Inkerin kirkon pappisvihkimys 2023

Mun tietääkseni sellaista ei ole esitetty, että naispappeus tai naispappien kanssa yhteistyössä toimiminen vaarantaisi pelastuksen. Pidän itsekin silti hyvin ongelmallisena sitä, että ehtoollisen pätevyys kyseenalaistetaan. Se on hankalaa kirkon yhteyden kannalta, ja muutenkin hankalaa teologisesti seurausvaikutustensa takia: jos ehtoollinen lakkaa olemasta ehtoollinen kun jotain asiaan liittyvää käskyä rikotaan, niin missä sitten on varmuudella oikea ehtoollinen?

Näin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole. Lisäinfoa asiasta täällä (muutenkin hyvä kirjoitus):

1 tykkäys

Olen tainnut tippua kärryiltä siitä, miten ehtoollisyhteys tuosta vaarantuu. Käytännössähän ehtoollisyhteys on Suomen ev. lut. kirkon paikallisseurakunnissta osassa ollut jo pitkään ei-kristittyjen kanssakin. Ehtoollista on jo vuosien ajan jaettu Suomen ev. lut. kirkon monissa paikallisseurakunnisssa myös sellaisille kristillisiin kirkkoihin kuulumattomille, jotka ehtoollispöytään ovat tulleet silloinkin, vaikka ehtoollisen jakaja on tietoinen siitä, että henkilö ei ole minkään kristillisen kirkkokunnan jäsen. Käytännössä paikallisseurakunnissa ei pääsääntöisesti koskaan jätetä kenellekään ehtoollista hakemaan tulleelle ehtoollista jakamatta. Ekumeeniset neuvottelut ovat yksi asia ja paikallisseurakuntien reaalitodellisuus toinen.

Suomen ev. lut. kirkon viestintä mainosti pitkään ev. lut. kirkon pääsivustolla ehtoollista koskevassa osiossa, että Suomen ev. lut. kirkossa ehtoolliskäytäntö on käytännössä eräänlainen avoin ehtoollispöytä, johon liittyy tiettyjä virallisia sopimuksia osallistumisoikeudesta, mutta jossa käytäntö on kuitenkin sellainen, että jokainen ehtoollisvieras saa itse päättää, että osallistuuko vai ei, koska ehtoollista jakavat eivät selvitä ehtoollispöytään tulijoilta, onko näillä osallistumisoikeutta vai ei. Kirkon nettisivujen tekstit oli laadittu siten, että niiden saattoi tulkita vihjaavan, että käytännössä ehtoolliselle saa osallistua kuka tahansa, vaikka osallistumisoikeutta ehtoolliselle ei virallisesti olisikaan. Kirkon sivustolla luki näin mm. vuonna 2018, kun asiasta tällä foorumilla keskusteltiin:

Käytännössä ehtoollisvieras päättää itse osallistumisestaan, sillä ehtoollisen jakajat eivät tutki osallistumisoikeutta. He jakavat ehtoollista kaikille sitä pyytäville.”

Tuo teksti on viime aikoina poistettu osoitteesta https://evl.fi/kirkossa/messu-eli-jumalanpalvelus/ehtoollinen , mutta hakukoneilla se yhä löytyy, samoin kuin usealta sivustolta, johon Suomen ev. lut. kirkon nettisivujen ehtoollisopetusta on siteerattu tai referoitu.

3 tykkäystä

Käytännössä evl kirkossa pääsee ehtoolliselle kuka vain. Ja se on ongelma. Ehtoollinen on myös yhteysateria. Itse en koe olevani yhteydessä kaikkien kanssa. Luultavasti ratkaisen ongelman jatkossa/tulevaisuudessa olemalla osallistumatta ehtoolliselle, vaikka itse toimittaisin sen.

D

3 tykkäystä

En tarkoita nyt ehtoollisyhteydellä sitä, pääseekö yksittäinen ihminen ehtoolliselle vai ei. Suomessa voisi satunnainen henkilö hiippailla myös katoliselle ehtoolliselle, mahdollisesti Lähetyshiippakunnankin ehtoolliselle jos sopivasti vaikuttaa täydellä tarkoituksella paikalle tulleelta. Tarkoitan ehtoollisyhteydellä tässä tapauksessa sitä, että tunnustetaan että yhteys on olemassa toiseen, viitaten juurikin tuohon Confessio Augustanan seitsemänteen pykälään kirkosta:

Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: “Yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne.”

