Paperilehden mukaan otoksessa oli 91 rikosta, joista vain 20 prosenttia oli tullut kapitulin tietoon.
Kapitulin tietämistä 17 rikoksista käsittelemättä jäi 2 sekalaisista syistä; käsitellyistä 15 tapauksesta 2 johti kapitulin määräämään lisäseuraukseen. Näin siis vuosina 2010-2020. (Miten muuten vuosi 2020 voi olla tilastoitu, kun se vuosi ei ole vielä päättynyt?)
Rikos on kyseessä silloin jos teosta tai laiminlyönnistä on säädetty laissa rangaistus. Homoparin vihkimisestä ei ole säädetty rangaistusta.
Se on vastoin kirkon virallista avioliittokantaa, josta tuomiokapituli voi antaa rangaistuksen tai huomautuksen. Nyt tosin näyttää siltä, että osa piispoista ja papeista toimii kirkon virallista kantaa vastaan ja piispainkokous päätyi samaan. Maallisessa mielessä kyse ei ole rikoksesta.
Toisaalta ei ole myöskään olemassa heidän vihkimiseensä tarkoitettua vihkikaavaa. Tavallisen vihkikaavan käyttäminen on virkarike. Ongelma on siinä, että koska Raamattu ei hyväksy eikä myöskään kirkon traditio samansukupuolisten vihkimistä, niin tällaista kaavaa ei kyetä laatimaan. Yleensähän kristillisissä vihkikaavoissa on epistola- ja evankeliumitekstit. Jos joku keksii hyvän kaavan niin julkaiskoon sen täällä. Ihmettelen miksi kirkko pitää sotkea tähän asiaan mukaan. Maistraatti on sitä varten, etä se vihkii avioliittoon nekin, joita kirkko ei vihi.
Kyseessä on selvästikin konservatiivinen pappi.
Niinhän tuossa tämän viestiketjun otsikossakin sanotaan.
Maailmassa monta / on hirvittävän huonoa argumenttia. Ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Olen yrittänyt miettiä vastalääkkeeksi tuohon, että huonot argumentit jotenkin systematisoisi tai numeroisi. Vähän samalla tavalla kuin syllogismit voi pistää luetteloksi. Sillä tavalla se tilapäinen mielenhäiriö, mikä huonoon logiikkaan törmäämisestä aiheutuu, olisi mahdollista ohittaa toteamuksella. “Ahaa, tuossa on ajatusvirhe numero 34, no niin, jatkanpa lukemista.”
“Rikokset eivät välttämättä kuulu työnantajalle.” +
“Rikosten ei välttämättä pitäisi jäädä aina työnantajalta pimentoon.” =
“Asia on ehdottomasti ehkä jollain tavalla.”
Jos ensimmäisen lauseen sanoisi ehdottomasti, niin sitten olisi mielenkiintoista, että kaiken maailman yksityiset ja ehkä vähän myös julkiset toimijat voivat vedota imagohaittaan tai arvojen vastaiseen toimintaan, mutta kirkko ainoana ei saisi tätä tehdä. Tai sitten ne keksii linjan, että kirkon imagoon käy ihan mikä tahansa, koska se on katuvien syntisten paikka.
Mutta jos olet jollain tavalla konservatiivi, niin se ilmentää sellaista kovuutta, että katuvien syntisten tila kapenee. Ja katuvaksi syntiseksi lasketaan myös henkilö, joka ei osoita mitään katumisen merkkejä, tai jopa kiistää katuvansa, mutta jolle lahjoitetaan tällainen suopea oletus, että hän kuitenkin katuisi jos joku yksin hänen tietämänsä katumisen este poistuisi.
