En sanoisi, että UT:n kuvaukset kirkollisesta elämästä olisivat välttämättä esikuvallisia. Suurimmaksi osaksi pikemminkin päin vastoin.
Ei kai 1 Kor 9:n perusteella voi päätellä, ketä kaikkia Paavalin seurueeseen kuului. Barnabas todennäköisesti kuului tuossa yhteydessä 6-jakeen perusteella, kun ottaa huomioon, että nämä muuallakin kulkivat yhdessä.
Mitä merkitystä tällä on siltä kannalta, olisiko kyse eri asiasta kuin Jeesusta seuraavista naisista? Magdalan Maria ainakin vaikutti olleen toistuvasti Jeesuksen mukana.
Paavali oli ainakin vakuuttunen oman naimattomuutensa hyödystä. Silti hän 1 Kor 9:ssä esittää mukana kulkevan sisaren asiana, joka helpottaisi hänen työtään. Myös tällä perusteella kyse olisi avustavasta uskonsisaresta.
Selkokielellä siis siemensyöksy eli ejakulaatio. Tässä kai viitataan kohtaan 3.Moos.15:18 ja eräisiin muihin. Kaksi kysymystä: 1) Opettavat kristilliset kirkot yleensä, että siemenneste tekee kultillisesti epäpuhtaaksi? 2) Jos Mooseksen lain mukaan epäpuhtaus olisi helposti poistettavissa vesipesun tyyppisillä toimenpiteillä, niin eikö sama koskisi kristittyjä?
Väitän, että viittaamani kolme kohtaa (1.Tim.3:2, 1.Tim.3:12, Tiit.1:6) on nimenomaan tarkoitettu esikuvallisiksi.
Kaikki sanomisen arvoinen oikeastaan lähes mistä aiheesta tahansa on jo sanottu kahdella edellisellä foorumilla. Pistänpä tähän linkkiä monen vuoden takaiseen ketjuun U&E-foorumilla, jossa sivuttiin mm. noita pastoraalikirjeiden avioliittoa koskevia kohtia. Minäkin osallistuin muutaman puheenvuoron verran keskusteluun enkä viitsi tässä enää ryhtyä toistamaan itseäni:
http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=1274.msg209311#msg209311
(Miten on @Silvanus, kauanko ketjut mahtavat pysyä näkyvillä; tai siis kauanko esmes tuokin linkki mahtaa toimia, kun U&E-menee lopullisesti naftaliiniin?)
Tällaista opetusta on ollut, vaikka kyse on kirkon harkittavasta käytännöstä.
Vanhassa liitossa oli erinäisissä yhteyksissä vaatimus pidättäytyä sukupuolisuhteista. Erityisesti se liittyi Jumalan kohtaamiseen:
Pappi vastasi Daavidille: »Minulla ei ole täällä tavallista leipää, mutta pyhää leipää on, jos vain palvelijasi ovat pysyneet erossa naisista.» Daavid sanoi papille: »Varmasti ovat. Aina kun lähdemme sotaan, on naisiin koskeminen meiltä kielletty, jotta mieheni pysyisivät pyhinä ja puhtaina. Vaikka tämä ei olekaan sotaretki, he ovat tänäänkin täysin puhtaat.» (1 Sam 21:5-6)
Sitten Mooses sanoi kansalle: »Olkaa valmiina ylihuomiseksi. Kukaan älköön koskeko naiseen.» (2 Moos 19:15)
Voidaan sanoa varmasti, että näillä säännöillä oli esikuvallinen merkitys. Vanhan liiton palvelus oli kuva täydellisestä salaisuudesta, joka paljastuu uudessa liitossa. Daavidin voi usein ymmärtää Kristukseksi ja sodan hengelliseksi taisteluksi.
Kirkossa on tulkittu, että pidättäytyminen sukupuolisuhteista ennen ehtoollisen toimittamista on asianmukaista ehtoollisen merkitykseen nähden. Toisaalta säännöt ovat myös muuttuneet ajan myötä.
Paavalihan suosittelee myös aviopareille ajoittaista pidättäytymistä, jotta voisi keskittyä rukoukseen. Tälle on ihan luonnolliset perusteet, joihin voi tutustua Himo ja seksuaalisuus -ketjussa. Kuitenkin jos tällaista hyötyä haluaa, pidättäytymisen olisi syytä kestää vähintään muutamia viikkoja.
