HS Tilaajille: Tosi rakkaus odottaa

HS on julkaissut pitkähkön jutun Tosi rakkaus odottaa -kampanjasta ja siitä tehdystä gradusta. Artikkeli on avoinna vain tilaajille, ja sen verran pitkä, että copypaste ei ole mielekästä. Taustalla oleva Kirsi-Marja Isotalon gradu voinee tietysti tulla jossain vaiheessa julkisesti luettavaksi.

Joitain kommentteja: Jutussa on iloisesti sekaisin avioliittoon odottaminen ja siihen sitoutuminen lupauksella. Lupausten allekirjoituttaminen vaikuttaa mun mielestä kyseenalaiselta psykologisesti ja teologisesti, asettamalla seksuaaliset synnit epäraamatulliseen erityisasemaan. Seksin kuuluminen avioliittoon taas on normaali kristillinen opetus ja virallisesti evlutkirkon hyväksymä, vaikka kirkkoa edustavat asiantuntijat sitä jutussa kovasti kritisoivatkin. Kyttääminen ja ylikielteisyys eivät tähän normaaliin opetukseen kuulu, ja tämä erottelu olisi ollut hyvä tehdä. Gradukin vaikuttaa yksipuoliselta: haastateltu kolmikymppisiä naisia (miksi ei miehiä, rajattiinko pois vai eivätkö halunneet?) joista suurin osa ei pidä lupaustaan hyvänä juttuna. Ja sitten on haastateltu terapeuttia, joka hyvin yleistävästi liittää erilaisia uskonnolliseen taustaan liittyviä vaikeuksia toisiinsa ja pitää seksiä ylipäätään terveellisenä ja tarpeellisena (ainakin aseksuaaleilla olisi tähän varmaan huomauttamista…).

4 tykkäystä

Täällähän se: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/191424

En olisi näin varma. Piispojen kirjoittamassa Rakkauden lahja -puheenvuorossa esimerkiksi todetaan näin:

Kirkolta kysytään toisinaan, miten se suhtautuu esiaviollisiin suhteisiin. Kysymyksen takana on nuorten vilpitön halu selvittää itselleen, mikä on oikein ja mikä väärin. Auktoriteeteilta toivotaan selkeitä vastauksia silloin, kun itse ollaan epävarmoja. Luterilainen kirkko korostaa opetuksessaan ensi sijassa etiikan perusarvoja, vastuullisuutta, uskollisuutta ja toisen kunnioittamista. Pelkkä oman nautinnon tavoittelu on itsekäs ja väärä motiivi seksuaalisuhteen aloittamiselle. Onnellisinta on, jos sukupuolinen kanssakäyminen astuu kuvaan vasta kun luottamus ja sitoutuminen ovat luoneet sille kestävän maaperän. Avioliitto on sukupuolisuhteen aito ja turvallinen ympäristö.

Tämä on ehkä vahvin lausuma sen puolesta, että seksi kuuluisi vain avioliittoon:

Kun kirkko vihkii avioliittoon ja suosii opetuksessaan juridisesti solmittua liittoa, sen tarkoituksena on puhua puolisoiden ja erityisesti lasten turvallisuuden puolesta. Avioliittoon vihkimisessä pyydetään Jumalan siunausta puolisoille, heidän liitolleen ja yhteiselle tulevaisuudelle. Jumala itse asetti avioliiton miehen ja naisen yhteiselämää, seksuaalisuuden toteuttamista ja lasten kasvatusta varten. Avioliitto antaa edelleen avoliittoa paremman suojan kaikille perheen jäsenille. Jos ja kun rakastumisen tunne heikkenee, liitto suojaa.

Se saattaa myönteisellä lukutavalla siinä olla, mutta kyllä se aika hyvin on piilotettu.

Tuo itse HS:n juttu taas oli melkoista kuraa.

1 tykkäys

Kyllä se tuolla ylemmässäkin lainauksessa lukee, mutta niin tehokkaasti piilotettuna, että niin maallikon kuin papinkin on se helppo ohittaa.

Itse asiaan, herätyskristillisissä piireissä ev lut kirkossa opetetaan selkeästi seksin kuuluvan avioliittoon. Lupauksia ei yleensä kenellekään anneta, vaan kyse on periaatteen opetuksesta. Tuo Tro-juttu oli varmaan jossain mielessä melko lyhytaikainen ilmiö. Ja ihan hyvä niin, emme me muidenkaan syntien kohdalla mitään lupauksia allekirjoittele.

