Homous vs ahneus


#1

Ihmetyttää ja toisaallta ei ihmetytä se, mitä asiaa uskovat yli kirkkuntarajojen pitävät esillä. Esimerkiksi keskustelua seuratessa homous näyttää olevan kuoleman synti numoro yksi, kun taas ahneudesta en kovin usein näe uskovan moraalisormea pystyssä. Aborttikeskustelussa puhutaan surmaamisesta mutta sodassa tappaminen ei liiemmin näytä hetkauttavan. En myöskään ole nähnyt uskovien protestimarsseja itsemurhia vastaan. Ihmettelen siksi, että minusta näyttäsi esim juuri ahneus ja sodat, ja miksei itsemurhatkin ainakin suomessa, olevan elämää tuhoavampia asioita. Toisaallta em. asioiden syntikorostukset eivät ihmetytä niiden mediahuomion vuoksi. Mutta jokin vääristymä tässä minusta on. Tuntuu välillä jopa siltä, että Jeesukseen uskominen rinnastuu homoinhoon ja arborttikantoihin, ja etäännyttää hädissään olevia ihmisiä turvautumasta Jumalan armoon Jeesuksessa kristuksessa. Uskovista tulee tällöin kivikasvoisia ryppyotsaisia kauluspaita miehiä ja nutturapäänaisia, jotka kyllä osaavat osoittavaa synnin.


#2

Nämä on näitä, missä on kysyttävä, että kenestä puhutaan. Ketä sodassa tappaminen ei “näytä hetkauttavan”?

Toinen kysymys on, että mitä ideaa olisi protestimarssissa itsemurhia vastaan…?


#3

Kyllähän tappamisen kieltoa on osattu aina kiertää ja sodassa tappamisesta on tehty jopa pyhää sotaa. Ymmärrän hyvin pitkälle sen, että sota, varsinkin silloin jos maa siihen joutuu tahtomattaan, on asia jossa ei tappaminenkaan voi olla ehdottomasti kiellettyä. Mutta koskaan en ole ymmärtänyt sitä, että aseita siunataan ja tappamista ihaillaan käyttäen perusteluina Jumalaa ja sodan pyhyyttä. Tässä aika hyvä artikkeli aiheesta:


#4

Mitä ihmeen tappamisen kieltoa? Kristinuskossa ei ole semmoista kieltoa.


#5

Mutta onko sinun kohdallasi niin päin, että olet järkyttynyt sodassa tappamisesta ja aseiden siunaamisesta, mutta et ainakaan yhtä paljon siitä, että lääkärit ja kätilöt pakotetaan tekemään abortteja…?


#6

Ihmettelysi on sekä ymmärrettävää että turhaa.
Ymmärrettävää siksi, että uskovaisuudessa on aina ollut yhtenä elementtinä moralismin siemen. Tai onko niin, että ihmisen perusolemukseen kuuluu oman naaman kirkastaminen lähimmäisen päätä tervaamalla, ja että koska emme pyhiksi täysin muutu Hengenkään johtamina, vaan synti asuu meissä loppuun asti - kuten apostolikin todistaa - niin valitettavasti toisten syntien osoittamista tapahtuu juuri kuvaamallasi tavalla.

Toisaalta voi kysyä, että onko juuri näiden ko. asioiden esillä pysyminen mikään kumma juttu. Homouskeskustelu ainakin nykyisessä laajuudessa johtuu siitä, että suhtautumisesta näihin vähemmistöihin ovat monet tehneet mittarin. Salonkikelpoisuus tiettyyn sopivan suvaitsevaan kristillisyyteen ratkaistaan sillä, mikä mielipide ilmaistaan.

Uskovia on monenlaisia. Myös monet innokkaimmat uutuuksien ajajat ovat kristittyjä. Mutta haaste tuleekin siinä, mikä on kenenkin mielestä uskossa oleellista ja millä se perustellaan.

Eli yhtä paljon kuin kysyä sitä mikä perinteisten uskovien toiminnassa ja puheessa on vääristynyttä, voisi kysellä, onko fokus hukassa niillä jotka haastavat kirkon perinteisen opetuksen.
Esimerkiksi näin: “Onko evankeliumissa keskeistä syntisten Vapahtaja, Jeesus - vai onko evankeliumi syvimmiltään oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisuuden ajamista”?