Toissavuosikymmenellä muistelen tälläkin keskustelualueella painotetun juurikin sitä, että tuohon “evankeliumin oppiin” sisältyisi kysymys sukupuolesta ja virasta ja näin ollen yhteys olisi rikkoontunut sen seurauksena. Nämä tahot taisivatkin läksiä sitten ensin pappisvihkimyksiin Missionprovinseniin ja sittemmin Lähetyshiippakuntaan.

Joten nyt minun mielestäni ihan täydellisen aiheellisesti tentataan kirkon taholta: onko kysymys virasta ja sukupuolesta sellainen asia, joka kuuluu siten “evankeliumin oppiin”, että yhteyttä ei ole? Vai onko kyseessä asia, joka kuuluu kirkon järjestyksen puitteisiin ja näin ollen yhteys voidaan säilyttää, vaikka herätysliikkeet pitäisivätkin ratkaisua vääränä?

Asia on merkityksellinen, koska tällähän sitten käytännössä mitataan seuraavia seikkoja:

  1. Voivatko pappisvirasta erimieliset järjestöt jatkaa kirkkomme virallisina lähetysjärjestöinä
  2. Mitä tapahtuu yhteydelle Inkerin kirkkoon

Tähän mennessä aiempina vuosina kirkon johdon taholta on katsottu, että lähetysjärjestöt, vaikkakin eri mieltä virasta, ovat olleet sitä mieltä että kyse on järjestyksestä ja että he tunnustavat kirkon todelliseksi kirkoksi satis est puitteissa ja eivät pidä sakramentteja kirkossa pätemättöminä.

Kun nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, että vihkimyksiä ei haeta kirkon piispoilta vaan kirkkomme ulkopuolelta (Pikaisen googlailun perusteella ainoa SLEY:n palveluksessa oleva varmasti viimeisen kymmenen – tai ehkäpä jopa 20 (!) vuoden aikana kirkossamme vihitty pappi on vihitty Kansanlähetyksen palvelukseen 2015. Kansanlähetyksellä tilanne onkin tässä suhteessa parempi), herää nähdäkseni oikeutettuja kysymyksiä siitä, miten virkaan ja sakramentteihin järjestöissä oikeastaan suhtaudutaan. Tai turhahan sitä on kierrellä: vähemmän tämä on ongelma viidesläisten järjestöjen kanssa.

Jotta esiin nostettaisiin hyvääkin, Tom Säilä on vuonna 2017 ilmaissut ettei hänellä olisi estettä ottaa työhön miestä, jonka on vihkinyt naispuoleinen piispa. Vastaavasti 2019 Säilä toteaa: “– En rohkene kyseenalaistaa naispastorin toimittamaa sakramenttia. Silti haluan toimia itse, kuten on käsitykseni mukaan Jumalan sanan mukaista, ja hakeudun tilanteisiin, joissa sakramentin toimittaa miespappi.” Mutta: “Säilä korostaa, että hänen kuvaamansa tapa suhtautua asiaan ei ole Sleyn linja, vaikka se tulee toiminnanjohtajan suusta.” (!!!)

Väkisinkin tässä tulee mieleen seuraava Raamatun kohta, jossa Jeesus sanoo:

Matt 24:21-24: “Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. Jos silloin joku sanoo teille: ‘Katso, täällä on Kristus’, tahi: ‘Tuolla’, niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.”

Tuossa voimakkaassa sanassa on kuitenkin lohtu Jumalan kirkolle, että valittujen tähden ne päivät lyhennetään, eikä Jumalan kirkko siten ole sortuva, vaan on säilyvä viimeiseen päivään. Puhun siis Jumalan kirkosta kuten @Diakoni kin, en mistään kirkon nimellä kulkevista instituutioista, joidenka sisällä Jumalan kirkko useimmiten on.

Tapetilla olevat järjestöt voisivat varmaan hyväksyä tämän järjestysasiana, mutta oma evlut instituutiomme ei anna tälle distinktiolle mitään käytännön merkitystä. Kirkkomme ei hyväksy toimintaa joka on lähtökohtaisesti naispuolisilta papeilta kielletty. Siis vaikka järjestöt sanoisivat että kyseessä on järjestyksen asia (joka olisi viisautta tässä, vaikka en ole varma että kyseinen distinktio on oikein), niin he eivät saisi mitään mahdollisuuksia toimia kirkossamme. Eli suhtautuminen olisi joka tapauksessa oppiin verrattava asia ja se estäisi toimimisen kirkossamme, vaikka vanha virkakanta ei ole harhaoppi.

