Tarkoitin nimenomaan sisällön erilaisuutta. Ilmaisutapahan ei kerro ymmärryksen valaistumisesta mitään.
Olet varmaan itsekin kuullut miten erilaisia sisältöjä itseään “Pyhän Hengen valaiseman ymmärryksen” omaavana itseään pitävät saarnamiehet esittävät. Eli ei tarvinne esittää esimerkkejä.
Miksi sitten toisille uskoville avautuu toisenlainen käsitys kuin toisille ? Jos siis Pyhä Henki avaa käsityskyvyn uskovalle, niin luulisi silloin kaikkien uskovien käsittävän samoin.
Vai onko mahdollisesti niin, että ne toisella tapaa käsittävät vain luulevat, että Pyhä Henki on avannut heille käsityksen, vaikka niin ei olekaan. Jos niin on, niin miten voi tietää, että juuri minulle Pyhä Henki on avannut tietämyksen, enkä vain luule niin käyneen. Miten voin olla siitä varma ?
Pyhän Hengen sanan kautta sytyttämässä uskossa.
Mun nähdäkseni Pyhän Hengen avaama ymmärrys ei ole epätäydellisessä ihmisessä koskaan täydellistä. Pyhän Hengen johdatus ei estä ymmärtämästä joitain asioita myös väärin. Tämä ei ole mikään on-off-juttu, jossa ihminen olisi joko oikeassa tai väärässä, vaan osan hengellisistä asioista voi ymmärtää oikein ja osan väärin. Ihmisellä ei ole mitään suoraa kanavaa Pyhään Henkeen, jonka kautta ymmärrys vastaanotettaisiin, vaan prosessi on häiriöaltis.
Voiko siis ihminen, joka on kanssasi eri mieltä joistakin uskon asioista olla myös “Pyhän Hengen sanan kautta sytyttämässä uskossa.” ?
Ymmärränkö oikein, että siis uskova, joka on saanut “Pyhän Hengen valaiseman ymmärryksen” uskon asioihion, ei siltikään voi olla varma, että ymmärtää oikein vaikka Pyhä Henki valaisee ?
Tavallaan näin. Luterilaisen opetuksen mukaan ainoastaan Raamattu on sanan varsinaisessa merkityksessä Jumalan ilmoitusta, ja kaikki muut tavat saada jotain viestejä tai ymmärrystä Jumalalta ovat epätäydellisiä. Esimerkiksi profetioiden kohdalla puhutaan ns. “astian mausta”, eli profetiaan sekoittuu ihmisen omia ajatuksia. Ajattelen että sama asia koskee myös tätä Pyhän Hengen antamaa ymmärrystä.
Joh 16:
Pyhä Henki ohjaa meitä Kristuksen luo, luottamaan häneen, yksin häneen.
Traditio, joka tavalla tai toisella hämärtää tätä Kristus yhteyttä, hänen asemaansa ainoana välimiehenä, kaikki se on jostakin toisesta hengestä.
Kyllä, mutta silloin siihen on sekoittuneena vanha aatu, eli ihmisviisaus, sillä erimielisyys, skismaattinen henki ei koskaan ole lähtöisin Pyhästä Hengestä. Sikäli kuin ihminen on Pyhän Hengen voimasta syntynyt uusi luomus hän ei käsitä asioita väärin, eikä myöskään omaksu niitä Raamatun ilmoituksen kanssa ristiriitaisesti. Jos ihminen hyväksyy sydämessään jonkin asian joka on ristiriidassa Raamatun sanan kanssa, vaikka kuinka pienenkin siten, että hän ei muuta kantaansa vaikka Henki osoittaa sanan kautta hänen olevan väärässä hän alkaa myös näiltä osin turtumaan ja on vaarassa torjua kokonaan ilmoitetun totuuden myös kaikilta muilta osin. Tämä on silminnähtävä valitettava kehityskulku nykyisen kristikunnan sisällä mitä suuremmassa määrin.
No niin, nyt sen sitten tiedätte. Kaikki te, jotka olette jossain asiassa eri mieltä Waltherin kanssa, vapiskaa!
Siis sen toisen mielipiteeseen vai sinun mielipiteeseen se aatu on sekoittunut ?
Tietenkin se voi olla sekoittuneena meidän kummankin mielipiteeseen tai vain tietyssä erityisessä asiassa jomman kumman käsitykseen aivan siitä riippuen mikä käsitys on perustettuna Jumalan sanaan. Vain sanaan perustuva käsitys kestää Jumalan edessä.
Ei ainakaan Waltherin edessä tarvitse vavista.
Jumala on aikanaan ilmoittava, millainen kunkin rakennus on.
Eli vaikka uskova olisi “Pyhän Hengen sanan kautta sytyttämässä uskossa.”, se ei tuo ehdotonta varmutta, että on oikeassa kaikissa uskon asioissa. Mutta silti monet uskovat julistavat “totuuksia”, kuin heillä, ja vain heillä, olisi satavarma totuus…
Sinäkin julistat täällä omaa totuuttasi.
