitään rakennusta itselle saanut. Edellä on viitattu “On olemassa jotain muutakin” -puheeseen. Ei erityisen kristillinen ajatus - eikös tuon pakanatkin tiedä? Mutta jäi sieltä hyvääkin, mm. yksi paikallisista kirkkoherroista:
http://herattajajuhlat.fi/4141-jukka-nevala
Sellainen asia tekee mieli kuitenkin esittää nykymenon ei puolustukseksi mutta jonkinlaiseksi selityksesi: osa puhujista ihan tietoisesti puhuu ikään kuin asian vierestä, mutta oikeasti julistuksen tähtäyspiste on hengellinen. Puhutaan, miten tärkeää on ottaa pakolaiset vastaan sanomatta että “näin meidän pitäisi ottaa myös Kristus vastaan” ja “näin Jumalakin ottaa meidät vastaan”. Kuulijoiden oletetaan joko hoksaavan ilman muuta että tästähän oikeastaan on kyse. Tai jos eivät hoksaa, ei auttaisi vaikka sen sanoisi ääneen - parempi puhua jostain helpomman kuuloisesta ja toivoa että aikanaan hoksaavat. Olisiko päätösseurojen “passipuheessa” tällainen idea? Pintapuolisesti katsoen tyhjää täynnä, mutta mistä “passista” tässä itse asiassa onkaan kyse?
http://herattajajuhlat.fi/4158-kari-pekka-kinnunen

1 tykkäys

Pakko puuttua tähän vielä, kun mieltäni jäi kaivelemaan tuo lausahdus “on olemassa jotain muutakin”. Kuten jo yllä tuumin, niin se on ihan kivaa että ihminen hoksaa että “voi olla jotain muutakin”, ainakin jos se hoksaus tuo ihmisen aikanaan Jumalan yhteyteen.

Korhonenhan kirjoitti asiasta siis näin:

[quote]”On olemassa jotain muutakin.”
…Ajatus jäi mieleeni soimaan.

Se on itse asiassa erittäin kaunis. Sehän on uskontunnustus,
tavallisen ihmisen tavallinen uskontunnustus ihan parhaasta päästä,
ilman juhlallisia lauserakennelmia tai meluisan pelottavaa
kaikkitietävyyttä. On olemassa jotain muutakin.

Tämä ajatus on kaukana varmuudesta, se on kaukana tietämisestä ja
oikeassa olemisesta. Se on hauras ja pieni lause. Siinä kuuluvat toivo
ja kaipaus, jonkinlaista uskon häivähdystäkin siinä on havaittavissa.

Kaikessa vaatimattomuudessaan tämä lause on myös hyvin vapauttava. Ei
tarvitse tietää, ei tarvitse olla varma, ei tarvitse olla uskossaan
koko porukan paras ja kailottaa kovalla äänellä että muutkin jotain
oppisivat. Semmoinen viestintä harvoin toimii muutenkaan, ja aivan
erityisen huonosti se toimii kirkossa.
[/quote]

Tavallaan ymmärrän kivan ajatuksen tuon takana, mutta en menisi sanomaan sitä uskontunnustukseksi, enemmänkin sen on ihmisestä ja hänen persoonastaan riippuen fiilistelyä ja tunnelmointia, ensiaskel tai sitten toteamus joka ei välttämättä johda sen kummempaan. En malta olla siteeraamatta tässä (oli pakko kaivaa kirja esille, kun mieleeni tuli että asiaa oli käsitelty siinä mielestäni aika hyvin) metropoliitta Kallistos Warea ja sitä, miten hän kirjassaan Ortodoksinen tie (s.24) uskontunnustuksesta puhuessaan käsittelee sitä, mitä merkitsee että “jotain on”.

Jos Korhonen näkee tuon kuulemansa lausahduksen uskontunnustuksena, se on kyllä vielä hyvin vajavainen sellainen jos sellainen lainkaan. Hauras ja pieni lausahdus, joka sisältää uskon siemenen, sitä se kyllä on ja se voi kasvaa myöhemmin uskoon johonkin. Eli oikeastaan se on vasta sanallisesti ilmaistu alkuaskel joka johtaa ehkä johonkin. Mitä tulee kohtaan, jossa Korhonen puhuu tietämisestä, varmuudesta ja muusta, olisi ehkä ollut parempi muotoilla ajatus niin että hienotunteisuus, sosiaalinen älykkyys ja hengellinen viisaus olisivat hyviä työkaluja ihmisten välisessä kanssakäymisessa kirkossakin, olipa sitten kyseessä orastava usko tai tai hengellinen kriisi.

