Satavarmasti ovat väärässä, jos sanovat voivansa välttää viimeisen tuomion,
jossa jokaisen teot punnitaan.
Ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle.
Hänen eteensä jokainen kuitenkin joutuu.
Atte kysyi tuolla minulta jotain, mutta koska on ollut kiireinen päivä, en ole kerinnyt tätä palstaa lukea tänään ollenkaan. En siis rupea toistamaan samaa, mitä tuossa edellä jo on veljet ja sisaret kertoneet. Anskutin mainitsi “astian maun”. Eli juuri sen takia meidän on tärkeää pitäytyä Jumalan sanassa, jotta sitä astian makua ei niin pääsisi sotkemaan evankeliumia. Raamatun kirjoituksissa. Apua haetaan siis ensisijaisesti sieltä. Jos tai kun sitä aletaan selittämään tai tulkistemaan jotenkin, niin siihen tulee pakostakin ihmismielen käsityksiä. Jos kanssani keskustelee joku kysyvällä mielellä oleva, pyrin antamaan hänelle lainauksia Raamatusta, jotta avunpyytäjä saisi näin suoran kosketuksen Pyhään Henkeen. Pyhä Henki avaa hänelle sanaa, avaa korvat kuulemaan. Siemen on kylvetty. Toivon että se itää, Taivaallinen Puutarhuri pitää kyllä lopusta huolen. Näin uskon. Kävihän näin minunkin kohdallani. Jumala on siis sanansa kautta läsnä.
Sanooko Atte sulle mitään käsitteet “Kristuksen tuoksu” tai “lampaat kuulevat Hyvän Paimen äänen”? Tätä olisi hyvä miettiä, miksi jumalanlapset eli uskovat tietävät mistä on kyse kun esimerkiksi näistä puhutaan. Kristuksen tuoksu on suloinen. Se on pyhä salaisuus.
Johanneksen evankeliumissa Pietari sanoo Jeesukselle: “Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” Emmekö mekin näin Pietarin tavoin turvaudu Jeesukseen. Tuo lause sisällöltään erittäin rikas.
2 tykkäystä
Joo’o. Kerropa minulle kuinka sinä tulkitset Raamattua ilman “astian makua”? Vai eikö sitä tarvitse tulkita ollenkaan?
Aika usein törmää tulkintoihin, jotka menevät kontekstin ja loogisen ajattelun ulkopuolelle.
Raamattu selittää myös itse itseään…
No juuri sillä tavoin kuin Elisabet tuossa jälkimmäisessä virkkeessään sanookin, eli “pitäytymällä Jumalan sanassa.” Luterilainen tulkintaperiaate on “Raamattua on tulkittava Raamatulla.”
1 tykkäys
Raamattua on tulkittava uskon säännöllä.
2 tykkäystä
Ei Raamattua voi tulkita ainoastaan Raamatulla selvittämättä mitä se tarkoittaa. Ja se selitys on sellaista tulkintaa, jossa kaksi raamatunlukijaa voi olla erimielisiä.
Minäpä näytän. Avasin Raamatun satunnaisesta kohdasta jota kommentoin toisella satunnaisella kohdalla.
Ensiksi sain tämän:
Neh. 6:1-2
1 Kun Sanballat, Tobia, arabialainen Gesem ja muut vihollisemme kuulivat, että rakentamassani muurissa ei ollut enää yhtään aukkoa – tosin en ollut silloin vielä saanut portinpuoliskoja pystytetyksi portteihin –
2 Sanballat ja Gesem lähettivät minulle sanan: “Tule Kefirimiin Onon laaksoon tapaamaan meitä.” Heillä oli kuitenkin paha mielessä.
Ensimmäistä kohtaa tulkitsee Markuksen evankeliumin kahdeksannen luvun jakeet kuudesta kahdeksaan:
6 Jeesus käski väen asettua istumaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille. Opetuslapset jakoivat ne sitten kansalle.
