Tämä pitää paikkansa, kategorisesti, mutta nostin tämän rinnastuksen esimerkkinä evl kirkkoa pahiten koskettavasta asiasta. Arkkipiiska on huolissaan Inkerin kirkon vihkimyksistä, mutta ei siitä, että papit voivat vihkiä avioliittoon villisti. Vaikka jälkimmäinen hajottaa kirkkoa pahiten tällä hetkellä.
Voisihan tässä rinnastaa vaikka kirkosta eroamisen ja Inkerin kirkon vihkimykset, jos puhutaan siitä, mistä olla huolissaan.
D
Kyllä. Vaikuttaa kirkolliselta hyvesignaloinnilta. Eikä tosiaan ole ensimmäinen kerta.
Noin johdonmukaisuuden vinkkelistä - ja ehkä muutoinkin - olisi hyväksi jos herätysliikkeet ihan oikeasti etääntyisivät evl.fi organisaatiosta kohti omia kirkkojaan tai sitten konsu piirien yhteistä kirkkoa. Ei ero esim. LHPKn ja SLEYn välillä ole edes niin iso kuin on LHPKn ja Seurakuntaliiton välillä. Eikä SEKLkään liian kaukana ole kuin enintään periaatteesta. Körtit ja KRS sen sijaan ovat asemoituneet tyystin vastakkaiseen leiriin. Järjestötason yhteensulautumiseen ei varmaan olla valmiita mut jonkinlainen tiivis yhteistyö ja ehkä jopa kirkollinen yhteys voisi olla lähivuosien tavoite.
Tai vaihtoehtoisesti ottavat vielä selkeämmin paikkansa evl.fi kirkossa. Sekin on täysin mahdollinen tie.
En usko, että oman kirkon tie tekisi herätysliikkeistä yhtään vahvempia, päin vastoin. Ne vain jakautuisivat edelleen kirkkoon jäävään joukkioon (paikallisseurakuntien väki) ja kompromissihaluttomampaan kirkosta lähtevien joukkoon. Ja pian jotkut niistä jotka ovat lähteneet mukaan toteaisivat kuitenkin että ei tämä ollutkaan tarpeeksi tiukkaa linjaa vetävää - kun nyt kerrankin mahdollisuus olla tositiukkis - ja lähtisivät sitten eteenpäin johonkin vielä “johdonmukaisempaan” yhteisöön.
Kuten @Stieleiche jo aiemmin linkitti, on Sley tosiaan ainakin omasta puolestaan ilmoittanut, mitä tehtäviä Inkerin kirkossa heidän nyt pastoroiduilla työntekijöillään on tarkoitus olla. Mikäli tämä myös toteutuu, on asia siltä osin kunnossa. Suomen piispat eivät voine kieltää Inkerin kirkkoa pappisvihkimästä oman teologisen seminaarinsa opettajia, sivutoimisiakaan. Skeptisempi tosin voinee pohtia sitä, miksi kaikista mahdollisista teologeista Inkerin kirkko haluaa opettajakseen nimenomaan Japanissa asuvan henkilön, ja kuinka tiiviiksi hänen opetustehtävänsä käytännössä muodostuu noin pitkän matkan takaa. Etäyhteydet nykypäivänä tietysti mahdollistavat yhtä sun toista.
Edellisestä “erästä” Sleyn Inkerinpappeja sanoisin, että heidän kohdallaan Venäjä-yhteistyön toteuma ei ole ollut nollassa, mutta mun tietojen mukaan ei kovin vakuuttavaakaan. En tosin ole koko porukan vaiheita seurannut. Kyseisen vihkimisen tapahtuma-aikaan Venäjä ei ollut vielä hyökännyt edes Krimille, joten yhteistyöhön liittyvät kysymykset olivat silloin erilaisia.
