Tässä raamatunkohdassa Jeesus selkeyttää mihin päädymme, kun kuolemme. Joudumme kohtaamaan jaon vuohiin ja lampaisiin. Asia voi olla ahdistava tai mieltä ylentävä.
Jakeet 31-40 kertoo niistä, joita varten iankaikkisuus Taivaassa on ollut valmistettuna jo maailman perustamisesta asti. Taivaaseen pääsevät ihmettelevät, tässä vertauksessa, että millä suosituksilla he sen ovat saavuttaneet. Jeesuksen vastaus kertoo kuinka omat ansiot eivät riitä, vaan se Armo, minkä alle olette suostuneet ei ole jättänyt teitä toimettomiksi ja sen Voimasta on tekonnekin olleet sen Rakkauden tekoja, minkä Isä on teihin laittanut/antanut vt. 1.Joh.3:1.
Jakeet 41-46 kertoo niistä, joiden paikka ei ole taivas. Muissa yhteyksissä ja tässäkin, käy selville, että tuo “iankaikkinen tuli” on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen, jotka ikäänkuin vapaan tahdon-toteuttajien hyväksikäyttäjinä nousivat kapinaan Jumalaa vastaa.
Sielunvihollinen alkoi oitis haalia “seuraa” helvettiin ja alotti Eevasta ja Aadamista. Hän onnistui antamaan kielletylle hedelmälle suuren hohdon ja seuraamukset tiedämme.
Itse koen kertomuksen tulkintavapaaksi. Tässä tiivistyy koko Raamatullinen lupaus ikuisesta Onnellisuuden NYT-tilasta. Myös ikuisen Jumalasta eron NYT-tila on tehostettu polttavan tulen tuntemuksella.
Kertomuksen tehosteet ei muuta onnea ja kurjuutta, jotka kumpikin ovat moninkertaisia, kuolemanjälkeisessä tilassa. Niiden kokemista varten me muutumme, jotta kestäisimme onnen tai kurjuuden.
Tähän voi liittää kahden kuuluisuuden, Adriano Celentano’n ja Jussi Halla-aho’n.
Ensimmäinen on Italian viime vuosituhannen lopun ja 2000-luvun alun, yksi kolmesta merkittävimmästä laulaja-esiintyjä kuuluisuudesta.
Toinen on kaikille tuttu PS:n johtohahmo, jota haastateltiin ja kysyttiin kirkon merkityksestä. Halla-aho yksinkertaisesti totesi, että kirkko ei tee mikä sen tehtävä, hänen mielestään on. Hän viittasi hengelliseen, ikuisuuteen, ajattomaan aikaan ja valmiuteen sinne siirtyä.
Celentanolla riistäytyi saman huolen ilmaisu 2015 San Remon festivaaleilla. Hän kysyi, että miksi kirkko ei huolehdi kuolemanjälkeisestä tilasta, vaan puhuu vain ajallisista asioiden hoidosta ja aikaan liittyvistä huolista.
Kummatkin huolestujat ilmoittautuvat jumalattomiksi, mutta maansa valtiokirkon jäseniksi.
Halla-ahon lausuntoihin kaksi Helsingin piispaa kertoi ja kuvaili kuinka se ikuisuuteen, hengellisyyteen liittyvä eletään todeksi arjessa??
Italiassa kirkko reagoi ylimalkaisen ymmärtävästi.
On kiusallista kertoa Raamatun kanta. Asia on kuitenkin ihmisen tärkein asia, eli missä vietät iäisyytesi!?
Kun Pietari julisti helluntaina Jerusalemissa, niin sen tuloksena syntyi ensimmäinen kristillinen Seurakunta, ek-klesia, eli maailmassa muttei maailmasta.
Pietarin saarna oli pelkästään parannussaarna, “tehkää parannus”, eli kr. metanoia, kääntykää. Loppu on historiaa.
Johannes Kastaja, edeltäjuoksija, tien aukaisija, joka raivasi alun ensimmäiselle kristilliselle seurakunnalle.
Johannes Kastaja oli “huutavan ääni erämaassa” johon Jes. 40:3 ennustus liittyy.
Kun Westerholm tuli kristillisen puolueen ehdokkaana esille ja alotti kansanedustajana, niin muistan kuunnelleeni hänen puheitaan radiosta ja ne teki minuun vaikutuksen. Hänen tehtävänsä silloin oli ikäänkuin olla “huutavan ääni erämaassa”. Muistan toivoneeni, että hän pysyisi asemassaan jopa ainoana, Kristuksen todistajana. Näin yksin toimien ei lehmänkauppoille olisi ollut kiusauksia.
Vrt. Fil.1:
21 Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
21 For to me to live is Christ, and to die is gain.
Laitoin KJV rinnalle, mikä kääntää kuolemisen ja elämisen verbeinä, niinkuin se on alkutekstissäkin. Myös sen merkitys kertoo taivaallisen, Jumalan viisauden ikäänkuin hulluudeksi, mikä on mm. suomal. Biblia 1776, KK38 ja KK92 haluttu muotoilla inhimillisen “viisauden” mukaan.
