Paavalin lähetystoiminta törmää heti alussa lakihenkisyyden harhaan, eikä ongelma näy poistuvan, vaikka asiasta Jerusalemissa pidetään neuvottelu.
Paavali joutuu julkisesti nuhtelemaan Keefasta. Sitten alkavat tehostaa työtään - ihan hyvässä tarkoituksessa -ne, joita Paavali kutsuu “valheveljiksi”.
Ongelma pesii, nousee esiin Korintossa ja Galatiassa.
Sitten Paavali kirjoittaa “teidän seastanne nousevat ne miehet, jotka eivät laumaa säästä…”.
Jeesus varoitti ihan samasta asiasta, susista lammasten vaatteissa. Sanoi, että hänen lampaansa erottavat “vieraan äänen”. Pyhä Henki siis opastaa, mutta työtään tekee myös se toinen.
@Isidorus ja @timo k sanovat ihan vilpittömästi ettei “hyvä Jumala sitä sun tätä salli kirkolleen”.
Langenneen maailman ja syntiin langenneen ihmissuvun todellisuus on kuitenkin kokonaan toinen. Kastetuillakin. Syntiä ja vääryyttä koko ajan - ja koko ajan on taisteleva seurakunta, sisäistä pahuutta ja ulkona olevaa pahuutta, maailmaa ja Perkelettä vastaan.
Kristityt ovat siis syntisiä.
Se seurakunta, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä, se on hengellinen todellisuus.
Pelkään, että kun rakkaan hyväntahtoisesti halutaan luoda illuusio “erehtymättömistä patriarkoista ja piispoista”, halutaan olla ajattelematta totuutta ja jättää maailman loppuun asti kestävä sisäinen taistelu evankeliumin totuuden puolesta tavallaan käymättä.
Minun on käytävä sitä myös itsessäni ja monien luterilaisten veljien ja sisarten kanssa kirkossamme, jonne nyt halutaan tuoda sisään ovesta se iljetys, mistä maailma ja sen lapset riemuitsevat.
Jeesus lupasi omilleen Pyhän Hengen, joka on johtava heitä “kaikkeen totuuteen”.
Joo, mutta kun meidän ihmisten suhteen on tämä Paavalin opettama fakta, “liha sotii henkeä vastaan ja lihan työt ovat ilmeiset…”
Siksi ihan neuvoksi minullekin Paavali kirjoittaa, että “tunnen jäsenissäni toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan…”.
Kristikunnan hajanaisuus johtuu siitä, ettei sisäistä taistelua totuuden puolesta ole jokaisessa sydämessä käyty. Ei ole kristikunnassa pidetty huolta evankeliumin totuudesta, vaan annettu omien pyrkimysten johtaa itseä ja muita harhaan.
Usein on ollut aikoja, että Kristuksen sijaan on hallinnut Macchiavelli, tuomioita on ohi Kristuksen antaman valtuuden jaettu, sillä . Kainin ja Abelin ristiriita on ollut mukana kirkossa alusta asti, eikä se ole poistunut mihinkään…
Mikä kristikuntaa odottaa, sitä emme tiedä.
Pelastus on kuitenkin yksilöön kohdistuva valinta, ei kirkkoon, joka elää todellisissa uskovissaan.