Unohtamatta Matti Vanhasta. Häneen tuo liittyy varsin paljon.
Mutta mitä tosiasioista kun löytyy hyvä lyömäase…
Vihjaatko, että Korhonen olisi toiminut rikollisesti, kun on kepulaisten omistaman firman sotkuja tullut selvittämään?
Toimittaja kuvaa asioita tuossa jutussa näköjään Maahenki Oy:n toimitusjohtajan näkökulmasta. Toimittaja ei vaikuta selvittäneen juttua varten kaikkien jutussa esiintyvien väitteiden paikkansapitävyyttä ulkopuolisista lähteistä, kuten kaupparekisteristä. Esimerkiksi toimittaja kirjoittaa, että
“Hänestä asioiden välinen yhteys rajoittuu siihen, että Maahenki on Osakeyhtiö, kuten Teemu Laajasalonkin yritys”
mutta ei tuo esiin sitä, minkä asioiden osalta Maahenki Oy:n ja Helsingin nykyisen piispan yritysten talousasioiden hoidossa saattaa olla huomattavasti enemmän yhteisiä piirteitä kuin vain niiden osakeyhtiömuoto. Yhteistä vaikuttaisi olevan julkisten kaupparekisteritietojen perusteella esimerkiksi se, että kaupparekisterissä lukee saman vuoden tilinpäätöstä koskien kaksi rekisteröintipäivää. Sellainen on harvinaista, mutta sitä toisinaan silti tapahtuu.
Jutussa väitetään:
Korhosen mukaan Maahengellä on ollut pitkään talousvaikeuksia, joita hoitamaan hänet kolme vuotta sitten palkattiin. Näistä vaikeuksista on kerrottu aiemmin myös julkisuudessa.
Tuollakin tavalla asioita voi ehkä värittää, mutta taloudellisten tunnuslukujen perusteella talousvaikeudet näyttävät Maahenki Oy:ssä olevan tällä hetkellä huomattavasti suurempia kuin kolme vuotta sitten oli. Maahengellä oli taloudellisten tunnuslukujen perusteella lähinnä lieviä kannattavuusvaikeuksia kolme vuotta sitten. Yritys oli silloin taseensa perusteella vielä hyvin vakavarainen. Ongelmana oli silloin se, että yritys teki vain lähes nollatulosta, kun taas omistajat yleensä haluavat yritysten tekevän voitollista tulosta. Vuoden 2016 lopussa yhtiön omavaraisuusaste oli erittäin korkea (70 %) ja tulos oli lievästi tappiollinen (-9000 euroa). Uusi toimitusjohtaja nimitettiin Maahenki Oy:n tiedotteen mukaan 7.1.2017, eli suurinpiirtein tilikauden 2017 alusta alkaen. Yrityksen tulos romahti vuonna 2017 yhtiön tilinpäätöstietojen mukaan, ja vuonna 2018 vielä enemmän niin, että 410 000 euron liikevaihdolla liiketoiminnan tulos oli -129 000 eli varsin tappiollinen. Vuoden 2018 lopussa omavaraisuusaste oli enää 27 %, ja oletettavasti se on jatkanut laskuaan myös vuonna 2019 - mihin epäsuorasti viittaavat myös uutisoidut tiedot Maahenki Oy:n maksuhäiriöistä vuonna 2019. Yrityksen taloudellisten tunnuslukujen kehitystä voi katsoa tästä.
Jutussa pohditaan myös sitä, miksi asia selvisi Iltalehden jutusta:
Korhonen kertoo, että Maahenki sai tiedon ortodoksisen kirkon irtisanomasta sopimuksesta Iltalehden uutisesta.
– Väkisinkin tulee mieleen, että miksi näin.