7 Heillä oli myös muutama pieni kala. Jeesus siunasi kalat ja käski tarjota nekin.
8 Ihmiset söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista.
Jos näillä kohdilla on jokin suhde, vaatii sen löytäminen laajempaa kontekstia niin tekstin kuin historiallisen tilanteen osalta. Se vaatii myös alkukielten osaamista, tietämystä Markuksen evankeliumin erityispiirteistä ja kaikkea sellaista. Eli sitä tekstiä tulkitaan. Toki on mahdollista ajatella, että tämä kaikki tieto ikään kuin “puhdistaa” sitä astiaa. Kun ymmärrän enemmän alkukieliä, ei omasta astiastani enää irtoa niin paljon makua. Voimmeko kuitenkaan koskaan tietää niin paljon, että tästä astiasta tulisi kokonaan puhdas?
Ei Raamatun lukeminen eroa mitenkään mistään muusta havainnoinnista ja tulkinnasta. Ennakko-oletukset ja -tiedot ohjaavat meidän havaintojamme ja tulkintaa, joista sitten tulee niitä uusia ennakko-oletuksia ja -tietoja jotka ohjaavat jälleen niitä havaintojamme.
Kaupungilla kulkiessa kiinnittää huomiota aivan eri asioihin kävellessään kuin autolla ajaessaan. Oikein kovassa vessahädässä sitä etsii vain lähintä vessaa, eikä välttämättä huomaa asioita jotka muuten kiinnostaisivat. Tullessasi arkkitehtuuria käsittelevältä luennolta todennäköisesti huomioit ympärilläsi olevaa arkkitehtuuria paljon aiempaa enemmän. Samaa kaupunkia katsoessaan arkkitehti ja liikennesuunnittelija huomioivat erilaisia asioita. Jääkiekkovalmentaja näkee eri asioita samasta lätkämatsista kuin satunnainen kiekkofani.
Sama asia Raamattua lukiessa. Jos “tietää” etukäteen kuinka Raamattu ei puhu mitään apostoli Pietarin erityisasemasta, ei sitä sieltä osaa lukea. Tai vastaavasti jos uskoo Pietarin erityisasemaan, sitä saattaa nähdä sieläkin missä sitä ei todellisuudessa ole. Jos sinä luet Raamattua vain yksinäsi, jää astian makua aina siihen tulkintaan.
Minä uskon, että tarvittaessa Raamatulle tai kyseessä olevalle kohdalle on löydettävissä oikea tulkinta. Tai ainakin selvästi väärä tulkinta on mahdollista sanoa vääräksi. (Usein nimittäin erilaiset tulkinnat voivat olla hedelmällisiä yhdessä.) Minä en kuitenkaan usko, että pelkkä “Raamatun selvä sana” sitä paljastaisi. Ainakaan jos sillä tarkoitetaan jotakin sellaista, missä kuka tahansa tavallinen jantteri ymmärtää oikean opin vain omassa komerossaan, kunhan lukee Raamattua “ilman astian makua”. Tai että näitä kaikkia yksityisiä lukijoita Pyhä Henki ohjaisi jotenkin välttämättä totuuteen ja sitten kun huomautetaan kahden tällaisen raamatunlukijan tulkintojen eroavaisuudesta aloitetaan puhe “vilpittömyydestä” tai “astian mausta” tai jostain muusta sellaisesta.
Sanoin siitä joskus aiemminkin, mutta sanotaan nyt uudestaan. On ylimielistä väittää, että Pyhä Henki ohjaisi kaikkia tavallisia ihmisiä oikeaan tulkintaan Raamatusta. Varsinkaan kun otamme huomioon kristillisten ryhmittymien suuren määrän. Ei kaikki sinun kanssasi erimieliset ole vilpillisiä. Jos väärät tulkinnat johtuvat “astian mausta”, niin miten voi tietää, ettei sitä sinun tulkintaa ole maustanut oma astiasi?
4 tykkäystä
Tässä tulee nyt miettiä miten opetus Pietarin erityisasemasta sopii kristilliseen uskoon vanhurskauttamisesta. Annas kun selitän mitä tarkoitan:
Oletko koskaan ajatellut seuraavaa kysymystä perin pohjin, kuinka monta oleellisesti erilaista uskontoa on maailmassa? Ehkä hämmennyt kun vastaan, että niitä on ainoastaan kaksi? Toinen niistä opettaa, että me saavutamme Jumalan armon omilla pyrkimyksillämme, ansioillamme, lyhyesti sanoen tekojen kautta. Toinen taas opettaa että ihminen pelastuu ainoastaan toisen teoilla, se on Kristuksen teoilla. Näistä ensimmäinen on aivan sama kuin kaikkien pakanoiden uskonto, ihan sama minkä nimikkeen alla se milloinkin kulkee. Katso vaikka maailmaa ympärilläsi ja näe jokaisen pakanan ajattelevan, että Jumala on lepytettävä teoilla.
