Arviointi jätetään Jumalalle. Oman asenteen tulee olla jatkuvasti niin kuin ei olisi mitään vielä saavuttanut. Siihenhän pyhä apostoli meitä kehottaa:
En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. (Fil. 3:12)
Paino sanoilla pyrin kaikin voimin.
Voisi painottaa myös sanoja “Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen”. Uudessa testamentissa sanotaan aika selvästi, että kristitty on jo nyt Kristuksen oma, hänessä on jo nyt Pyhä Henki jne.
Koska olet ilmoittanut että et ole kristitty (koska sinulla ei ole uskontoa tai se ei ainakaan ole kristinusko, jota pidät erehtyneenä), kirjoitat Raamatusta löytämiäsi asioita itse niitä tulkiten. Siksi ei ole ihme että sinulle tapahtuu se mistä on vanhastaan sanottu: “Hevonen ei ole kärryjen edessä vaan perässä”… Sanat ovat periaatteessa kristinuskoon sopivia, mutta järjestys on radikaalisti väärä.
Tuossa sinun mallissassi Jumala on korkeintaan apuri ihmiselle. Kaiken ratkaisevan työn tekee ihminen, jonka kokosydämisyydestä ja puhdistumisen halusta ja kyvystä kaikki on kiinni. Henki saadaan vasta kun kaikki synnit on käyty läpi… Se tarkoittaa, että puhdistumista ei ohjaakaan Pyhä Henki - kuten kristityt uskovat - vaan ihminen. Lopputulos on siis palkinto työstä ja yrittämisestä.
Kristinuskossa asia on toisinpäin. Ensin on Jumalan rakkaus ja täydellinen armahdus jumalatonta ja syntistä kohtaan. Pyhä Henki antaa uskon ja voiman elää kristittynä. Synnit on täydellisesti sovitettu. Vain anteeksisaanut ja vapautettu ihminen on motivoitunut oikealla tavalla elämään Jumalan lapsena. Pelastus on armosta, siksi olemme turvallisin mielin kun teemme hyviä tekoja ja taistelemme vanhaa ihmistämme vastaan. Kristus asuu meissä Henkensä kautta - se on ainoa mahdollisuus.
Sinulla on tarve julistaa syntien poispanemista ja puhdistautumista muille. Se on sikäli hyvä asia, että liian moni ihminen on täysin välinpitämätön synneistään. Mutta todellinen uskonelämä sinullekin alkaa minun mielestäni vasta sitten kun motiivisi on julistaa evankeliumia Jeesuksesta muille. Koko Raamatun - joka sinulle ilmeisesti kuitenkin on tärkein uskon lähde - ydin on siinä että Jumala rakastaa ihmistä ja pelastaa hänet syntiinlankeemuksen kuopasta. Se on maailman suurin uutinen, ja sitä on hieno levittää. Se on ilosanoma, toisin kuin pakonomainen ja ahdistunut omien syntiensä miettiminen (joka sinusta nyt huokuu…). Synnit kun eivät ole vain yksittäisiä paheita vaan radikaalia turmelusta, jota me ikinä saa tästä turkistamme puhdistettua millään “kokosydämisyydellä”. Kas kun se “sydän” juuri on viallinen. Kivisydämen tilalle Jumalan Henki antaa elävän sydämen, joka tuntee iloa ja rauhaa.
Niin. Mutta jos ei täytä Kristuksen käskyjä eikä pyri kaikin voimin saavuttamaan täydellisyyttä, niin sitten hänellä ei ole uskoa - ja ilman uskoa hänellä ei ole Kristustakaan. Te luterilaiset yritätte aina venkoilla pois kilvoittelusta ja konkreettisista uskon teoista vaikka juuri niihin meitä kehotetaan.
Emme yritä. Kyllä mekin kilvoittelemme ja teemme uskon tekoja, sillä luemme Raamatusta, että meitä kehotetaan niihin.
Ei, vaan järjestys on sinullakin väärä, kuten edellä teemosselle selitän.
Kuten jo aikanaan totesin, teillä on yllättävän paljon yhteistä, vaikka sinulla on täysin toinen käsitys kirkon merkityksestä ja kristinuskon historiastakin.
Todellinen kristityn vapaus alkaa sovituksen täydellisyyden ymmärtämisestä.