Mulle tosiaan Venäjä-kysymys on hankala, suorastaan omantunnon kysymys. Mietittäväksi kyllä jää etenkin @Sloth pointti siitä, että venäläisillä sodan kannattajilla ei ole välttämättä asiasta oikeat tiedot käytössään. En tullut tätä asiaa ajatelleeksi aiemmin. Silti esitän yhteistyön kannattajille seuraavan vertauksen: Mitä jos jossain maassa valtiovalta pakottaisi kirkon ja sen jokaisen pastorin vihkimään homoja? Mitä jos valtiovalta määräisi, että ei saa opettaa homoseksin olevan syntiä? Tulisiko kirkon suostua tällaiseen, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään evankeliumin ydinasia, ja toimintaedellytykset ovat siitä kiinni? Tulisiko tehdä yhteistyötä tällaisen kirkon kanssa, joka maansa valtiovallan takia joutuu olemaan seksuaalietiikasta hiljaa?
Piispa Kuukaupin mukaan vihkimykset tehtiin Suomea varten.
Taisi arkkipiispa tietää enemmän. Ei vaikuta tämä nyt mitenkään hyvältä. Tästä seuraukset Inkerin kirkon yhteyksille sekä virallisille järjestöille saattavat olla oikeasti vakavat. Voi olla, että nyt tarjoiltiin kultalautasella juuri ne asiat, joita eräät kirkolliset tahot ovat toivoneet jo pidemmän aikaa.
Inkerin kirkko on LML:n jäsen. Piispojen toukokuinen lausunto antaa LML:n jäsenkirkkojen papeille oikeuden toimia Suomessa
D
Jos kyseistä lausuntoa lukee tarkkaan:
Jäljempänä 2 §:ssä tarkoitettu toisen Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkon tai muun kristillisen uskonnollisen yhdyskunnan tai yhteisön pappi voi yksittäistapauksessa toimittaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa jumalanpalvelukset sekä seuraavat kirkollisten toimitusten kirjan mukaiset kirkolliset toimitukset:
Piispainkokous kokouksessaan halusi tehdä juuri tämän tarkennuksen ja juuri tästä tänään keskustellusta syystä:
Uudessa säädöksessä selkiytetään myös sitä, että säädös mahdollistaa toiminnan vain yksittäistapauksessa. Säädöstä ei siten voi käyttää perusteena, jonka mukaan jonkin säädöksessä mainitun kirkon pappi olisi oikeutettu toimittamaan säännöllisesti esimerkiksi jonkin Suomen ev.-lut. kirkon piirissä toimivan jumalanpalvelusyhteisön jumalanpalveluksia
https://domus.evl.fi:8443/ktwebscr/fileshow?doctype=3&docid=2399258
Huomasin kyllä. Ei nämä papit sooloile, vaan toimivat aina kutsusta.
D
Mutta vihkikö Inkerin kirkko heidät palvelemaan Inkerin kirkkoa vai Suomen kirkon jäseniä? Voihan tietysti olla, että maksumuurin takana oleva pätkä paljastaa ettei otsikolla ole vaatteita, mutta eihän tämä luettavissa oleva klippi kuulosta millään muotoa hyvältä.
Papeiksi vihityt ovat Inkerin kirkon pappeja. Saarnassaan Kuukauppi ei kuitenkaan maininnut uusien pappien tehtäviä Inkerin kirkossa, vaan viittasi useita kertoja siihen, että heidät on vihitty Suomea ajatellen ja miten menneinä vuosina Inkeriin saadun avun jälkeen on tullut Inkerin kirkon vuoro auttaa suomalaisia veljiä ja sisaria.
Noista vihityistä neljä viidestä (siis muut kuin Yoshimura) sai jo muutama vuosi sitten pappisdiakonin vihkimyksen Inkerin kirkossa (sikäläinen, eräänlainen pappeuden alempi aste). Lukemani perusteella tätä olisi pitänyt seurata pappisvihkimys jo pari vuotta sitten, mutta korona, sota ja muut seikat ovat viivyttäneet asiaa. Kyse ei siis ole mistään yhtäkkisestä ratkaisusta, en tiedä miten paljon nämä aiemmin alemman vihkimyksen saaneet ovat kyenneet Venäjällä vierailemaan. Ilmeisesti jonkin verran he ovat päässeet kouluttamaan sinne.