Näin kristillistä uskoa luonnehtii ja sen erottaa kaikista muista uskonnoista oikea vanhurskauttamisoppi, siis se, että pelastumme yksin uskon kautta Kristuksen meille hankkimaan pelastukseen. (Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta. Apt. 10: 43). Ilman tätä uskoa ei voi olla Kristitty.
Ja vain tällainen usko, joka uskoo Kristuksen sijaissovitukseen on oikea avain Raamatun tulkitsemiseen, sillä kaikki Raamatussa kietoutuu tämän uskon ympärille. Tämä usko siis on ainoa avain oikeaan tulkintaan Raamatun sisällöstä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tämä oikea vanhurskauttamisoppi on Raamatun syvin sisältö, sen syvin ilmoitus ja siten kaikki Raamatussa tukee tällaista uskoa sen ensimmäisiltä lehdiltä loppuun saakka. Tätä tarkoittaa myös tuo Silvanuksen mainitsema uskon sääntö.
Kun siis otan Raamatun käteen, niin minun on peilattava sen jokaista tekstiä tätä sen pääoppia vasten, miten se suhteutuu siihen. Jos en ymmärrä kyseistä tulkittavana olevaa tekstiä saan kuitenkin luottaa siihen, että se ei sisällä mitään sellaista opetusta, joka olisi ristiriidassa opin uskosta vanhurskauttamisesta kanssa. Kuka ikinä opettaa jotain mikä on konfliktissa opin uskosta vanhurskauttamisen kanssa hän kulkee harhassa ja hänen sydämensä asenne ehkäisee häntä pääsemästä selville Raamatun sisällöstä, sillä hänen sydämensä asenne ei ole kristillisen uskon mukainen.
Tämä vanhurskauttamisen opinkohta myös varjelee kristillisen kirkon maanpäällä, sillä jos tämä oppi katoaa ovat myös kristillisen kirkon päivät luetut, se ei voi pysyä sekuntiakaan pystyssä ilman, että on ihmisiä, jotka uskovat Kristuksen sijaissovitukseen ja muodostavat näin kristillisen kirkon.
Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle ja kun se on ilmoitus, niin silloin se ei voi olla alisteinen ihmismielipiteille, sillä ilmoituksen luonteeseenhan kuuluu, että se tulee ihmisen ulkopuolelta.
2 tykkäystä
No laajemmissa silmänaloissa olemme aivan samaa mieltä.
Dei Verbum, 12:
Koska Raamattua on luettava ja tulkittava samassa Hengessä, jossa se on kirjoitettu, on pyhien tekstien oikean merkityksen selville saamiseksi katsottava yhtä tarkasti myös koko Raamatun sisältöä ja sen ykseyttä. Samalla on pidettävä silmällä koko Kirkon elävää traditiota ja uskon analogiaa. Näitä sääntöjä noudattaen eksegeettien tulee ponnistella käsittääkseen ja selittääkseen pyhän Raamatun merkityksen yhä syvemmin, jotta tämän valmistavan tieteellisen työn avulla Kirkon kanta kypsyisi. Sillä kaikki, mikä koskee tapaa tulkita Raamattua, on viime kädessä alistettu Kirkon ratkaistavaksi, Kirkon, joka täyttää Jumalalta saamansa käskyn ja tehtävän säilyttää ja tulkita Jumalan sanaa.
Raamatun oikeaan ymmärtämiseen tarvitsemme kristillistä uskoa ja kirkon traditiota. “Raamatun selvä sana” ei enää olekaan niin selvää, kun tarvitsemme tällaisen hermeneuttisen avaimen. Sinulla tuo usko ja tulkintatraditio on luterilaisen vanhurskauttamisopin änkeäminen joka paikkaan. Se on se sinun “astiasi”. Se oli aikalailla kirjoitukseni pointti. Jokainen lukee Raamattua omasta tilanteestaan käsin. Se vaikuttaa väistämättä siihen tulkintaan.