Ensimmäiseksi asiasta tiedotettiin ortodoksikirkon nettisivuilla. Siitä asia eteni nopeasti Iltalehteen. Niin luterilaisen kirkon kuin ortodoksisen kirkonkin hallinnossa tehdään yleensä ensin päätökset ja vasta sen jälkeen toimeenpannaan tehdyt päätökset. Ei liene mitenkään erikoista tai poikkeuksellista, jos yrityksen kanssa tehdyn sopimuksen irtisanomispäätöksestä ei ole tiedotettu yritystä ennen kuin sopimus on päätetty irtisanoa. Ortodoksinen kirkko on ilmeisesti useita kertoja huomauttanut sopimusrikkomuksesta eli sopimuksen mukaan tilitettäväksi kuuluneiden maksujen tilittämättä olemisesta ennen kuin on sopimusta lähtenyt irtisanomaan. Sen jälkeen kun kirkollishallitus päättää jonkun sopimuksen irtisanomisesta, tulee kai jonkun virkamiehen tehtäväksi lähteä toimeenpanemaan päätöstä. Joku saa tehtäväkseen laatia irtisanomisilmoitus. Laadittuaan juridisesti pätevän ilmoituksen sopimuksen irtisanomisesta tämä käyttänee tekstin vielä jonkun toisen tarkastuksessa, jotta varmistutaan tekstin juridisesta virheettömyydestä, minkä jälkeen ortodoksinen kirkko voi toimittaa vasta asianosaiselle virallisen ilmoituksen sopimuksen irtisanomisesta. Viralliset prosessit eivät ole aina yhtä nopeita kuin journalistit.
3 tykkäystä
On tämä kyllä melkoisen mainio esimerkki totuudesta: puolitotuudesta ja kokonaisen totuuden mahdottomuudesta. Korhosen luotsaamana firman talous on siis sukeltanut. Toisaalta hän itse viittaa alan yleisiin vaikeuksiin. Niinpä nyt pitäisi sitten kaivaa alan yleisiä lukuja. Jne jne.
Jotenkin jos tätä suhteuttaa siihen, että yrittää ottaa tolkkua vaikka Turkin hyökkäyksestä - mikä on Syyrian kurdien ja Turkin kurdien suhde ja onko väitteellä turvavöyhykkeestä mitään perää ja ja ja… Kun tolkkua ei saa helposti edes tällaisesta asiasta, joka tapahtuu samassa maassa, kaikki asianomaiset ovat elossa ja voivat puhua vapaasti jne jne.
2 tykkäystä
Korhonen sanoo: “Keväällä Maahengen suuri asiakas joutui selvitystilaan ja jätti kymmenien tuhansien laskut maksatta, mikä taas heijastui siihen, missä aikataulussa Maahenki pystyy maksamaan omat maksunsa.”
Mikähän tuo asiakas sitten oli. Ja miten sekin on sitten Korhosen syytä…
1 tykkäys
Asiakasta en tiedä. Käymällä läpi kattavasti kirjoja myyvien yritysten selvitystiloja keväältä 2019 asia voisi toimitusjohtajan haastattelussa antamien tietojen pohjalta selvitä. Vaihtoehtoja tuskin kovin montaa on. En ole käynyt kaikkia selvitystiloja läpi. Vuodelta 2019 tiedossani on kaksi sellaista selvitystilaan hakeututta yritystä, joiden toiminta on liittynyt kirjakauppaan. Herättäjä-yhdistyksen hallitus päätti marraskuussa 2018, että yhdistyksen kokonaan omistama kirjakauppaa harjoittanut osakeyhtiö lopetetaan. Herättäjän Kirjakauppa Oy asetettiin keväällä 2019 selvitystilaan. Toinen tietämäni vuoden 2019 selvitystila, mikä liittyy kirjakauppatoimintaan koskee Ahvenanmaalla toiminutta, kirjoja manner-Suomeen postittanutta yritystä. Yritys mainosti julkisesti, että sen palveluita käyttäen voi välttää valtion normaalisti perimiä arvonlisäveroja. Sillä oli asiakkaina myös ainakin yksi suurempi kirjankustantaja. Yrityksen asiakkaat postittivat kirjansa ensin Ahvenanmaalle kyseisen yrityksen haltuun. Kyseinen yritys postitti kirjat arvonlisäverottomasti manner-Suomeen loppuasiakkaille. Voi olla, että kyse on myös jostain muusta yrityksestä.