Kun tulelle talletetut kerrokset kokevat kuoleman tai edes kuolemaa, saa ikuisuuteen kelpaava osa suurempaa sijaa uskovassa jo täällä ajassa.
Iankaikkisuusosan vuoksi on, tai pitäisi olla, kirkot ja kristillisesti uskonnolliset yhteenliittymät olemassa.
Kuuntelin Pekka Simojoen puheen kirkolliskokouksessa. Sen alussa oli täysin kannatettava lausuma, rakennustyömiehen huudahdus “mää tulin uskoon”. Hän viittasi Simojoen tilaisuuteen, mihin hänet ylipuhuttiin tulemaan.
Tämän jälkeen Simojoki ottaa esille maininnanarvoisen ilmiön, mitä (pitäisi) karttaa eli, "amerikkalainen ja helluntalainen evankeliointi.
Samoin yhtenä huolena Simojoki tuo esille , että “lapsia ei anneta kastaa”.
Mielestäni tämä on enin, mitä Simojoki voi sanoa uskoontulosta, eli ikuisuuspaikan omistamisesta jo täällä ajassa.
Eli onko kysymys melkein selkeästä taistelutorven äänestä?
Puhe oli suunnattu pelkästään kirkolliskokousväelle, kokous pidettiin viime viikolla Turussa. Kaikki tietävät, että Kirkolliskokous on yhtä virallinen kaikkine valiokuntineen, kuin Eduskunnan täysistunto, itseasiassa kokouskäytäntö on lähes identtinen monessa suhteessa Eduskunnan kanssa. Tämä johtuu siitä, että aiemmin Eduskunta päätti evlut-kirkon asioista, mutta jossain vaiheessa kirkko sai päätösvallan itselleen ja tehtävät eriytettiin pois ja siirrettiin kirkolle.
Puhujan täytyy ottaa huomioon kuulijakunta. Paavalikin puhui juutalaisille erilailla kuin kreikkalaisille ja kehotti meitäkin tekemään samoin. Kirkolliskokouksessa puhutaan pönöttävile kirkolliskokousedustajille ja piispoille äärimmäisen asiallisesti, eikä Simojoki voinut ottaa tässä kirkon virallisessa kannassa erivapauksia.
Kiinnitin itsekin samaan asiaan huomiota, mutta kun tiedän, kuinka toivottu, pidetty ja kutsuttu vieras Pekka Simojoki on myös helluntaikansan ja muiden herätyskristittyjen parissa, halusin ajatella puheen parhain päin. Kirkon virallista kantaa vastaan olevien puheiden tai aloitteiden menestykselle ei liene suuria mahdollisuuksia. Siksi ev.lut -kirkkoväelle, varsinkin piispoille, kokousedustajille ja muille silmäätekeville pitää puhua erilailla, kuin herätyskokouksessa. Tässä Simojoki oli jo tehnyt kaiken sen, mihin oli käytännössä mahdollisuuksia. Arvostan Simojoen työtä sekä luterilaisessa kirkossa, kuin yhteiskristillisissä ja vapaissa suunnissa ja tiedän, että tämä arvostus on molemminpuolista.
On aika luonnollista että evl-kirkolliskokouksen edustaja Simojoki ajattelee evankelioinnista toisin kuin helluntailaiset. Muutenhan hän olisi edustaja jossain toisessa kokouksessa.
Usko ja uskoontulo ja evankeliumin levittäminen on silti myös yhdistävä asia. Ei ole yllätys että Pekkaa kuuntelevat myös muut kuin luterilaiset eli esim helluntailaiset. Hän ei ole korostanut erottavia tekijöitä mutta on kyllä itse luterilainen teologi sekä lähetysasiaa koko ikänsä edistänyt muusikko ja sanaseppo.
Kirjoitimme samaan aikaan.
Mielestäni Pekka S on aidosti luterilainen ja tosissaan edustajan työssään. Toki hän ei ole opillisesti eristäytyvä mutta kyllä lauluista erottuu usein perinteinen luterilainen armoon turvautuminen… Ei niinkään esim ihmeiden tms epämääräisen Voiman ylistely. Kaikkea uutta tuotantoa en toki tunne.
Aloite oli oikein hyvä. Myös opillisesti tiukemmat yhtyvät siihen sikäli kun he tajuavat mistä on kysymys kun Suomen kristillisyys ja nimenomaan kirkkomme sanoma alkaa paikoin olla ohuempaa kuin kuuluisat yläpilvet… Suomi on lähetyskenttä.
Ainakin Sleyn Koskenniemi ja Palmu kannattivat aloitetta mielellään. Siis konsuista…toki varsin moni muukin.
Kyllä ja vähän sinnepäin. Teologian maisterina hän tietenkin tietää mitä luterilainen tunnustus on ja ei ole. Hän on herätysliikkeen kasvatti ja opiltaan myös hyvin lähellä ratkaisukristillisyyttä ja vapaitakin suuntia. Hän ei tee suurta eroa luterilaisten ja vapaiden suuntien välillä.