On ihan mielenkiintoinen kysymys kuinka se kristinuskosta kiinnostunut tavallinen melko maallistuneessa perheessä kasvanut agnostikko, totuutta etsiessään ja Raamattua lukiessaan, osaisi poimia luterilaisen vanhurskauttamisopin kaikkine efektiivisine ja forenssisine kiemuroineen joksikin olennaiseksi tulkinta-avaimeksi. Argumentin vuoksi voimme olettaa, että tämä todella olisi luovuttamaton periaate. Mutta ei se selviä vain Raamattua lukien. Kyllä sellaiseen tulkintaan täytyy ihmiset opettaa. Ja eikö sellainen sitten ole “astian makua”? Tai mistä tietää, että tämä “astia” on hyvä astia?
Jokaisella kristillisellä yhteisöllä tai yksittäisellä kristityllä on se oma “traditionsa” sielä taustalla, joka vaikuttaa siihen Raamatun lukutapaan. Siinä mielessä sinä ja Dei Verbum olette samanmielisiä, että te myös kannustatte lukemaan ja tulkitsemaan Raamattua oman tradition valossa. Vanhoissa kirkoissa tuo traditio vaan on aivan olennainen osa kristillistä uskontalletusta. Usein protestantit (en ole aivan varma sinun käsityksistäsi) pitävät traditiota vain “perinnäissäännöksinä”. Usein siinä on sellainen ero, kuinka oman tulkinnan rajoituksia torjumaan vanhat kirkot kehoittavat tarkastelemaan asiaa kristillisen tradition valossa, kun taas protestantit yrittävät päästä eroon tällaisesta painolastista. Se vaan ei ole mahdollista.
Siksi en oikein pidä siitä, että yritetään vängätä kuinka ainoastaan me luemme Raamattua “puhtaasti”. Että ainoastaan meille se “selvä sana” olisi auennut. Muiden tulkinnoista käytetään pejoratiivista ilmausta “astian maku”.
Ja ihan selvyyden vuoksi, niin en tässä edusta mitään sellaista relativismia, jossa jokainen tulkinta olisi yhtä hyvä. Mutta minun käsitykseni mukaan, kuten tuosta Dei Verbumin kohdasta käy ilmi, se on viimekädessä kirkko joka sen auktoritatiivisen tulkinnan tekee. Pyhä Henki ohjaa kirkkoa kohti totuutta, ei jokaista yksittäistä raamatunlukijaa.
Ja ei, en tarkoita sitäkään, etteikö tavalliset seurakuntalaiset saisi lukea Raamattua. Se on varmasti hyväksi, jos lukevat. Mutta niistä omista tausta-ajatuksistaan kannattaa olla tietoinen.
2 tykkäystä
Tulkitsit minua väärin. Tarkoitan uskon säännöllä Hengen vaikutuksesta syntynyttä sanallista yhteenvetoa, joka kiteyttää ilmoituksen (joka ei ole sama asia kuin Raamattu, huomaa) sisällön. Kirkon uskon sääntö ei ole mainitsemasi, joka on oma kehitelmäsi, vaan Nikean uskontunnustus. Tai, no, totta kai ihmiset rakentavat itselleen omia yhteenvetojaan uskosta (esim. Apostolinen tai Joh. 3:16).
No meillä on sitten erilainen käsitys tuosta uskon säännöstä. Itse yhdyn allamainittuun:
Selityksen tulee olla uskon analogian mukainen (Room. 12:6). Selitys ei saa olla ristiriidassa minkään muualla Raamatussa ilmaistun opin kanssa. Tällöin ristiriitaisuutta ei ratkaise järjen logiikka, vaan pyhän Sanan oma logiikka. Raamattu on opiltaan yhtenäinen. Samasta asiasta se ei opeta kuin yhdellä tavalla. Raamatussa ei ole monia keskenään ristiriitaisia oppeja.
Markku Särelä
Juuri näin: uskon sääntö, jonka perusteella tuomitsemme ja arvioimme tulkinnat, on eri. Sen vuoksi myös meidän raamatuntulkintamme on erilainen. Itse käytän Nikean uskontunnusta, sinä Särelän tunnustusta. Siinä kai ero on.