Sinulle ei ilmeisesti tule Sanansaattaja-lehti? Siellä on jonkun verran ollut juttuja Inkerin kirkon tilanteesta, mistä on hyvin tullut ilme tilanteen kaikkinainen hankaluus. Eräs Venäjän-läheteistä kuvaili, miten vain Venäjän mediaa seuraavat mummot pitävät Putinin kuvia seinällään ja ihmettelevät, miksi Suomesta on tullut vihollinen ja kertovat kuinka Ukrainaan oli pakko hyökätä ennen kuin se hyökkäsi Venäjälle. Seurakuntien paimenet sitten luovivat tässä ja muistuttavat, kuinka kristittyjen velvollisuus on rukoilla rauhaa. Jos he sanoisivat enemmän olisi kirkon koko olemassaolo uhattuna. Olen myös lukenut, että Venäjälle päätyneitä ukrainalaispakolaisia on pyritty auttamaan. Jos muuten esim. Sley olisi katkaissut kaikki yhteytensä tuonne vahvistuisi noiden Venäjän propagandan uhrien luulot entisestään, kun kontaktia suomalaisiin kristittyihin ei olisi.
Bonhoeffer -vertauksessa pitää muistaa, että hän oli luterilaisena pappina yhden Saksan valtakirkoista edustaja, joka toimi natseja vastaan jo ennen sotaa eikä tehnyt sitä yksin, vaan osana Tunnustuskirkkoa. Silloin myöskin natsit aktiivisesti pyrkivät vaikuttamaan kirkkoon Saksalaiset kristityt -ryhmittymän kautta. Juutalaissyntyiset papit oli erotettava pappisviroista, Vanhan testamentin poistamista Raamatusta ajettiin. Kirkko aiottiin pakottaa seuraamaan kansallissosialistista ideologiaa.
Tämän hetken Bonhoeffereita ovat olleet ne rohkeat ortodoksipapit, jotka ovat saarnanneet sotaa vastaan. Heidät ovat heidän omat seurakuntalaisensa ilmiantaneet ja he ovat rangaistuksia saaneet. Heidän toimintansa ei ole kuitenkaan vaarantaneet koko ortodoksikirkon toimintaa maassa (kirkon, jonka johto on valitettavasti hallinnon lakeija).
Inkerin kirkon kohdalla pitää muistaa sen koko. Me suomalaiset luterilaiset unohdamme sen helposti, kun siitä puhutaan niin paljon täällä. Sillä on tietääkseni alle 10 000 jäsentä. Monet inkerinsuomalaisethan ovat siirtyneet Suomeen, mikä osaltaan selittää pientä jäsenmäärää. Joka tapauksessa, jos heidän piispansa tuomitsisi sodan ja valtion johdon voimallisesti sen merkitys tuossa yli 140 miljoonan asukkaan maassa olisi hyttysen ininää, mutta se hyttynen olisi helppo läimäyttää kuoliaaksi. Puhumme nyt maasta, jossa vuonna 2017 kiellettiin Jehovan todistajien toiminta kokonaan, ja heillä oli tuolloin 175 000 jäsentä. Inkerin kirkko olisi tämän rinnalla suupala.
Inkerin kirkko joutui Neuvostoliitossa kokemaan hirvittävät vainon kauhut, vaikkei se sekaantunut politiikkaan lainkaan. Silloin pelkkä Jeesuksesta puhuminen riitti vainoon. Kirkon kaikki omaisuus kirkkoineen päivineen vietiin, papit ja muut seurakuntien työntekijät vangittiin ja monet tapettiin tai kuolivat leireillä, 1950-luvulla heitä palasi leireiltä elossa kolme. Myös monia riviseurakuntalaisia tapettiin ja vangittiin. Suosittelen lukemaan Suomeen vankileiriltä paenneen Aatami Kuortin kirjan “Kirkossa, keskitysleirissä, korvessa”. Vaikuttavaa luettavaa.