@anon31067578 tuossa kuitenkin viittasi siihen, että totuudellisuus on yhteydessä Jumalan sanaan. Siihen 500 vuotta sitten pyrittiin karsimalla kirkon opetuksesta pois sellaista aineistoa, mikä ei siihen alun perin ollut kuulunut.
Toisille tämä on asia, jonka oma uskon kilvoittelu vahvistaa oikeaksi. Jollekin se on vain kokkapuheiden loputon aihe.
Aivan. Kuten Sinäkin. Ja sekin, joka ylpeästi väittää julistavansa “Pyhän Hengen hänelle avaamaa touutta”.
Eli loppujen lopuksi me kaikki kuitenkin käytämme tuota “ihmisviisautta”.
Kyllä minä voin olla varma kun perustan Pyhän Hengen valaisemana uskoni Jumalan varmaan ja horjumattomaan sanaan, enkä Jumalan sanasta poikkeaviin traditioihin tai yksityisiin hengen ilmoituksiin.
On välttämätöntä meille tietää, että apostoli Paavalin, minun ja kaikkien pastorien jotka saarnamme teille ja myös kaikkein enkelien täytyy esittää Jumalan sana puhtaudessaan. Mutta nyt nuo roistot ja lurjukset kerskaavat kristikunnan omaksuneen heidän oppinsa. Ja ylemmät, paavit, piispat, pastorit, nuo seurakunnalliset viranhaltijat vaativat, että heitä täytyy kuulla heidän virkansa tehon nojalla. Ei niin kevytmielisesti! Sinulla voi olla virka, aivan kuten Juudas oli apostoli ja nuo seitsemänkymmentä kaksi olivat Kristuksen opetuslapsia, mutta kun nuo seitsemänkymmentä kaksi luokkaantuivat Kristuksen sanoihin ja kieltäytyivät vastaanottamasta hänen saarnaamistaan, me emme kuule heitä.
Mutta sinä voit sanoa: ”Minä olen paavi.” Mitä siitä? Jos vaikka sinä olisit yhdeksänkertainen paavi, tai vaikka olisit apostoli, kuten Juudas oli, vihitty tuohon virkaan paljon ylhäisemmin kuin yksikään paavi- minä en kuulisi tai luottaisi sinuun. Juudas oli kristikunnan valittu kallio, kuten Pietari ja muut apostolit. Silti hän lankesi pois, eikä hänen virkansa pitänyt häntä pysyväisenä.
He nostavat vahvan argumentin kun tähdentävät minun hyökkäävän paavia, piispoja, ja maailman oppineita ja suuria miehiä vastaan. Lyhyesti, he sanovat minun kirjoittavan, lukevan ja saarnaavan, puhuvan ja taistelevan koko kristillistä kirkkoa vastaan. Minä vastaan: Minä en puhu paavia ja piispoja, enkä heidän persoonaansa vastaan, mutta heidän oppiansa vastaan. Minä vilpittömästi toivon, että he opettaisivat oikein ja että paavi, piispat ja tohtorit tekisivät tehtävänsä ja ahkerasti täyttäisivät virkansa velvollisuudet. Silloin minä enää aukaisisi suutani, sillä en minä kadehdi heidän virkaansa. Mutta se on sietämätöntä, että he vaativat olla paaveja, piispoja ja tohtoreita ja silti eivät palvele Herran Kristuksen sanaa. Olen iloinen vahvistaessani pyhän Pietaria apostolaatissaan, kuin myös Juudasta. Mutta kun hän ei saarnaa Kristuksen evankeliumia, vaan kavaltaa hänet ja tulee Kaifaksen rikostoveriksi, tämä on jotakin jota en voi katsoa sormien läpi.
Tosiasia, että meidän paavimme, kardinaalimme ja piispamme ovat taipuvaiset väärinkäyttämään virkaansa, tekee välttämättömäksi meille sanoa: ”ollaksemme varmoja, te olette kirkon palvelijoita, mutta te olette paholaisesta kaikessa siinä… Minä myös, olen pastori ja tohtori; virka ja Jumalan salaisuudet ovat uskotut minulle. Mutta minä en saarnaa eriävästi Kristuksen käskyyn nähden niin, että minulle voidaan sanoa: ”Sinä olet saatana tai Juudas punaisessa parrassa. Kuka tahansa saarnaa Kristusta vastaan on paholainen.
Martti Luther, WA, XXXIII, 304-307.
Onko siis kaikki, jotka ovat eri mieltä kansasi väärässä. Ihan satavarmasti ??? 
Jos sanoillani on perusta Jumalan sanassa, Raamatussa, niin silloin ne jotka ovat vastaan ovat väärässä. Esim. kun sanon Jumalan sovittaneen maailman itsensä kanssa Kristuksessa, eikä tätä sovitusta voi ihminen saada aikaan tekemällä lain tekoja.
Entä tilanteissa, joissa on erilaisia tulkintoja Raamatun tekstistä. Onko ne eri tavalla tulkitsevat satavarmasti väärässä?