Tärkeää pohdintaa. Veikkaan että sekä Sley:n että Kansanlähetyksen kesäjuhlilla tämä otetaan jo (linjapuheissa) ainakin mainintana puheeksi.
No vähän väkisin väännetyltä tuo kyllä kuulostaa.
Tuskimpa otetaan. Arvelisin ettei asiaa haluta hämmentää enempää kuin on jo hämmennetty.
Kansanlähetyksellä ei taida olla jonossa montaa pastoria, joille yhteisvihkimys ei olisi ok. Kahta potentiaalista miestä tuskin halutaan laittaa asiasta tikunnokkaan. Miksi juuri nyt kaivella verta nenästä asiassa, joka ei ole järjestölle itselleen mikään kynnyskysymys.
Sleyn osalta tilanne lienee moniulotteisempi. Vihkimyksiä on haettu myös Afrikasta toisaalta känttäväessä on edelleen niitä, joille alttariyhteistyö naispappien kanssa olisi OK, mutta Elyn lähdön jälkeen ei enää haluta asiassa hämmentää.
Edit: laitan vielä linkin uutiseen josta ilmenee Daniel Nummelan oma pappisvihkimys. Daniel Nummelasta uusi lähetysjohtaja Kansanlähetykselle – “Koen, että tehtävä vastaa hyvin kutsumustani” | Paikalliset | Aamuposti
Sleyssä tehtiin hiljattain messuyhteisöjen kävijätutkimusta, mutta naispappeuskantaa siinä ei muistaakseni kysytty. Se olisi ollut hyvin mielenkiintoinen tieto. Arvioisin, että naispappeusneutraalin tai yhteistyöhaluisen porukan osuus Sleyn messukävijöistä ei ole mitenkään ihan marginaalinen.
En tiedä, liittyykö Ely-asia tähän mitenkään. Elyllä ei edelleenkään ole toimintaa läheskään kaikilla niillä paikkakunnilla, joilla on Sleyn messuyhteisö. Mikäli toimintaa on, se ei ole messuyhteisötyyppistä. Tampereen Elyn toiminta (muita en tunnekaan) on lähinnä siikkariseuroja ja ajoittain kirkkopyhiä yhteistyössä seurakuntien kanssa. Siionin kanteleen laulutilaisuudet ovat usein arkisin sellaiseen kellonaikaan, joka ei tavanomaisilla päivätyöajoilla oikein ole realistinen, ja kävijät ovatkin pääosin vanhempaa väkeä. En sanoisi, että tämä toiminta olisi Sleyn messuyhteisön kilpailija mitenkään.
Sleyn yhteisöissä saatetaan käydä esim. hyvien saarnojen tai pyhäkoulumahdollisuuden perässä, virkakannasta riippumatta. Sellaisia kävijöitä tuskin on, jotka eivät lainkaan ymmärtäisi naispappeuden vastustusta. Neutraalimmin suhtautuvilla taas ei ole mitään tarvetta vaatia naispappien hyväksymistä, vaan halutaan antaa omantunnonvapaus.
1 tykkäys
Kävijätutkimuksen iso motiivi kaiketi oli selvittää a) onko kävijöiden turvallista tulla messuun ja b) monelleko Sley on ainut messuyhteisö.
Onko tällaista siis tapahtunut 80-luvun alkupuolella, suunnilleen? Onpa oma SLEY-tietämykseni puutteellista kovin.
Laaja analyysi Maikkarin asuantuntijakolumnisti Pyrhöseltä. Ottaa kantaa sekä järjestöjen vastausten pituuteen (ero suuri) että argumentaatioiden laatuun ja vähän pohtii tulevaakin.
Piispat ovat valmiita järjestämään kahdenlaisia avioliittoja, mutta eivät kahdenlaisia vihkimyksiä. Piispallista logiikkaa.
Kuitenkin niitä jotka haluaisivat vanhan virkakäsityksenmukaisia messuja on enemmän kuin samaa sukupuolta olevia vihittäviä pareja. Tämä on räikeä epäoikeudenmukaisuus.
