Tämä tutkimustulos on totta, koska muistan kuulleeni saman faktan jossain elokuvassa jo ainakin kymmenen vuotta sitten.
7 tykkäystä
En tiedä. Selibaatti on ihan hengellinen juttu, jolla on perusteensa.
Nauratti vain tuo Enbusken kirjoittama kappale. Ensin vedetään täysin alle naistenlehtitason olevaa läppää ja sitten todetaan “Ortodoksisesta kirkosta vastaavaa tutkimusta ei ole.”
1 tykkäys
Niin. Enbuske on Enbuske. Enbusken verbaalinen ilmaisu tuntuu olevan lähinnä jonkinlaista henkistä masturbointia. Tyypillä on toisinaan aina ihan fiksujakin ajatuksia, mutta jotenkin pääasiallinen tyyli tuntuu olevan ilkeä, ylimielinen ja tarkoitushakuinen.
Tiedän ihmisiä, joiden mielestä Enbuske vain nostaa teksteissään reilusti kissan pöydälle ja herättelee ihmisiä, mutta itse en tähän näkemykseen pysty yhtymään. En sitten tiedä, kuvitteleeko Enbuske itsekin toimivansa edellä mainitulla tavalla, vai onko hän tehnyt k-päisyydestä (anteeksi ilmaus) jonkinlaisen tavaramerkin tai egobuustauksen välineen.
Mistä peräisin: Kanonithan ovat ekumeenisten kirkolliskokouksien päätöksiä. Keskeisimmissä on ilmaistu Kirkon usko (nikealainen ja nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus) ja tehty eroa harhaopeista. Kuka on tulkinnut: tässä tapauksessa Pyhä synodi. Missä historiallisessa kontekstissa: viime vuonna 2015 ad. Kanonit eivät ole uskon kohteita, kuten Raamattukaan ei ole uskon kohde. Ortodoksisessa kirkossa ne nyt vaan sattuvat olemaan keskeinen osa traditiota, jonka yksioikoisen ohittamisen jälkeen on sitten aika vaikea sanoa mitkä nyt sitten on niitä jumalallisia ohjauksia ja mitkä ihmisten juttuja.
Kirkolliskokousten opilliset päätökset tai uskontunnustukset eivät ole kaanoneita. Ei esim. Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus. Kaanonit ovat kirkkojärjestystä koskevia päätöksiä, kirkkolakia siis. (Tosin joihinkin sisältyy myös opillisia asioita.)
No ainakin Konstantinopolin vuoden 381 kirkolliskokouksen kanonit ottavat kantaa uskontunnustukseen, joka on sisällytetty tekstiin, tosin ei varsinaisena kanonina (vahvistaa sen) ja muihin opillisiin asioihin https://sites.google.com/site/canonsoc/home/canons-of-the-ecumenical-councils/i-constantinoplitanum-381
Vanhan kirkon kirkolliskokouksilla oli kahdenlaisia päätöksiä oli dogmeja eli uskonkappaleita ja kanoneja eli järjestysmääräyksiä. Monia tärkeitä uskonopillisiakin asioita on alunperin päätetty paikallisissa kirkolliskokouksissa, mutta ne on myöhemmin vahvistettu ekumeenisissa synodeissa. Myös monet kirkkoisät ovat säätäneet kanoneja. Ne löytyvät kokoelmasta Pyhien isien kanonit.
Mitron vastaisku, haastaa työnantajansa oikeuteen ja vaatii kovia korvauksia " työsopimuksensa perusteettomasta päättämisestä."
Mitä Paavali sanoikaan?
jotenkin näin: “… mutta lihan teot ovat llmeiset…” (Gal 5)
Oppi pyhittymisestä ja jumalallistumisesta ei tämän rinnalla vaikuta oikein uskottavalta, oletan
Ei toki täysin aiheeton doktrinaalinen pohdinta. Itse jotenkin vain toivoisin, että Mitro p-i-k-k-u-h-i-l-j-a-a vihdoinkin asettuisi, hesykastisoituisi. Tai lähtisi vaikka Anatole Francen PINGVIINIEN SAARI -kirjan innoittamana lähetystyöhön.
Toki ja toki, jos Mitro saa himoamansa suuren rahallisen hyvityksen, oletan hänen, lähes munkkilaiseen elämään sitoutuneena, lahjoittavan kaiken tuon Kirkon diakonia -ja filantropiatyöhön.
2 tykkäystä
Isä Mitro ei ole munkki, vaan selibaattipappi, jollaisia ortodoksinen perinne ei tunne, koska yleensä ei vihitä papeiksi miehiä, jotka eivät ole joko naimisissa tai munkkeja. Arkkipiispa Johannes Helsingin metropoliittana olessaan vihki ensimmäiset naimattomat seurakuntapapit.
Minulla ei ole mitään pahoja tarkoituksia kommentissani.
Olen kuitenkin myönteisesti yllättynyt @TimoAnttila :n rehdistä kommentista
Oli selibaatti tai nainut, on outoa pappina kertoa rasvaisia tai puolivillaisia vitsejä markkinoilla.