Vähän turhan maalailevuuteen ja hattaramaisuuteen jäävä puhe, kun enemmänkin olisi voinut sanoa. Vaikka sitä herkkätunteisuutta ja sen sellaista peräänkuuluttaenkin.

2 tykkäystä

Jep. “On olemassa muutakin” voi tosiaan olla mainio alku, tärkeä askel eteenpäin. Mutta ei sillä ole hitonkaan arvoa sellaisenaan, jos jämähdetään ihmettelemisvaiheeseen.

1 tykkäys

Tai yksisarvishoitoihin.

Jep. Se on todella hyvä alku.

Itseäni tässä uskonnollisuuden uudelleen sanoittamisessa on aina häirinnyt se, että 2000 vuotta on “todistajien pilvi” jo sanoittanut asioita, mikä tuntuu uusilta sanoittajilta kokonaan unohtuvan. Nykyisin on tosi virkistävää, jos mediassa tai muuten julkisuudessa kuulee jonkun täysipäisen, aikuisen ihmisen sanovan, että hän nyt uskoo juuri siten kuten uskontunnustuksessa sanotaankin.

Onkin sääli jos tämä julkisuuteen sanoittaminen on levinnyt myös herätysliikkeiden sisäiseen keskusteluun niin, että enää ei tiedettäisi onko se vain puhetta, joka jättää ytimen oivallettavaksi vai onko siinä sittenkin koko sanoma.

6 tykkäystä

”On olemassa jotain muutakin.”

MInulle tämä Korhosen lausahdus (olin kuuntelemassa) toi mieleen yleisen ilmoituksen uskontunnustuksen. Se ei vaan identifioi että mitä muuta on olemassa, saatikka että kuka muu on olemassa (ja sitten tietenkin semmoinen teologis-ontologinen aspekti että mitä olemisella tarkoitetaan tässä. Siis jos haluaa alkaa nillittämään). Ajoittain minusta tuntuu aidosti siltä että ei uskalleta sanoa ääneen muuta kuin Jumala koska Jumalasta puhuttaessa kuulija ei tiedä puhutaanko Jumalasta vai jumalasta. Monesti tuntuu siltä, että puheen tarkoituksena on vain ruokkia ihmisen henkistä kaipuuta ja kasvua puheilla, jotka jättävät kuulijansa itsensä päätettäväksi mitä sijoitan mielessäni sanan “jumala” paikalle. Vähän niin kuin AA:ssa korkein voima (kuulemma).

En noin niinku yleisesti kokenut puheita herättäjäjuhlilla kovin elähdyttäviksi. Niitä vaivaa jokin minun"eipidäsanoaääneenisäpoikapyhähenkietteijokuluuleettäyritänjotankinbrassaillauskollani" -henki. Huonosti on eletty ja jos ei ole elänyt huonosti niin sekin on sitten huono juttu. Tuttuja oli kyllä kiva tavata.

Kuuntelen mielummin suviseuraradiota. Komeaa virsilaulantaa ja jykevää puhetta kaikkine kliseineen.

D

1 tykkäys

Kyllä minullekin tulee mieleen tuosta “On olemassa jotain muutakin”, että olisiko se kenties Väinämöinen, Tarzan vai peräti Mustanaamio, mies joka ei kuole koskaan. Vähän samaa kuin, että jotkut haluaisivat virsikirjaan Satumaa -tangon: “Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa…” Jossakin, niinpä niin, mutta kun ei mainita mikä maa ja mikä on tie sinne maahan.

Herännäisyyteen on pesiytynyt semmoista nöyryyteen kätkettyä ylpeyttä, jossa ei mukamas tiedetä mistään mitään, ihmetellään vain. Lausutaan niitä määrättyjä mantroja (vikoilu, Jumala suuri, ihminen pieni j.n.e.) ja ollaan niin körttiläistä niin körttiläistä.