Onko teidän vapautenne sitä että jatkuvasti joudutte “taistelemaan lihaa vastaan”?
Juu se täytettiin ristillä mutta se tapa miten tuo ristintyö luetaan ihmisen hyväksi ei ole mikään hokkus pokkus temppu. Kummallista on tuokin että te vedätte valheellisen johtopäätöksen kirjoituksistani että kyse oli jostain omasta suorituksesta. Ylpeilikö tuhljaapoika kotiin päästyään sillä kuinka hän oli kunniakkaasti suorittanut matkan armahdukseen? Ei, vaan hän ainoastaan teki sen minkä hänen täytyi tehdä. Ei ollut vaihtoehtoa. Hän tajusi että on käännyttävä ja kuljettava koko tie takaisin tai muuten käy huonosti. Samoin kun minäkin tajusin synnintunnossani aikanaan että on jätettävä koko vääryyden täyttämä elämä ja alettava Jeesuksen käskyjen mukaisesti etsiä Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskautta
Jos tuhlaajapojan paluumatka symboloi käskyjen mukaista elämää, silloin meidän hyvät tekomme tietenkin edeltävät Jumalan armahdusta. Isähän näki tulossa olevan poikansa, armahti häntä ja otti syliin ennen kuin poika edes ehti alkaa selityksensä ja anteeksipyyntönsä.
Näin käy kun tulkitaan raamattua eikä odoteta että Jumala ajallaan avaisi sen tekstejä. Oletko sama Antti Valkama joka facebookin mukaan on opiskellut teologiaa?
Varo, hyppelehdit mielekkään puheen ja silkan tarkoituksettoman älämölön rajoilla. Sinä itsekin tulkitset lukiessasi.Et saa suoraan Jumalalta totuuksia vaan yrität miettiä, mitä Raamatun tekstit tarkoittavat. Ainakin yrität käyttää järkeäsi.
Tosin tässä ilmenee taas se, mihin olen toisaalla jo viitannut: Kun et kykene osoittamaan, miksi Kristuksen ja apostolien opetus tukisivat sinun oppiasi, käytät argumenttina sitä, että juuri sinulle Jumala avaa tekstit,
Turhaan suutut. Fakta on se, että teologiset tiedekunnat yms hienot raamattukoulut valmistavat kirjanoppineita liukihihnalta jotka ärähtävät aina kun asia otetaan puheeksi.
Mitä tulee raamatun lukemiseen, Jumala opettaa minulle sitä suoraan. Ei minun tarvitse tulkata sitä itse. Miksi on niin vaikea tätä käsittää vaikka itse Jeesuskin sanoi että Totuuden Henki johdattaa teidät KAIKKEEN totuuteen.
Ihmiselle joka ei edes rimpuile perkeleen otteesta on täyttä hebreaa se mitä on olla Raamatun mukaisesti JUMALAN johdattamana, joten ymmärrän miksi sanoma ei teihin uppoa. Sellaiset joita Jumala johdattaa ovat kyllä perillä näistä asioista ja me ymmärrämme toisiamme. Jumalan Henki on yhtä ihmisissä joissa saa vaikuttaa, ei niitä tosin paljoa ole.
Toista se on näissä kirkoissa joissa on evankeliumeja niin paljon että varmasti löytyy se mieleinen
Turhaan suuttuisin, jos suuttuisin. Varaan sen hiukan raskaampiin tilanteisiin. Uskon, että ainoastaan kuvittelet omia ajatuksiasi ja tunteitasi Jumalan puheeksi, sikäli kuin se puhe opettaa sinulle sellaista mistä täällä lähinnä kirjoitat. Se ei nimittäin ole Jumalasta olevaa opetusta. Siksi sitä on niin “vaikea käsittää” totuudeksi, kun se on valhetta. Ei siinä sen kummempaa.
Tosin voi toki olla, että trollaat vain ja ajattelet saavasi aikaan vahvoja negatiivisia tunteita muissa. En tiedä. Joka tapauksessa et ole täällä esittämässä Jumalan sanoja vaan omiasi. Joten kannattaa pysyä vain ns. kriittisellä alueella, jossa myös Kristuksen opetukselle vieraita asioita saa esittää.
Huomasin jo TeeMossen foorumille saapuessa, ettei hänen kanssaan voi keskustella. Aina kun erehdyn lukemaan hänen kirjoittamansa viestin, tämä näkemykseni vain entisestään vahvistuu.
