Ihmisviisauden suhde hengelliseen viisauteen

Moi. Ite oon tullut uskoon ( perheeni kanssa ) vajaa vuosi sitten. Olin täys-ateisti pari vuotta taaksepäin. Itsekkin ihmetellyt kun on niin monenlaista “oppia” ja tulkintoja. No osa on oikeasti väärää ( ainakin koen niin ), esim. äärikarismaattiset liikkeet (?). Mutta itsekkin tajunnut että tämä on kasvuprosessi, eikä juoksemalla pääse kun juoksuhiekkaan, mihin uppoot vaan syvemmälle. Eli kun tulet uskoon, niin Pyhä Henki alkaa avaamaan sitä sinulle sen uskon tason mukaan, missä olet. Itselläkin vaihe kun luin yöt ja päivät Raamattua, ihan kun sillä olisin jotain saavuttanut. Mutta sitten kun Jumala avaa sitä, niin se tapahtuu myös käytännössä, ja se sana tulee eläväksi.

Itse näen asian niin että osa pastoreista, saarnaajista, eivät välttämättä ole edes armoitettu kyseenomaiseen tehtävään, ja siksi eivät pysty joitain asioita tulkitsemaan “oikea-oppisesti”, tai eivät ole uskossa kasvaneet tarpeeksi ja saaneet Jumalalta ymmärrystä. Eikä itse pysty kasvamaan sen enempää vaikka kuinka yrittää pinnistää (kokeiltu on ). Jumala antaa kasvun.

Siunausta.

3 tykkäystä

Minusta on välillä tuntunut, että Jumala on antanut aina tietyn mitan. Sitten hän on antanut itse ahkeroida ja välillä ihan ilman ahkerointiakin kasvattanut kohti tuota mittaa. Kun mitta on täyttynyt (heh), hän on antanut uuden mitan. Ikään kuin välietapit. Saa nähdä, mihin tässä mennään.

Koska muutamat eivät ole saaneet avattua tuota tekstiä Dropbox sovelluksesta saamieni yksityisviestien perusteella laitan sen suorraan näkyviin tähän:

“Varhaiskirkon opettajat kutsuivat Saatanaa tuhansien petkutusten mestariksi, ja oikeutetusti niin. Saatana etenee suurella taitavuudella eksyttääkseen ihmiset ja ryöstääkseen heidät pelastuksestaan. Hän teeskentelee antaen fundamentaalisten totuuksien pysyä muuttumattomina vietellen samanaikaisesti ihmisiä mielipiteillä, jotka tekevät nämä totuudet merkityksettömiksi. Esim. paavilaisuudessa hän jättää koskemattomaksi fundamentaalisen totuuden, että Kristus on tosi Jumala ja ihminen, mutta sitten tekee tämän totuuden luoksepääsemättömäksi ottaen käytäntöön opin teoista niin, että kurjat syntiset eivät voi hyötyä Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisesta. Nämä kurjat paavilaisuuden panttivankeina olevat syntiset kuluttavat elämänsä taistellen luodakseen itselleen armollisen Jumalan, kuten Jumalan poika ei olisi koskaan tullut ihmiseksi ja teoillaan Jumal-ihmisenä tuonut armoa ja pelastusta syntisille. Nämä kurjat sielut, joita pidetään panttivankeina, kuluttavat elämänsä vaivatuin omintunnoin ja lopulta, paavilaisen opin voimasta päätyvät epätoivoon, kuten ei Jumalan Poika olisi tullutkaan ihmiseksi, eikä saavuttanut rauhaa Jumalan ja koko ihmissuvun kanssa.”

Francis Pieper, The Church and her treasure, p. 132-133.

1 tykkäys

Joo, tuossa on tosiaan hyvä esimerkki siitä, miten Pieper poikkeaa Raamatun opetuksesta antaessaan väärän todistuksen roomalais-katolisesta kirkosta ja sen uskosta. Ei tuollaista “paavilaisuutta” ole missään, vaan kyseessä on lähinnä olkiukko.

1 tykkäys

Tässä Pieper todella menee asian ytimeen.

Kuinka kauan ihmisen täytyykään elää leivoksilla havaitakseen, että vanhurskauden nälkä lähtee vain elämän leivällä?
Kun on baakelsi hyppysissä, tuntuu ruisleivän leipoja vähän yksinkertaiselta…

1 tykkäys

@timo_k sanoi hyvin. Pieper valehtelee.

Tässä on eräästä Pieper-lainauksesta esitetty aivan päinvastaisia ja aika jyrkkiä mielipiteitä, ja olisi kiva kuulla vähän täsmennystä ja perusteluja:

  • (@anon31067578 ja @Yxinkertanen) Mikä paavin opetuksissa on oppia “teoista niin, että kurjat syntiset eivät voi hyötyä Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisesta”?
  • (@Silvanus) Missä kohdin Pieper valehtelee?

Minä en nyt jaksa tarttua pelkästään paaviin.
Sanoohan paavi paljon hyvääkin.
Ihmisenä hän on systeeminsä vanki.
Sen kokee täällä selvästi, että puhe ansiottomasta armosta on hulluutta.