1 tykkäys

Joo, jos tuo “aito” riittää. Siinä edellä kyllä tosin sanotaan, että “astuu kuvaan vasta kun luottamus”, ei “vasta kun avioliitto”. Mutta eipä sillä nyt hirveästi merkitystä ole. Kuten HS:n jutusta käy ilmi, ei piispojen sanomiset kiinnosta edes kirkon työntekijöitä. Jos siis oletamme, että näissä lainauksissa seksin paikaksi määritellään vain avioliitto.

Miehet varmaan rajattiin siksi pois, että heille joku yksinkertaisesti nauraisi koko asiasta. “Helppo nyt sellaisen on luvata, ettei ota, joka ei muutenkaan saisi.”

Muuten aloitus viittasikin tärkeimpään: On kaksi eri asiaa se, että harrastetaanko seksiä ennen avioliittoa, ja se, että rakennetaanko asian ympärille ideologia. Koska tällaisella ideologialla on mahdollista muuttaa osallisten suhtautuminen koko asiaan kielteiseksi, kaavamaiseksi ja vieraaksi.

Ihmisen pitäisi ensin uskaltaa haluta jotain asiaa ja olla tietoinen sen haluamisesta, ja vasta sen jälkeen säädellä haluaan. En tarkoita, että pitäisi toteuttaa halua ja oppia kantapään kautta. Tarkoitan, että pitää olla jonkinlainen ymmärrys siitä, että mistä halussa on edes kyse. Kaikkein parasta on sellainen tilanne, jossa on kiitollinen halustaan ja sinut sen kanssa, eikä samaan aikaan koe vetoa kohdistaa sitä tavalla, joka halventaisi ajatuksen tai teon tasolla ketään.

Seksiin liittyvä ja sen ympärillä vaaniva ahdistus ja syyllisyys on sisäistä. Se ei ole ulkoa pakotettua. Tai vaikka se olisi tai silloinkin kun se on ulkoa pakotettua, niin ulkoinen pakko on usein hyvä suoja sisäiseltä epävarmuudelta. Siihen on syynsä. Pelkän epävarmuuden voi halutessaan helposti “voittaa” joko a) palaamalla ulkoiseen pakkoon tai b) kiistämällä ahdistuksen ja syyllisyyden, eli toimimalla itselle ja jollekin toiselle vahingollisella tavalla. Vaikea tapa taas on prosessoida asiaa ja tulla ahdistuksen ja syyllisyyden kanssa sinuiksi. Ahdistus ja syyllisyys eivät ole sinänsä paha asia, vaan ne ovat viesti. Kommunikaatio siitä, että jokin asia itsessä ei nyt tule ymmärretyksi.

Kaksi väärää tapaa on tehdä seksistä dynamiittia ja a) vavista pelosta sen edessä tai b) räjäytellä sitä ja katsoa kun osia lentelee. Ongelma tulee siitä, jos seksistä tehdään asia sinänsä ja itsessään. Silloin seksistä tietämisestä tulee yhtä kuin hydrauliikasta, välineistä ja asennoista tietämistä. Kun ihminen kasvaa käsittämään ja hyväksymään oman seksuaalisuutensa, hän ei oikeasti tee sitä hankkimalla tietoa tai kokemusta mahdollisimman monesta tempusta ja asennosta, vaan itsestään sisäisenä ja intiiminä olentona.

Olen joskus hieman kauhulla ja epätoivolla kuunnellut nuorten aikuisten miesten keskustelua seksistä. Tämä oli eräässä kristillisen järjestön tapahtumassa. Heillä ei ollut mitään käsitystä siitä, että ihmisen identiteetti ja minäkuva on asiassa keskeistä, ja seksuaalisuus on vain yksi tapa ilmentää sitä. Muistaakseni ylösnousemuksessa ei ole seksiä. Silti mitään ei menetetä, koska ne seksiä todellisemmat asiat tulevat olemaan siellä.

Jos ei minäkuvassa ole syvyyttä, tai se on tabu tai pelon ja ahdistuksen kohde, niin seksi ei ole mikään maaginen taikalaatikko, mistä itsetuntemus räjähtää esiin hääyönä. Tämä on yksi harha, mitä ei välttämättä sanota ääneen tai edes tiedosteta. Toinen, sille rinnasteinen harha on, että seksi on jonkinlainen superhuume, jota on kaikkien nuorten naisten hahmoissa. Jos leikkii päihteillä, niin pitää sanoa fentanyylille ei jos haluaa selvitä hengissä. Ja jos hengailee kristillisten nuorten piireissä, niin koko ajan pitää samalla innolla sanoa ei seksuaalisille ajatuksille.