Inkerin kirkon selviytyminen ja elpyminen on ollut suuri ihme. Minä tuomitsen Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan täydestä sydämestäni, ja olen ppyrkinyt auttamaan kotiseudulleni asettuneita ukrainalaispakolaisia. Silti pidän, anteeksi vain, naiivina ja hurskastelevana sen paheksumista, etteivät he ole tuominneet sotaa. He eivät saisi sillä luultavasti mitään aikaan. Juuri valmistui Burjatian pääkaupunkiin kirkkorakennus sikäläiselle seurakunnalle, jonka ansiosta pääosin shamanismia ja buddhalaisuutta harjoittaville burjaateille voidaan julistaa evankeliumia. Sekin pitäisi varmaan asettaa sulkemisuhan alle, että me länsimaissa voisimme olla tyytyväisiä. Ja korostan vielä, että ihailisin heidän rohkeuttaan, jos he tuomitsisivat sodan, mutta en voi vaatia sitä heiltä.
Näistäkin syistä lopun vertauksesi mielestäni ontuu. Jos valtio vaatisi Venäjällä pappeja julistamaan kyseessä olevan pyhä sota ja että sodassa kaatuva saa kaikki syntinsä anteeksi voisi vertailu olla kelvollinen. Tämänhän patriarkka Kirill on, surullista kyllä, vapaaehtoisesti tehnytkin. Voi olla, että tällaista voi tulla, ja rukoilen Inkerin kirkolle kestävyyttä jos se aika tulee.
Moni venäläinen saattaa elää todellakin siinä (harha)luulossa, että Ukrainassa käydään puolustussotaa, ja se on perinteisesti ollut kristinuskossa laajalti hyväksyttyä. Väärässähän he ovat, mutta puutteellisen tiedonsaannin vuoksi he voivat olla uskossaan vilpittömiä.
Homoseksuaalisuuden harjoittaminen taas on Raamatussa selkeästi torjuttu asia ja synti. On muuten eri asia joutua olemaan seksuaalietiikasta hiljaa (surkea asia sekin), kuin joutua vihkimään homoja, eli aktiivisesti toimimaan Jumalan sanan vastaisesti. Jos kirkko olisi pakotettu tuohon pitäisi aktiivisesti tukea sen niitä tahoja, jotka tekevät vastarintaa noille vaateille. Jos kyseisen kirkon johto taas mielihyvin suostuisi noihin vaateisiin olisi tääysi syy harkita suhteiden katkaisemista tuohon johtotasoon.
Itse olen sitä mieltä, että tuollainen todellakin tekee vahinkoa evankeliumin ydinasiallekin, mutta se on muiden ketjujen aihe. Vuosi vuodelta olen yhä vakuuttuneempi siitäkin, että naispappeuden hyväksyminen on ollut kohtalokas virhe, joka turruttaa meitä yhä uusille muutoksille sillä perusteella, etteivät ne ole “evankeliumin ydintä”.
Tuli pitkä viesti, sillä kirjoitin tähän päivän aikana hautomiani mietteitä. Pahoittelen, jos ilmaisin itseäni turhan tylysti, en haluaisi olla tyly. Voi myös olla, että en vaadi riittävästi Inkerin kirkolta. Mietin vain sitä, mitä voisin vaatia itseltäni vastaavassa tilanteessa.
Ohessa vielä Uusi tie -lehden maksuton artikkeli pappisvihkimyksistä: Inkerin kirkko vihki suomalaisia papeiksi – järjestöjohtajat vastaavat arkkipiispan kritiikkiin - Uusi Tie -verkkolehti
No ei aivan sentään. Lyhyt lainaus Kotimaan artikkelista:
Tähän päivään palaten Kuukauppi sanoi profeetta Jesajan kirjaan viitaten, että Inkeriin ja ympäri laajaa Venäjää viety Jumalan sana ei tyhjänä palaja. Hän viittasi nimeltä mainiten moniin suomalaisiin järjestöihin ja herätysliikkeisiin.
– He kaipaavat, että myös Inkerin kirkko tulee auttamaan heitä.
Emerituspiispa tarkensi sanojaan.
– Uskokaa tai ei, niin tänä päivänä, kun tulee Suomeen, niin hyvin usein minultakin kysytään, että milloin Inkerin kirkko tulee tänne Suomeen. Me tiedämme, että on monia vastustajia. Emme halua mitään vastakkainasettelua, haluamme vain, että pyhää Jumalan sanaa, evankeliumia, viedään kaikkien ihmisten kuultavaksi.
