Tämä on tosiaan off-topiikin off-topiikkia. Minusta tuo lausumasi tuntuu intuitiivisesti aika vaikealta hyväksyä, ainakin mikäli ajatellaan että Jumala “on” ontologisesti jotain. Toki näitä käsitteitä voidaan käyttää monessa eri merkityksessä eri käsitekehikkojen sisällä. Haluaisitko avata tätä ajattelutapaa jossain uudessa keskustelussa? Omat kykyni eivät ehkä riitä argumentaatioon, mutta ehkä siihenkin halukkaita löytyisi.
Tarkoitan että ihmisessä ei itsessään ole mitään olemassaolon perustaa. Mikään ihmisessä itsessään oleva ei takaa hänen olemassaoloaan. Oleminen on aina annettua ja se voidaan ottaa pois yhtä helposti kuin on annettukin. Toki siis ajattelen ontologiasta ylipäätänsä aika eksistentiaalisesti tai protoeksistentiaalisesti kirkolliskokousten hengessä. Kuten Kristuksen inhimillisyys on olemassa vain an- ja enhypostaattisesti, samoin oma inhimillisyytemme on ontologisesti olemassa persoonallisena ihmisenä vain koska Kristus on olemassa sekä Jumalana että ihmisenä.
Valitettavasti olen sairaana ja aika huonossa kunnissa, enkä kykene kovin pitkään kirjoitussessioon. Ansaisisit paremman vastauksen, semminkin kun kyseessä on lempiaiheeni. Toivottavasti jaksan palata asiaan.
D
3 tykkäystä
Olen samaa mieltä kuin Diakoni: ihmisellä ei ole omaa eläväksi tekevää olemusta. Tässä mielessä ihminen on vain tähtipölyä ja pala savea, joka hetken kuluttua palaa maaksi jälleen.
Mutta ihminen on kuitenkin jumalankantaja, sillä Jumala on lahjoittanut hänelle Pyhän Henkensä. Siksi ei tunnu hyvältä myöskään sanoa, että “ihminen ei ole yhtään mitään”. Kyllä me olemme, Jumalan kuvia, joista on tehty hänen Pyhän Henkensä temppeleitä. Ei pidä myöskään liikaa vähätellä olemustamme, jolle Jumala on antanut tietyn tarkoituksen.
2 tykkäystä
Ihmisen Jumala loi ikuisuusolennoksi. Lisäksi Hän loi ihmisen vapaasti tahtovaksi.
Sellaisiksi luotiin enkelitkin, joista suuri joukko kuitenkin Luciferin johdolla hässäsi hommansa.
Sitten Luciferin, on enkeleillä ja sittemmin ihmisillä ollut perusta olemassaololleen. Itse olemassaolon alku, Jumala, on sen selkeästi ilmoittanut ihmiselle ja kehottanut vapaasti valitsemaan elämän. Saatana, Lucifer on kuitenkin maalaillut kuoleman houkuttelevammaksi, kannattavammaksi.
Ontologia/filosofia-psykologia saa itsensä näyttämään viisaudelta/tieteeltä koska se tekee paljon kysymyksiä, oletuksia ja epäilyksiä. Tämä ‘viisauden’ rypäs ei koskaan vastaa. Parhaimmillaan se pystytti Ateenaan alttarin ‘Tuntemattomalle jumalalle’, josta Paavali Areiopagilla, kertoi:
’23 Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: ‘Tuntemattomalle jumalalle’. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.’
Sitten 26. ja 27 jakeissa samaa lukua, Apt. 17, Paavali jatkaa:
’26 Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;’
Olemassaoloon liittyviin kysymyksiin on jo tässä kertomuksessa Paavalin vierailusta, vastattu. Asia on kieltämättä lyhyesti sanottu, mutta sen kanssa on harmoniassa koko Raamattu.