Himo ja seksuaalisuus

Moraali
1

Orgasmi tuottaa aivoihin kytkentöjä, että seksin saaminen on parasta elämässä ja että sitä täytyy saada lisää. Itse asiassa aivokuvauksissa on todettu, että orgasmin vaikutus on aivoissa hyvin samanlainen kuin heroiinin. Huumausaineet eivät tietenkään luo ihmiseen uusia kykyjä, vaan niiden vaikutus perustuu mekanismeihin, jotka ihmisellä on muita tarkoituksia varten. Homoseksin harjoittamisen haittaa voidaan pohtia sen perusteella, miksi huumeiden käyttäminen on väärin. Huumausaineet tuottavat aivoihin kytkentöjä, että huumeen saaminen on parasta elämässä ja että huumetta täytyy saada lisää. Ei kuitenkaan ole mitään järjellistä syytä, miksi huumetta pitäisi haluta näin paljon. On siis väärin tuottaa aivoihin järjenvastaisia kytkentöjä, jotka heikentävät ihmisen harkintakykyä.

Seksin aiheuttama harkintakyvyn heikkeneminen oli keskeinen perustelu sille, miksi Augustinus ja Tuomas Akvinolainen vaativat, että seksuaalisella nautinnolla on oltava järjellinen tarkoitus. He eivät tunteneet neurologisia mekanismeja, mutta Augustinus varsinkin tiesi, miten seksuaaliset halut voivat hallita ihmistä ja että on mahdollista hallita haluja: mitä enemmän seksiä saa, sitä enemmän sitä myös haluaa, mutta jos halua ei vahvisteta, se tulee aikaa myöten hallittavammaksi. Merkittävä osa seksuaalisesta halusta on itse asiassa vieroitusoiretta, joka on perustunut aivokytkentöjen jatkuvaan vahvistamiseen. Seksuaalisella nautinnolla on siis oltava järjellinen tarkoitus, joka on siinä määrin merkittävä, että se oikeuttaa harkintakyvyn heikkenemisen. Jos seksillä ei olisi järjellistä tarkoitusta, kenenkään ei kannattaisi ryhtyä tällaiseen.

Heteroseksuaalisella suhteella on merkittävä järjellinen tarkoitus, koska tällaisesta suhteesta voi syntyä lapsia. Sen sijaan homoseksuaalisella suhteella tällaista tarkoitusta ei ole, vaan kyse on huumeesta. Ihmisen tarpeet, jotka liittyvät esimerkiksi kumppanuuteen, voidaan saavuttaa paremmin ilman seksuaalista suhdetta, koska tällöin suhteeseen ei liity harkintakyvyn heikkenemistä.

Toisaalta parisuhteessa harjoitettu seksi on vähemmän haitallista tässä mielessä kuin itsetyydytys tai irtosuhteet. Luottamukselliset sosiaaliset suhteet tuottavat oksitosiinia, jotka toimivat ikään kuin vasta-aineina kompulsiivisille haluille. Ihminen on selvästi vähemmän altis addiktioille, jos on emotionaalisesti tyydyttävä suhde. Jos taas kärsii addiktioista, yksi parhaista neuvoista vastustaa addiktiota on olla toisen ihmisen kanssa luottamuksellisessa suhteessa.

4 tykkäystä
Pappisselibaatti
2

Kirjoitit niin hyvän ja pitkän viestin, että siirrän tämän omaksi keskustelukseen uskonnollisen keskustelun puolelle.

1 tykkäys
3

Hyvin järkeenkäyvästi selitetty. Harvoin tulee missään valtamediassa tällaista näkökulmaa, sen sijaan ympäristö pursuaa juttuja miten seksi on terveellistä ja suorastaan välttämätöntä ihmiselle. Selibaattia pidetään jlähes aina ei-toivottuna ja pakollisena tilanteena, josta olisi syytä hankkiutua keinolla tai toisella eroon pikimmiten.

Eikä tämä aihepiiri koske pelkästään homoseksuaaleja, vaan myös heteroita jotka syystä tai toisesta elävät selibaatissa, tahdostaan tai tahtomattaan.