EMERITUSPIISPA TOTESI, että Inkerin kirkko haluaa tänäkin päivänä, että ihmiset tulevat tietämään, mitä tarvitaan pelastukseen. Hän sanoi kirkkonsa diakoniatyöhön viitaten myös, että Jumala haluaa ihmisten tekevän toisilleen hyvää.
Jeesuksen sanoissa olla uskoviensa kanssa maailman loppuun asti on Kuukaupin mukaan meidän toivomme ja kerskauksemme.
– Siksi me iloitsemme, että tänä päivänä mekin voimme auttaa suomalaisia veljiä ja sisaria, ystävyysseurakuntia ja ennen kaikkea herätysliikkeitä, lähetysliikkeitä, jotka ovat avun tarpeessa. Näin Herra hoiti meitä, nyt me autamme heitä.
– Näin vuorovaikutuksessa, hyvässä rakkaudessa, hyvässä ymmärryksessä me viemme eteenpäin oikeata valoa, oikeata Jumalan sanaa, evankeliumia, koska Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Me vierastamme sitä vierasta valoa, jota joskus halutaan tuoda myös tänne Venäjälle, myös Inkerin kirkkoon.
Jumala on Kuukaupin mukaan puolustanut Inkerin kirkkoa.
– Se vieras valo ei ole päässyt syövyttämään meidän kirkkoamme. Mutta oikea valo, oikea tie, totuus ja elämä, hallitsevat meitä, Aarre Kuukauppi sanoi.
Aargh 23 minuuttinen saarna… ei ehdi työpäivän aikana kuunnella…
Piispa Kuukaupin saarna on linkin alla olevan videon kohdissa 53:35–1:16:08.
Arvo Survon fb-sivulta kopsattu paikallinen näkemys:
Inkerin Kirkon suomalaiselta pastoriltamme Juha Saarelta todella selvä selostus äskeisiin pappisvihkimyksiin. –
– Kun Inkerin kirkko vihkii suomalaisia paimenvirkaan sitä ei koskaan tehdä kevyin perustein. Asia käsitellään moneen kertaan kirkon eri tasoilla. Vokaation, eli kutsun kirkon työhön antaa joko seurakunta, rovastikunta, tai teologian oppilaitos. Asia käsitellään piispanneuvostossa ja kirkkohallituksessa ja lopullisen vihkimisajankohdan päättää sitten piispa.
Inkerin kirkkoon syntyi piispa Leino Hassisen aikana suomalaisille usein käsittämätön paimenvirka: diakonin -virka. Nyt käytäntö Inkerin kirkossa on se, että opintojen jälkeen tai jo sen aikana henkilö vihitään ensin diakoniksi. Diakonina henkilö sitten palvelee yleensä vähintään kaksi vuotta. Tuo virka on kuitenkin täysi paimenvirka, Eli sanan ja sakramenttien hoitamisen virka. Kirkossa on kymmeniä diakoneita, jotka toimivat kirkon eri tehtävissä, jopa kirkkoherroina. Ja esimerkiksi kirkon lähetysjohtajana toimi pitkään Inkerin kirkon diakoni. Myös suomalaiset vihitään ensin diakoneiksi. Ja varsinkin, jos henkilöllä ei ole teologian tutkintoa tuo vaihe voi kestää jopa vuosikymmeniä. Mutta tavoite tietenkin on opinnot jatkuvat, ja että henkilön palveluun ollaan tyytyväisiä. Sitten hänet vihitään pastoriksi.