Keskeisiä kysymyksiä olisivat, että mitä minä haluan, miksi minä haluan sitä, mitä haluan ja mitä se tarkoittaa minulle ja kertoo minusta, mitä haluan? Jos uskaltaa kysyä, niin huomaa, että vastaukset muuttuvat. Monesti se, kun ihminen uskaltautuu haluamaan jotain ja tietoisesti tarkastelee haluaan, saa hänet käsittämään, että ei hän oikeasti ihan sitä haluakaan. Seksi on hyvin symbolirikas asia. Symbolit tarkentuvat, jakautuvat ja saavat uusia muotoja tarkastelussa.

Hämäävää on se, että harva nuori evankelinen mies uskaltaa ajatella omia halujaan (sinänsä sallittuja) ilman, että samaan aikaan yhdistää ne jonkun tuntemansa nuoren naisen vartaloon (joka on, tämän ajattelun mukaan, kiellettyä). Mutta kun seksin ymmärtäminen rakkaudeksi tulee tästä tiedon lisääntymisestä. Siitä, että oppii ajattelemaan itseä ja toista tavalla, jolla ei ennen ole ajatellut. Seksi itsessään ei lisää tätä ymmärrystä. Mutta koska seksi on vain heijastus tai tapa toteuttaa jotain minuudessa ja persoonassa syvemmällä olevaa, voi tämän muutoksen saada aikaan myös tutustumalla itseensä muuten kuin suoraan seksin kautta - eli sitä ajattelemalla tai tekemällä tai siitä lukemalla.

Seksiä ajattelemalla voi myös pohtia sellaisia pelkoja ja estoja, joilla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä seksin kanssa. Tämä johtuu siitä, että kyse ei ole varsinaisesti seksistä, vaan siitä taustalla toimivasta minästä, joka ilmenee niissä ajatuksissa.

Jos joku sanoo, että olen itsetuntemuksen puolesta, niin joku väistämättä lukee sen, että olen vapaan seksuaalisen kokeilemisen puolesta. Koska ilmeisesti länsimainen ihminen ei osaa enää kuvitella muunlaista itsetuntemusta. Josta seuraa se käänteinen vaikutus, että varmin tapa kieltää vapaa seksuaalinen kokeileminen (joka on varmaan sinänsä ihan kannatettavaa) on kieltää koko itsetuntemuksen ajatus, arvo ja mahdollisuus (josta tämä kaikki tuhoisa siis seuraa).

Minulla oli mielessä joku pitkähkö Joshua Harrisin haastattelu, mutta en nyt löytänytkään sitä. Toisaalta siinä ei ollut mitään tällaista pohdintaa, mitä tuohon laitoin. Mutta toisaalta mies, joka on yksi tämän liikehdinnän kantavia voimia ollut, on nyt tullut jotenkin vastakkain sen kanssa, että tulipa sähellettyä.

3 tykkäystä

Itse ymmärrän (Kijroituksista lukemalla) kyseessä olevan “parisuhteen”, enkä “avioliiton”. Parisuhteella tarkoitan käsitettä, jossa on yhdessäelo on kahden ihmisen keskenään elinajaksi sopima (no, saa siinä perheet ja suvutkin olla jollain tasolla mukana), ja avioliitolla ymmärrän vihkimis-toimituksella sinetöidyn.

Seksi voi mielestäni kuulua molempiin, koska näen molemmissa malleissa kyseessä olevan “saman sitoutumisen”, sydämestä tehdyn valinnan. Mielestäni susipari on aivan yhtä kelvollinen täyttämään Jumalan ohjeen “liittymisestä”, kuin kirkossa vihittykin.

Niinpä itse tarkeatelen tätä seksiä-ennen-vai-jälkeen tilannetta sitoutumis-näkökulmasta, enkä niinkään toimituksellisuuden tuomasta “luvasta” käsin. Vihkimistavalla-tai-paikalla ei ole mielestäni merkitystä.

1 tykkäys

Tosi rakkaus odottaa-kampanja on ollut kohdistettu erityisesti tyttöihin, samoin yhteisön valvonta. Siksi varmaan graduntekijä on haastatellut naisia. Asiaan vaikuttanee myös se, että naisen on helppo lähestyä naisia.

Minustakin seksin kuuluminen vain avioliittoon on normaali kristillinen käsitys. Olen aina opettanut nuorille näin, silti mitenkään asiaa korostamatta. Tällaiset kampanjat ovat kuitenkin mielestäni väärä tapa opettaa nuoria. Siinä asia korostuu liikaa, ja jos joku lankeaa, hän vaipuu epätoivoon.