Mitä nyt pikaisesti näitä kommetteja tässä lueskelin, niin yhteneväiset näyttävät olevan mielipiteet körttiliikkeen kehityksen suunnasta. Mukava, kun alatie vaivauduit vastaamaan. Luin myös linkittämäsi puheet. Jukka Nevalan puhe oli mielestäni oikein sopiva ja hyvä. Toisesta en sano mitään. Tai jos sen verran, että jos olisin istunut tuolla herättäjäjuhlilla, niin olisin saattanut katsoa viisaammaksi lähteä just silloin kahville.

Mainitsin tuon Jouko Kukkosen tosiaan, kun olen Usko ja Elämäpalstalle tästä kirjoitanut. Näin ulkopuolisen silmin sitä jäi miettimään, miten hänen kävi tämän jälkeen.

Diakonilla hyvä repliikki!

Olen muutamat herättäjäjuhlat ollut mukana. Olen myös ihan tosissani kuunnellut. Olen myös lagukseni lukenut. Kallista hunajanpisaraa tuskin tarvii tässä yhteydessä mainita. Sen lienee jokainen herännäisyyteen tutustunut lukenut. Körttipastoreiden saarnoja kirkossamme kuulen harva se pyhä. Muutosta on havaittavissa. Paikalliset mummot kaipaavat jo edesmenneitä saarnamiehiä saarnaamaan. Heidän veroisiaan ei enää ole. Näin luonnehtivat.

Vinkkinä! Jos viittaatte muihin kirjoittajiin, voitte käyttää @-merkkiä nimen edessä. Näin esimerkiksi @Elisabet olisi voinut viitata Diakoniin sanomalla: “@Diakoni:lla hyvä repliikki!” Näin käyttäjä saa ilmoituksen, että hänet on mainittu.

Keskustelu mainitsemisesta eli pingauksesta jatkossa omaan ketjuunsa: http://uskojarukous.fi/t/mainitseminen-eli-pingaus/171

2 tykkäystä

10 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Mainitseminen eli pingaus

Jukka Nevala mainittiin tuolla körttijuhlien puhujana. Nevala oli mukana vantaalaisena kirkkoherrana. En tiedä hänen suhteestaan herännäisyyteen, mutta Sleyn jutuissa häntä voi tavata kirjoittajana, puhujana ja osallistujana. Selittänee jotain puheen erottuvuudesta… Mutta pitää myös muistaa, että citykörttien, julkkiskörttien ja useimpien liikkeen nykyisten voimahahmojen lisäksi on ns. tavallisia seurakuntalaisia joilla on herännäinen tausta, ja he eivät ehkä harrasta lainkaan samanlaista lokeroimista mitä nämä muut. Papistoa koskee sama. Erityisesti Pohjanmaalla on “körttiläis-evankelisia” pappeja.

Nevala on muuten pappeutensa lisäksi luontovalokuvaaja. Suosittelen kirjaa “Ruskan loistosta kesän vihreyteen”, jossa on kuvia ja tekstejä kirkkovuoden kaikille pyhäpäiville.

2 tykkäystä

Kiitos tiedosta, selittääpä tosiaan.

Kuuntelin autoradiosta yhtä puhetta. En muista leidin nimeä, mutta en olisi sanonut hengelliseksi puheeksi. Yleishumaania sanomaa.

1 tykkäys

Saakohan tätä lähteä analysoimaan? Ei varmaan, mutta tympii. Mitenhän tavallisuus tässä määrittyy. Ilmeisesti tavallinen ihminen ei osaa käyttää sivulauseita, ilmaista uskonkäsitystään selkeästi eikä myöskään ole koskaan vakuuttunut omasta uskostaan. Ties muten iso osa kansasta on korkeakoulutettuja ja koulutettu tuottamaan paitsi hyvää kieltä myös tieteellistä tekstiä. Ja akateemisen maailman ulkopuolellakin suomalainen yhteiskunta lienee maailman lukeneimpia. Kuinkahan monta niitä tavallista ihmistä on. Ei taida Korhonen itsekään olla kovin tavallinen. Opiskellut oikein yliopistossa ja työskennellyt valtakunnan suurimmassa lehdessä. Ei tuo nyt oikein elämänkoululta kuulosta

6 tykkäystä

Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.