Miksi Inkerin kirkko sitten vihkii suomalaisia vielä 2023? - Syitä on monia. Ensinnäkin Inkerin kirkolla on valtava pula paimenista ja opettajista. Tämä pula näkyy sekä seurakunnissa, että kirkon koulutuskeskuksessa. Uusien vastuunkantajien kouluttaminen on aivan kriittistä kasvavalle kirkolle. Moni pastori, jopa piispa palvelee monissa tehtävissä ja seurakunnissa, kun pastoreita ei ole. Paimenet eivät pääse ansaituille eläkkeille, koska paimenia ei ole. Suomalaisilla siis pyritään helpottamaan tilannetta seurakunnissa ja jopa kirkon johtavissa tehtävissä. Raamattuun pitäytyviä opettajia ei riitä opettamaan kirkon koulutuskeskukseen. Esimerkiksi kyseisten henkilöiden kohdalla kirkko saa erittäin laadukkaita opettajia kirkolle. Heillä on pitkä kokemus opettamisesta suomalaisissa raamattukouluissa Karkussa, Raamattuopistossa ja Kansanlähetysopistossa. Inkerin kirkossa juuri tämäntyyppiselle asiantuntemukselle on huutava pula. Pyrimme siihen että opettajamme sitoutuvat sydämestään Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen. Opetuksen taso laskee, jos joudumme käyttämään opettajina muihin tunnustuksiin sitoutuneita opettajia. Samoin liberaaliteologia ei kestä tiukoissa paikoissa, joissa tulevat pastorimme toimivat. Juuri nyt vihityistä henkilöistä on tullut teologian opiskelioilta hyvää palautetta. Tietenkin olisi hienoa jos kaikki paimenemme puhuisivat venäjää. Ikävä kyllä kirkossamme on kuitenkin jo vuosikymmeniä jouduttu turvautumaan tulkkeihin. Kiitos Jumalalle, meillä on ollut tähän saakka käytettävissä hyviä ja parempia tulkkeja.
Sitten on yhteiskunnasta johtuvia syitä. 2020 vihimme paimen/diakoneiksi pitkään maassa toimineita lestadiolaisia saarnaajia, jotka olivat käyneet kirkon järjestämän kaksi-vuotisen teologiankoulutuksen. Yksi syy oli se että Venäjälle säädettiin 2016 ns. jeravoin -laki. Se rajoitti monin tavoin Venäjällä tehtävää evankelioimis- ja lähetystyötä. Erityisesti “ulkomaista” lähetystyötä haluttiin rajoittaa. Venäjällä ei voi toimia käytännössä enää saarnata, ellei henkilöllä ole virallista statusta maassa rekisteröidyssä uskonnollisessa organisaatiossa. Kun Inkerin kirkossa saarnaavat julistajat ja teologisessa opettavat opettavat opettajat ovat kirkon omia pappeja joilla on kirkon ja sisäministeriön kutsu tähän tehtävään, ei kysymyksiä enää ole. Tällöin viranomaisiin päin kirkko vastaa heidän toiminnastaan. Jeravoin lain rikkomukset taas aiheuttavat kirkon voimakkaiden sanktioiden alle. Suomessa ei usein ymmärretä venäläistä lainsäädäntöä. Asian merkittävyys on erityisen tärkeää varsinkin nyt sodan aikana, kun vallanpitäjät pitävät kaikkea “länsimaista liberalismia” yhteiskunnalle vaarallisena.
Sitteni vihkimyksiin on vaikuttanut myös tilanne Suomessa. Inkerin kirkon jäseniä on muuttanut kymmeniä tuhansia henkilöitä Suomeen. Heistä monet eivät ole löytäneet Suomessa paikkaansa paikallisissa Suomen ev.lut. kirkon seurakunnissa. Osa on löytänyt tiensä herätysliikkeiden tai Lähetyshiippakunnan jumalanpalvelusyhteisöihin, osa vapaiden suuntien yhteyteen, mutta ikävä kyllä suurin ei käy Suomessa missään. IK:ssa seurakunnat ovat usein pieniä ja tiiviitä. Jos uudessa kotimaassa kukaan ei kohtaa eikä julistustakaan oikein ymmärrä on luonnollista että jäädään pois. Yksi syy on myös kirkon julistus. Jos Jeesus on korvattu jollain uudella valolla ei julistus anna voimaa elää arkea. Ja kyllä naispappeus on myös kauhistus monille Venäjällä kasvaneille. Usein kyse ei ole edes teologiasta, vaan yksinkertaisesti kulttuurierosta. Venäjällä miehet ovat miehiä ja naiset naisia ja pappi on mies! Inkerin kirkon johtajien harras toive on että Suomeen muuttaneet inkeriläiset löytäisivät paikkansa selkeästi Kristuskeskeisistä seurakunnista, joissa ihmisten hengelliset tarpeet tulevat paremmin hoidettua. Tällaisina usein näyttäytyvät nimenomaan Sleyn-, SRO:n- ja Kansanlähetyksen jumalanpalvelusyhteisöt. Kun yhteisöjen paimenina on vielä IK:n omia pastoreita ristit kaulassa on mukaantuleminen helpompaa.
