Millä tavoin kristityn pitäisi rukoilla? Joku voisi sanoa, että rukous kuin rukous hädän hetkellä, toisen puolesta tai yleisesti halusta olla lähellä Jumalaa on hyväksi. Mutta eri ihmiset kokevat erilaiset rukouksen tavat luonteviksi. Tässä ketjussa aiheesta voi keskustella laajasti, kuitenkin toisia kunnioittaen.
Keskustelun alku on siirretty toisesta, rukouksia ukrainalaisten puolesta kokoavasta ketjusta.
Miksi muuten uskovan tarvitsee olla huolissaan Ukrainan tilanteesta, ilmastonmuutoksesta jne. Hänhän tietää, että kaikki on Isän kädessä, Isän joka on kaikkivaltias Jumala, jonka kädessä kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa niinkuin Raamattu sanoo. Siksi uskovan ei tarvitse rukoilla pitkiä hienosti muotoiltuja rukouksia vaan yksinkertaisesti vaan jättää kaikki Isän käteen huokaamalla hengen rukouksen Abba Isä. Isä meidän rukous myös pitää sisällään kaiken mitä tarvitaan.
Aikamoista, jos kristitty kristityllä foorumilla moittii ihmisiä liiasta rukoilemisesta… Tietysti lyhyet rukoukset ovat arvokkaita, ja Isä Meidän -rukous on rukousten huipulla. Mutta jos uskovat haluavat puhua isänsä kanssa pidempäänkin, on se ainoastaan hieno asia.
En ymmärrä miksi sinänsä täydellinen ja Jeesuksen opettama Isä meidän sulkisi pois esirukoukset.
Kirkko ja kristityt ovat aina rukoilleet ja on luonnollista että kriiseissä meillä on tavallistakin enemmän rukoiltavaa. Se on Jumalaan uskovalle yhtä luonnollista kuin hengittäminen.
Hienot muotoilut eivät toki ole tärkeitä. Itselle vierailta tuntuvista rukouksen tavoissa voi silti ole joillekin muille merkittäviä sanoja. Jumala kyllä tietää ja näkee mutta rukous ohjaa meitä itseämme oikeaan.
On hyvä muistaa että Jeesuskin piti monisanaisuutta ja hokemista vähäarvoisena.
Suomalainen versio taisi mennä niin että ei raskasta työtä tekevä isäntämies päänsä kallistaessa illalla jaksa muuta kuin ristiä kädet ja huokaista “kais tiärät”…ja nukahtaa…
Asian toinen puoli on se, että kun esirukoukset lukee ja kuuntelee, on mieltä vaivaavat asiat tuotu oikeaan valoon ja paikkaan. Nykyinen uutistulva ja kiihkeät mielipiteet uhkaavat tehdä meistä ahdistuneita ja myös negatiivisia. Kun prosessiin liittyy rukous tai se muuttuu rukoukseksi, sillä on päällään Jumalan siunaus. Katkeruus ei viekään meitä, vaan usko ja rakkaus saavat alaa.
Uskojarukous on foorumin nimikin. 
Niinkin on joku sanonut että “opettele ensin rukoilemaan, kyllä se uskokin aikanaan seuraa”. Tjsp.
Minusta ihmisiä tulee nyt Suomessa kutsua rohkeasti rukoukseen. Kirkoilla on siinä myös hyvä tilaisuus johdatella kansaa Jumalan sanan ääreen. Ei ole sattumaa että ankarina aikoina ihmiset ovat löytäneet tiensä suurinkin joukoin sinne missä kokoonnutaan Kolmiyhteisen Jumalan nimeen.
En ole sanonut, että se sulkee pois esirukoukset, vaan yrittänyt sanoa, että se sisältää ne. Vaikka me rukoilisimme ihmisten ja enkelien kielillä me emme voi parantaa tuota rukousta, voimme ainoastaan parhaimmillaankin rukoilla rukouksen joka jo on lausuttuna tuossa, vaikkakin eri sanoin. Jeesus itse sanoo:
Matt 6:7-9: "Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty…
Ja edelleen:
Joh 4:23-24: “Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”"
Myös apostoli sanoo:
Room 8:26-27: “Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.”
Olen sanonut tämän vain siitä lähtökohdasta käsin minkä aiemmin jo tuolla yläpuolella sanoin, eli me emme voi useinkaan tietää mikä on Jumalan tahto rukoilemassamme asiassa. Tällöin on suuri vapaus tietää, ettei meidän tarvitsekaan sitä tietää kunhan sydämemme vain huokaa hengessä ahdistavien asioiden kyseessä ollen Abba Isä ja hän sydänten tutkijana kyllä tietää mikä hengen mieli on.