3 tykkäystä
Se, että eri herätysliikkeitä ja uskonyhteisöjä on, ei ole suinkaan todiste siitä että jotenkin harhassa olisi koko sakki. Kyllä siellä minun kokemusteni valossa kaikuu armon julistus ja kirkastetaan Kristusta kaikesta huolimatta. Näkökulma mistä katsotaan on toisenlainen verrattuna toiseen. He ovat osa kirkkoamme. Teemu Kakkuri on tutkinut asiaa ehkä hiukan perinpohjaisemmin kuin minä, mutta sanon sanasen omaa käsitystäni siitä huolimatta minäkin.
Se että herätyksiä oli massoittain ympäri maata aikoinaan, on mielestäni Jumalan työtä. Jeesus kokosi lammaslaumaansa. Milloinkaan ei pidä väheksyä Pyhän Hengen työtä ihmisissä. Mutta toki on myös niinkin, että tulkinnasta johtuen opilliset erot tavallaan sitten jakoivat ihmisiä eri ryhmittymiin eli herätyliikkeisiin. Maantieteellisesti on havaittavissa, että olipa sitten kyse lestadiolaisuudesta, herännäisyydestä tai rukoilevaisuudesta jne. riippui mun mielestäni aika paljolti siitä missä sattui asumaan, mutta myös siitä mihin sukuun tai perheeseen oli syntynyt. Sen porukan kokoontumisissa sitten käytiin mikä siinä lähimpänä sattui vaikuttamaan. Koska tuolloin ei ollut tapana reissata nykypäivän tapaan pitkiä matkoja. Rukoilevaisuutta ei taida olla juurikaan muualla kuin tuolla Satakunnan PohjoisHämeen ja sitä ymäröivillä seutuvilla? Minun käsitykseni mukaan opilliset erot olivat suhtellisen vähäisiä silloin aikoinaan. Ajan myötä ne ovat kasvaneet. On tullut yhä enemmän sellaista perinnekulttuuria sekoittuneena siihen hengelliseen puoleen. Mikä ei tietenkään ole hyvä asia, jos se johtaa siihen, että jostain käytänteestä tehdään hengellinen normi ja pelastuksen ehto. Hedbergin ja Ruotsalais Paavon uskonkäsitykset olivat vain hiukan erilaiset. Näkökulma, asian lähestymistapa vain poikkesi toisistaan. Toivon tapaavani heidät molemmat sitten kun pääsen perille. Laestadiusen kanssa haluan myös porista. Mulla kun on Lestadiuksen kanssa muutakin yhteistä kuin vain tämä hengellinen aarre.
Jeesuksen jäähyväissanat opetuslapsilleen ja myös meille kaikille ovat:
“Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne.Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”
Minun käsitysmaailmassani Jumala on se The Tekijä. Minä otan vastaan. Hän on rikas Antaja. Jeesuksen sylissä. Koska katson asiaa tästä näkökulmasta, käy samalla oikeastaan tarpeettomaksi ajatus siitä, että minun pitäisi tulkita varsinaisesti tai aktiivisesti mitään. Uskon, että Taivaallinen Isä tietää ja tuntee minut. Hän tietää mitä milloinkin antaa, jotta Hänen tahtoaan oppisin paremmin tuntemaan.
Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Psalmista 139
On siis niin, että kun menen sanan kuuloon, se tutkii minua kuin kaksiteräinen miekka, tästä on kerrottu myöskin pyhässä kirjassa. Henki vastaa henkeen, että olemme Jumalan lapsia.
Psalmissa 118 tämän keskustelun aloituksen ajatusta tukeva:
_Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.
Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.
Tämä ei poissulje tietenkään sitä tosiasiaa, että papin ja opettajan virka on tottakai hyvin tärkeä. Onhan jokainen pastori, ihan itsensä Herran asettama tehtäväänsä. Heillä on tai ainakin pitäisi olla Raamatun tulkitsemisessa paremmat eväät kuin minun kaltaisellani tavallisella naisella. Mutta voi pappikin mennä harhaan. Joko joissakin asioissa tai luisua kokonaan pois uskosta. Siksipä meidän tuleekin kuunnella lampaankorvalla kuuluuko saarnassa Hyvän Paimenen ääni vai ei. Spekulatiivinen tieto ja kokemuksellinen tietämys ovat keskenään aivan eri asioita.