– Tämä siis homouskeskustelun osalta.
Aborttien rinnastaminen sodassa tappamiseen ei ole yksinkertainen asia sekään.
Ehkä ratkaiseva kysymys on, miksi niin suuri osa ihmisistä ei miellä abortoitavia sikiöitä ihmisiksi. Miksi hedelmöittymisen aikaan saaneet ihmiset niin usein toimivat tämän kysymyksen vaientaen tai ohittaen?
Sodassa tappaminen, muuten kuin itsepuolustukseksi, ei ole minustakaan pieni synti ollenkaan. Mutta niin ei ole sikiönkään surmaaminen, jos hengenvaaraa äidille ei ole.
Yhteistä näille asioille on se, miten elämää kunnioitetaan.
Mutta jotta voitaisiin oikeasti verrata aborttia ja sotaa - että puhutaanko em. liikaa ja toisesta vaietaan - pitäisi olla joku yhteinen ratkaisu siitä, milloin syntymätön ihmisen alku on “samalla viivalla” syntyneen ja esim. vastapuolen sotilaan asemassa.


#7

Eikös itsemurhassa tapeta Jumalan luoma ainutlaatuinen yksilö, kuten abortissa. Lisäksi itsemurhat aiheuttavat suurta tuskaa itsemurhan tehneen lähipiirille.


#8

Ehkä muistan väärin kymmenen käskyä ja sieltä sellaisen jossa sanotaan Älä tapa! Vai kenties sinä et muistanut sitä?


#9

Eli tarkoitatko että minun pitäisi vastustaa abortteja mutta ei sotia? En puhunut mielestäni mitään siitä, mikä minua järkyttää, vaan siitä että kristillinen moraali voi venyä toisessa tapauksessa aika pitkälle.


#10

Et vain ymmärrä niitä käskyjä. Tappamista ei siellä kielletä vaan murhaaminen. Tämä on sekä alkukielen että juutalaiskristillisen ekonomiatradition perusteella selvä kuin pläkki.


#11

Eli viides käsky on älä murhaa, vaikka kirjoitetaan älä tapa, ja tätä en siis ymmärrä. Miksi siis kirjoittaa käsky väärin Raamattuun jos oikea muoto olisi tuo? Luulen, että joku muukin on ollut vuosisatojen saatossa yhtä tyhmä kuin minä, ja ajatellut että kielto olla tappamatta tarkoittaa kieltoa olla tappamatta. Mutta hyvä kun kerroit! Eli tappaa saa ja pyhä sota on siis mahdollista, vai?


#12

Huomaan tulleeni ymmärretyksi. Se on ilo.


#13

Jeesus on paljon tiukempi kuin tappamiskiellon selittäjät ja sodan puolustajat.
Jeesus opetti, että jo vihaaminen on viidennen käskyn rikkomista. Kysymys ei ole oikeastaan siitä, ketä ja milloin saisi tai ei saisi tappaa, vaan siitä että ei saa vihata. Koska viha johtaa väkivallan kierteeseen, ja tämänhän me näemme joka päivän uutisista ja maailmasta liiankin hyvin.

Jumalan luomat ihmiset ovat kaikki rakkauden arvoisia. Murhamiehetkin voivat katua ja vastaanottaa armon ja pelastuksen.

Sodassa tai muussa poikkeustilanteessa surmaaminen on perusteltava sillä että siinä suojellaan toisia, hengenvaarassa olevia ihmisiä. Oikeutetun ja väärän sodan kysymykset ovat vaikeaa etiikkaa, johon minulla ei ole selvää kantaa. Missään tapauksessa Jeesuksen oppilailla ei ole mitään lupaa käydä jotain “pyhää” sotaa. Sota on perversio kuten parahin ystävämme Wigelius sanoo.

  • Mutta abortin ja sodan vertaaminen ei ole siis helppo nakki. Eihän yhtä väärää kumoa toinen väärä. Kysymys on abortin ehdoista.