Minä henkilökohtaisesti olen ollut ahdistunut monesti kun en ole tiennyt miten rukoilla ahdistuksen kohdatessa, mutta olen pikkuhiljaa oppinut jättämään asian Jumalan käteen ja vapautunut ahdistuksestani tietoisena siitä, että hän kyllä Isänäni tietää paremmin kuin minä asiani.
Tarkoitukseni on olla sielunhoidollinen näitä pohtiessani sekä muita, että itseäni kohtaan.
Ymmärsin tuon tyhjän hokemisen. Viittasin siihen kohtaan itsekin.
Mutta kun tuot tähän Ukrainan jne. puolesta rukoilemista käsittelevään ketjuun kysymyksen että miksi pitää olla huolissaan yhtään mistään, niin sitä en tajua.
Ei meidän ihmisten hätä toisten tai itsemmekään puolesta poistu komentamalla tai siten että voisimme jostain ikään kuin ottaa sen vahvan usko n Jumalaan.
Mielestäni Jeesus ei tarkoita että Hengessä rukoileminen on jotain jossa ei ole tilaa ihan nimettyjen asioiden muistamiselle. Ihminen voi myös pyytää jotain mikä ei toteudu mutta enhän minä olisi ihminen jos en pyytäisi Isältä apua ja armoa.
Jeesus myös kehotti hellittämättömään rukoukseen. Siitä on vertauskin.
Kristinusko ei ole stoalaista kohtaloon tyytymistä. Me olemme Jumalan lapsia joilla on Isä. Tottakai me pyydämme apua ja armoa häneltä.vaikka lopulta sanomme: tapahtukoon tahtosi. Nämä puolet kuuluvat yhteen.
No ei poistu! Mutta ei se ainakaan poistu jos tunnemme syyllisyyden tuntoisina velvollisuudeksemme rukoilla jonkun omasta mielestämme muodollisesti oikean rukouksen Ukrainan puolesta, ikään kuin asia olisi meidän vastuullamme ja ikään kuin Jumala olisi siten meidän rukouksemme taivuteltavissa toimimaan tässä nyt po. tapauksessa rukouksemme sisällön johtamana. Minusta me saamme elää tässäkin todeksi Kristityn vapautta, johon hän on meidät vapauttanut ja johon henki meitä ohjaa.
Lue tuo yllä spoilerin takana oleva Lutherin teksti, jota lainasin. Siinä on vertaansa vailla oleva selitys juuri tuohon mainitsemaasi Raamatun kohtaan.
Minä niin toivoisin että voisimme tässä ketjussa rukoilla heidän puolestaan jotka ovat joutuneet kauheaan tilanteeseen. Jätettäisiin nyt dissaamiset ja selittelyt.
Niin minäkin! Mutta kun emme tiedä Jumalan tahtoa, siis sitä mikä on hänen tahtonsa suhteessa Ukrainaan ja sen kansaan niin meidän on luottaminen vain siihen, että hän tietää kaiken ja tahtoo johtaa tapahtumia sen mukaan. Tässä mielessä minusta ei ole hänen neuvonantajakseen, eikä minun tarvitse toimiakaan siinä roolissa. Minun on vain oltava siinä hengessä, että hänen tahtonsa tapahtuu näissä kaikissa, niin kuin se varmasti tapahtuu. Minäkin rukoilen hengessäni, että Jumala armahtaisi Ukrainan kansaa johtaen heitä siihen telokseen joka olisi heille paras hänen näkökulmastaan, en kuitenkaan yritä johtaa hänen toimiaan ja se on itse asiassa vapauttava elementti minulle.
Ei tietenkään meillä ole tietoa ja voimaa asioiden johtamiseen. Jumala on Jumala.
Mutta tuntuu kuin et eläytyisi ollenkaan siihen miltä tuntuu olla keskellä katastrofia ja tietää että joku muistaa ja rukoilee puolestasi.
Eläydyn minä, mutta minun ei tarvitse eläytyä esim. suorittamalla joku hieno rukous. Minä ajattelen vähän, että me olemme ihan samanhenkisiä, niinkuin melkein aina olemme olleetkin, mutta onnistumme taas jotenkin puhumaan toistemme ohi?