Tai tähän voisi lainata De finibus bonorum et malorumia taas, että ei kukaan tavoittele pahaa tai kärsimystä sen itsensä vuoksi. Vaan ihmiset alistuvat pahaan ja kärsimykseen saavuttaakseen sillä jotain hyvää. Joten oikeastaan kaikki ihmisten tekemä paha on sillä tavalla ymmärrettävää. Ehkä tässä unohtuu se, onko pahan kohteena joku muu vai henkilö itse, mutta perusajatus pätee silti. Tässä merkityksessä tietoista pahaa ei ole olemassa, vaan kaikki paha tapahtuu, koska henkilön tietoisuuden oli vanginnut se hyvä, mitä hän oli sillä hetkellä tavoittelemassa.
Näillä siis en kommentoi a) juttua, b) lainsäädäntöä tai c) luterilaisen kirkon toimintaa, vaan d) yleisönosaston sisältöä.
Hienosti muotoiltu ajatus. Olen samaa mieltä, ja olen yleensä tämän ilmaissut lainaamalla Pascalia, mutta tuo on parempi muotoilu. Onko se Ciceroa? Osaatko sanoa tarkan kohdan teoksesta, jotta voin itse lukaista alkutekstin?
Jatkojuttu aiheeseen:
Tyhmää laittaa pelkkä linkki ilman referaattia.
Kirkkolain mukaan pitäisi ilmoittaa aina. Vaikka maailma ei tähän kaadu, niin on se nyt kumma jos tuomioistuin ei noudata lakia joka pykälän osalta.
Tämän on ihan kuin olisi pappi joka ei toimisi Raamatun muk… eikun ei mitään.
Voisin hyväksyä sen, että ort kirkon pappi saisi maallisen rangaistuksen vihkiessään homo- tai lesboparin. Onhan virkavelvollisuuden rikkominen määritelty hyvin yleisesti “muulla - - tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa”, ja RL 40:11 lienee tulkittava s.e. ort pappi rinnastetaan virkamieheen vaikka onkin työsuhteessa.
Sen sijaan evlut papin tuomitseminen tuntuisi väärältä. Tilanne on joteensakin epäselvä, ja epäselvät tilanteet ratkaistaan syytetyn eduksi.
Nähdäkseni tähän analyysiin voi päätyä riippumatta siitä, mikä on oma perhe- ja seksinäkemys.
Toki on. Totesin vain että kyseessä ei ole rikos vaan kirkon virallisesta kannasta poikkeaminen. Tuomiokapituli toimii asiassa niinkuin parhaaksi näkee ja maallinen oikeuslaitos valvoo sitten viime kädessä, että onko toiminta rangaistusten osalta ollut juridisesti oikeaa.
Onko tällainen tieto jostakin löydettävissä? Olen ollut siinä käsityksessä, että samaa sukupuolta olevien vihkimistä ei ole esitetty kumottavaksi koska niissä olisi käytetty väärää kaavaa ja tehty virkarike? Käsittääkseni kyse on ollut vain siitä että pappi on poikennut työnantajansa tulkinnasta siitä, että vihkiminen koskee vain eri sukupuolta olevia pareja.
No, en tähän enempää halua puuttua, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole rikos josta voitaisiin rikoslain pohjalta rangaista. Sen halusin oikaista.
SUOMEN evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma kehottaa rikoksista tuomittuja pappeja ja kirkon lehtoreita olemaan yhteydessä oman hiippakuntansa piispaan ja tuomiokapituliin. Kyse on niistä noin 60 papista tai kirkon lehtorista, joiden tekemät rikokset eivät ole tulleet kirkon tietoon eikä tuomiokapitulien käsittelyyn.
Jutussa arkkipiispa toivoo, että papit kantaisivat vastuunsa teoistaan. Heidän pitäisi elää esimerkillisesti pappislupauksensa mukaisesti niin Jumalan kuin ihmisten edessä. Osa rikoksista tuomituista on kuitenkin jo kuollut, eli kaikkia ei saada tuomiokapitulin käsitettelyyn.
”Keskustelu pappisviran hoitamisesta on nyt tarpeen. On hyvä pohtia sitä, onko kyseessä ollut yksittäinen hairahdus vai onko kyse syvemmästä ongelmasta”, arkkipiispa Luoma sanoo.