Ongelma on se että oma kirkkomme ei nojaa tässä asiassa ja sen ratkaisemisessa Tunnustuskirjoihin tai Raamattuun. Se ei näe että se voisi hyväksyä naispapittoman toiminnan ihmisten säätämäksi paikalliseksi järjestelyksi osana kirkon toimintaa. Tätä Tunnustuskirjojen kirkko-oppia ei kyllä riittävästi tunneta järjestöissäkään että joustoa löytyisi siihen suuntaan. Systemaattisestihan tunnarien kirkko-oppia noudattavat lestadiolaiset. He vain identifioivat Kristuksen kirkon VL-seurakuntaan. Joka ei nyt ihan pidä paikkaansa.

Ei ketään potkita näistä järjestöistä pois jos on naispapin kastama.

En tiedä tulisiko siitä sanktioita jos vanhassa virkakannassa pysyvää tekisi yhteistyötä naispuolisen papin kanssa, mutta ei menisi ehtoolliselle itse. Sitähän ei voida vaatia keneltäkään. Tunnustuksemme ei edellytä ehtoollisyhteyttä, vaan yksimielisyyttä sakramenttien toimittamisesta.

D

1 tykkäys

Sleyn pappeja ei ole vihitty Suomen evlutissa, koska Sley järjestönä haluaa, että sellaisessa tilaisuudessa ei ole naispappia missään roolissa. Tällaista ei ole käytännössä järjestynyt. Rimpiläisen aikana vihittyjä toki on työikäisiä vielä. Kansanlähetys sen sijaan antaa työntekijöidensä osallistua yhteisvihkimyksiin jos se on henkilölle itselleen ok. Eroa on myös siinä, että osa Kansanlähetyksen työntekijöistä tekee seurakunnissa yhteistyötä naispappien kanssa, Sleyn työntekijöistä ei, eikä Sleyn kirkkopyhässä voi olla liturgina naispappia, Kl:n voi jos on saarnaajalle ok. Korjatkaa tietävämmät jos meni väärin.

1 tykkäys

Tällainen järjestely ei ole enää mahdollinen nykyisen sopimuksen puitteissa. Messua toimittaa se kuka toimittaa, lähetysjärjestö ei voi edellyttää tietyn sukupuolista pappia liturgiksi eikä seurakunta sillä perustein tehdä työjärjestelyitä.

Joskus tuntuu, että järjestely kyllä toimii niin päin, että tilaisuuteen tungetaan aivan väkisin naispappi, vaikka miehiäkin olisi tarjolla.

4 tykkäystä

En viitannut vain satunnaisen henkilön tuntemattomana hiippailemiseen, vaan siihen, että ehtoollinen tosiasiassa jaetaan tällä hetkellä ev. lut. kirkon paikallisseurakunnissa silloinkin, jos ehtoollisen jakaja nimenomaisesti tietää ehtoolliselle tulijan osalta, ettei tämä ole saman kirkkokunnan eikä minkään muunkaan kristillisen kirkkokunnan jäsen. Tällä hetkellä ev. lut. kirkossa tosiasiallinen ehtoollisyhteyden muodostumistapa on toisenlainen kuin opillisissa asiakirjoissa.

Tuon tyyppisen vastauksen voisi myös saada aika monelta ev. lut. kirkon papilta, jos kysyisi näkemystä etäehtoollisten, maalllikoiden keskenään viettämien ehtoollisten tai tekoälyn toimittaman ehtoollisen osalta, että voiko sellainen sakramentti olla ainakin jossain olosuhteissa Jumalan edessä pätevä. Kynnys kiistää sakramentin pätevyys on ainakin luterilaisessa kirkossa erittäin korkea. Vaikka erilaisia epävarmojakin ratkaisuja olisi olemassa kuinka lukematon määrä, laumaa kuitenkin ohjataan yleensä vain sellaisten ehtoollisten äärelle, jotka laumaa johtava uskoo itse oikeaksi ja kannatettaviksi.