Juuri näin. Minusta tuntuukin, ettei Henrikki ole vielä seurannut täällä käytävää keskustelua riittävästi? Ovathan täällä sekä room. kat. että ortodoksit puhuneet jatkuvasti siitä kuinka kilvoitus so. teot kuuluvat pelastukseen, ikään kuin Jeesus ei olisikaan Jumal-ihmisenä sovittanut meitä.
Mutta minultakin alkaa puhti loppua tämän asian suhteen kun olemme siitä vääntäneet jo ties kuinka monta vuotta, eikä sille loppua tule. Toivoisin kuitenkin jokaisen lukevan 2. Kor. 5: 19 kohdan.

1 tykkäys

Jumala kutsuu meitä työtoveruuteen, jonka tavoitteena on meidän muuttumisemme ja pelastumisemme. Ortodoksit ja roomalais-katolilaiset eivät ole missään kohdassa väittäneet, että tässä synergiassa mikään perustuisi mihinkään ansioihin. Jumala on luonut ihmiset omasta tahdostaan ja myös pelastaa heidät omasta tahdostaan. Hän on kaikessa aloitteellinen ja aiheuttaja, mutta vaatii meitäkin tekemään oman osamme hänen antamillaan voimilla ja kyvyillä.

Koko puhe ansioista on vain tahallista leimaamista, mutta onneksi yhä useammat näkevät jo sen sumutusyrityksen läpi. Vuosisatojen ajan jatkunut vanhojen kirkkokuntien leimaaminen ei mene enää läpi internet-aikana - etenkään, kun protestanttiset liikkeet eivät pysy itsekään oikeaoppisina edes omilla perinteisillä mittareillaan arvioituna. Hauku siinä sitten paavilaisia ja ryssänkirkkolaisia vääristä opeista, kun luterilaiset vihkivät homopareja ja kapinapiispoja.

1 tykkäys

Olennainen kysymys mielestäni ei ole se, puhutaanko ansioista vai ei. Olennainen kysymys on se, pelastuuko ihminen yksin sen perusteella, mitä Jeesus on jo tehnyt puolestamme. Voimme kokonaan välttää ansiosta puhumisen ja keskittyä vain siihen, mikä on ihmisen rooli pelastuksessa.

Oma ongelmansa on tietysti myös tämä sana pelastus. Onhan niin, että luterilaiset puhuvat pelastuksesta usein vanhurskauttamisena, ortodoksit laajemmin pelastusprosessina. Luterilaisten on hyvä huomioida tämä. Silti väittäisin, että koko kilvoittelun dynamiikka on aivan erilainen, koska luterilainen ajattelee, että kilvoittelu perustuu täysin sille, mitä Jumala on jo tehnyt ja mitä hän nyt vaikuttaa ihmisessä. Ihminen voi vaikuttaa vain negatiivisesti armossa pysymiseensä, muttei positiivisesti.

3 tykkäystä

Jos kaikki tämän ja edellisten foorumien tekstit koottaisiin yhteen korpukseen ja tehtäisiin siihen hakuja, niin huomattaisiin, että ansioista eivät puhu juuri muut kuin STLK:n jäsenet. :wink:

1 tykkäys

[quote=“Walther, post:152, topic:544, full:true”]
Minusta tuntuukin, ettei Henrikki ole vielä seurannut täällä käytävää keskustelua riittävästi?[/quote]
Enköhän ole seurannut, sekä tällä että edellisellä foorumilla :slight_smile: Kyseessä oli ihan aito ja vilpitön täsmennyspyyntö. Kaipaisin sen tapaista, että “Trenton kaanonissa x sanotaan y, mikä on vastoin raamatunkohtaa z”. (Sellaisiakin Pieperin teksteistä löytyy.) Mutta hyvä kun täsmennät näinkin niukasti: kyse on siis oppi siitä, että “teot kuuluvat pelastukseen”.

Minusta tuo heitto STLK:sta ei pidä lainkaan paikkaansa. Eiköhän se ole ollut päin vastoin?

Kun joku äsken kääntynyt proselyytti tässä foorumissa kertoi ratkaisustaan ja siitä, kuinka hän on jo nähnyt itsensä tekemässä “pieniä” hyviä tekoja, mikä riemu siitä syntyikään!

Noin ylimalkaan tämän päivän Suomessa moni luterilainen vaikenee asiasta ihan täysin uskoen, että hedelmä sitä paremmin tulee itsestään, kun ei siitä mainita sanaakaan.

(Täällä nyt ei liene varsinaista omaa ketjua, mutta liippaa sen verran aihetta, että laitan tänne.)

Toissailtana tuli YLE-TV2:lta Suomi-elokuva “Kielletty hedelmä”, missä kaksi tyttöä “pakeni” ahdistavaa uskonyhteisöä ja uskoa, taisivat viitata lestadiolaisiin.

Tänään tulee YLE-TV1:ltä “Kristuksen morsian”, missä taas kummittelee joku fundamentalistinen seurakunta ja estää nuoren (nais-)parin avioliiton.

Onko YLE:llä joku “Varo uskovia”-teemaviikko?

Jossakin minisarjassa heinäkuussa YLE:llä “Tulen morsian” elettiin myöhäiskeskiaikaa, ja pappi tietenkin hyväksikäytti nuoria naisia ja sitten piinattiin noitanaisia.

Jos tarvitsette tarinaan hyvää kelmiä tai ahdistavaa yhteisöä, niin kristityistä löytyy! Pappeja ja uskonyhteisöjä.

(Mutta tämähän ei tietenkään ole kansanryhmän leimaamista joskun yksittäisesimerkin perusteella, eihän?)

3 tykkäystä