Norvanto ei ole ainoa; koska vainajien manaaminen on kiellettyä, monellekin hurskaalle selittäjälle on kautta aikain tullut kiusaus ajatella, että 1.Sam.28:11-19 ei “voi” tarkoittaa sitä, mitä se sanoo. Mutta kehottaisin sinua lukemaan ajatuksen kanssa tuon viittaamani Hiltusen ja Ungerin selityksen.
Jeesus muuttaa uskoontulleen sisimpään asumaan, Henkensä kautta. On kysymys täydellisetä Persoonasta, joka tekee ao. ihmisen kykeneväksi kulkea valmiissa, Jumalan suunnitelmissa. Siksi on Jeesus sanonut useammalla tavalla ja useassa yhteydessä, että “ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Eli ihmisen teot ovat Jumalan tekoja. Tää kuitenkin toteutuu vain siinä laajuudessa kuin ihminen, asunto, sallii. Eli Armo ei jätä meitä toimettomiksi, tahdottomiksi, ajopuiksi, jotka sitten kaiken päätteeksi kolahdamme oikeaan rantaan.
Ehdottoman oikea tulee vain Jumalalta. Kun omasta mielestämme olemme oikeassa, niin mielipiteemme on testattavissa Raamatusta. Kuitenkin ongelmaksi tulee Sanan sulautuminen, kun Sanan ruokaa nautimme. Joskus syöty ei sulaudu ja pahimmassa tapauksessa se menee systeemimme läpi ja ulostamme sen samassa tilassa kuin sen nautimme, vt. Hebr. 4:2.
Ainoa taho, mitkä Jeesusta vihasi oli silloinen muotojumalisuus. Tulkintojen, “talmudien” päälle rakennettu itseymmärrys, mikä ensin, temppelin hajottamisen aikoihin asti oli vain suullisena ja sen jälkeen jatkuvasti uutta lisättynä kokoelmana tulkintoja. Jeesuskaan ei muiden “kimpussa” ollut, kuin Kirjoituksia muuttavien, tulkitsevien, parantelevien “oppineitten” kanssa.
Itse en ole vielä kohdannut mitään Raamatussa, mihin tarvitsisi lisätä, että “mitä se on”. Nautin tämän sipulimaisen Sanan kerros kerrallaan.
Mielenkiintoinen selitys kyllä. Voi vaikka olla ihan oikeakin. Toinenkin selitys on ihan mahdollinen. Yleisemmällä tasolla kannattaa muistaa se, että se että jotain asiaa ei saa tehdä, ei tarkoita että niin ei voisi tehdä. Esim. se että aviopuolison hylkääminen on kielletty tietyt rajatut tilanteet poislukien, ei automaattisesti johda siihen että eronnut olisi Jumalan silmissä vielä naimisissa ex-puolison kanssa. Tai (lempiesimerkkini!) “älä tapa” ei tarkoita sitä, että murhattu ihminen ei olisi oikeasti kuollut. Näin ollen on ihan mahdollista, että kyseessä on tosiaan ollut aito Samuel.
Tässä selityksessä kuitenkin pidettiin selviönä sitä, että kertomuksen noita kuin myös nykypäivän meediot ovat oikeasti kontaktissa pahojen henkien kanssa. Itse ajattelen, että tätäkin voi ihan hyvin tapahtua, mutta suurin osa meediona itseään markkinoivista taitaa olla ihan puhtaita huijareita. Ei aitoja vainajia, ei vainajiksi tekeytyviä demoneita, vaan ihmisen ajatuksiin tutustumista psykologisin keinoin ja sen kertomista mitä hän haluaakin kuulla.
1 tykkäys
Kiitos, oli kiinnostava selitys. Voi olla noinkin. Ajattelin ensin vain yleisellä tasolla.
Pitää muistaa, että ei tuo ole ihan ainutlaatuinen tapaus. Pyhä Spyridon kysyi kuolleelta tyttäreltään erästä asiaa, ja tämä vastasi hänelle. Kyse oli siitä, että tyttären ystävä oli antanut jotain arvokasta tyttärelle säilytettäväksi ja tämä oli kätkenyt sen. Kun tytär sitten äkillisesti sairastui ja kuoli, kukaan ei tiennyt kätköpaikkaa. Ystävä kääntyi p. Spyridonin puoleen. Hän etsi muttei löytänyt. Niinpä hän meni tyttären haudalle ja rukoili häntä paljastamaan kätköpaikan. Niin tapahtuikin, minkä jälkeen p. Spyridon saattoi löytää kätkön ja palauttaa omaisuuden oikealle omistajalleen. Pyhä isä esipaimen Spyridon ihmeidentekijä, pelasta meidät esirukouksillasi! 
