Toisessa, nyt suljetussa, ketjussa haluttiin jotain “kättä pidempää” väitteen tueksi.
Toki en edes kuvittele, että oheinen linkki antaisi kenellekään homojen puolustajille edes pienen pientä epävarmuutta kannassaan, mutta eipä kai siihen riittäisi mikään muukaan todistelu.
Tässä aiheesta: http://www.kotipetripaavola.com/homoseksuaalisuudensynty.html
I rest my case
Pidän Petri Paavolaa harhaoppien levittäjänä, enkö missään luottaisi hänen kirjoituksiinsa.
Onkohan Paavola lukenut viittaamansa The Center for Gender Wholeness (CGW) järjestön disclaimeria 
(Le blog gay, lesbienne et trans : culture, actu, informations)
CGW, its owners, and employees make no guarantees as to the accuracy or applicability of this information and the reader assumes full responsibility for its use.
You must not rely on the information on this website as an alternative to psychological advice from a licensed mental health professional.
You should never delay seeking professional advice, disregard professional advice or discontinue psychological treatment because of information on this website.
Paavolakin viittaa APA:n (American Psychological Association). Katsotaampas mitä he sanovat tällaisesta CGW järjestön tarjoamasta eheytyksestä…
All major national mental health organizations have officially expressed concerns about therapies promoted to modify sexual orientation. To date, there has been no scientifically adequate research to show that therapy aimed at changing sexual orientation (sometimes called reparative or conversion therapy) is safe or effective.
…taikka mitä APA sanoo seksuaalisesta suuntautumisesta…
There is no consensus among scientists about the exact reasons that an individual develops a heterosexual, bisexual, gay or lesbian orientation. Although much research has examined the possible genetic, hormonal, developmental, social and cultural influences on sexual orientation, no findings have emerged that permit scientists to conclude that sexual orientation is determined by any particular factor or factors. Many think that nature and nurture both play complex roles; most people experience little or no sense of choice about their sexual orientation.
…ja lopuksi mikä on APA:n kanta siihen onko homoseksuaalisuus mielenterveyden häiriö.
No, lesbian, gay and bisexual orientations are not disorders. Research has found no inherent association between any of these sexual orientations and psychopathology. Both heterosexual behavior and homosexual behavior are normal aspects of human sexuality. Both have been documented in many different cultures and historical eras. Despite the persistence of stereotypes that portray lesbian, gay and bisexual people as disturbed, several decades of research and clinical experience have led all mainstream medical and mental health organizations in this country to conclude that these orientations represent normal forms of human experience. Lesbian, gay and bisexual relationships are normal forms of human bonding. Therefore, these mainstream organizations long ago abandoned classifications of homosexuality as a mental disorder.
tldr; Paavolan teksti on puhdasta tuubaa.
Enpä juuri muuta sinulta odottanutkaan… Saat pitää uskosi ja mielipiteesi ihan rauhassa. En tyrkytä PP:ta auktoriteettina, mutta poimin häneltä ne asiat, joissa hän on oikeilla jäljillä.
Yleensä ei omaa asiaa auta, jos valitsee lähteekseen sellaisen tahon, joka yleisesti tunnetaan huuhaan leivittäjänä.
Saatat pitää PP:a “huuhaan levittäjänä” - kaikki eivät kuitenkaan jaa mielipidettäsi.
Jotkut diggaavat RJ-konserteista, toisille on rienausta että Anthony Parviainen, Marco Hietala, Tony Kakko, Ari Koivunen ja Jarkko Ahola esittävät hengellisiä(kin) joululauluja - metallimessusta nyt puhumattakaan.
Kau(n/h)eus on katsojan korvassa vai miten se meni?
Saat vapaasti nostaa Petri Paavolan väitteitä täällä esiin, mutta niihin ei tulla suhtautumaan sillä samalla auktoriteettiuskolla, jolla sinä ne otat vastaan. Perusteluksi ei siis riitä, että PP sanoo jotain.
Kyllä niillä geeneilläkin jokin osuus on.
Kirkkokuntien jotka opettavat lapsiluvun suuruuden autuutta pitää vaan ottaa homonsa huomaansa.
Tuo on esimerkkinä kyllä äärimmäisen huono osoittamaan asiaa. Ensin siinä osoitetaan isoveljien lisäävän homoseksuaalisuutta miehillä. Sitten mennään laukalle, ja esitetään että syyllinen siihen on raskausaika.
Itselläni on mielestäni palljon parempi psykologinen hypoteesi, jonka keksin kymmenessä sekunnissa. Koska isoveljet luovat miehen mallia on tällöin helpompaa hakea isompien miehien ympäröimän lapsuuden jälkeen sitä samaa turvaa parisuhteissaan.
Ollakseen millään sortein tieteellinen tuon artikkelin pitäisi osoittaa kiistaton yhteys raskausajan ja homouden välillä, kun naisella on jo aiempia synnytettyjä poikia. Vaikeampi kysymys vastattavaksi, mutta mahdollinen tutkimalla mm. uusperheitä.
Tutkimuksissa saattaa paljastua myös heterouden syyt, be aware.
Fyysisten sukupuoliominaisuuksien ja seksuaalisen suuntautumisen erottaminen toisistaan on antropologian suurin saavutus, vaikkakaan ei mikään historiallisesti uusi asia.