#14

Miksi arvioida “kristillistä” ja “kristittyjen moraalia” erikseen? Kun tämä juuri sekulaarilla puolella ihmetyttää… Ja kyllä oikeasti on kyse siitä mikä meitä järkyttää. Eli järkytytään sodista ja lasten hyväksikäytöstä, mikä on ihan oikein, mutta aborttia vastaan ei nosteta mieltä. Tai edes ajatella asiaa sen enempää. Joko hiljaisesti hyväksytään tai jätetään huomiotta…

Sitä vain että tuo aloituksen kuvio toimii toisinkin päin…


#15

Kysyin mitä mieltä olisi protestimarssissa itsemurhia vastaan. Onko se oikea, paras ja viisain tapa vaikuttaa asiaan? Hyödyttäisikö se mitään? Kun itsemurhassa ei ole kyse vallankäytöstä, kuten abortissa ja seksuaalisessa hyväksikäytössä, vaan siitä mitä ihminen itse tekee omalla elämällään.


#16

En jatka aborttikeskustelua enempää, mutta totean, että sen suhteen tilanne voi olla monessa mielessä vaikea. Raskaus voi olla raiskauksen tulosta. Onko raiskatun siis oltava tuon raiskauksensa tuloksen kanssa koko lopun ikäänsä sidoksissa? Abortti voi olla myös vaihtoehto sille että äidin terveys voi olla muutoin vaarassa. Onko vaikkapa äidin, jolla on jo lapsia, vaarannettava oma henkensä ja jo elävien lastensa äidin henki jos tilanne on kovin riskialtis raskauden jossakin vaiheessa? Voidaan myös kiistellä siitä, koska ihminen on ihminen. En ala sitä tekemään täällä, mutta totean että näkemyksiä on monia.

Minusta kristillistä moraalia, tai kaksinaismoraalia, voidaan pohtia erikseen nimenomaan siksi, että kristillisyys on asia jota markkinoidaan kaikille kokonaisena maailmankuvana jossa on sääntöjä joita tulisi noudattaa. Vaikkapa kymmenen käskyä ja Jeesuksen niihin antamia tarkentavia määräyksiä. Esimerkiksi älä tapa ja lisäys älä edes vihaa.


#17

Abortista pitäisi puhua. Ja nämä ääritapaukset tuodaan esiin joka ikinen kerta kun asiasta yritetään keskustella. Läheskään aina ei ole kyse raiskauksesta, lapsen odotus ja synnyttäminen ei ole äidin henkiselle tai fyysiselle terveydelle vaaraksi, eikä muitakaan esteitä ole.

Oikeastaan kysymys on ensisijaisesti ja ennen kaikkea siitä milloin ihminen saa hänelle kuuluvat oikeudet, ja hänet lasketaan “yhdeksi meistä”. Se on se kysymys jota vasten kaikkea muuta tulee tarkastella, myös noita mainitsemiasi haasteellisia tilanteita, joissa on ehkä tehtävä vaikeita ratkaisuja.

Tästä keskustelun näkökulmasta kieltäydytään kokonaan, kuten sinäkin teet.

Minusta on aivan turhaa puhua erikseen kristillisestä tai kristittyjen kaksinaismoraalista, kun sitä on nähtävissä ja löydettävissä kaikista ja kaikissa asioissa. Jokainen meistä joutuu vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin. Abortti ja sen sallimisen perusteet ovat yksi tällainen.


#18

Aborttia voi vastustaa myös positiivisesti ja toivorikkaasti, ei tuomitsemalla. Rohkea kannanotto.


#19

Älä tapa, (רצח - ratsach) 2.Moos.20:13 ja 5.Moos.5:17.

Tämä kattaa kaikenlaisen ihmisen hengen riiston. Suomeksi sana ‘tappaa’ on samalla tavalla kattava.


#20

Eli näet asian toisin kuin herra anonyymi jonka mukaan vain murhaaminen on kiellettyä ja sodassa tappaminen sallittua ja jopa pyhää. Tässä taas osoitus siitä, että kyse on tulkinnasta noinkin selvältä kuulostavassa asiassa. Tämäkin asia on hiertänyt kristittyjä vuosisadat juuri siksi, että sen eri tulkinnat ja lainatut kohdat Raamatusta niin suuresti vaihtelevat.