D
8 tykkäystä
Luulisi että kaikki ymmärtävät sen, ettei päätöksen oikeellisuutta päätä se, kuinka iso lihamassa ihmisiä sitä saadaan kannattamaan. Mutta kuitenkin ollaan jotenkin ajauduttu demokratiaan, vieläpä kirkossakin.
Kyllä tässä avioliittoasiassa yritetään mennä lukumäärällä läpi. Ajatellaan että Jumalakin muuttaa mielensä koska meitä on niin paljon. Tai että Jumala on muuttanut mielensä koska meitä on niin paljon.
D
7 tykkäystä
Tuntuu jotenkin eriskummalliselta, että voi olla monenlaisia tulkintoja Raamatusta, joka hyväksytään. Siihen sitten tyydytään, välittämättä, mikä on oikein.
Yks pappi sanoi, että on eri tulkintoja. Eikä paheksunu sitä.
2 tykkäystä
Kyllä minusta voi hyvin olla vähemmän selkeistä asioista.
Pitäisi pitää mielessä, että jokaikinen tulkinta on oppi, joko harhaoppi tai oikea oppi. Täytyy olla jokin koetinkivi joka sanoo ihmiselle mikä on oikea oppi. Sellaisen me löydämme Jeesuksen sanoista:
Joh 14:26: “Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.”
Sama löytyy myös Johanneksen sanoista:
1Joh 2:27: “Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.”
Jokaisen tulkinnan me siis voimme koetella hengessä, pitääkö se yhtä Jumalan Sanan kanssa, vai onko se turmeltuneen lihan, langenneen ihmismielen Jumalan sanasta rakentama kyhäelmä joka vie harhaan?
1 tykkäys
Juuri näin! Siksi olemme kuuliaisia piispoille ja Traditiolle. 
1 tykkäys
Emme, vaan Jumalan Sanalle. Piispojen, pastoreiden on pitäydyttävä Jumalan Sanassa, muutoin emme heitä kuule.
1 tykkäys
Näin toivoisi olevan.
Toinen mikä on ongelmallista on piispojen mahdollinen huonoihin toimintamalleihin ja elämäntapoihin pitäytyminen.
Tietysti tiedän että donatolaiskiista on jo kerran ratkaistu. Toisaalta siinä ratkaistiin vain se voiko piispa toimittaa sakramentit pätevästi eläessään hunningolla. Kyllä varmasti voi, en sitä epäile. Voiko piispa kuitenkaan vuosikymmenet vastoin kristillistä opetusta toimiessaan edelleen pysyä uskottavana piispana tai uskottavana kristittynäkään?
Tätä on nyt joutunut miettimään kun osattomuuteni katolisesta kirkosta näyttää sinetöityneen lopullisesti Opus Dei -piispan myötä. Jos Suomessa olisi useampi hiippakunta ja siis useampi piispa, kysymys ei muodostuisi niin kipeäksi mutta tällä hetkellä kärsin tästä kyllä vielä valtavasti. Ajan myötä toivottavasti helpottaa.
Oman maan rajojen sisällä ei itselle ole yhteyttä siihen kirkkoon joka on uskoontuloni kirkko.
Tämä uusin seurakuntayhteyteni on tulosta näistä pohdinnoista, ja aiempi harharetki ortodoksisuuteen, mutta vaikeaa tämä on hyväksyä.
Anteeksi OT:sta, piispojen asema on monella tapaa hankala. Mitä piispaa tulee seurata, mitä ei ja jos samalla alueella on monta piispaa, ketä seurataan? Oman korvasyyhyn mukaanko? Espanjassa oli helppo käydä mieleisessä katolisessa seurakunnassa kun niitä oli niin paljon.
Inkerin kirkossa vihittyjen pappien asema on Suomen maaperällä erikoinen. Ovatko he täällä ensisijaisesti lähetystehtävissä? Ovatko he oikeasti Inkerin kirkon piispan alaisia? Voiko joku kristitty Suomessa alkaa Inkerin kirkon jäseneksi ja siten siellä vihityn papin ympärille muodostuisi Inkerin kirkon seurakunta. Ja tällä logiikalla, sekä esim Venäjän ortodoksisen kirkon tilanteeseen verraten, voisinko minä olla ulkomaisen katolisen piispan alainen?