5 tykkäystä
4

Vahva komppi. Seksin pitäminen riittävään ravinnonsaantiin verrattavana perustarpeena ja lähes ihmisoikeutena on modernin ajan typerimpiä hullutuksia. Selibaatin edellyttämään ruumiilliseen kuriin sekä aistien ja viettien hallintaan on mahdollista opetella - kokemusta on. Jotkut traagiset epäonnistumiset tässä kilvoituksessa eivät tee tyhjäksi huomattavasti useampia onnistumisia, vaikka viimeksi mainitut tietysti herättävät paljon vähemmän julkista huomiota. Kun selibaatin yhdistää säännölliseen rukouselämään ja sakramenttien viettoon, sen voi saada kohtuudella toimimaan. En käsitä, miksi tämä olisi homoseksuaalisesti suuntautuneille kristityille lähtökohtaisesti sen vaikeampaa (tai helpompaakaan) kuin meille heteroille.

1 tykkäys
5

Tässä asiassa katolilaisilla (joiden seksuaalietiikkaa en muuten kokonaisuudessaan allekirjoita) on varmaan terveempi lähestymistapa kuin monilla protestanteilla. Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien ajatukset avioliiton arvostuksen nostamisesta selibaattia ylikorostaneessa systeemissä yhdistyvät nykyajan ajatteluun seksistä välttämättömänä ihmiselle, ja lopputuloksena on pahimmassa tapauksessa ahdistava soppa, jossa kaikkien pitää mennä nuorena naimisiin. Tällaisessa systeemissä jää täysin huomioimatta ensinnäkin se, että osa ihmisistä ei ole ylipäätään kiinnostuneita seksistä (juuri) ollenkaan, ja toisekseen se, että muutkin kuin aseksuaalit voivat elää täysin onnellista elämää ilman seksiäkin.

1 tykkäys
6

Tuota “tarkoitus” argumenttia ei voi oikein käyttä homoseksuaalien tuomitsemiseen, koska sen mukaan myös ei-hedelmällisten ihmisten seksi ja parisuhteet pitäisi kieltää. Mitkään “periaattessa voisi” kiemurtelutkaan ei auta, jos hedelmättömyys on täysin varmaa. Ihan yhtä periaattellisesti minä ja vaimoni emme voida saada lapsia keskenämme, kuin homoparikin.

Tuo toinen kappalehan myöskin sitten pätee meihin kaikkiin. Niin meihin hedelmättömiin kuin homoihinkin.

2 tykkäystä
8

Tuomas Akvinolainen käsitteli myös kysymystä, miksi avioliitossa elävien on vaikeampi syventyä Jumalan salaisuuksiin kuin naimattomien. Hän esitti kaksi perustetta: Ensiksi perhe-elämään kuuluu väistämättä tiettyjä ajallisia huolia, jotka vievät ihmisen huomiota. Toisen kohdan Tuomas muotoilee niin, että usein toistuva seksuaalinen nautinto lisää konkupiskenssia, mikä on oikeastaan viittaus tuohon seksuaalisen nautinnon addiktiivisuuteen, eli seksuaalinen nautinto toimii kuten huume ja mitä enemmän nautintoa saa, sitä enemmän sitä haluaa. Jos sitä ei myöhemmin saakaan yhtä paljon, alkaa ahdistaa, ja jos on riittävästi vahvistanut halua, ahdistaa pelkkä ajatuskin, että nautinnosta pitäisi luopua. Silloin on vaikeampi vakuuttua siitä, että Jumalassa olisi vastaus kaikkiin tarpeisiin.

Emotionaalinen suhde toisen ihmisen kanssa vähentää olennaisesti ihmisen alttiutta addiktiiviseen käytökseen, eli halu ei silloin tunnu niin pakottavalta eikä siitä luopuminen ahdista. Tämähän on syy siihen, miksi luonnollista perhesuunnittelua neuvottaessa korostetaan, että kyseessä ei ole vain pidättyminen seksistä, vaan on kiinnitettävä erityistä huomiota emotionaalisen suhteen vahvistamiseen. Toisaalta kannattaa muistaa, että kohtuus pitää aina säilyttää, koska liiallinen seksuaalinen nautinto tekee taas pidättymisestä vaikeampaa.

