Laitan tähän keskustelun pohjaksi kääntämäni Lutherin tekstin hänen kirjastaan. Kun tulee puhe ihmisviisaudesta ja sen kyvyistä on Luther sanonut siitä aiheesta varsin selkeästi selittäessään Johanneksen evankeliumin kuudennen luvun jaetta 63:
”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” Joh. 6: 63.
””Näin on ilmeistä, että tässä Kristus ei puhu omasta lihastaan vaan viittaa kaikkiin ihmisiin maailmassa, älykkäimpiin, mahtavimpiin, parhaisiin, voimakkaimpiin ja pyhimpiin. Edelleen, kaikki viisaus kehittyen ja syntyen ihmisen mielestä ja järjestä, ei ole merkitystä kuinka vaikuttavaa se on, se on silti lihaa.
Näin kaikki nerokkuus ja kaikki juristien kirjat, itsessään kiitettävät, yhtä hyvin kuin korkeasti oppineiden tohtoreiden tiede ja viisaus, kuuluvat kaikki samaan luokkaan, ne ovat lihan hedelmiä. Vaikka nämä taidot opettavat kuinka hallita ajallisia asioita, ovat ne ainoastaan ulkonaisia asioita, hienoja taitoja ja lahjoja jotka näyttävät kuinka rakentaa talon, kuinka omistaa terveen ruumiin, kauniit, kirkkaat silmät jne., kuinka synnyttää kauniita lapsia, kuinka ostaa ja istuttaa. Kun kaikki on sanottu ja tehty ovat nämä taidot lähteneet kuitenkin lihasta. Juutalaiset, turkkilaiset ja pakanat kaikki jakavat ne. Jotkut näistä hienoista ihmisistä huomattavine kykyineen ovat vain ihmisiä ja kaikki heidän pätevyytensä lähtee ihmisluonnosta, voima ja kyvyt, sen tähden se on kaikki lihaa. Siinä ei ole Jumalan sanaa siihen kietoutuneena joka opettaisi kuinka ihmisen tulee uskoa, kuinka päästä taivaaseen tai kuinka tunnistaa Kristus. Kaikkea on mietitty ja harjoitettu lihassa ja maailmallisuudessa.
Mutta sitä mikä ei ole lihaa, mikä on ylempänä kaikkeen lihaan nähden, kutsutaan Hengeksi. Kristus tahtoo sanoa: jos kaikki viisaus voitaisiin kasata yhteen, se ei voisi ymmärtää, eikä sietää tätä. Mitä pyhempi, mitä nerokkaampi, mitä taitavampi ja älykkäämpi järki on, sitä vähemmän se käsittää. Jos nämä sanat on ymmärrettävä ja niiden on läpäistävä sydän, silloin paljon syvällisempää kuin kaikkien ihmisten viisaus täytyy olla lisäksi. Meidän täytyy antaa järjelle loma ja mennä erilaiseen kouluun.
Meidän täytyy pidättyä neuvottelemasta järjen kanssa, meidän täytyy antaa järjen pitää rauhansa; meidän täytyy asettaa se kuolleeksi. Meidän täytyy kaivaa siltä silmät päästä ja nyppiä sen höyhenet jos me aiomme ymmärtää nämä sanat.””
Martti Luther, LW, XXIII, s. 167-168.