Jatkoa ketjulle Pitäisikö luterilaisesta kirkosta erota?:
Ei ehkä ihan näinkään. Herran nimessä siunataan erityisesti Hetkipalveluksen loppusiunauksissa. Fransiskaaninen Herran siunaus eli pyhän Fransiskuksen siunaus veli Leolle kuulostaa luultavasti luterilaisesta tutuimmalta raamatullisten sanamuotojen vuoksi. Pyhä Fransiskushan oli armoitettu Raamatun siteeraaja.
Tuo nyt kuitenkin on vähän eri asia kuin luterilaisten Herran siunaukseksi nimittämä Aaronin siunaus: “Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra valistakoon kasvonsa teidän puoleenne ja olkoon teille armollinen.” Tämä on muistaakseni yhtenä loppusiunausvaihtoehtona messukirjassa ja hetkipalveluskirjassa mutta en juuri milloinkaan ole kuullut sitä käytössä.
Pyhän Fransiskuksen siunaus on lähes identtinen Aaronin siunauksen kanssa ja sitä käytetään fransiskaanisessa katolisuudessa usein. Sama idea on myös hetkipalveluksen loppusiunauksessa, yleisimmässä nykyisessä muodossaan: Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä kaikelta pahalta ja vieköön meidät iankaikkiseen elämään.
Muistan kun isä luki Herran siunauksen ja siinä oli silloin tuo muoto valistakoon. Nythän se on muodossa kirkastkoon. Lieneekö valistaminen aikaisemmin tarkoittanut kirkastamista?
Valistaminen liittyy valoon. Kirkastaminen kirkkauteen. Samaa juttua.
Enpä tuossa nyt ideasta puhunutkaan, vaan yhdestä nimenomaisesta sanamuodosta. Totta kai meillä käytetään paljon siunauksia. Useimmiten ristinmerkin kanssa.
Fransiskuksen siunauksessa veli Leolle on juuri tuo sanamuoto että Herra valistaisi tai kirkastaisi kasvonsa. Luterilaiset ovat siis melkein fransiskaaneja, kun tykkäävät tuosta sanamuodosta siunauksessa.
Valistaminen ja kirkastaminen aiheuttaa kyllä aina jonkin verran päänvaivaa, kun Herran siunaus luetaan jossain tilaisuudessa yhteen ääneen. Puoli seurakuntaa on vanhan käännöksen kannalla ja puolet taas uuden, ja koko kohta menee epämääräiseksi muminaksi ja muiden kuunteluksi.
Onko muuten muissa kirkkokunnissa lainkaan tällaista tapaa, että Herran siunausta tai muita vastaavia siunauksia voitaisiin käyttää rukousmuodossa? Evl puolella tämä on vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa aika yleinen loppurukouksen lopettamisen tapa. Alkurukouksessa taas on mukana Isä meidän. En tiedä miksi juuri näin.
Ortodoksisessa kirkossa ei käytetä Herran siunausta, ei papin lukemana eikä yhteisenä rukouksena, sitä ei edes lueta Vanhan testamentin teksteissä. Jumalanpalveluksissa on kyllä paljon siunauksia, mutta niiden sanamuodot ovat erilaisia.
Tai fransiskaanit ovat melkein luterilaisia. Kuten toki mm. Augustinuskin.
Pitääkö niitä tekstejä ja käännöksiä mennä rustaamaan uusiksi joka vuosituhannella?
Mokomatkin tohottajat.