On yleisesti tiedetty asia, että parisuhteet ovat pitkään kestäessään hankalia. Alussa voidaan olla hyvinkin läheisiä ja yhdessä on mukavaa, mutta on kohtalaisen yleistä, että ehkä suunnilleen parin vuoden jälkeen puoliso alkaa ärsyttää ihan kuin puoliso olisi jotenkin erilainen kuin alussa eikä ollenkaan niin mukava. Kaverisuhteessa tällaiset ilmiöt eivät sen sijaan ole lainkaan tyypillisiä, vaan pikemminkin mitä kauemmin suhde kestää, sitä paremmin toista ihmistä tuntee ja ymmärtää, ja yhteiset kokemukset vahvistavat.

On arveltu, että parisuhteessa usein tunne muuttuu ensin ja perusteluita tunteelle keksitään jostakin, mitä puoliso on sattunut tekemään. Suhteen alussa vaikuttaa neurokemiallinen honeymoon-ilmiö, joka myöhemmin loppuu, ja sitten ajatellaan vaikka, että “kasvoimme erillemme” tai jotain sen tyyppistä. Monilla eläinlajeilla tunnetaan vastaavia viettejä, jotka ohjaavat vaihtamaan uuteen kumppaniin sen sijaan, että pysyisi koko ajan saman kanssa.

Muistan jonkun tutkijan pohtineen, voisiko parisuhdevaikeuksiin kehittää lääkkeen, joka palauttaa honeymoon-neurokemian aina tarvittaessa. On kuitenkin syitä uskoa, että seksuaalinen tyydytys on tekijä, joka vaikuttaa olennaisesti parisuhteen kyllästymisilmiöön. Biologisesti ajateltunahan jatkuva tyydytys on signaali siitä, että tämä mahdollisuus on hyödynnetty ja on aika etsiä uutta. Vähintään parin viikon tauot saattavat kuitenkin ehkäistä kyllästymistä, koska silloin seksuaalisen nautinnon neurokemialliset vaikutukset ehtivät palautua.

Kun luonnollista perhesuunnittelua käyttävät parit pysyvät varmemmin yhdessä kuin ehkäisyä käyttävät, tulosta on selitetty valikoituneella otoksella eli luonnollista perhesuunnittelua käyttävät ovat uskonnollisesti sitoutuneempia. Parisuhteiden kestävyydelle on kuitenkin myös tällainen neurokemiallinen selitys. Johannes Paavali II:han kirjoitti, että ajoittainen pidättyminen ei suinkaan vähennä parin rakkautta vaan lisää sitä, ja uskon, että tämä pitää hyvin paikkansa muun muassa tässä mainitussa mielessä.

Ylipäätään seksuaalisuus on asia, jossa konkupiskenssi vaikuttaa erityisen selvästi, koska siinä on viettejä, jotka ohjaavat ihmistä järjenvastaiseen ja moraalittomaan käytökseen. Esimerkiksi sitoutuneessa parisuhteessa eläminen ei onnistu automaattisesti vaan vaatii tietoista toimintaa.

7 tykkäystä
9

Uskon että tuo ensimmäinen voi hyvinkin pitää paikkansa. Hormonaalinen ehkäisy ei aina ole naiselle hyväksi se voi vaikuttaa seksuaaliseen halukkuuteen, mielialaan jne.

10

Ketjussa jo olleiden lisäksi nostaisin yhden illan juttujen mukaisen toiminnan sosiaalisen rakenteen tuhon merkittävänä tekijänä miksi on epätervettä pitää sellaista toivottavana. Kuten nykyinen maailma siis tekee.

Yhden illan seuraa hakevat pitävät ensinnäkin kriteerinään ulkonäköä, jolla arvotetaan selkeästi ihmiset hyviin ja huonoihin perustaen valintakriteeri niin, että valintakriteerit ovat pintapuolisia ja yksilöt hyvin rajallisesti pystyvät vaikuttamaan tuomioihin. Tämän jälkeen hyvin usein käytetään erityyppistä sosiaalista pelaamista ja painostamista esimerkiksi nuoria naisia kohtaan, että saavutettaisiin omat päämäärät.

