Palaan vielä vertaukseen taloudenhoitajasta. Mietin sitä erityisesti lapsena kun kävin mummon kanssa kirkossa, mutta en enää ole pitkään aikaan ajatellut asiaa.
Taloudenhoitaja teki mielestäni hyvän työn kun “antoi anteeksi” velkoja. Toki ymmärsin että se oli epärehellisesti tehty isäntää kohtaan, mutta olin lapsena ja nuorena ja joskus vieläkin sellainen arkielämän Robin Hood. Minusta oli oikein ottaa vähän välistä niiltä joilla on liikaa ja jotka kohtelevat köyhempiään huonosti.
Sitten toisaalta taloudenhoitaja tekee sen mitä tekee saadakseen manipuloitua isännän pitämään hänen asemansa ja toimeentulonsa samana kuin ennenkin, eli motiivi ei ole varsinaisesti hengellinen motiivi vaan tuossa satujen Robin Hood maailmassa vähän sellainen yhteiskunnalliselta kiipimiseltä ja oman selustan turvaamiselta haiskahtava motiivi. Joten ollaan dilemmassa, voiko armollinen velkojen anteeksi anto olla millään tavalla hyvä teko jos sen vaikuttimena on oman selustan suojeleminen ja jos se tehdään pettämällä jotain kolmatta osapuolta. Mielestäni tässä Jeesus haluaa opettaa siitä että maailmassa tilanteet ovat aina hyvin monitahoisia, mutta että on valittava puolensa, Jumala vai mammona, ja on yritettävä tilanteiden monimutkaisuudesta huolimatta tehdä oman positionsa kanssa linjassa olevia asioita.
Numeroista Raamatussa sanon sen verran että niillä on kyllä aina jokin juutalaiseen numeroiden ja kirjaimien symboliikkaan liittyvä merkitys. Jos on joskus kuunnellut oikeiden juutalaisten rabbien opetusta heidän kirjoituksistaan, tämä kyllä käy ihan selväksi eikä siinä mielestäni ole sen kummempaa salatiedettä mukana. Jeesus oli tämän tradition kasvatti ja puhui tämän tradition noudattajille. Miksipä hän ei olisi käytellyt numeroita niin kuin siinä traditiossa käyteltiin. Tuossa vertauksessa esiintyvät numerot 100, 50 ja 80 näyttävät sopivan hyvin kontekstiin.
Myös tuotteet jotka mainitaan vertauksessa velanmaksun yhteydessä ovat tärkeitä. Vehnällä ja öljyllä on juutalainen merkityksensä eikä niiden kristillinenkään merkitys siitä paljon poikkea. Vehnä on elämän leivän ainesosa ja öljy on henki ja Pyhä Henki.
Isännän kehujen olen arvellut johtuvan siitä että maallisesti tarkasteltaessa vaikuttaa että hän oli vain ilahtunut siitä että ehkä pitkäänkin maksamattomana olleet velat olivat nyt tulleet maksetuiksi. Taloudenhoitaja oli siis toiminut hyvin kun oli saanut velalliset maksamaan.
Tässä voitaisiin nähdä myös viittaus siihen että Taivaan isäntä ei ole niin tarkka määristä. Hän maksattaa velatkin niin kuin numerot 50 ja 80 antaa ymmärtää. Tärkeintä ei ole saada takaisin sataa, täyttä summaa, vaan tärkeintä on kokonaisuus ja kaikkien pelastus, se että leipä ja öljy on kaikkien saatavilla, josta seuraa siirtymä hengellisen kypsyyden uudelle ulottuvuudelle. (Siirtymän ja transformaation merkityksiä on luettavissa noista luvuista.) Joten toisaalta kaikki on lopulta hyvin, isäntä on tyytyväinen saatuaan jotain maksuja, taloudenhoitaja on tyytyväinen saatuaan jatkaa töitään ja asumistaan isännän taloudessa ja velallisetkin ovat tyytyväisiä saatuaan maksettua velkansa helpotettuina.
Tässä toteutuu Vanhalle Testamentille tyypillinen tarinamuoto. On joukko hyviä ja hyvää tarkoittavia ihmisiä joille tapahtuu kaikenlaista hirveää ja jotka tekevät hirveitä asioita, mutta koska Jumala on armollinen ja lempeä ja tahtoo kaikkien pelastusta, lopulta asiat saadaan onnelliseen päätökseen.