Luitko edes tätä artikkelia? Sehän nojaa edellisiin tutkimuksiin mm. hormoonien vaikutuksesta seksuaaliseen orientaatioon.
http://www.pnas.org/content/early/2017/12/05/1705895114.full
Lukeminenkin on aivan täydellisen turhaa, koska kyse on puhtaasta roskasta.
Artikkelista muun muassa:
“In our study, blood samples and reproductive histories were collected from 54 mothers of gay sons (23 of whom had previously given birth to a heterosexual son) and a control sample of 72 mothers of heterosexual sons, along with additional controls (16 women with no sons and 12 men). We developed in-house ELISAs and used the plasma from participants to examine evidence of the existence of maternal antibodies to these proteins.”
Mikä on tilastotieteellinen totuusarvo tutkimuksissa, joiden populaatioiden koot tutkimuksessa ovat noin pienet? Aivan, ja sen noiden tekijät myös tietävät täysin hyvin. Otetaan tuosta edes se kymmenkertainen määrä koehenkilöitä, niin voitaisiin puhua tutkimuksesta tuolta osin.
Ilmiön eli erilaisten seksuaalisten suuntauksien olemassaolon laajuuteen viitaten pidän erittäin todennäköisenä että ilmiölle on monitahoisia syitä, syitä jotka liittyvät ihmispopulaation luonnolliseen säätelyyn ja evoluutioon.
Tutkimusasetelmat ja -tulokset voivat olla ehkä hajanaisia ja yksittäisiä, mutta ilmiö on olemassa, eikä minulla ole mitään aikomusta pitää ilmiötä epätotena, koska silloin tulen pitäneeksi omaa heterouttani epätotena, heterous kun on samaa seksuaalisen suuntautumisen ilmiötä.
Toki voit filosofioida asioista minkä haluat. Se kuitenkin poikkeaa siitä, että tieteellisen tiedon pohjalta pyritään sanomaan jotain. Jos siihen pyritään siihen on vain yksi tapa, eli aukoton riittävän laaja ja puolueeton tutkiminen ja myös asiallisen kritiikin huomioiminen tutkimuksen tekemisessä.
Seksuaalisen suuntautumisen genetiikasta on nykyisin jo todella laajaa tutkimusta. Ei tuo timo_k:n linkki ole ainoa alan tutkimus.
Tilastomatematiikka on siitä mukavaa että aineistosta voidaan laskea nämä penäämäsi asiat kuten luottamusväli. Ja nämähän on tässä artikkelissa laskettu?
Voitko todistaa että otos tai otantamenetelmät ovat virheellisiä?
Tuossa artikkelissa ei kyllä edes sivuta geenien osuutta asiaan, vaan puhutaan pelkästään raskauden aikaisista (syntyvän lapsen kannalta) ulkoisista olosuhteista.
No tottakai voin. 23 tutkittavaa tekee sen, että jo yksi tai kaksi vahvasti muusta ryhmästä poikkeavaa heilauttaa tutkimustuloksia hyvin jyrkästi. Jonka tekee erityisen ongelmalliseksi se, että tutkimusten tekemisessä on niin äärettömän kova paine saada aikaan osumia, eli tutkimuksia jotka menevät läpi alan parhaisiin lehtiin. Tällöin mm. houkutus karsia ryhmästä pois yksittäinen henkilö, joka ei jostain syystä näytä tukevan tutkimushypoteesia kasvaa suureksi. Ja sen voi tehdä kuka tahansa koko tutkimusketjussa näytteenottoja lähellä oleva,’
Ero tuon ja otoskoon 1000 välillä on se, että tuossa jos tutkimuksen toistava ryhmä ei päädy samaan tulokseen ei se voi suoraan esittää syytöksiä noita ihmisiä kohtaan tieteellisestä vilpistä (koska artikkeli parillakymmenellä henkilölllä väittää vain että se ylittää tietyn todennäköisyyden että on oikeassa 95% tms.). Jolloin siis suuremmilla otoskoilla puhutaan luotettavammasta tutkimuksesta erityisesti koska niillä voi liata maineensa lopullisesti tiedepiireissä, jos paljastuu epäselvyyksiä.
Lääketieteen osalta tuo on aina ollut hyvin käytettyä kikkaa. Lääkeyritys teki 20 tutkimusta täysin samasta aiheesta ja julkaisi vain sen, joka oli paras lääkkeen kannalta. Imperfekti, koska viimeiset kymmenen vuotta tuo on ollut laitonta. Sitä ennen yliopistot Suomessakin olivat tuossa pelissä mukana.
Luottamusvälit jne. olettavat asioita, kuten esimerkiksi sen, että se otos on riittävän suuri, että sen laskeminen on mielekästä.
Ja joo ennenkuin vastaat niin joo olenlukenut yliopistossa sen cumun verran tuotakin.
Et siis kiistä artikkelissa esitetystä aineistosta laskettuja tilastollisia ominaisuuksia. Mutta esität että aineistoa on peukaloitu tai että tutkijat ovat toimineet muuten hyvän tieteellisen käytännön vastaisesti. Voitko todistaa tämän väitteesi?