Tosin piispa Jolkkonen piispakunnasta poikkeuksellisen suoraan aikoinaan lausui esikoislestadiolaisten vanhimmiston toimittamien ehtoollisten osalta lehdistölle, että ehtoollisen vaikuttavuus voi olla esikoislestadiolaisten vanhimmiston toimittamilla ehtoollisilla hänen mukaansa epävarmaa:

Onko tällainen ehtoollinen oikea ehtoollinen? Saadaanko siinä synnit anteeksi?

– Tämä on laiton ehtoollinen. On myös epävarmaa, onko se pätevä ja vaikuttava. Ei pitäisi lainkaan toimia tavalla, jossa ihmiset pannaan tällaiseen epävarmuuteen, Jolkkonen jyrähtää.

Hänkään ei silti väittänyt, etteikö kyseessä saattaisi toisaalta silti voida olla vaikuttava oikea sakramenttikin. Luterilaisen on vaikea väittää, että ehtoollisen pätevyys välttämättä riippuisi sen toimittajasta. Luther kun itse opetti, että sakramentin pätevyys ei loppujen lopuksi ole riippuvainen siitä, kuka sakramentin on toimittanut:

Meidän uskomme ja sakramentti eivät saa olla persoonan varassa, oli se sitten hurskas tai paha, vihitty tai vihkimätön, kutsuttu tai sisään hiipinyt, Perkele tai hänen äitinsä. Ne ovat Kristuksen varassa, hänen sanansa varassa, hänen virkansa varassa, hänen käskynsä ja asetuksensa varassa. Niin pitkälle kuin nämä ulottuvat ja näitä noudatetaan, siellä kaikki sujuu hyvin, olipa toimittaja henkilönä kuka tai millainen tahansa. (Teoksesta Nurkkamessu ja pappisvihkimys).

Tämä on luterilaisuuden olemukseen sisältyvä ongelma, että epäilyttävältä vaikuttavan sakramentin pätevyyttä on hankala varmuudella mennä kiistämään, vaan voi vain suositella ja ohjata ihmisiä menemään sellaisten sakramenttien ääreen, joiden pätevyydestä voi ajatella olevansa varma tai ainakin riittävän varma.

Marjokorpi näyttää kiistävän Leppäsen mediassa esittämän väitteen siitä, mitä Inkerin kirkon pappislupauksessa luvataan:

– Toisin kuin julkisuudessa on väitetty Inkerin kirkon kirkkojärjestyksessä ei ole mitään mainintaa Venäjän federaation perustuslaista. Siinä on piispan tehtäviin liittyen yleinen ohje siitä, että piispan tulee vaalia yhteiskuntarauhaa ja yleistä lainkuuliaisuutta. Tämä koskee kuitenkin ainoastaan piispaa ja vastaavanlaisia lausumia löytyy käytännössä kaikkien kirkkojen kirkkojärjestyksistä.

Marjokorpi toteaa, että Inkerin kirkon pappislupauksessa ei ole mitään mainintaan Venäjästä, vaan siinä luvataan pysyä Jumalan sanassa ja evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa.

– Lisäksi sitoudutaan olemaan levittämättä harhaoppeja. Papiksi vihittävä myös ilmaisee tahtonsa jakaa Jumalan sanaa ja sakramentteja. Vain tähän Inkerin kirkossa vihittävät papit sitoutuvat. Se vastaa oleellisilta osiltaan samaa, mihin myös Suomessa vihityt papit sitoutuvat.

Lähde: Uuden tien päätoimittaja Santeri Marjokorpi: Inkerin kirkon pappislupauksessa ei ole mainintaa Venäjästä - Seurakuntalainen

Suomen ev. lut. kirkon Kirkkojärjestyksessä piispa lupaa mm. seuraavaa:

"Tahdon myös edistää maan rauhaa sekä kuuliaisuutta laillista esivaltaa kohtaan, noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään. Kaiken tämän minä tahdon rehellisesti tehdä, niin että voin siitä vastata Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän auttakoon minua Jumala.”

5 tykkäystä

En saa nyt tätä liitettyä, kun tämä on sama teksti, jonka poistin toisesta ketjusta ja siirrrän tänne. Yritän uudestaan, onnistuisiko.

Liekö tämä enää mikään uutinen, kun näyttää olevan kohta enemmän sääntö kuin poikkeus.