Erityisen ikävänä hän pitää tapauksia, joissa seurakuntalaisen luottamusta nauttinut pappi tai lehtori on käyttänyt luottamusta väärin, esimerkiksi kavaltamalla iäkkäältä rahaa.
Luoma hämmästelee myös, ettei lainsäädäntö ja systeemi ole toimineet. Tuomiokapituliin kun pitäisi mennä tuomioistuimesta tieto jo pelkästä pappia koskevasta syytteestä. Lain mukaan tuomiosta pitäisi mennä tieto automaattisesti tuomiokapituliin tai seurakuntaan.
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopistosta näkee tuomiokapitulien pyrkivän jättämään papit vaille kirkollista kurinpitoa:
Hallamaan mukaan vaikuttaa siltä, että tuomiokapitulit pyrkivät kehittämään perusteluja jättää rikoksen tehnyt pappi ilman seurauksia. Hänen mielestään tuomiokapitulien heikko kyky käsitellä pappien lainvoimaisia tuomioita on kirkon ”järjestelmätason ongelma”.
(viitaten siis tuohon aiemmin Anskuttimen linkkaamaan Helsingin sanomien jatkojuttuun 23.8.)
Jos futistuomari ottelussa jättää noudattamatta lajin sääntöjä, ja tekee omia juttujaan, hänet hyllytetään määräajaksi tai otetaan toimilupa pois.
Eikö pappia koske vastaava kuuliaisuuslupaus/vala että noudattaa “lajin” sääntöjä?
Tuon ongelman parissa joutuu evlutkirkko painimaan ja kuulemaan myös tuomioistuimia mahdollisissa riitatapauksissa. En ottanut kantaa muuhun kuin siihen että kyseessä ei ole rikos lain tarkoittamassa mielessä, joten siksi niitä ei vaikkapa hesarin juttuunkaan voisi laskea mukaan.
Kirkon oppia vastaan toimiminen on harvoin rikos, mutta virkavirhe se sen sijaan kirkollisessa mielessä voi olla. Evlut kirkolliskokous on tiettävästi asettanut toimikunnan laatimaan samansukupuolisten avioliitoon vihkimiskaavan, mutta se ei ole saanut mitään aikaan. On hyvin vaikea laatia tällaista kaavaa, kun sekä Raamattu että koko kirkon traditio on homosuhteita vastaan. Tällaisista kysymyksistä ovat kristilliset kirkot olleet aikaisemmin täysin yksimielisiä.
Pitäisi myös ymmärtää että kirkon kannalta kaikki rikokset eivät ole erityisen pahoja. Liikennerikkomuksiin voi syyllistyä hajamielisyyttään. Jotain voi jättää kirjaamatta tietämättömyyttään tai lähimmäiselleen voi suuttua ja huitaista häntä. Sen sijaan monet asiat, jotka eivät ole rikoksia nykyisen rikoslain mukaan, ovat kirkon mielestä pahoja syntejä. Tällainen on esim aviorikos.
Korjatkaa, papit, jos olen väärässä, mutta kai yli jääneen viinin voi myös kaataa maahan (kirkon kivijalkaan?) eli ei se nyt ole mikään syy juoda yli määräänsä. Ja kai fiksu pappi annostelee sitten ehtoollisavustajille viiniä vähän reilummalla kädellä jos tuntuu että sitä on tullut konsekroitua ylimäärin.
Tämä on törkeä tapaus, ja kirkon kyllä pitäisi pystyä varmistamaan, ettei tällaiset jatka kirkon virassa. Mutta on aika harhaanjohtavaa käsitellä tällaista ja jotain ylinopeutta tai patterin koputtamista samana ilmiönä.
Kasteveden voi kaataa kirkon kivijalkaan, mutta meillä diakoni tai pappi nauttii ehtoollismaljan sisällön loppuun. Ei sitä sovi kaataa mihinkään.