Toimitusjohtaja vastaa yrityksen operatiivisesta toiminnasta. Operatiiviseen toimintaan liittyy esimerkiksi se, että keskeisten yhteistyökumppaneiden taloudellisesta asemasta pyritään pitämään riittävän hyvä kuva operatiivisessa toiminnassa ja että mahdolliset rästiin jääneet laskut karhutaan asiakkailta tarvittaessa ajallaan. Jos rahoja ei kuulu, aloitetaan yleensä perintätoiminta ja lopetetaan jossain vaiheessa riskien rajaamiseksi tarvittaessa tavarantoimitus, jotteivat yksittäistä asiakasta koskevat maksuhäiriöriskit kerry liian suuriksi yhtiön oman toiminnan kannalta. Jos maksuhäiriöistä tulee pysyvä tilanne, toimitusjohtaja voi jossain vaiheessa päättää hakea asiakasta konkurssiin. Hallitus huolehtii strategisemman tason riskienhallinnan järjestämisestä sen tiedon pohjalta, mitä toimitusjohtaja yrityksestä hallitukselle jakaa. Toimitusjohtajan rooli operatiivisessa toiminnassa on erityisen korostunut yrityksessä, jossa on yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä työntekijöitä.
Toimitusjohtajan päätehtävä on varmistaa, että yritys on kilpailukykyinen jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa. Asia merkitsee käytännössä muun muassa jatkuvaa arviointia siitä, millaisia riskejä yritys on valmis kantamaan. Voinee todeta yleisellä tasolla, että osakeyhtiöissä toimitusjohtaja ei voi väistää vastuuta talouden hoitamisesta ja johtamisesta kuin lähinnä silloin, jos yrityksen hallitus on nimenomaisesti määrännyt toimitusjohtajan toimimaan toisin kuin miten toimitusjohtaja olisi itse halunnut yritystä johtaa.
En ota kantaa siihen, mikä on kenenkin syytä yksittäisessä tapauksessa firman asioita tuntematta. Mutta yleisellä tasolla voinee todeta, että toimitusjohtajalla on aika keskeinen vastuu johtamansa yrityksen talousasioissa - varsinkin sellaisissa yrityksissä, joissa ei erillistä talousjohtajaa toimitusjohtajan lisäksi ole.
3 tykkäystä
Yritysten talousasioita koskevissa asioissa kaikki asianosaiset eivät voi puhua vapaasti. Yrityksen johto ei osakeyhtiölain mukaan saa edes yhtiökokouksessa osakkaan käyttäessä kyselyoikeuttaan antaa yhtiötä omistaville osakkaille sellaisia tietoja yrityksestä, joiden jakaminen tuottaisi yhtiölle “olennaista haittaa”. Vielä vähemmän sellaisia lausuntoja saa johto antaa lehdistölle.
Jos jonkun osakeyhtiön talousasiat ovat retuperällä, kellään yrityksen sisällä ei ole välttämättä käytännössä mahdollisuutta puhua asiasta julkisesti silloin kun yritys on vielä toiminnassa. Työntekijät eivät yleensä saa kommentoida yrityksen liiketaloudellisia asioita julkisuuteen. Yritysten kirjanpitäjät ja tilintarkastajat ovat vaitiolovelvollisia suhteessa kolmansiin osapuoliin, eivätkä voi puhua vapaasti asiakkaidensa asioista. Johto välttelee sellaisten lausuntojen antamista, joista voisi olla joko yritykselle tai henkilökohtaisesti myöhemmin olennaista haittaa. Hallituksen jäsenet eivät käytännössä saa kritisoida julkisesti yrityksen toimitusjohtajaa, jotteivat tähän valtasuhteessa olevina syyllisty mahdollisesti itse rikokseen tai aiheuta vahingonkorvauslain mukaista vahinkoa. Jos toimitusjohtajaan ollaan tyytymättömiä, voi hallitus erottaa toimitusjohtajan, mutta ei kommentoida asiasta juurikaan julkisesti. Sellaisessa tapauksessa tosin yleensä laukeaa maksuun toimitusjohtajasopimuksen mukainen lasku irtisanomisesta, jota talousvaikeuksissa olevalla yrityksellä ei ole välttämättä varaa maksaa. Toimitusjohtaja puolestaan ei voi käytännössä kommentoida kriittisesti yrityksen hallituksen eikä yrityksen työntekijöiden toimintaa.