Vapauden perusta on mielestäni sekä siinä, että Jumalan sanan mukaan Kristus on todellakin Jumalan Karitsana ottanut kaikki syntimme päälleen ja sovittanut meidät Isän kanssa - että siinä synninpäästön sanassa, jonka voimme uskoa kun tunnustamme syntejämme ripissä. Siis joko yksityisessä tai yleisessä synnintunnustuksessa jumalanpalveluksen yhteydessä.
Me olemme sekä pyhiä että syntisiä. Me olemme Kristukseen kastettuina jo nyt puetut puhtaaseen valkeaan ja virheettömään pukuun, mutta samalla huomaamme että vanha ihminen eli siis syntisyytemme aiheuttaa meille edelleen kiusauksia ja lankeamisia. Siksi meidän pitää joka päivä tulla uudellen armon istuimen eteen. Parannuksen teko ei ole itsensä parantelua vaan tätä yksinkertaista todellisuutta: Tunnemme syntisyytemme ja puutteemme, kadumme, pyydämme anteeksi - ja sitten uskomme saaneemme anteeksi.
Perusteet anteeksi saamiselle ovat Jumalan lupauksissa. Niitä on pilvin pimein Raamatussa kirjattuna. Kristuksessa elävä ja oleva uskoo hyvään ja armolliseen Isään - ei hänellä ole muuta mahdollisuutta! Perkele on se valehtelija, joka koettaa saada meidät epäilemään anteeksiantoa. Perkele eli Jumalan vastustaja vihaa sitä että olemme iloisia ja vapaita. Se rakastaa sitä että ihminen ahdistuneena epäilee Kristuksen lahjoittamaa vapautta ja armoa. Perkeleellä on hauskaa kun ihminen rakentelee tikapuita ja systeemejään ja tietenkin erityisesti silloin kun epätoivo ja synnit musertavat ihmisen.
Opetus Pyhästä Hengestä on ehkä suurimpia eroja siinä mitä välillämme on. Sinä oletat että Henki saadaan vasta kun on kuljettu tuon metodisi mukainen tie ja synnit perattu yksitellen. Kristinuskon mukaan ilman Pyhää Henkeä kukaan ei voi uskoa Jumalaan! Hengen työtä meissä on juuri se, että meitä vaivaavat pahat tekomme ja laiminlyöntimme. Henki ei ole mikään bonus tai päätepisteessä oleva palkinto vaan kaiken elämän ja uskon synnyttäjä.
Itse asiassa tarttuisin tähän. Minun mielestäni parannus ei sisällä sitä, että me tunnemme syntisyytemme ja puutteemme. Jotain tuntemista siihen liittyy, sillä katumus on parannuksen osa, ja usko joka ottaa vastaan evankeliumin. Minusta @TeeMosse:n ajatus näyttäisi olevan, että meidän täytyy tuntea syntimme, ennen kuin me voimme joko saada ne anteeksi tai tehdä niistä parannusta (tässä parannus on siis määritelty eri tavalla kuin perinteisesti luterilaisessa diskurssissa). Eli siis synti tulee tuntea, ennen kuin siitä voi kehittyä pois, on idea. (Olenko väärässä, TeeMosse? Sinähän ajatuksesi kai parhaiten tiedät.)
Tuohon suuntaan, mutta ei ihan. Todeksi tuleminen ja ilmeneminen eivät ole tismalleen sama asia. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, hedelmistä puu tunnetaan jne. mutta puhe ei tee sydäntä eikä hedelmä puuta.
[/quote]
Hieno kiteytys Antilta! Aamulla luin tämän kirjautumattomana. Nyt meni vain tuntikausia sitten etsiessä se esiin. Olette niin paljon keskustelleet poissaollessani. Mukava lukea.
Jos pyhä apostoli Jaakob kirjoittaa uskon tulevan teoissa todeksi, niin on erikoista vänkäämistä Antilta väittää vastaan ettei se nyt niin ole.
Kun sanoit myös, että ilman tekoja ihmisessä ei ole uskoa, minä tulkitsin sen niin, että katsot tekojen tuovan/luovan uskon. Vaikka ne nimenomaan ilmentävät sitä, osoittavat sen. Mutta jos tulkitsin väärin niin hyvä.