Seurakuntaneuvoston päätöksen taustalla on se, että Hiroaki Yoshimura oli yksi viidestä miehestä, joka vihittiin Inkerin kirkon papeiksi Pietarissa syyskuun alussa.

Sley on marraskuun lopussa vaihtamassa JELC-yhteistyökirkkoaan Japanissa. Vastauksessaan seurakuntaneuvostolle Sley toteaa, ettei se halua jatkaa työyhteydessä JELC-kirkon kanssa, koska sen pelastuskäsitys eroaa liikaa Sley:n käsityksestä. Lisäksi Sley:n mukaan irtautumiseen JELC-kirkosta syynä on kyseisen kirkon suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja naisten pappeuteen.

Taloudellisesti kyse ei ole isoista summista, sillä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä vastaa lähetysjärjestöille annettavasta talousarviotuesta, eikä sitä myönnetä Sleylle.
Taloudellinen tuki Maarian seurakunnasta Yoshimuran pariskunnan työlle on muodostunut kolehdeista ja lähetyspiiritoiminnasta.

Tiedä sitten, paljonko kolehtituloja on tullut ja onko kolehtipyhät jo valmiiksi järjestetty niin, että kolehtia tulisi mahdollisimman vähän. Lähetyspiiritoiminnasta voisi kuvitella tuleman enemmän tuloja. Surullista tämä kuitenkin on, että tuommoiset erimielisyydet jakavat kristittyjä.

2 tykkäystä

Poimisin tekstistä vielä sen, että Maarian seurakunnassa on koettu ikävänä myös Sleyn tapa tiedottaa tai siis olla tiedottamatta asioista. Nimikkoseurakunnalle ei kerrottu vihkimyksestä etukäteen, eikä heidän edustajiaan kutsuttu Turun Lutherin kirkolla pidettyyn kiitosjuhlaan. Tämä on tulkittu etäisyyden ottamiseksi naispapilliseen seurakuntaan. Muitakin tulkintavaihtoehtoja tulee kyllä mieleen, mutta toiminta on kieltämättä hieman erikoista.

Näistä Inkerin kirkossa vihityistä Hiroaki Yoshimura on muuten kyllä vähän omanlaisensa tapaus, koska hän toimii Japanissa. Tuoreessa Sanansaattajassa kerrottiin, että hänen seurakuntansa siellä on päättänyt erkaantua Japanin ev.lut. kirkosta ja liittyä Sleyn uuteen yhteistyökirkkokuntaan, sitten kun tiedetään mikä se on. Tällä välillä seurakunta jää täysin itsenäiseksi, jolloin sillä on toki oikeus järjestää pappisvihkimysasiansa kuten itse parhaaksi näkee.

Yoshimuran osaltahan tieto siitä, voiko osallistua vihkimykseen jäi aika hilkulle. Turun Lutherin kirkon juhla taas oli ilmeisesti lähipiirin voimin järjestetty pienimuotoinen tapahtuma.

En mene tässä yksityiskohtiin, mutta omassa seurakunnassani yritin kovasti estää vastaavaa päätöstä. Aluksi päätöstä perusteltiin väitteillä, jotka olivat pelkkiä huhuja ja selvästi virheellisiä, mutta kun ammuin niitä väitteitä alas esiin nostettiin aina vain uusia perusteita. Pappisvihkimyskin nostettiin lopulta esille keskeisenä syynä, mutta kun asiasta päätettiin kirkkoneuvostossa ei esityslistassa mainittu koko vihkimystä, vaan muita perusteluita, jotka olin mielestäni osoittanut kyseenalaiseksi.

Siitä viimeistään tajusin, että syyllinen oli jo löydetty, piti vain etsiä rikos. Jollei minulla olisi paikallisia vastuita seurakunnassa olisin varmaan lähtenyt jo ovet paukkuen, mutta ei siitä enää paljon puutu. Alan olla tähän kirkkoon perin juurin kypsynyt.

7 tykkäystä

Jep. Se ei kuulunut muuttumattomaan uskon/opin koriin, vaan aikaan ja tilanteisiin sopeutuvaan rakkauden koriin. Tämä korioppi on itsessään kyllä sekin teologisesti hyvin kyseenalainen, joten se varmasti joustaa exkommuunioihin jokaiseen mahdolliseen suuntaan.