Yrityksessä vastuuasemassa olevilla on vapaus markkinoida yritystään, mutta ei yleensä vapautta puhua vapaasti yrityksen ongelmista.
1 tykkäys
Korhosen valtakaudella Maahengessä ovat putiikin tappiot vain kasvaneet.
Korhonen palkattiin korjaamaan putiikin heikkoa taloutta, mutta tappiot ovat ollleet hänen johdossaan jatkuvia ja kasvavia. Suuren ja tärkeän (kenties pää-)asiakkaansa, Suomen Ortodoksisen kirkon, julkaisutoiminnan menetys on sen luokan moka, että yleensä pikkufirmasta pääasiakkaan menettänyt toimari lentää ulos kuin leppäkeihäs. Mutta ehkä Maahengellä riittää menetettäviä asiakkaita ja jotakin “sponsorirahaa” tappiollisen toiminnan pyörittämiseksi.
Olisikohan ort-kko pysynyt yhteistyössä, jos olisi edes havainnut Maahengen yrittävän hoitaa asiansa? Sopimuksen irtisanominen on viimeinen ja yleensä lopullinen kaikille ikävä vaihtoehto.
Onkohan pakkomielteinen piispa Laajasalon noitavainoaminen vienyt liikaa aikaa ja voimia Maahengen johdon hoitamiselta.?
3 tykkäystä
Helsingin poliisi on antanut päätöksen kahdesta piispa Teemu Laajasaloon kohdistuvasta tutkintapyynnöstä. Tutkintapyynnöt on tehnyt Helsingin hiippakunnan hiippakuntavaltuuston entinen puheenjohtaja Johanna Korhonen . Poliisin päätöksen mukaan kumpikaan tutkintapyyntö ei anna syytä aloittaa esitutkintaa.
3 tykkäystä
Onneksi edes poliisiltamme löytyy jotain tolkkua!
7 tykkäystä
Ehkä valtakunnansyyttäjä puuttuu asiaan.
5 tykkäystä
Maahenki Oy on näemmä rekisteröity toimitusjohtajattomaksi PRH:hon tehdyllä ilmoituksella 25.06.2020 alkaen. Vuonna 2019 Maahenki Oy sai aikaan 105 000 euron liiketappion 315 000 euron liikevaihdolla. Myös vuoden Maahenki Oy:n vuoden 2019 tilinpäätös oli toimitettu PRH:hon näköjään kahteen kertaan. Ensin on 18.06.2020 saapunut tilinpäätös ja sitten 25.06.2020 toimitettu siihen täydennys hieman ennen kuin PRH:hon on saapunut ilmoitus toimitusjohtajan tehtävien päättymisestä. Laajasalolle esitettiin vuonna 2018 kysymys "Miten on mahdollista, että tilinpäätös on muuttunut ja vieläpä sen jälkeen, kun se on vahvistettu ja tilintarkastus tehty?”. Rekisteritietojen mukaan Maahenki Oy on toimittanut jälkikäteen tilinpäätöstietoihin täydennyksen paitsi vuonna 2019 (vuoden 2018 tilinpäätöstä koskien), näköjään siis myös vuonna 2020 (vuoden 2019 tilinpäätöstä koskien).
