Hesari-kiitti-mulle-riitti/#

Ja siitä tekijä itsekin on todennut, ettei tarkoitus ollut pilkata uskontoa vaan pikkuporvarillista elämäntapaa. Samaa sarjaahan oli myös Sikavaakuna.

Entisenä Helsingin Sanomien tilaajana saan ainakin kerran vuodessa puhelun, jossa puhelinmyyjä ilmoittaa olevansa Helsingin Sanomista (tai siis todennäköisesti vain sen asialla). Sanon heti, ennen kuin hän ehtii sanoa mitään muuta, että en tilaa Helsingin Sanomia, koska se suhtautuu niin kielteisesti kristinuskoon. Myyjä ei koskaan yritä väittää vastaan, vaan hyvästelee.

7 tykkäystä

Joo, se oli upea selitys varmaan 1970-luvulla, ja tuotti taiteilijalle tammenlehvät punatähtensä ympärille. Ei toimi enää, eikä ole toiminut enää moneen vuosikymmeneen, koska sitä halpaa ja helppoa cheap tricks-keinoa on yrittänyt käyttää niin moni.

Wanha dinosaurus meikäläinen on elänyt jo niin monta vuosikymmentä ja kohdannut niin monta “rajusti porvarillista elämäntapaa kritisoivaa” toistaitoista taiteilija-wanna-be:tä, ettei tehoa. Huvittavia olivat kaikki lukuisat “porvarillisen elämäntavan kritiikit”, joissa Mannerheimista tehtiin pelle, homo tai joku avuton afrikkalainen, joka ei osannut edes pukea univormua oikein.

Varmaan taiteellisesti parhain ja ylevin ja korkein “porvariston kritiikki” oli se Kaupunginteatterin kappale, missä näyttelijät heittivät konkreettisesti omia ulosteitaan yleisön päälle. Lööppejä saivat, kriitikot havahtuivat, ja nyt istuvat tekijät hyvissä viroissa lausumassa suuria aatoksiaan kulttuurista ja maailmasta Tyhmä setä täällä vain kysyy: kuka sai siivota ne paskat pois teatterin tuoleista? Mutta eihän siitä todellisesta proletariaatista niin väliä, onhan proletariaatilla hienot esi-ihmiset ajattelemassa ja näyttämisessä! Mutta olivathan nuo performoijat toki rehellisiä: jos ei ole muuta antaa, eikä muuta osaa tehdä, kuin heittää paskaa ihmisten päälle, niin heittää sitten, siinähän osoittaa korkeimmat kykynsä, kun pääsee valtakunnan isoimmalle näyttämölle.

Jatkuvasti toistuvana tämä suuri idea “pilkata porvarillista elämäntapaa” muuttuu huvittavaksi ja loppuunkaluttuna säälittäväksi. Pitäisi jo keksiä joku uusi jippo, please, en enää edes patakonservatiivista porvarillista elämäntapaa edustavana jaksa suuttua Mannerheimin pilkasta v.235 tai Jeesuksen solvaamisesta v.666 On nähty jo niin monta tuotantokautta kuin Salatuista elämistä, ettei oikein löydy ruutia.

Suomen ihmisten elämäntavan hirmuista porvarillisuutta ja kamalaa kristillisyyttä voisi tiedostava taiteilija vaikka paeta ja anoa turvapaikkaa P-Koreasta. Siellä ei porvarillisuus ahdistaisi ja varmaan joku leiripaikka löytyisi. Kas siinä sitä olisi performanssiproduktio! Heittää paskaa ja ottaa sitten joku hyvä virka ellei professuuri, on niin porvarillista itsessään, että se vie pohjan pois koko performanssilta.

Joo, natsitkin loivat uhkakuvia juutalaisista, ja katsokaa kuinka kävi. MOT. On siis ihan järkevää syyttää M. Janatuista pelon ja vihan lietsonnasta.

