Vuorisarnan “autuaaksi julistuksista” löysin mielenkiintoisen ajatusyhteyden Daavidin psalmeihin, liekö ollut jopa niin, että Messias olisi noissa lausahduksissaan käyttänyt juuri daavidilaista runomuotoa…
Daavid aloitti useat psalminsa sanalla “ashrei”, joka on enemmänkin lausahdus, kuin yksittäinen sana. Sen taustalla on ajatus “suoraselkäisyydestä”, ihmisen karaktääristä, mutta myös elämänvaelluksesta. Lisäksi se pitää sisällään ajatuksen ilosta, riemusta, jne.
Hebreankielessä ei ole “olla”-verbiä, joten niin psalmeissa, kuin vuorisaarnan näissä kohdissa ei liene kysymys jonkin ihmisen julistamisesta autaaksi, vaan ennemminkin lausahduksesta “voi sitä iloa olla hengellisesti köyhä”, tms…
en osaa sitä varmastikaan selventää, mutta ajatuksellisesti tuumailen että “autuaita ovat …” saattoikin olla hebrealaisen runouden mukaista rinnakkaistamista, jossa yhtä asiaa tarkastellaan useamman eri näkökulman kautta.
Ja itse sana “autaita” olisikin vain runollinen alkulausahdus, eikä kategorisoiva luokittelu.
Niinpä nykysuomennettuna ajatuksena se olisi jotain “voi sitä vähä-älyisyyden iloa, kun…”
Yksi asia mikä on monelta piilossa on että tuhlaajapoika joutui kävelemään koko pitkän matkan takaisin isänsä luokse armahdettavaksi. Koko sen matkan mitä oli kerennyt kävelemään pois maailmaan. Aivan kuten ihminen joutuu käymään jokaisen tehdyn synnin läpi ennen kuin voi uudestisyntyä
tein niin, koska ajattelin sen olevan sinulle jotenkin keskeinen pointti, mainitsithan se kahdesti…
itsekin pidän matkan tekotapaa jokseenkin merkityksettömänä, mutta ajattelin (koska en kreikkaa osaa), että olisit löytänyt jonkin tiedonjyvän, joka osoittaisi juuri matkustusvavan olevan vertauskuvallisesti keskeinen ilmiö synnintunnolle.
oppirakennelmat jonkin yksittäisen sanan perustalle on mielestäni arveluttavia, siksi olenkin iloinen, ettei esilletuomasi ole sellainen.
.[quote=“TeeMosse, post:24, topic:1665, full:true”]
Yksi asia mikä on monelta piilossa on että tuhlaajapoika joutui kävelemään koko pitkän matkan takaisin isänsä luokse armahdettavaksi. Koko sen matkan mitä oli kerennyt kävelemään pois maailmaan. Aivan kuten ihminen joutuu käymään jokaisen tehdyn synnin läpi ennen kuin voi uudestisyntyä
[/quote]
Luukkaan evankeliumin 19. luvussa kerrotaan Sakkeuksesta. Jeesus meni tämän inhotun syntisen miehen luo majailemaan. Jeesus myös valehteli Sakkeuksesta, että “Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle.” Kyllähän Sakkeuksella on ollut vielä pitkä vuosien tai vuosikymmenien urakka edessään pelastukseen pääsemiseksi…
Niin kuten tuhlaajapojalla tuli pelastus sinä päivänä kun kääntyi takaisin koska: hänellä oli edessään vain yksi tie. Jumala katsoo vanhurskaaksi sellaisen joka jo sydämessään uskoo ja etsii vanhurskautta
Minä en ainakaan muista, että Jeesuksen kertomissa vertauksissa ja tarinoissa matkustaminen sinänsä olisi koskaan ollut jokin pahanteon symboli. Tuhlaajapojan tekemä vääryyshän ei varsinaisesti ollut matkailu vaan jokin muu.
Katumus tulee automaattisesti kun Jumala nostaa syntejä sydämeltä ihmisen tiettäväksi. Se ei ole mikään ihmisen oma suoritus. Jumala on sen verran väkevä kaveri että jokainen vapisee kun kärähtää synnistä Jumalan edessä.
Tarkoitin sitä mistä raamattukin puhuu, syntien tunnustus Jumalalle. Joka ainoa elämänsä aikana tehty synti tulee käydä läpi ja tunnustaa Jumalan edessä jotta voisi puhdistua ja saada uuden Hengen asumaan itseensä. Ihminen ei tietenkään siihen itse pysty mutta kyllä Jumala ajallaan niitä rikkomuksia kaivelee esiin ihmisen sisimmästä. Kunhan vain ihminen koko sydämestään etsii
Luterilaisen käsityksen mukaan Jumala antaa synnit anteeksi ihmiselle kertaheitolla, kun hän vanhurskauttaa evankeliumin vastaanottaneen uskon kautta: “Joka kastetaan ja uskoo, pelastuu.”
Olen eri mieltä siitä, että “joka ainoa elämänsä aikana tehty synti tulee käydä läpi ja tunnustaa”. On nimittäin kirjoitettu: “Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.” (Ps. 19:13) Tämän perusteella näyttää siltä, että Herra tosiaan puhdistaa meidät myös niistä rikkomuksista, joita emme tunnista. Tämä ei tarkoita anteeksiantoa, vaan puhdistusta.
Vanhan liiton aikaan Jumalan Henki toimi eri tavalla ihmisen kohdalla kuin uudessa liitossa. En sano etteikö tuolla psalmin kohdalla ole enää tarkoitusta ja opetusta mutta nyt on uusi liitto uudet kujeet. Nykyään, helluntain jälkeen vuodatettu pyhä Henki, totuuden Henki johtaa ihmisen KAIKKEEN totuuteen ja tuo jokaisen kätkössä olevan sydämen salaisuuden valoon ihmiselle. Huomaa muuten sana johdattaa. Eli totuuteen, pelastukseen, vanhurskauteen pääsy ei tule kertaheitolla
Olemme ilmeisesti eri mieltä lähtökohtaisesti armon käsitteestä, vanhurskauttamisen ja pyhityksen eri luonteista ja muusta vastaavasta. Ilmeisesti et usko syntien anteeksiantamiseen?
Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.
Toisin sanoen täyttymys ei jää ihmisen luo/ihmiseen, mikäli tämä ei noudata Kristuksen käskyjä. Teoissa usko ja rakkaus Jumalaan tulee todeksi. Ilman niitä ihmisessä ei ole uskoa, jolla hän pääsisi osalliseksi mainitsemastasi ristillä tapahtuneesta täydellisen uhrin antamisesta.
[quote=“timo_k, post:38, topic:1665, full:true”] Teoissa usko ja rakkaus Jumalaan tulee todeksi. Ilman niitä ihmisessä ei ole uskoa, jolla hän pääsisi osalliseksi mainitsemastasi ristillä tapahtuneesta täydellisen uhrin antamisesta.
[/quote]
Tuohon suuntaan, mutta ei ihan. Todeksi tuleminen ja ilmeneminen eivät ole tismalleen sama asia. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, hedelmistä puu tunnetaan jne. mutta puhe ei tee sydäntä eikä hedelmä puuta.