Vanhassa liitossahan oli erityisesti korostettu myös sitä, että papin tulee olla riippumaton sukulaisuussuhteista:
Leevistä hän sanoi: – Herra, sinä annoit urimin ja tummimin Leeville, uskolliselle palvelijallesi, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä kamppailit Meriban vesipaikalla. Hän sanoi vanhemmistaan: »En tunne heitä.» Hän ei myöntänyt veljiään veljikseen eikä lapsiaan lapsikseen. Hän noudatti sinun käskyjäsi, piti kunniassa sinun liittosi. (5 Moos 33:8-9)
Leeviä siis jollakin tavalla koeteltiin siinä, että hänen tulee olla riippumaton.
Totta puhut. Itse asiassa selibaattiasia on käyty läpi jo 1500-luvulla ja miksei jo sitä ennenkin. Kiitos muuten linkistä; siinä on ihan hyvää eksegetiikkaa.
[quote=“Juho, post:40, topic:461”]
Kirkossa on tulkittu, että pidättäytyminen sukupuolisuhteista ennen ehtoollisen toimittamista on asianmukaista ehtoollisen merkitykseen nähden.[/quote]
Tämä on kyllä hyväksyttävä ajatus, samoin kuin vaikka liturginen paasto (pidättyminen ruoasta ennen ehtoollisen nauttimista). Tästä ei kuitenkaan pitäisi johtaa papistolle naimattomuusvaatimusta (johtaako joku ehkä?).
Ortodoksisessa kirkossa ainakin käsittääkseni pidetään tällaisesta vanhakirkollisesta säädöksestä vielä kiinni. Heillähän myöskään kuukautisvuotoinen nainen ei saisi osallistua ehtoolliselle.
Varhaiset kanonistit ainakin tätä kysymystä käsittelivät ahkeraan, yksi pulma oli selibaatissa elävillä miehillä tapahtuva öinen spontaani purkautuminen. Siitä enemmistö ajatteli, että mikäli sitä ei ollut aiheutettu esimerkiksi riettailla ajatuksilla, vaan kyseessä oli puhtaasti fysiologinen välttämättömyystapahtuma, se ei olisi epäpuhtautta aiheuttava. Eri kantoja toki oli.
Se kai on välttämättömyys tilanteissa, joissa papit on velvoitettu viettämään messua joka päivä.
On esitetty näkemys, että se liittyisi. Kun päivittäinen messu tuli papiston velvollisuudeksi, he eivät olisi enää kyenneet täyttämään aviollisia velvollisuuksiaan puolisoaan kohtaan. Intuitiivisesti sanoisin, että tmä ei ainakaan ollut pääkysymys, kun gregoriaanisen reformin myötä pappisselibaatin vaatimusta alettiin voimallisemmin ajaa.
Jos pappi velvoitetaan viettämään messua joka päivä, ja tästä velvoitteesta seuraa naimattomuusvaatimus, niin sitten tähän messun jokapäiväisyysvaatimukseen pitää suhtautua samoin kuin naimattomuusvaatimukseen: kriittisesti.
Jeesuksen tilanteen kanssa ero on mielestäni ihan riittävä: Paavali ei puhu suurista ihmisjoukoista, joissa on myös naisia, vaan siitä, että apostolilla oli oikeus kuljettaa jotakin tiettyä naista mukanaan. Tällainen avustajanaisteoria kuulostaa minusta varsin ongelmalliselta.
Ensinnäkin, naisten liikkuminen oli rajoitetumpaa kuin miesten. Nainut nainen tuskin sai jättää kotiaan pitkiksi ajoiksi toista miestä palvellakseen, joten avustajan pitäisi olla naimaton. Millaisen kuvan antaa kiertävästä opettajasta se, että hänellä on mukanaan nuori naimaton tai ainakin yhä naimakelpoisessa iässä oleva nainen, nimenomaan opettajan itsensä palvelijana? (Vanhoja leskiä tuskin olisi mielekästä ottaa kumppaneiksi vaarallisille ja raskaille matkoille.)