Ennen tytöille tosiaankin opetettiin, että jos he menettävät neitsyytensä ennen avioliittoa, heidän koko elämänsä meni piloille, eikä heillä olisi ollut enää mitään mahdollisuutta solmia avioliittoa muun kuin sen miehen kanssa, jonka kanssa he olivat olleet. Pojille ei tällaisia sanottu. Miehille oli vain hyödyksi hankkia avioliiton ulkopuolista seksikokemusta, kunhan eivät hankkineet sitä hyvien perheiden siveitten tyttärien kanssa. Kristillisissäkin maissa vallitsi siis tässä asiassa kaksoismoraali.

Naisasialiike, meillä Suomessa esim Minna Canth, vaati 1800-luvun lopulla, että miehiltä alettaisiin edellyttää samaa siveyttä kuin naisilta. Varhainen naisasialiike taisteli mm palvelustyttöjen hyväksikäyttöä ja prostituutiota vastaan. Vasta 1900-luvulla päädyttiin siihen, että kummaltakaan sukupuolelta ei enää vaadittu esiaviollista siveyttä. Avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet lakkasivat olemasta rikoksia vuonna 1929. Avioliiton ulkopuolinen seksi oli pitkään moraalisesti arveluttavaa, mutta ei enää rikollista. 1960-luvulla ns vapaa seksi yleistyi. 1970-luvulla kihlaparit - ja muutkin- alkoivat elää ns avoliitossa. Nyt pallo on jo hukassa vai onko? Nuoret voivat omaksua uusia käsityksiä ja toimia toisin kuin vanhempansa ovat toimineet. Ehkä esiaviollinen siveys tulee taas muotiin?

3 tykkäystä

Ei vihkiminen tee avioliittoa, vaan keskinäinen suostumus ja yhteisön tunnustus.,Se, että puolisoiden suvut ja koko yhteiskunta hyväksyvät liiton avioliitoksi. Jos ei tätä yhteisön tunnustusta ole, kyseessä oli vain konkubiaattisuhde eli avoliitto. Avioliitoon vihkiminen keksittiin muinaisessa Itä-Roomassa 700-luvulla, missä keisari (tai senaatti?) määräsi kirkon tehtäväksi avioliittoon vihkimisen. Koska kirkko vihki avioliittoon, se myönsi myös avioerot. Länsi-Euroopassa avioliittoon vihkiminen tuli käyttöön vasta paljon myöhemmin.

1 tykkäys

Onko sinulla jotain perustetta tälle, että olisi juuri tytöille suunnattu? En ole asiantuntija itse, mutta minä olen sivusta seuraten ymmärtänyt, että tämä ei ole totta. Yhteisön valvonta herätysliikkeissä, mitä ei kyllä nykyään minusta erityisesti ole, ei mitenkään kohdistu tyttöihin. Opetus on samaa molemmille sukupuolille.

Jotkut Hesarin kommentoijista sotkivat tämän liikkeen amerikkalaiseen siveyslupausjuttuun, missä tytöt lupaavat isilleen siveyttä, ja sillä ei ole tämän kampanjan kanssa mitään tekemistä.

Kyllä minä ymmärrän, että Jumala asetti nimenomaan avioliiton. Pappi kysyy Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa, tahdotko… ja morsian ja sulhanen vastaavat “tahdon” papille, eivät toisilleen.

En ole lukenut Hesarista k.o. tekstiä, mutta olen kuullut, että siinä olisi mainittu mm. että joillekin siveyslupauksen allekirjoittaneille olisi tehty jopa abortteja, koska lupaus ei ollut pitänyt. Onko näin @Anskutin?

Minusta tuommoisen lupauksen allekirjoittaminen on aivan turhaa. Tärkeintä on elää sen mukaan ja vastata Jumalan kasvojen edessä omista tekemisistään.

Abortit nyt tuskin juhtuvat jonkin lupausken allekirjoittamisesta.

1 tykkäys

Mainittiin henkilö, joka olisi päätynyt tekemään abortin, koska pelkäsi mitä yhteisössä hänestä ajateltaisiin hänen esiaviollisen seksisuhteensa paljastuessa. Kyllä tällaisia seurauksia voi olla, jos opetus on hirmuisen tiukkaa ja/tai kanssaihmisten suhtautuminen ankaraa. Olen aiemminkin kuullut vastaavista tapauksista, mutta ne ovat toisen käden tietoja, en ole lukenut yhdenkään tällaisen henkilön omaa kirjoitusta tai haastattelua.

Ihmisen oma ylpeys ja tekopyhyys tuossa ovat.