No, leikki leikkinä. Mutta ihan oikeasti ajattelen, että nimim. aten paikka tällaisten roskajuttujen kanssa ei ole täällä. Eikö löydy foorumia, jossa taisteleva ateisti voisi purkaa kielteisiä tunteitaan kristinuskoa kohtaan olematta jatkuvasti häiriöksi? Ehkä sitten voisi riittää maltti ja harkinta täällä, jos saisi kiukutella muualla.

4 tykkäystä

Ulostetta ym heitti Jumalan teatteri ja paikka oli Oulun teatteripäivät.
Neljä nuorukaista asialla ja ovat alalla edenneet. Turkka ja Parviainen puolustivat, mutta eivät ilmeisesti olleet moista ehdottaneet kuitenkaan.

Noin varmaan. Tosin tuossa tapauksessa asiakas ei ole välttämättä ollut räyhäävä, vaan ehkä ennemminkin itkuinen ja hysteerinen siten, että tunteet eivät ole pysyneet hallinnassa. Sellainen asiakas voi olla vielä räyhääjääkin vaikeampi asiakaspalvelijan kannalta, jos asiakas aidosti itkee ja suree hysteerisesti jotain, mitä asiakaspalvelijan työnantaja on mennyt asiakasta loukaten tekemään. Räyhääjän voi saada rauhoitettua lupaamalla antaa jonkun pienen hyvityslahjan, joka ei taloudellisesti juurikaan aiheuta kustannuksia yritykselle, mutta joka tuottaa paremman mielen pettymyksen kokeneelle asiakkaalle. Mutta ei tuollaisessa tilanteessa voi sellaistakaan tarjota.

Itselle tuli myös kysymys “mitä muutakaan asiakaspalvelija voi tehdä” mieleen myös blogissa kahdesti kerrotusta yksityiskohdasta, jonka mukaan asiakaspalvelija oli sanonut lähettävänsä palautteen eteenpäin toimitukseen. Sellainen lupaus varmaan asiakaspalvelussa toimivien pitää antaa, ja niin varmaan tapahtuukin, että palaute kirjataan ylös, mutta välttämättä kukaan toimituksessa juttuja kirjoittava ei silti yksittäistä palautetta lue. Sitä asiakaspalvelijat eivät tosin asiakkaille kerro. He lupaavat vain lähettää tiedon eteenpäin, eivät sitä, että tieto myös tavoittaisi sen, jonka toimintaan asiakas on ollut pettynyt. Hesariinkin negatiivista palautetta tulee varmaan jatkuvasti, ja lehtien toimitukset pyrkivät yleensä siihen, että ne eivät edes olisi painostettavissa palautteiden voimin muuttamaan journalistista linjansa. Suora toimittajalle lähetetty palaute menee paremmin perille kuin sellaiset palautteet, jotka annetaan soittaen asiakaspalveluun, mistä puhevirrasta asiakaspalvelija kirjaa joitain sanoja ylös omia tulkintojaan tehden tietojärjestelmään, josta palautteet sitten etenevät ehkä jonkun reklamaatioista vastaavan seurantaan, ja ovat varmaan päätoimittajankin luettavissa, mutta ei asiakaspalautteita yksittäisten lehden tilausten lakkauttaneiden kommenteista asiakaspalveluun välttämättä kukaan toimituksessa silti lue. Asiakaspalvelu tekee omaa työtään ja toimitus omaansa.

2 tykkäystä

Aloin pohtia vähän tätä.

JMäntysalo kirjoitti

Nämähän ovat vähän eri asioita.
Heti täytyy toki todeta että teatteriväki oli varsinkin meidän nuoruudessamme varsin vasemmistolaista, kuten suuri osa muistakin taiteiliijoista, eritoten kirjailijoista.
Ja siinä oli mainitsemaasi ajan henkeä, että suurin kunnia oli haukkua “porvareita” jne. Useat taiteilijat nousivat itse yläluokasta tai vähintään porvaristosta, ja kapinoivat vanhempiaan vastaan, aina siihen taistolaisuuten asti, jota edelleen nyt muistelmina ym. puidaan ja ihmetellään.