Toiseksi, miksi juuri nainen? Paavalilla oli joskus mukana nuori mies (tai useampia) kuten Markus ja Timoteus. Eikö olisi aika luontevaa, että nuorempi hoitaisi “maallisia” hommia? Jos avustajan ei ollut pakko olla nainen, on outoa että Paavali tässä kohdassa puhuu nimenomaan naisesta. Oliko niin, että seurakunnan oletettiin elättävän miespuoliset matkakumppanit ilman eri mainintaa, ja “ylimääräinen”, mainitsemisen arvoinen kulu oli vain jokin avustajanainen?
Mitä tulee sellaisen hyödyllisyydeen Paavalin kannalta, hän ei ainakaan suoraan tuossa kohdassa puhu siitä. Ensisijaisena tarkoituksena näyttää olevan sen osoittaminen, että hän voisi oikeutetusti vaatia kaikenlaista mutta ei vaadi. Avustajanaisen tarpeesta kohta kertoo vain jos ensin on päätetty, että Paavali puhuu juuri sellaisista.
Minusta @Juho:n ja @AnttiValkama:n välinen ottelu alkaa kallistua AV:n voittoa kohti. Juhon arvelu, että apostolit olisivat eläneet naimattomina, ei näytä kovinkaan uskottavalta (vaikka tietysti teoriassa mahdolliselta). Toinen katolilainen, @anon81097962, taisi jo myöntääkin, että luultavimmin apostolien enemmistö eli avioliitossa (jos asiaa ymmärsin).
Oikein ymmärretty. Tosin kyseessä ei taholtani ole suurikaan myönnytys, koska kukaan velvoittavaan opetusvirkaan kuuluva auktoriteetti ei tietääkseni ole koskaan väittänyt muuta.
Täällä nettifoorumitasoista katolista vääntöä samasta aiheesta. Pyhä apostoli ja evankelista Johannes olisi “niistä kahdestatoista” tuon mukaan ollut ainoa naimaton. Paavalinkin avioliittoa hänen nuoruudessaan pidetään tuolla aika varmana. Ei tuota ongelmaa minullekaan.
Sen verran korjaan, että latinalaisilla papeilla ei ole velvollisuutta viettää messua joka päivä, vaan oikeus siihen. Päivittäinen messu on kuitenkin jo vuosisatoja ollut normaali käytäntö.
1 tykkäys
Sitten vähän eri asia: piispojen naimattomuus. Voisiko joku valottaa, miksi vanhat kirkkokunnat asettavat piispalle ankaramman selibaattivaatimuksen kuin seurakuntapapille? Piispoillahan tuo vaatimus näyttää olevan aivan ehdoton sekä idässä että lännessä.
Mielenkiintoinen ero kirkkojemme välillä suhteessa kirjoitettuun sanaan.
Hyvin mielellään katolisella puolella mennään asioissa jonkunlaiseen järkeilyyn ja selittelyihin. Ei anneta sanan avautuvan Raamatun oman kokonaisnäkemyksen tai kristillisen elämän näkökulmasta.
Näin syntyy hyvin epätodellinen ja glorifioitu kuva kristinuskosta, joka ei ole
mitenkään sidoksissa itse elävään elämään.
Tässäkin paljosta luopuminen tuo ajatuksen “perhe-elämän jättämisestä”.
Yhtään ei kosketeta selityksissä sitä, että kysymys on myös hengellisestä
luopumisesta.
Ei siis ole kysymys isän. äidin ja veljien ja vaimon hylkäämisestä - mikä ilman muuta sotii rakkauden kaksoiskäskyä vastaan - eihän Jeesus sellaista voi seuraajiltaan vaatia.
Se, joka tahtoo Herraa seurata, joutuu tänäänkin paljosta luopumaan, vaikka muuten istuisi ja eläisi vaimonsa vieressä kuin tatti kuusen juurella. Se merkitsee, että rakastetaan Herraa yli kaiken, senkin tapahtuessa hengellisellä tasolla uskomalla yksin häneen järjestä, tunteista, toisten mielipiteistä huolimatta…
Tämä onkin hyvä kysymys. Sehän nousi esille myös ordinariaatin yhteydessä: naimattomat/leskeytyneet piispat vihittiin uudelleen piispoiksi, naimisissa olevat papeiksi, vaikka saivatkin hierarkin/ordinariuksen aseman.
Mitä tarkoittaa hierarkki/ordinarius tässä yhteydessä?