Kuuntelepa nyt meneillään oleva sarja Radio Deissä, Majatalon tarinoita. Siinä Simojoki ystävineen, Ilkka Puhakka, Jukka Jämsen ja EtCetera-kuoron jäsen keskustelevat. Välillä myös aika ihmeellisistä ja karismaattisistakin asioista. Sillä tavalla, kuin raamatullisesti armolahjat ymmärretään. Puhutaan profetoimisesta, parantamisesta, ihmeistä, ylistyksestä ja rukouksesta, mutta pääosassa on aina evankeliumi. Ihmeet ja merkit on tarkoitettu vain edistämään tätä yhtä asiaa.
Joo… Minulle PS on ollut rohkaisija ja arvostan hänen uraansa vaikka kaikesta en ole samaa mieltä. Esimerkiksi kirkkomusiikista hän puhuu höpöjä ainakin toisinaan.
Mutta ahkera mies ja totisesti tehnyt ihan rutosti lauluja joita kansa hoitaa vauvasta vaariin…
Pekan isä Väinö oli pappina ihan samoilla kulmilla kuin minäkin nyt työtä teen. Juuri opin että hänen saarnavirtensä oli aina sama:
Simojokien tausta on pohjoinen herätys, joku niistä, mutta ei Pekka mielestäni mitään liikettä ole edustanut. Lähetysseurahan oli hänen nuoruutensa eli meidänkin nuoruuden aikaan vielä evankeliumia julistava firma. Nyt ei enää kovin selvästi ja siitä Pekka onkin irtautunut melko lailla.
Eräs lestadiolainen suuntaus. Ja Lähetysseura kyllä. Mutta lestadiolaisuustaustaisena herätyskristillinen siis, toki omalla tavallaan. Ja kirkon hyväksi hän on tehnyt koko ikänsä työtä lähetysvanhempiensa esimerkillä. Ja kiertänyt paljon luterilaisen kirkon herätyksellisimmissä porukoissa, sekä myös helluntaiseurakunnissa.
Pekka Simojoki ei ole ainoa uskovainen kirkolliskokouksessa ja se, varma taivaspaikka on tiedetty uskovien yhteydessä, tärkeimmäksi asiaksi.
On kysymys julkisesta paljon esillä olleesta uutisesta, josta syystä Simojoki viittaa helluntailaiseen evankeliointiin. Se on Suomen puitteissa ollut käsite sadan vuoden verran. On kysymys ilmiöstä
Apt. 1: 8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin (po. yllenne, KJV: “… after that the Holy Ghost is come upon/kr.ipa you”), niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".
Simojoki on pidetty esiintyjä kokouksissamme, joka yhtyy nk. helluntailiikkeen sanomaan lapsikasteen kanssa. Kuinka paljon “vierasta tulta” voi helmassa kantaa, sen vahingoittamatta, joko häntä itseään tai veljesyhteyttä missä hän esiintyy, on kysymys, mihin ekumenisessa toiminnassa ei haluta puuttua.
Ensimmäisellä kommentillasi olet astumassa “liukkaalle” pinnalle. En tätä selitä, mutta viittaan menneeseen.
Toinen kommenttisi on melkein asiallinen. Jo, mielestäni, sinä ja muut tässä kommenttiketjussa toistavat, että Pekka on usein kutsuttuna vierailijana tilaisuuksissamme. Eli tiedät mitä on yhteys Hengessä.
1960-luvun alussa minulla oli tilaisuus käydä Pekan isän evlut kirkon nuorisokokouksissa Kemin Urheilutalolla. Hänen suhtautumisensa oli hyväksyvä, ystävällinen, vaikka olin paikallisen helluntaiseurakunnan jäsen ja lauloin siellä kuorossa. Pekka ei vielä silloin tehnyt minuun vaikutusta. Minulla oli ystäviä, joille kerroin Jeesuksesta, mutta he eivät uskaltautuneet seurakuntaamme, vaikka viikottain muuten olimme tekemisissä. Vein heitä juuri näihin evlut uskovaishenkisiin tapahtumiin, jotka oli heille “luvallisia”.
Juu, menneet on menneitä ja edelleenkään sinua ei ole asetettu kenenkään uskovaisuuden mittaajaksi joten se siitä.
Se on erittäin eikä vain melkein asiallinen.
Kysymys on siis, mitä tarkoitat sillä että Pekka “yhtyy helluntailiikkeen sanomaan lapsikasteen kanssa”? Se on vähän epäselvä lause.
Uskovien yhteys on ymmärrettävä käsite ja olen kertonut että minäkin sitä olen kokenut yli rajojen.
Mutta mikä on tuossa lauseessa tarkoituksesi? Onko Pekka mielestäsi kasteasiassa luterilainen vai helluntailainen?
PS syntyi v. 1958 ja oli muutaman vuoden ikäinen, vuoden 60 alussa. Eli hän ei vieraillut niissä muutamassa tilaisuudessa missä minä ystävien kanssa kävin.