4 tykkäystä
No oli nyt miten oli tuon uskon säännän tulkinnan kanssa. Kyllähän minä ymmärrän, että Nikean uskontunnustus voi toimia eräänlaisena johtotähtenä tulkittaessa Raamattua silloin kun se on myös sydämen tunnustus, eli se on Jumalan aikaan saamasta uskosta nouseva tunnustus. Tällöin se kylläkin toimii myös uskon sääntönä.
Mutta tuosta Raamatun ilmoitusluonteesta tekee mieli ottaa vielä esille seuraava vertauksen tapainen. Olet talossa jossa tuli on päässyt irti. Et kuitenkaan usko tulen näkemisen olevan ilmoituksena tulipalosta, vaan päätät itsepäisesti pitäytyä omaan sisäisyyteesi ja tehdä itse johtopäätökset oman järkesi perusteella onko tuli irti vai ei ja palat taloosi. Näin käy myös sen, joka ei ota Jumalan ilmoitusta vastaan uskolla vaan korvaa sen Raamatun kanssa ristiriidassa olevillla traditioilla so. ihmismielipiteillä tai jollain sisäisellä individualistisella hengen ilmoituksella, hänkin “palaa taloonsa.”
1 tykkäys
Kiitokset tästä!
Hokasin tuossa äsken lukiessani Pieperiä, ettei tuo oman viisauden noudattaminen näissä kristinuskon asioissa olekaan niin harmiton juttu kuin äkkiseltään luulisi. Olen itsekin alitajuisesti ajatellut, että omaa viisauttaan nodattava ts. omaa itsevalittua jumalanpalvelusta noudattava voi palata helposti takaisin kunhan vain omaksuu oikean käsityksen, Raamatun ilmoitukseen perustuvan käsityksen, mutta ei se niin vain käykään. Pieper sanoo tuossa lukemassani tekstissä, että lain tietä pelastusta etsimään lähtenyt on kuin ihminen, jonka määränpää on etelä, mutta, joka eksyy ja lähteekin kulkemaan kohti pohjoista. Mitä kauemmas hän kulkee pohjoiseen sitä kauemmaksi hän etääntyy päämäärästään kunnes lopulta juuttuu pohjoisnavan jäihin, eikä enää pääse takaisin. Samoin on sen laita, joka lähtee oman viisautensa varassa etsimään pelastusta, hän etääntyy koko ajan Jumalasta ja juuttuu lopulta sillä tiellä “jäätikköön.” Väärää tietä kulkeminen ei siis ole ollenkaan niin harmitonta kuin äkkiseltään luulisi.
1 tykkäys
Kun tuossa heti alussa mainitsit Pieperin, monen henki varmasti salpautuu ja lukeminen jää siihen.
Lain tien kulkeminen.
Omavanhurskauden tien kulkeminen loppuu vasta sitten kun seinä tulee vastaan. On mahdotonta jatkaa.
Se pitää kokea, ei siitä järkeilemällä mitään tule.
Jumala opettaa ja ohjaa ihmistä uudelle tielle kriisien kautta.
1 tykkäys
Juu, minä tiedän kokemuksesta "Ransun"olevan kauhun niille, jotka tahtovat löytää pelastukselleen perustan jostakin muualta, omasta viisaudestaan, heistä itsestään, heidän teoistaan jne., uskon Kristukseen sijasta.
Minusta tuohon mainitsemaasi lain seinään sellainen ihminen ei kuitenkaan koskaan törmää, joka keksii jonkun muun pelastustien Kristuksen tilalle. Hän ei koskaan tule tuntemaan mitä laki häneltä vaatii, koska hän amputoi lain ja pyrkii noudattamaan tätä typistämäänsä lakia, luullen sen olevan tie pelastukseen.
1 tykkäys
Itse rakennan oman perustukseni Kristuksen varaan. Pieperit sun muut olen kokenut hengellisesti hyödyttömiksi, jopa vaarallisiksi, nimenomaan siksi että he ihmisviisauden varassa rakentelevat dogmaattisia systeemejä, jotka vievät umpikujaan.
4 tykkäystä
Se on hieno asia, jos haluaa sitoutua Kristukseen.
Sinäkin olet ymmärtääkseni tehnyt pappislupauksen., jossa sitoudutaan siihen, oppiin, jota mm. tämä hra Pieperin kirja näkyy tuovan esille
2 tykkäystä