Toisekseen taiteilijoissa maailmanlaajuisesti on sosialisteja ja porvariston kriitikkoja ollut paljon siitä asti kun työväen- ja marksilaisaate alkoivat levitä.
Käsittääkseni tämä voi olla pidempääkin perua. Ajattelen vaikka italialaista kansannäytelmäperinnettä. Eiköhän ne komediat narreineen jollain tavalla ole aina pistoja vallassa olevia tai jotain muuta tahoa kohtaan. Ehkä kohteiden sitä itse tajuamattakin. Voisi myös kuvitella että itäeurooppalaisessa taiteessa saatettiin kommunismivallan aikana harrastaa myös piiloviestintää. Silloin aateristiriita kääntyisikin toisin päin…?

Mutta pikkuporvarillisuus on mielestäni sovinnaisuutta, teennäisyyttä, pinnallisuutta… Ehkä sellaista johon kuuluu myös “hyvät harrastukset”, koska niitä pitää olla kunnon kansalaisilla, ja ehkä myös sitä että kun on varaa käydä usein oopperassa ja konsertissa niin siellä käydään ihan näyttääkseen että varaa on.
Tästä vinkkelistä voisi ajatella, että onhan se teatteriyleisö ehkä vähän vaarassa olla herätyksen tarpeessa. Joku voisi fantasioida että mitä jos ne itseään näyttämään tulleet teeskentelijät saisivatkin jotain niskaansa… Mutta tietenkin sen toteuttaminen oikeasti on älytön, lapsellinen teko.
Näytelmissä käsitellyt aiheet voivat olla rankkoja ja parhaimmillaan tietenkin samalla perimmäisiä kysymyksiä käsitteleviä. Tässähän on jotain samaa kuin kirkon sanomassa. Jos “pikkuporvarillisuus” on sitä että teatteriyleisö liikuttumatta ja itsetyytyväisenä, muutaman lasillisen turruttamana “nauttii taiteesta” kun näyttelijät ja esitettävä teos pyörivät elämän ja kuoleman tuskassa tai missä lie tragediassa kaikkensa antaen, niin siinä on ristiriitaa kyllin. Hiukan sama kun joku käy tavan vuoksi kirkossa ilman että mikään siellä tapahtuva löytää mitään kiinnekohtaa hänen pinnalta katsoen siistiin ja “porvarilliseen” elämäänsä.

Tämä höpinä ei sitten tarkoita sitä että olisin ylen innostunut provosoinneista niin teatterissa kuin kuvataiteessakaan. Viihdettähän minä itse kulutan ja siinä voi moni taide toimia oikein mukavasti, irrottaudun arjesta. Toisaalta joskus tulee väkisinkin ravistelluksi esim. kirjan, elokuvan, tai musiikin toimesta. Ravisteleminenkaan ei silti ole itsetarkoitus, ainakaan minulle. Minusta on oikein nauttia ja saada voimaa taiteesta. Ja viihteestäkin, ei se raja niin selvä ole näiden välillä.

Minusta Mailis Janatuisella oli täysi oikeus ladata täysilaidallinen Hesarista, jota hän on tilannut vuosikymmeniä ja pidemmän aikaa jo ärsyyntynyt lehden linjaan. Kun keittää niin keittää ja antaa tulla vain. Ärsyttää ajatellakin, että pitäisi olla kuin stoalainen ja kätkeä raivonsa.

Minulla oli saksanopettaja, joka kertoi oppineensa hillitsemään negatiiviset tunteensa. Hän oli suoraan sanottuna kireä ihminen: Aina kulmat kurtussa ja hymykin oli väkinäistä. Ei hän todellakaan ollut mikään esimerkillinen ihminen.

Sen verran olen Mailis Janatuisen kirjoituksia lukenut, että veikkaan hänen osaavan käyttäytyä todella fiksusti, mutta kun mitta tulee täyteen niin se tulee. Mielestäni hänellä ei ole mitään anteeksipyydettävää k.o asian tiimoilta.