Katsoin parhaimmaksi kuitenkin löytää ihan suomalaiselta taustalta ponnistavan kristittyjen ryhmän jonka jäsen voin olla.
Mitä suomalainen luterilainen tekee jos ei voi olla kuuliainen piispalleen?
Juurikin näin! Ei se haittaa vaikka pastori on täys heittiö tunnustuskirjojemme mukaan. Sakramentti on pätevä asetusanojen lausumisen jälkeen.
Ei voi! Uskottavuus tuossa on mennyttä!
Vaikeampi kysymys? Ensisijaisesti hänestä tulisi erota, mutta aina se ei ole mahdollista. On parempi olla harhaisen piispan alaisuudessa kuin jättää seurakunta ja sakramentit. Onhan niin, että minun tulee vastata ensisijaisesti Jumalalle omasta uskostani eikä yhdellekään pastorille, eikä piispalle. Laitan tähän oppi-isäni kirjoituksen, josta käy hyvin selville Jumalan Sanan ensisijaisuus, siinä pitäytyminen ja oikea viranhoito:
Yhteenveto
> Gal.1: 8.“Mutta vaikka me tai enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, mitä me julistimme teille, hän olkoon kirottu.”
Meidän on välttämätöntä tietää, että Pyhän Paavalin, kaikkien teille saarnaavien pastorien ja myös enkelien täytyy esittää Jumalan Sana sen puhtaudessa. Mutta nyt nuo roistot ja veijarit kerskuvat, että kristikunta on hyväksynyt heidän oppinsa. Ja ylimmät, paavit, piispat, pastorit ja kirkollisissa viroissa olevat väittävät, että heitä on kuultava virkansa vuoksi. Sinulla voi olla virka, aivan kuten Juudas oli apostoli ja kuin ne seitsemänkymmentäkaksi olivat Kristuksen opetuslapsia; mutta kun ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta loukkaantuvat Kristuksen sanoista ja kieltäytyvät hyväksymästä Hänen saarnaansa, me emme kuuntele heitä. Mutta voit sanoa: “Minä olen paavi” Mitä siitä? Vaikka olisit moninkertainen paavi, vaikka enkeli taivaasta, tai vaikka olisit apostoli, kuten Juudas, pyhitetty tähän virkaan ylevämmin kuin yksikään paavi - en kuuntelisi sinua enkä luottaisi sinuun. Juudas oli kristikunnan valittu kallio, sama kuin Pietari ja muut apostolit. Silti hän lankesi pois, eikä hänen virkansa pitänyt häntä pysyvänä. He esittävät vahvan argumentin sanoessaan, että hyökkään paavia, piispoja, maailman oppineita ja suuria miehiä vastaan. Lyhyesti sanottuna he sanovat, että minä kirjoitan, luen, saarnaan, puhun ja taistelen koko kristillistä kirkkoa vastaan, että väitän olevani ainoa älykäs mies. Vastaan: En puhu paavia ja piispoja vastaan tai heidän henkilöitään vastaan, vaan heidän oppiaan vastaan. Toivon vilpittömästi, että he opettaisivat oikein ja että paavi, piispat ja tohtorit täyttäisivät velvollisuutensa ja ahkerasti hoitaisivat virkaansa. Silloin en enää avaisi suutani, sillä olen kaukana siitä, että kadehtisin heitä heidän virastaan. Mutta on sietämätöntä, että he väittävät olevansa paaveja, piispoja ja tohtoreita, mutta eivät kuitenkaan jaa Herran Kristuksen sanaa. Olen iloinen voidessani antaa Pyhälle Pietarille hänen apostolin virkansa, samoin Juudaksen. Mutta kun Juudas ei saarnaa Kristuksen evankeliumia, vaan kavaltaa Hänet ja hänestä tulee Kaifaan rikoskumppani, tätä ei voida jättää huomiotta. Se tosiasia, että paavimme, kardinaalimme ja piispamme ovat taipuvaisia käyttämään virkaansa väärin, saa meidät sanomaan: “Te olette varmasti kirkon palvelijoita, mutta te olette perkeleitä kaikessa siinä. Jos ylistät ja saarnaat kirkon vilpittömänä palvelijana Herraasi Kristusta, kuuntelen sinua mielelläni.” Voin myös sanoa: “Vaikka olet Mainzin tai Trierin piispa, teologian tohtori tai apostoli, mutta saarnaat Jumalan ja Kristuksen sanaa vastaan, olet perkeleestä” Paavi, kardinaalit, piispat, papit, munkit, kyllä, koko mätäpaise ja paholainen ovat yksi ja sama asia; sillä paavi on paholainen, minäkin olen pappi ja Jumalan salaisuudet on uskottu minulle, mutta jos minä saarnaan Kristuksen käskyn vastaisesti minulle voitaisiin sanoa “Sinä olet paholainen tai Juudas punaisessa parrassasi.” Pietari on oikeassa sanoessaan:
Joh.6: 68. Herra, kenen luo me menemme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me olemme uskoneet ja tulleet tietämään, että Sinä olet Jumalan Pyhä.Martti Luther, LW 23, s. 192-193
2 tykkäystä
Luterilainen Olaus Petrin seurakunta Helsingissä toimi vuodesta 1922 vuoteen 2007 asti Ruotsin kirkon piispan alaisena seurakuntana, jonka jälkeen se vaihtoi Suomen ev lut. kirkon piispan alaiseksi seurakunnaksi. Teknisesti tällaisia järjestelyitä on aika monessa maassa, että toisen maan kirkolla on seurakunta myös toisen maan alueella.
Taitaa esimerkiksi Espanjassa suomalaisten asuttamalla alueella olla yhä Suomen ev. lut. kirkon alainen seurakuntakin omine seurakuntaneuvostoineen ja hallintoelimineen, (mihin liittyy omat juridiset kummajaisuutensa, kun esimerkiksi Suomen kirkkolaki ei ole Espanjan alueella velvoittavaa oikeutta, kun taas Kirkkojärjestyksen voimassaolo ei ole maantieteellisesti rajoittunut). Seurakunnassa työskentelevä papisto on kai sen piispan kaitsennassa, kenen kaitsennassa kukakin pappi muutenkin on, mutta ainakaan minulle ei ole selvää, kenen piispan ja minkä tuomiokapitulin alainen Espanjan suomalainen seurakunta seurakuntana on, vai onko niin, että se ei ole virallisesti kenenkään piispan kaitsennassa seurakuntana.
2 tykkäystä
Liberaali teologia perustuu luonnollisen ihmisen ajatuksille. Raamatun paikkansa pitävyyttä arvioidaan luonnollisen ihmisen lähtökohdista eli tarpeista, niin että synnille annetaan sijaa, joka hallitsee ja tuhoaa Jumalan sanan totuuden. Ajatusten, sanojen, tekojen tarpeita korostetaan että saadaan kannatusta.
1 tykkäys
Ulkosuomalaiset seurakunnat toimivat nykyään Merimieskirkon yhteydessä. Ennen ne olivat kirkkohallituksen alaisia.
Yksi piispoista vastaa ulkosuomalaistyöstä, tällä hetkellä ymmärtääkseni Jukka Keskitalo. Eiköhän siis ulkosuomalaiset seurakunnat ole hänen valvonnassaan, sikäli kun ovat Suomen ev.lut. kirkon seurakuntia, kuten esim. Aurinkorannikon seurakunta. Ulkosuomalaiset papit taas ovat varmaan ulkomaillakin sen hiippakunnan pappeja, josta ulkomaan työhön lähtivät.
Toisaalta esim. Viron suomenkieliset luterilaiset seurakunnat eivät ole Suomen ev.lut.kirkon seurakuntia, vaan Viron EELKn seurakuntia, vaikka Tallinnan suomalaisen seurakunnan pappi onkin Suomesta. Tarton suomalainen seurakunta on niin pieni, että sillä ei ole omaa pappia, vaan toisen seurakunnan (virolainen) pappi huolehtii siitä oman seurakuntansa ohella.