Miehet varmaan rajattiin siksi pois, että heille joku yksinkertaisesti nauraisi koko asiasta. “Helppo nyt sellaisen on luvata, ettei ota, joka ei muutenkaan saisi.”
Muuten aloitus viittasikin tärkeimpään: On kaksi eri asiaa se, että harrastetaanko seksiä ennen avioliittoa, ja se, että rakennetaanko asian ympärille ideologia. Koska tällaisella ideologialla on mahdollista muuttaa osallisten suhtautuminen koko asiaan kielteiseksi, kaavamaiseksi ja vieraaksi.
Ihmisen pitäisi ensin uskaltaa haluta jotain asiaa ja olla tietoinen sen haluamisesta, ja vasta sen jälkeen säädellä haluaan. En tarkoita, että pitäisi toteuttaa halua ja oppia kantapään kautta. Tarkoitan, että pitää olla jonkinlainen ymmärrys siitä, että mistä halussa on edes kyse. Kaikkein parasta on sellainen tilanne, jossa on kiitollinen halustaan ja sinut sen kanssa, eikä samaan aikaan koe vetoa kohdistaa sitä tavalla, joka halventaisi ajatuksen tai teon tasolla ketään.
Seksiin liittyvä ja sen ympärillä vaaniva ahdistus ja syyllisyys on sisäistä. Se ei ole ulkoa pakotettua. Tai vaikka se olisi tai silloinkin kun se on ulkoa pakotettua, niin ulkoinen pakko on usein hyvä suoja sisäiseltä epävarmuudelta. Siihen on syynsä. Pelkän epävarmuuden voi halutessaan helposti “voittaa” joko a) palaamalla ulkoiseen pakkoon tai b) kiistämällä ahdistuksen ja syyllisyyden, eli toimimalla itselle ja jollekin toiselle vahingollisella tavalla. Vaikea tapa taas on prosessoida asiaa ja tulla ahdistuksen ja syyllisyyden kanssa sinuiksi. Ahdistus ja syyllisyys eivät ole sinänsä paha asia, vaan ne ovat viesti. Kommunikaatio siitä, että jokin asia itsessä ei nyt tule ymmärretyksi.
Kaksi väärää tapaa on tehdä seksistä dynamiittia ja a) vavista pelosta sen edessä tai b) räjäytellä sitä ja katsoa kun osia lentelee. Ongelma tulee siitä, jos seksistä tehdään asia sinänsä ja itsessään. Silloin seksistä tietämisestä tulee yhtä kuin hydrauliikasta, välineistä ja asennoista tietämistä. Kun ihminen kasvaa käsittämään ja hyväksymään oman seksuaalisuutensa, hän ei oikeasti tee sitä hankkimalla tietoa tai kokemusta mahdollisimman monesta tempusta ja asennosta, vaan itsestään sisäisenä ja intiiminä olentona.
Olen joskus hieman kauhulla ja epätoivolla kuunnellut nuorten aikuisten miesten keskustelua seksistä. Tämä oli eräässä kristillisen järjestön tapahtumassa. Heillä ei ollut mitään käsitystä siitä, että ihmisen identiteetti ja minäkuva on asiassa keskeistä, ja seksuaalisuus on vain yksi tapa ilmentää sitä. Muistaakseni ylösnousemuksessa ei ole seksiä. Silti mitään ei menetetä, koska ne seksiä todellisemmat asiat tulevat olemaan siellä.
Jos ei minäkuvassa ole syvyyttä, tai se on tabu tai pelon ja ahdistuksen kohde, niin seksi ei ole mikään maaginen taikalaatikko, mistä itsetuntemus räjähtää esiin hääyönä. Tämä on yksi harha, mitä ei välttämättä sanota ääneen tai edes tiedosteta. Toinen, sille rinnasteinen harha on, että seksi on jonkinlainen superhuume, jota on kaikkien nuorten naisten hahmoissa. Jos leikkii päihteillä, niin pitää sanoa fentanyylille ei jos haluaa selvitä hengissä. Ja jos hengailee kristillisten nuorten piireissä, niin koko ajan pitää samalla innolla sanoa ei seksuaalisille ajatuksille.
Keskeisiä kysymyksiä olisivat, että mitä minä haluan, miksi minä haluan sitä, mitä haluan ja mitä se tarkoittaa minulle ja kertoo minusta, mitä haluan? Jos uskaltaa kysyä, niin huomaa, että vastaukset muuttuvat. Monesti se, kun ihminen uskaltautuu haluamaan jotain ja tietoisesti tarkastelee haluaan, saa hänet käsittämään, että ei hän oikeasti ihan sitä haluakaan. Seksi on hyvin symbolirikas asia. Symbolit tarkentuvat, jakautuvat ja saavat uusia muotoja tarkastelussa.
Hämäävää on se, että harva nuori evankelinen mies uskaltaa ajatella omia halujaan (sinänsä sallittuja) ilman, että samaan aikaan yhdistää ne jonkun tuntemansa nuoren naisen vartaloon (joka on, tämän ajattelun mukaan, kiellettyä). Mutta kun seksin ymmärtäminen rakkaudeksi tulee tästä tiedon lisääntymisestä. Siitä, että oppii ajattelemaan itseä ja toista tavalla, jolla ei ennen ole ajatellut. Seksi itsessään ei lisää tätä ymmärrystä. Mutta koska seksi on vain heijastus tai tapa toteuttaa jotain minuudessa ja persoonassa syvemmällä olevaa, voi tämän muutoksen saada aikaan myös tutustumalla itseensä muuten kuin suoraan seksin kautta - eli sitä ajattelemalla tai tekemällä tai siitä lukemalla.
Seksiä ajattelemalla voi myös pohtia sellaisia pelkoja ja estoja, joilla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä seksin kanssa. Tämä johtuu siitä, että kyse ei ole varsinaisesti seksistä, vaan siitä taustalla toimivasta minästä, joka ilmenee niissä ajatuksissa.
Jos joku sanoo, että olen itsetuntemuksen puolesta, niin joku väistämättä lukee sen, että olen vapaan seksuaalisen kokeilemisen puolesta. Koska ilmeisesti länsimainen ihminen ei osaa enää kuvitella muunlaista itsetuntemusta. Josta seuraa se käänteinen vaikutus, että varmin tapa kieltää vapaa seksuaalinen kokeileminen (joka on varmaan sinänsä ihan kannatettavaa) on kieltää koko itsetuntemuksen ajatus, arvo ja mahdollisuus (josta tämä kaikki tuhoisa siis seuraa).
Minulla oli mielessä joku pitkähkö Joshua Harrisin haastattelu, mutta en nyt löytänytkään sitä. Toisaalta siinä ei ollut mitään tällaista pohdintaa, mitä tuohon laitoin. Mutta toisaalta mies, joka on yksi tämän liikehdinnän kantavia voimia ollut, on nyt tullut jotenkin vastakkain sen kanssa, että tulipa sähellettyä.