Mitä yleensäkään minkään kirkon pappi tekee Tyron tai Sidonin markkinoilla, kun hänet on kutsuttu ja vihitty Jerikon tien varteen sitomaan haavoja ja Siloan lähteelle kantamaan rampoja veteen? Eikö siinä ole papin kutsumus?
Minun mielestäni koko juttu haisee siinä, että vikaa on niin syissä kuin sepissäkin. Ihan laajoja piirejä myöten on kadoksissa se, minkälainen on papin esikuva.
Minä en usko siihen, että ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa johdatuksessa, ovat uskossa. Paavalihan sanoo, etteivät he ole Jumalan mieleen.
Tämä koskee myös Suomen evlut kirkkoa, jossa saa vapaasti toimia uskoa ja Kristusta vastaan. Kuitenkin puhutaan vain tulkintaerimielisyyksistä.
Pyhä Henki ei ohjaa kristittyä sanaa ja omaa kirkkoa vastaan. Pyhä Henki ohjaa katumukseen ja parannukseen - ei vetämään kirkkoa ristiriitoihin tai leivättömän pöydän ääreen.
Isä Mitro on sankari.
Luulisi että korvaus laittomasta irtisanomisesta on jossain suhteessa palkkaan ja muihin työsopimuksen ehtoihin. Kuinka suurta palkkaa ort. papit Suomessa yleensä saavat?
Virassa olevan papin palkka on sellaiset 3000 - 4000 euroa/kk. Isä Mitron vaatima korvaus vastaa kahden vuoden palkkaa.
Kysymys asian vierestä, mutta ottaa silmään keskustelussa: voiko Mitrosta vielä käyttää nimitystä isä, vai onko se nimitys oikeastaan jo mennyt kun potkut tulivat? Eli vaikka täällä tunnutaan puhuvan isä Mitrosta niin onko hän oikeasti enää isä?
Isä Mitro on edelleen ortodoksinen pappi. Ei häneltä ole pappeutta pois otettu, ainoastaan työpaikka. Seurakuntalaiset voivat edelleen pyytää häntä toimittamaan kirkollisia toimituksia, jos haluavat. Isä Mitro oli toimituskiellossa europarlamentissa oloaikansa eli hän ei saanut käyttää papin viittaa eikä toimittaa mitään kirkollisia toimituksia. Sen jälkeen hän oli vähän aikaa virassa Keski- ja Itä-Uudenmaan aluepappina. Se ei ollut hänen alkuperäinen työpaikkansa, sillä ennen europarlamenttiin menoaan hän kuului Uspenski-katedraalin papistoon. Mitro loukkaantui siitä, että hänet siirrettiin uuteen piiriin. Hänen mielialansa näkyi viran hoidossa. Isä Mitro irtisanottiin, koska hän laiminlöi tehtäviään, papille sopimaton käytös on vähän makuasia.
2 tykkäystä
Juuri näin. Näkisin tarpeelliseksi vihkiä ko. tyylisuuntaa edustavat aina luostarin “listoille”. Jossa ko. papin tulisi luontaisesti viettää aikaa ennen vihkimystään ja vähintäänkin säilyttää yhteytensä ko. luostariin koko elämänsä ajan. Tämä vallitseva “traditio” ei ole mielekäs.
Hyvinmenestyvä ja julkisuudesta voimia ja inspiraatiota itselleen perinteisesti ammentanut isä Mitro on toisinaan puhunut itsestään kuin hän on tai olisi lähestulkoon munkki. Osoittakoon nyt tämä keissin jälkeen myös käytännöllisemmin niitä askeettis-diakonaalisia elomerkkejä tästä. Ja mitä tulee kanoneihin, hän on ollut Kirkkomme kanoneja muille lukemassa ja niistä muistuttamassa, otettakoon tämä apokryfinä tms. mutta näin on.
2 tykkäystä
Isä Mitro vaikuttaa ihmiseltä, joka on toimelias ja inspiroiva silloin kun hän saa olla hänelle ominaisessa ympäristössä ja vastaavasti herkkä sille, jos joutuu ympäristöön tai rooliin, joka ei hänelle sovi. Kristillisessä kilvoitusperinteessä korostetaan itsensä kuolettamista, mutta minä en ole siitä erityisemmin innostunut. Tottakai jokainen joutuu jonkin verran hiomaan luonteensa kulmia, mutta jos ihminen on perusluonteeltaan iloinen ja ulospäinsuuntautunut ja sitä lajia, joka sanoo ja toimii ensin ja harkitsee vasta sitten, niin ei minusta ole mikään kristillinen hyve, että tuollainen ihminen pitäisi pakottaa toimimaan harkitsevasti ja vakaasti ja välttämään vitsailua ja leikkiä, ettei vain kukaan loukkaantuisi. En tiedä, onko se ortodoksisessa pappeudessa käytännössä mahdollista, mutta noin yleisinhimillisesti olen sitä mieltä.
1 tykkäys