Suomalaiset herätysliikkeet ja lähetysjärjestöt ovat saaneet Inkerin kirkosta kymmeniä paimenia. Osa heistä on toiminut pitkään kirkossamme lähetteinä. Kun Suomen ev.lut kirkon tuomiokapitulit ja piispat ovat johdonmukaisesti jo yli 20 vuotta kieltäytyneet vihkimästä Teologian Maistereita papeiksi, - niitä jotka pitävät naispappeuspäätöstä vääränä, on luonnollista, että järjestöt pyytävät ja saavat apua samoin ajattelevasta sisarkirkosta. Jos järjestöjen ja uskovien ääntä olisi kuunneltu, varmaan Inkerin kirkko olisi jäänyt ilman monia hyviä työntekijöitä. Mutta rakkautta ja kirkon yhtenäisyyttä on Suomessa hoidettu sulkemalla kirkon paras teologiaines ulos paimenvirasta. Ei tarvitse olla suuri profeetta, jotta näkee Suomen kirkon tulevaisuuden. Kohta sillä ei enään ole henkilöitä vihittäväksi, jotka olisivat sitoutuneet Raamatun sanaan, terveisiin perhearvoihin. Ja on niin, ettei meillä ole kohta edes uskontunnustuksiin sitoutuneita piispoja, joiden käsien alle Raamattuun sitoutunut ja hengellisen todellisuuden ymmärtävä nuori teologi edes uskaltaisi mennä.
IK on jäsen LML:ssä ja ICL:ssä. Se pyrkii rakentamaan yhteyksiä ei hajottamaan, jotta mahdollisimman moni voisi kuulla sanoman Jeesuksesta, tulla tuntemaan hänet, löytää palvelutehtävän seurakunnasta ja päästä kerran taivaaseen. Olemme saaneet Suomen kirkolta paljon ja meillä on tuhansia rakkaita ystäviä Suomessa. IK:n seurakunnissa rukoillaan Suomalaisten puolesta.
D
Arvo Survon kirjoitus on pääosin hyvä. Viittaus virallisen statuksen välttämättömyyteen opetustehtävissä on erityisen painava ja tärkeä.
Mutta.
Jos on tarkoitus harjoittaa myös ulkoinkeriläistyötä, sen pitäisi olla selkeästi aukikirjoitettua. Nyt syntyy vaikutelma, että Inkerin kirkko vihkii paimenia SLEY:n, SRO:n ja Kansanlähetyksen suomenkielisille jumalanpalvelusyhteisöille. Inkeriläisten hakeutuminen näihin yhteisöihin näyttäytyy enemmän hurskaana toiveena kuin varsinaisena päämääränä.
Todellinen pommi on kuitenkin Arvon EDIT: Teksti onkin Juha Saaren, ei Arvo Survon toiseksi viimeinen kappale. Se saattaa hyvinkin päätyä keskusteltavaksi kirkkojen välisiin neuvotteluihin ja kirkolliskokoukseen:
Perimmäinen kysymys on: onko Inkerin kirkon johto sitä mieltä, että kirkkomme piispakunta ja papisto on niin harhaoppista, että sen on vihittävä pappeja Suomeen? Toivon että tämä vaikutelma torjutaan nopeasti ja selväsanaisesti sekä Inkerin kirkon johdon että suomalaisten järjestöjen suunnalta.
Satunnaisia lukijoita silmälläpitäen: Arvon EDIT: Juha Saaren, ei Arvon väite naispappeuspäätöstä vääränä pitävien vihkimättä jättämisestä on muuten edelleenkin virheellinen. Minäkin tunnen viimeisten 20 vuoden aikana Suomen ev.-lut. kirkossa vihittyjä pappeja, jotka sitä pitävät vakaumuksellisesti vääränä ja jotka on vihitty papeiksi. Sen sijaan paikkansa pitää, ettei meillä vihitä papeiksi naispuolisten pappien kanssa yhteisvihkimyksestä ja yhteistyöstä kategorisesti kieltäytyviä.