4 tykkäystä

Tämä on jonkun vasemmistoteoreetikon urbaanilegendaa. Osoita minulle todellinen ihminen, joka käy teatterissa “näyttääkseen että varaa on”. Eiköhän se näyttämistarpeinen porukka anna näyttönsä isommalla bemarilla, purjeveneellä jne. Ei sinne tulla kärsimään pariksi tunniksi penkkiin ellei ole kiinnostunut näytelmästä, teatterista. Saati Ooppera, kuka menee istumaan 6,5h katsomaan Götterdämmerungia, vain näyttääkseen että on varaa oopperalippuun.

Pohtia pikkuporvarillisen elämäntavan ja porvariston kritiikin eroa on kyllä jo sen tason lillukanvarsien preparointia, että siitä vaan antamaan määritelmät kummallekin.

3 tykkäystä

Vähän ihmettelen jos Anskuttimen esiintuoma kokemus asiakaspalvelutyöstä ei mitään kelloja soita.
Eihän kysymys ole siitä etteikö saisi pinna katketa ja osoittaa tunteita.

Vaan siitä että mikä on osoite ja kuka henkilö jolle raivo kohdistetaan. Minua ainakin nolottaisi.

Lisäksi voi myös oikeasti ajatella niin että miksi juuri joku Hesari on niin tunteisiin vaikuttava. Eihän siitä ole mikään kiinni että mitä lehteä luen. Ei sanomalehti ole lukijan omaisuutta vaan se on tuote jonka joka ostan tai en. En minä osta esim hevirokkia vaan klassista tai jazzia joskus. Miksi minä suuttuisin siitä että heviä soittaa tyhmä ja luultavasti kiroileva ja juopotteleva äijä ?

Jos Hesari olisi verorahoilla tehty kuten Ylen ohjelma, tilanne olisi toinen.

Oho. Epäonnistuin siis pahasti.
Mielestäni siis porvaristo tarkoittaa tässä yhteydessä aika tavalla oikeistoa ja työväenluokan vastakohtaa.
Sen sijaan pikkuporvarillinen voi äänestää ketä tahansa. Se on ihmisen luonteenpiirre tai opittu malli tai molempia.
Minä voin tunnistaa milloin minä käyttäydyn pikkuporvarillisesti. Ja olen täysin puolueista ulkona.
Joskus käyttäydyn vähän toisin.

Mutta jääköön tämä.

Kyllä minä tuollaisia yleisöjä itse arvostan.
Käyn siellä minäkin silloin kun aikaa ja voimia ja rahaa on.
Pohdintani liittyi enemmän siihen ristiriitaan joka on kenties taiteilijan ja hänen olettamansa yleisön eetoksen välillä. Luulen itse että totuus yleisöstä ja taiteilijasta ei ole vastamulkoinen vaan hämärämpi.

Johan tuo poptaiteen merkkiteos on yli puoli vuosisataa vanha. Sivistymätöntä räyhätä Hesarille. Varhaisin tunnettu ristiinnaulitun kuvahan esittää Kristuksen aasina, emmekös ole jo oppineet viittaamaan kintaalla moisille versioille.

2 tykkäystä

Jutun luettuani en saanut kuvaa, että Mailis olisi raivonnut asiakaspalvelijalle, vaan purkaus puhelimessa oli rehellisesti ilmaistu järkytys ja loukkaantuminen lehden sisällöstä. Asiakaspalveluihminen ottaa palautetta vastaan, ja ideaalitilanteessa palautteen antaja ei syytä lehden sisällöstä asiakaspalvelijaa eikä asiakaspalvelija ota sitä henkilökohtaisesti.

En olisi ainakaan itse varmaan ottanut henkilökohtaisesti. Itkuun purskahtaminen kertoo syvästä järkytyksestä ja surusta. Leena aspasta vaikutti ymmärtävän tilanteen.

4 tykkäystä

Sen kun nolottaisi. Minua ei.