2 tykkäystä
On selvää, että Israelin kansan käsitys Jumalasta ja kaikista muistakin asioista muuttui ajan mittaan eikä koskaan ole ollut lähelläkään täydellistä. Mutta ihan toinen kysymys on se, pidämmekö Vanhan testamentin sisältöä Israelin kansan käsityksinä vai Jumalan yliluonnollisena ilmoituksena. Akateeminen teologia on omaksunut edellisen näkemyksen. Minusta vaikuttaa, että aika monilla nykyajan teologeilla ja maallikkokristityilläkin maailmankatsomus on pohjimmiltaan moderni länsimainen ateistis-materialistinen mainstream maailmankuva, jota on täydennetty kristinuskon opeilla siinä määrin kuin ne jotenkin voidaan sovittaa yhteen tuon maailmankuvan kanssa. Itselläni on primitiivis-raamatullinen maailmankuva, jota täydennän modernilla tieteellisellä ymmärryksellä siinä määrin kuin sitä jotenkin voin sovittaa yhteen tuon maailmankuvani kanssa.
3 tykkäystä
Itse en tätä asiaa tuonut esiin tarkoituksena haastaa mitenkään kristinuskon perusolemusta jonkun toisen näkemyksen eduksi, vaan kerroin tunteistani tavallisena Raamatun lukijana. Kun Raamattua lukee jonkun ohjelman mukaan, kuva muodostuu toiseksi kuin valikoiden tai esim. vain jumalanpalveluksien tekstejä lukiessa. Vanhaa testamenttia lukiessa ei rehellinen lukija voi olla huomaamatta sitä miten paljon erilaista materiaalia siellä on (runous, Israelin historia, vertauskuvallisuus, viisauden sanoja jne.) ja myös sitä, miten tietyt kertomukset muistuttavat muiden uskontojen ja kansojen mytologisia kertomuksia. Vanha testamentti on tietenkin todella tärkeä - ilman sitä ei uuttakaan ymmärrä. Ja kyllä siellä minä(kin) pelastushistorian ja myös armollisen Jumalan havaitsen.
Millä tavalla yliluonnollisuus ymmärretään? Käsittääkseni perinteinen kristillinen näkemys ei edellytä fundamentalismiksi nimettyä kirjaimellista lukemista.
Vaikka olen maallikko, olen myös huomannut että ei “akateeminen teologia” ole mikään yhtenäinen asia. Hyvin erilaisia selityksiä ja myös lähtökohtia näyttää löytyvä eksegeeteiltä niinkuin dogmaatikoiltakin.
Ajattelen suunnilleen niin että Raamattu on Jumalan sanaa, mutta samalla ihmisten käsitysten läpi muistiin kirjoitettua. Kaikki Raamatussa ei ole yhtä merkittävää eikä sen tarvitse olla virheetönkään, jotta voisimme uskoa Jumalan puhuvan meille sekä sitä lukiessamme että opetusta Raamatusta kuullessamme.
Tuo kehittyminenhän näkyy tosiaan monin tavoin. Jeesuskin selitti kirjoituksia opettaessaan. “Mutta minä sanon teille…”. Samoin on aika merkittävää muistaa että eivät ensimmäiset kristitytkään tajunneet että Jumala on tarkoittanut Kristusta saarnattavan kaikille kansoille. Juutalaiskrisityt luulivat olevansa edelleen ainoa Jumalan kansa. Tarvittiin pakanain apostoli avaamaan silmät. Uskon sisältö siis muuttuu Raamatun kertoman ajan sisällä. Jumala on ikuinen ja sama, mutta ihmisten käsitys siitä mitä hän tahtoo ja millainen hän on, on kirkastunut Mooseksen ja kumppaneiden ajoista.
1 tykkäys
Vt ja Ut sisällä on tietysti oma kehityskaari, kirkko joutui pohtimaan monia asioita. Kirkko on aina kirkolliskokousten kirkko. Vt:ssä on paljon sellaista mikä meille ei heti avaudu. Jos otamme vielä kristikunnan käyttämän koko kaanonin luterilainen on ihmeissään.
Irtohavaintoja-otsikko on yhteydessä yksittäisten Raamatun paikkojen merkityksestä. Eli niillä väitetään tehtävän kokonaisuus kyseenalaiseksi.
Kun olen kohdannut tällaista haastetta kokonaisuutta vastaan, niin kysyy viitseläisyyttä lähteä lukemaan kohtaa edeltävät ja sen jälkeiset tekstit.
Pelastusoppi ydin, jonka jälkeen, vasta, voidaan puhua muusta. Kuitenkin se alku eli ydin hypätään yli ja aletaan ottamaan huomioon, käsitellään uskonelämää ilman alkua, eli uskoontuloa.
Oka, otsikon luonut Antti Valkama puhuu ketjun aloituksessa Raamatun kohtien ymmärtämisestä, ei suinkaan Raamatun kyseenalaistamisesta.
2 tykkäystä
Ymmärsin, asia käsitelty — loppuun!