Olet puoliksi oikeassa ja puoliksi väärässä. Pariskunnan keskinäinen elinikäinen sitoutuminen on tärkeämpää kuin suhteen virallisuusaste. Tämä on kuitenkin relevanttia lähinnä siltä kannalta, että eri kulttuureissa voi olla erilaisia käytäntöjä. Suomessa elinikäinen sitoutuminen on perinteisesti ilmaistu vihkimisellä, ja sen skippaaminen vaikuttaa “takaportin auki jättämiseltä”. Lisäksi avioparin juridinen asema on mm. kuolemantapauksen kohdalla niin paljon vahvempi kuin avoparin, että avoliittoa ei voi pitää lähimmäisenrakkauden mukaisena ratkaisuna. Poislukien ne tietyt yksittäistapaukset, jossa juridisten kiemuroiden takia esim. taloudellinen tilanne heikkenisi vihkimisestä.

1 tykkäys

No, eihän poika voi neitsyyslupausta tehdä. Neitsythän on koskematon tyttö. Mutta tietysti pojillekin voi opettaa, että seksi ennen papin aamenta on syntiä.

Ei minun käsittääkseni Tosi rakkaus odottaa- kampanjassa näin opeteta. En tiedä käytetäänkö siinä koko neitsyt sanaa. Sen tiedän, että se on ihan tasapuolisesti molemmille sukupuolille suunnattu, ja olisin kiinnostunut, onko sinulla oikeasti jotain lähdettä päinvastaisesta.

Ja ihan yleisesti sanaa neitsyt käytetään myös pojista, vaikka poikuudesta tietysti myös puhutaan.

Mutta kun opetetaan, että seksi kuuluu avioliittoon, siinä ei ole yhtään mitään sukupuolisidonnaista.

Tässä lupauksen teksti:

TOSI RAKKAUS ODOTTAA - KUPONKI

"Uskon siihen, että Tosi Rakkaus Odottaa:
siksi tahdon - Jumalan armon avulla -
sitoutua tästä päivästä lähtien siihen,
että sukupuoliyhteys kuuluu yksinomaan
avioliittoon. Tämän lupauksen annan
Jumalalle, itselleni, tulevalle puolisolleni
ja tuleville lapsilleni."
Pvm: ._.______
Nimi: ______________________________

Ei todellakaan ole sukupuolisidonnainen, ja osa allekirjoittaneista oli poikia, vaikka enemmistö olikin tyttöjä.

Helsingin Sanomissa gradun tehnyt opiskelija/ maisteri sanoo kuitenkin, että kampanjassa on kyse nimenomaan tyttöjen seksuaalisuuden kontrolloimisesta. Epäselväksi jää tarkoittaako hän suomalaisen kampanjan esikuvana ollutta amerikkalaista kampanjaa vai suomalaista Tosi rakkaus odottaa-kampanjaa.

Kyseessä voi olla myös tutkijan oma asenne, mikä vaikuttaa. Enemmistö allekirjoittaneista oli tyttöjä, mutta tytöt ovat muutenkin enemmistönä hengellisessä nuoriso/opiskelija/nuorten aikuisten työssä.

Itse olen ollut mukana yhdessä kampanjan taustajärjestöistä, enkä ainakaan Kansanlähetyksen yhteydessä ole ikinä törmännyt ajatteluun, että poikien olisi jotenkin vähemmän tärkeää odottaa seksiä avioliittoon. Ainakaan nyt viimeisen 30 vuoden aikana.

Itse kampanjaa en pidä ongelmattomana, mutta minusta se ongelma ei ole tämä. Ongelma on ylipäätään suhde syntiin. Onko se joku yksi konkreettinen teko, joka on helppo välttää? Entä ajatukset, entä muut teot? Ja entä se, joka tekee synnin, jonka on allekirjoituksellaan luvannut olla tekemättä?

Ei varmaan missään suoraan näin opeteta, mutta painotukset ja korostukset voivat silti välittää omanlaistaan viestiä. En ole itse sellaisiin tilanteisiin törmännyt, mutta sen verran moni muu väittää sellaista kokeneensa, että kai siinä jotain perää on. Erityisesti kun saatu opetus ei elä tyhjiössä, vaan sitä peilataan vallitsevan kulttuurin ja muualta opittujen arvoasetelmien kautta.

Tässä on potentiaalia isolle ongelmalle. Tuo ylimääräisen kierroksen syyllisyydentunteisiin asiassa, joka on muutenkin sieltä herkemmästä ja monisyisemmästä päästä moraalikysymyksiä. Ongelmallista on myös se, että seksuaalisuuden alueen synnit ovat ainoita, joiden kohdalla tällaisia lupauskampanjoita on ylipäätään lanseerattu. Tällöin seksuaalinen puhtaus nousee jonkinlaiseen erityisasemaan.

1 tykkäys