Samanlaista saalistusmenttaliteettia toki löytyy mm. talouden toimijoista. Jotka sitten myyvät totaaliturhakkeensa 90v demonetoituneelle mummolle saadakseen bonuksensa. Ja nauravat niille, jotka heidän mielivaltansa jyrän alle murskaantuvat.

Sekä seksuaaliset- , että taloudelliset saalistajat pelaavat muilla huonommakseen mieltämillään ihmisillä peliä välittämättä niistä lopputuolkisista, joita heidän toimintansa aiheuttavat.

2 tykkäystä
11

Kuuntelin Kuulija podcastin uusimman videon Mahtava kotivaimous. Siinä oli kotiäitiyden tunnettua positiivisuutta mutta myös kiinnostavaa teologista pohdintaa. Kotivaimo Ida Bois kertoo että seksi on sallittu ainoastaan kuten hänellä. Avioliitossa missä hän on valmiina tulemaan raskaaksi koko ajan. Se raskaus on uhraus toki onnikin. Ida sanoo että sinkut uhrautuu Jeesuksen tavoin. He eivät saa mitenkään ajatella tai tehdä seksiä. Niin kai se menee.

Miten tämä onnistuu? Antakaa käytännön ohjeita. Podcast oli niin erilainen. Nainen käy töissä oman rahan takia. Kun pitää olla himassa. Oli mustavalkoinen.

12

Tämä ei onnistu kuin taloudellisesti vakaassa tilanteessa eläville ja on yleensä ylemmän keskiluokan etuoikeus. Mielestäni kristittyjen vanhempien täytyy kantaa vastuuta sitä millaisissa olosuhteissa syntyvä lapsi tulee elämään. Enkä tarkoita sitä että pitää olla merkkivaatteita ja kalliita harrastuksia. Ajattelen maailmanlaajuisesti, ihmisiä jotka ovat oikeasti köyhiä. Lapsia jotka eivät saa alkeellisintakaan koulutusta ja jotka elävät aliravittuina. Tästä tullaan vaikeaan kysymykseen, onko oikeasti köyhillä kristityillä vanhemmilla oikeus haluta lapsia. Totta kai on.

Jonkinlainen ihanne olisi se, että ihmiset harrastaisivat seksiä vain jos heillä olisi oikeasti valmiudet ottaa lapsi vastaan. Käytännössä, tässä langenneessa maailmassa se ei toteudu, edes niissäkään parisuhteissa joissa ei käytetä seksiä huumeena ja olla omien himojen riepoteltavina.

Mielestäni ratkaisussa, jossa ei-abortatiivisia ehkäisymenetelmiä käytetään vastuullisesti siten, että syntyvän lapsen paras ja vanhempien jaksaminen ja kyvyt arvioidaan kokonaisvaltaisesti jolloin saadaan kuva siitä mikä on perheen kyky ottaa lapsi vastaan, ei ole mitään epäkristillistä.

Sen sijaan perheissä joissa puolisoilla ei ole kykyä elää puolet elämästään selibaatissa, mutta ei ole rahaakaan ottaa vastaan lukematonta määrää lapsia, ratkaisu olla käyttämättä ehkäisyä on kokonaisvaltaisesti arvioiden usein epäkristillinen.
Järkyttävin elävän elämän esimerkki tästä oman kokemukseni mukaan on sellainen jossa vaimo oli siinä uskossa että ollakseen kristitty, hän ei voi käyttää ehkäisyä. Mies ei ollut samaa mieltä eikä pitänyt ratkaisua taloudellisesti eikä jaksamisen kannalta hyvänä. Silti mies ei kantanut vastuutaan vaan sanoutui irti päätöksenteosta ja koska nainen ei käyttänyt ehkäisyä, lapsia tuli lähes joka vuosi, lapsiluvun ollessa yli kymmenen. Mies syytti vaimoa elämän vaikeaksi tekemisestä. Tämän naisen raskaaksituloissa ei ole mitään kristillistä, vaikka ehkäisyä ei käytettykään. Ei toki luonnonvastaista tai pahaakaan, mutta tilanne ei ole kokonaisuudessaan tasapainoinen.