Ohessa Sleyn johdon kommentteja.
Sleyn kotimaantyönjohtaja Juhana Tarvainen: Poissa arkkipiispan kaverikuvasta
Sleyn lähetysjohtaja Ville Auvinen:
No, kyse on yksityisen henkilön fb-päivityksestä. Tälle ajalle on tietenkin tyypillistä, että nein kaivetaan esille tarvittaessa.
Ajattelen että kyse on tulevaisuuden peloista. Pelko on tietenkin huono motivaattori. Survon sanamuodot antavat ymmärtää että kyseessä on “profetia”. Ja ymmärrän huolen. Kohta tilanne voi olla se, että papiksi ei vihitä jos ei suostu vihkimään tai siunaamaan samaa sukupuolta olevia pareja. Toki silloin tilanne voi olla se, että joku suostuu pappisvihkimykseen, vaikka pitää samaa sukupuolta olevien vihkimistä vääränä.
Lihavoidusta olen samaa mieltä. Tunnen itsekin joitakin jotka ajattelevat näin. Ongelmaksi tulee se, että jatkossa koittaa se päivä, kun tällainen ajattelukin kielletään (oma ennustus).
D
Jos alkaa elää pelosta käsin, siitä todennäköisesti tulee itseään toteuttava, olipa kyse sitten vaatimuksesta vihkiä samaa sukupuolta olevia tai ajatella jollain tavoin naisten pappeudesta. Mitä enemmän eri lailla ajattelevat vetäytyvät eroon valtavirrasta, sitä vaikeampaa on edistää eri näkemysten olemassaolon oikeutusta.
Kääntäen:
Mitä enemmän herätysliikeväki onnistuu näyttämään tasapainoiselta, ystävyyssuhteita myös toisin ajatteleviin vaalivalta ja myös vastaavasti tilaa toisella tavoin ajatteleville antavalta, sitä hankalampaa on äärimmäisiä ja ulossulkevia linjoja ajavien saada näkemyksensä läpi.
Pitää toimia niin, että ei näytä ahdasmieliseltä. Se, että on periaatteita ja teologisia näkemyksiä ei nimittäin vielä itsessään ole ahdasmielisyyttä. Vasta kun ne alkavat tulla muuriksi itsen ja toisinajattelevien väliin, päädytään ongelmiin.
Näkisin että on ihan ok elää Jumalan pelossa. Ei siis vapista jatkuvasti, mutta tietäen että kontrolloin osittain omia ajatuksiani, sanojani ja tekojani siksi että osa näistä ei kuuluu minun ja Jumalan väliseen tulevaisuuteen.
Nykyisin ahdasmielisyys määritellään ei sen perusteella hyväksytkö toiset, vaan sen perusteella hyväksytkö toisten tekemiset.
D
Jumalan pelossa on hyödyllistä elää, fatalistisen tulevaisuuden pelon alaisuudessa ei. Kaksi hyvin eri asiaa.
Epäilemättä ainakin osittain näin. Mutta tässäkin on liikkumavaraa. Voi tunnustaa toisen oikeuden tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja (koska hän niitä tekee joka tapauksessa!) ja toisaalta puhua siitä näkökulmasta, mitä itse pitää parhaana ratkaisuna.
Myönnän kyllä, että uskon myös harkittuihin ulostuloihin, tarkasti valittuihin hetkiin, luottamukselliseen tilaan – paljon enemmän kuin ylhäältäpäin asioiden luettelemiseen synniksi. En sano, etteikö joku voisi tulla kääntymykseen valotolppiin liimattujen “Jeesus tulee pian” -tarrojenkin kautta, mutta luotan ehkä hienovaraisempiin ja pidempää kypsyttelyä suosiviin lähestymistapoihin, etenkin mitä tulee syvästi henkilökohtaista elämää koskeviin eettis-moraalisiin kysymyksiin.