Kuka on sanonut että pitää suorittaa hieno rukous? Minua harmittaa että ihmiset eivät anna arvoa täällä toisten toivomukselle. Tämän ketjun perustin koska halusin suunnata itseäni ja myös muita tässä kamalassa asiassa kohti Jumalaa ja pois riitelystä ja katkeruudesta. Heti ilmaantui häirikkö. Nyt sinäkin alat selittää jotain mikä on sinänsä todellista asiaa mutta sekoitti taas tämän ajatuksen keskittyä rukoukseen ja katumukseen.
Voisimmeko siirtää nämä viestit pois tästä ketjusta? Tai voin tietysti poistaa ketjunkin mutta siihen on tuotu toisaalta rukouksia ja tuntuu aika hävyttömältä niitä heittää menemään.
Tee mitä tahdot! Minä kuitenkin koen kuten sanoin nuo viestini sielunhoidollisiksi sekä itseäni että muita kohtaan, joka oli niiden kirjoittamisen motiivinikin. Mutta sangen vaikeaksi menee, jos täällä joka ainoa ketju moderoidaan, eikä kukaan enää tiedä mitä voi kirjoittaa. Olen nähdäkseni kirjoittanut ketjulle antamasi otsikon hengessä ja pyrkinyt vähän omalta osaltani kirjoittamaan kuinka minun mielestäni mm. Ukrainalaisten puolesta tulisi rukoilla?
Näyttää kuitenkin olevan, että hengellinen keskustelu tukahtuu rationalismin paineen aiheuttaman vaateen alle, joten tee tosiaan mitä tahdot. Minua et onnistu saamaan rukoilemaan jotain inhimillistä intellektiä tyydyttävää rukousta Ukrainan tai minkään muunkaan asian puolesta. Alkaa taas tuntumaan sille, että häippään foorumilta, koska täällä ei ainostaan poliittinen keskustelu, vaan nyt jo hengellinenkin on bannassa.
Jos tarkoitus on sielunhoito, suosittelen kokeilemaan hieman vähemmän vähättelevää tapaa kuvata toisten rukousta kuin puhua niistä “suorittamisena” ja antaa ymmärtää, että oikeasti Jumalaan luottava uskova ei rukoile kuin vain rukoushuokauksin. Jos pidemmät, tiettyä rukousaihetta varten muotoillut rukoukset ahdistavat sinua, niitä ei tarvitse rukoilla; mutta toisten rukousten arvostelu näyttäytyy tavattoman helposti oman pyhyyden kilven kiillottamisena, vaikka kuinka mieltäisit itse tarkoituksen hyväksi.
Kuten tortoise yllä toikin esille, tämä tänne siirretty keskustelu ei kuulunut ukrainalaisten sodan uhrien puolesta rukoilemista varten perustettuun ketjuun – kyseinen ketju on otsikon ja aloitusviestin nojalla varsin selvästi tarkoitettu rukoustarkoitusten ja rukousten keräämiseen, ei toisten rukoustapojen arvosteluun. Pientä empatiaa ja tilannetajua kehiin nyt. Lisäksi muistutan, että aiheessa pysymisestä keskusteluketjuissa on maininta myös foorumin säännöissä.
Keskustelua rukoustavoista voi nyt halutessa jatkaa tässä ketjussa, mutta täälläkin toisia kristittyjä ja heidän rukoustapojaan kunnioittaen.
Eihän hengellisyys ole millään tavoin pannassa eikä teologiakaan. Se että politiikkaa ei tänne haluta, on hyvin perusteltu eikä liity tähän mitenkään.
Minä olen tosiaan samaa mieltä hyvin monesta asiasta kanssasi. Myös ymmärsin mitä tarkoitat viesteilläsi mutta hämmästyin sitä ettet kunnioittanut rukousketjun luonnetta vaan aloit opettaa asiasta juuri tuossa ketjussa. Tämähän on periaatteena ollut muutenkin että ei eksytä eikä kadoteta ketjun aihetta ja tavoitetta. Viestisi olisi ollut vähemmän kurja jos olisit alkanut asiaa pohtimaan omassa tai jossain toisessa valmiissa ketjussa.
Rauhaa ystävät! Myös täällä, ja missä kuljemmekin.
Aika on lyhyt. Tuetaan toisiamme…
Hyvä tapa rukoilla on ylistys- ja kiitosrukous. Se toimii kaikissa tilanteissa, hädässä, ongelmissa, onnistumisissa.