Ei tähän mitään sääntöjä voi antaa, jokaisen perheen tilanne on erilainen.
Samoin naisten työssäkäynti. Yhteiskunnissa, joissa palkkataso on määritelty niin että kaikki perheen aikuiset käyvät tavalla tai toisella töissä, ei vaatimattomimmin tienaavilla usein ole vaihtoehtoja. Jotkut niitä vaihtoehtoja löytävät, kaikki eivät. Kristillistä on se, että perhe elätetään yhteisesti sovitulla tavalla eikä tyranniassa. Itse pidän tavoiteltavana sitä että äiti voi olla kotona ainakin siihen saakka kun lapset pääsevät peruskoulusta. Tai äiti kotona lasten ollessa esim. alle 2-3-vuotaita, ja vaikkapa isä sen jälkeen. Usein tämä ei onnistu taloudellisista syistä. Perinteisesti kotiin lapsista huolehtimaan ovatkin jääneet isovanhemmat. Nykyään isovanhemmat eivät rikkaammissa länsimaissa, missä on hyvät eläkkeet, yleensä näin halua tehdä.

Tosin, on muistettava että useat kristilliset kotiäidit ansaitsevat rahaa sellaisesta työstä jota voi tehdä muutaman tunnin päivässä etänä kotoa käsin. Tässä ei mielestäni ole mitään epäkristillistä, vaan se voi usein olla win-win tilanne. Nainen ei ole kotona siksi että naisen pitää olla kotona eikä hän saisi tehdä töitä, vaan lasten hoidon ja kotitalouden toimivuuden vuoksi. Kyllä nainen saa Raamatun mukaankin tehdä töitä ja ansaita.

Selibaatin onnistumisesta en tässä anna vinkkejä, koska se on niin henkilökohtainen asia. Mielestäni selibaatissa kannattaa elää vain niiden, jotka kokevat sen Jumalalta saaduksi kutsumukseksi. Olosuhteiden pakosta se ei tule onnistumaan. Siksihän Paavali kehottaa menemään naimisiin, että ei palaisi himossa. Jos olosuhteet siihen pakottavat, en näe ei-abortatiivisissa ehkäisymenetelmissä mitään epäkristillistä. Tosin jotkut näistä menetelmistä saattavat aiheuttaa ei-toivottuja sivuoireita käyttäjälleen, esim. hormonaalista ehkäisyä käytettäessä. Kristillinen perhe kantaa vastuuta jokaisen jäsenensä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, eikä elä jyrkkien lahkosääntöjen mukaan.

Raamatun tulkinta naisen pelastumisesta lasten synnyttämisen kautta ei tarvitse olla käsitys ettei kukaan nainen ei pelastu, jos ei itse synnytä lapsia.

2 tykkäystä
13

Usein Paavalin kehotus tulkitaan niin, että koska avioliitossa voi harrastaa seksiä, siten eläessä ei tarvitse palaa himossa. Voisi myös ajatella tätä noin miten @Juho kirjoittaa. Tasapainoisessa, kristillisten arvojen mukaisessa avioliitossa seksuaalisuudesta ei ehkä muodostukaan sellainen polttava himo kuin muuten eläessä.

Emotionaalinen suhde ei kuitenkaan yleensä ole tasapainoinen puolisoiden välillä jos he joutuvat vastoin tahtoaan, liian lukuisten raskauksien pelossa, pidättäytymään seksuaalisesta kanssakäymisestä. Yli voimien käyvä pidättäytyminen saattaa joidenkin kohdalla johtaa ongelmiin himon kanssa. Ihmiset kun eivät langenneessa tilassaan ole sellaisia että he pystyvät vastaamaan kaikenlaisiin vaatimuksiin. Jos joku Jumalan armosta pystyykin, kaikki eivät pysty. Yli voimien käyvä pidättäytyminen raskauksien pelossa saattaa myös johtaa kanssakäymisen muodostumiseen vastenmieliseksi jommallekummalle puolisoista.

En pidä ehkäisyvälineitä automaattisesti himoa lisäävänä tekijänä. Niiden oikea käyttö on kristillisessä mielessä tärkeämpää kuin se käytetäänkö niitä vai ei. Jos joku esimerkiksi käyttää niitä ollakseen päivittäin kanssakäymisessä, ehkä on jotain pientä addiktiota havaittavissa. Ruokaakin kannattaa syödä vaikka siinä on mässäilyn vaara.

2 tykkäystä