Voihan se noinkin olla.

Tästä nyt tuli tämmöinen vääntö näköjään. Menee vähän sekaisin se, että mitä asiakaspalveluun kuuluu ja se mitä Hesari touhuaa ja mitä sen uskovaiset lukijat touhuavat.

Minua ei millään saada minkään fanaattisen taakse, huomaan taas. Vaikka periaatteessa olen varmaan täysin samaa mieltä Janatuisen ja hänen seurakuntansa kanssa siitä että Hesari voisi olla vähemmän epäkristillinen tai jotain, niin se mitä siitä mielipiteestä ja mieliharmista seuraa ei minun mielestäni ole niin suuri ongelma kuten nyt näyttää joillekin olevan. Rahatkin tuli vielä takaisin!

Mitä ihmettä Hesari on uskovaisille velkaa? Pilkkaa on maailmassa vaikka kuinka paljon, mutta kuka sitä käskee lukemaan?

Tää oli niin täydellisesti sanottu, että viestini ovat sen jälkeeen oikeastaan olleet aika turhia.
Minusta on suoraselkäistä että vaikka joku on kuinka Raamatun selittäjä ja hyvä uskovainen niin häntäkin saa arvostella ja ihmetellä. Kaikki ovat erehtyväisiä. Ei se että on asiaton ja ylireagoi, poista ihmisen hyviä puolia ja sitä hyvää mitä hänen kristillinen työnsä on saanut aikaan. Mutta yhdyn tuohon toiveeseen - toivottavasti ei nyt menetetty yhtä Leenaa sen takia että itsehillintä petti.

Rohkenen olla kanssasi täysin eri mieltä. Suomessa on aivan liikaa ihmisiä, jotka eivät uskalla kritisoida valtaapitävien aivopesua.

Osaisit varmaan neuvoa Jeesustakin, kuinka olisi voinut toimia fiksummin temppelissä. Kaatoi suorastaan rahanvaihtajien pöydät. Pettikö itsehillintä, olisiko pitänyt käydä vain sievästi sanomassa, että soo soo pojat, ei tämmöistä?

2 tykkäystä

Minusta asiakaspalvelu on juuri se oikea osoite antaa palautetta. Hehän sitä aina tilausta peruttaessa myös kysyvät, eli syytä peruutukseen ja lupaavat viedä asian eteenpäin. Ja toimittajien, vähintäänkin johdon, tulee myös seurata asiakaspalautteita. Suorin palautehan on siis se, että irtisanoo tilauksen. Enkä puhu nyt mistään tilausmyyjistä, vaan Hesarin asiakaspalvelusta, joka on koulutettu ottamaan ja myös pyytämään tarvittaessa palautetta.

Minultakin on monta kertaa kysytty syytä, miksi peruutan ja olen ilmaissut tyytymättömyyteni ja vaatinut rahoja takaisin. Näin varmasti Janatuinenkin on tehnyt. Tuskinpa hän on soittanut sinne vain haukkuakseen toimittajat tai lehden. Ei, vaan peruuttaakseen sen.

3 tykkäystä

Ole vain rauhassa eri mieltä.
Epäilen auttaako uskistädin huutoitku paljonkaan siinä asiassa että tuo ns aivopesu loppuisi.

Kristinuskoon myönteisesti suhtautuvan sanomalehden tai muun median rakentaminen olisi ihan eri asia.

Meillähän onkin jotain vaihtoehtoja jo. Ei aikoinaan ollut mitään Radio Deitä esimerkiksi. Joku teki jotain ja nyt on.

Aika on paha. Ei se muutu itkemällä. Tämä on jälkikristillinen Suomi ja Eurooppa. Kannattaa ottaa todellisuus niin kuin se on.
Lähetystyö esimeriksi on kääntymässä toisinpäin.
Miksi kuvitella että ns valta olisi uskovaisilla? Sitä on vielä kuitenkin, onhan meillä vaalit jne.

1 tykkäys