Korioppi on paholaisen keksintö. Timo Eskola on puinut asiaa blogeissaan viime päivänä.

Uskon ja rakkauden jaotuksen vääristä sovellutuksista suomalaisessa keskustelussa – Dosentin kammiosta (wordpress.com)

D

5 tykkäystä

Julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan Maarian seurakunnan ja Sleyn välisen sopimuksen mukainen tavoitetuki Sleylle on Maarian seurakunnasta ollut 10 000 euroa vuodessa. Toteuma on ollut Maarian seurakunnan seurakuntaneuvoston kesäkuisen pöytäkirjan mukaan viime tilivuonna eli vuonna 2022 seuraavanlainen: “Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (Sley) on saanut yksityistä tukea Maarian seurakunnalta 970 euroa vuonna 2022.

Yksityinen tuki -käsite tarkoittaa sitä, että kyse on summasta, jonka seurakunnan postinumeroalueilta yksityiset ihmiset tai organisaatiot ovat lahjoittaneet Sleylle ilman, että raha on kulkenut välissä seurakunnan tilien kautta. Sellaisen summan Sley on raportoinut alueelta saaneensa. Mikäli seurakuntaneuvoston esittelyteksti oli kattava ja piti paikkansa, seurakunnalla oli nimikkolähetti Japanissa Sleyn kautta, mutta talousarviomäärärahoja Maarian seurakunta ei vuonna 2022 ollut myöntänyt Sleylle lainkaan eikä muitakaan määrärahoja. Seurakunnan tilien kautta lähetyspiirien kohteita olivat olleet Kuurojen koulu sekä Pietarin Pyhän Marian seurakunta, joita kumpiakin ilmeisesti tuetaan ELY:n kautta.

Maarian seurakunnan seurakuntaneuvosto linjasi 7.6.2023, että:
SLEY:n ja SEKL:n nimikkolähettisopimusten ennakoidaan päättyvän lähivuosina. Niiden päättyessä on sopiva aika harkita uusien järjestöjen ottamista seurakunnan sopimuskumppaneiksi.

Samaisessa kokouksessa päätettiin pitää Sleyn kanssa tehty sopimus kuitenkin voimassa, mutta määrärahoja myöntämättä. Uusia määrärahoja myönnettiin siinä päätöksessä sen sijaan hiukan ELYlle.

10.10.2023 Maarian seurakunta päätti irtisanoa sopimuksen Sleyn kanssa äänin 4-11.

1 tykkäys

Tästä käy hyvin ilmi kyllä progressiivinen maailmankuva. Kompromissi vanhan virkakäsityksen kanssa olisi “askel taaksepäin”, ja Latvian kirkon kehitys on ollut “takaperoista”. Kaikkea tarkastellaan marxilaisen historiakäsityksen kautta, missä on yksi oikea suunta eteenpäin ja toinen suunta taaksepäin. Näkyihän se silloin kun uutisoitiin avioliittokäsityksen muuttamisen kariutumisesta: “Avioliittokysymys jäi ratkaisematta kirkossa.” Mitä ihmettä, eikö sitä sitten ratkaistu konservatiivien hyväksi? Mutta ilmeisesti jos ratkaisu tapahtuu väärään suuntaan, se on vain väistämättömän viivyttämistä.

Jutun perusteet sille mitä skismaattisuutta saa hyväksyä ovat aika hakemalla haetut myös. “Kirkolliskokous on päättänyt virkakäsityksen, joten tyytykää siihen. Avioliitto? No ööö- enemmistö kannattaa sitä, eli sehän on käytännössä päätetty jo. Ja ehtoollinen on sakramentti, avioliitto ei ole - eli hajaannus toisessa on sanktioitavaa, jälkimmäisessä jopa suotavaa”. Raamatulla ei tässä keskustelussa olekaan sijaa.

6 tykkäystä

Vai hegeliläisen? Kenties valistuksen kehitysoptimismin? Vaikea on toisinaan tietää edes omien taustaoletuksien juuria, saati sitten toisten! Marxilaisuus on leimasana, tuskin koskaan kuulen kenenkään sitä itse tunnustavan. Tietämättään voi myös tunnustaa.

2 tykkäystä

Onkohan muuten tällainen kirkkopolitiikka enää rakentavaa? Eritavoin lastatut junat kulkevat jo täysin erisuuntiin ja törmäyskin on lähellä.

1 tykkäys