Maahenki onnistui tekemään vuonna 2019 vielä sen verran isot tappiot suhteessa jäljellä olleisiin omiin pääomiinsa, että se pääsi rekistereissä omavaraisuusasteeltaan alle nollan olevien yritysten joukkoon. Maahenki Oy:ssä on hävinnyt viime vuosina kaikki siihen perustamisvuotensa 1999 jälkeen kerrytetty oma pääoma, ja hiukan ylikin. Vuosien 2015 ja 2016 lopussa yritys oli taseensa perusteella erittäin vakavarainen. Vuoden 2016 lopun jälkeen kaikki oma pääoma hävisi alle 3 vuodessa. Maahenki Oy:n omavaraisuusaste oli vuoden 2015 lopussa korkea (67 %), vuoden 2016 lopussa hieman sitäkin korkeampi (70 %), vuoden 2017 lopussa 49 %, vuoden 2018 lopussa 27 % ja vuoden 2019 lopussa jo nollaakin heikompi (-13 %). Maahenki Oy:llä on rekistereissä jäljellä 3-henkinen hallitus, mutta sillä ei yrityksen nettisivujen mukaan ole enää kirjojen kustannustoimintaa.
Laatulehti-Kotimaa antaa laatu-keskustelusaitillaan kovasti medianäkyvyyttä Korhosen monomaaniselle vainojahdille piispa Laajasaloa kohtaan.
Kun poliisi ei enää innostunut tutkimaan piispaa Korhosen lukuisten rikosilmoitusten pohjalta, piti ryhtyä propagoimaan siellä foorumilla.
Olisikohan Maahengellä mennyt paremmin ellei JK olisi panostanut vapaaehtoiskutsumukseensa olla Laajasalon erityistilintarkastaja ja erityissyyttäjä, veihän se voimia, toki.
2 tykkäystä
Tulihan se minullekin aikanaan, mutta enpä ole vuosikymmeniin tilannut sitä.
1 tykkäys
Korhonen löysi nyt sentään korjattavaa, tosin vahingossa. Poliisihan totesi joiden kirkon sisäisten säännösten olevan epäselviä, ja sellaista epäselvyyttä ei oikein pitäisi olla julkisoikeudellisessa toimijassa.
Seuraan facessa salaliittoporukoita. Jouko Pihoa myös. Tässä on jotain samaa omistautumista.
Hallamaa on kyllä varmaan jo eläkkeellä ennen kuin Laajasalo saadaan vankilaan… Mitta kyllä sieltä sopiva nainen löytyy piispaksi…
D
2 tykkäystä
Erilaisia tulkinnanvaraisia tilanteita julkisoikeudelliset organisaatiot ovat ihan täynnä, jos hiukan tarkemmin penkoo, mistä on säädöksiä ja mistä ei. Monta kertaa säädöksistä on tehty jopa tarkoituksella tulkinnanvaraisia. Yksi tunnetuimmista tahallaan tulkinnanvaraisista pykälistä lienee Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:sta löytyvä vaatimus siitä, että tuomita saa syylliseksi vain, jos ei jää “varteenotettavaa epäilyä” syyllisyydestä: “Tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.” Lakiin ei haluttu kirjata, että missä tilanteissa epäily täyttää varteenotettavuuden kriteerit, kun eduskunta ei kuitenkaan olisi kattavasti kaikkia mahdollisia vastaan tulevia tilanteita huomioiden olisi osannut asiasta säätää, vaan on tehty tahallaan epäselvä lakipykälä, jonka käytännön tulkinta on jätetty julkiseen sektoriin kuuluvien tuomioistuinten tehtäväksi. Pykälää on pidetty kuitenkin suhteellisen onnistuneena. Siinä on lyhyesti osattu ilmaista hyvin monimutkainen asia, ja maallikkokin kykenee suurinpiirtein ymmärtämään sen sisällön.
Ei kaikesta edes kannata säätää yksiselitteisesti lainsäädännön kautta. Mitä yksityiskohtaisemmin säädetään, sitä pidempää sääntelystä tulee. Jos sääntelyä vain kasvatetaan ja kasvatetaan, jossain vaiheessa ollaan siinä tilanteessa, jossa esim. Ranska on jo nyt, että kukaan yksilö ei enää tiedä, mitä kaikkea lainsäädännössä sanotaan, koska yhden ihmisen elinikä ei riitä siihen, että saisi edes luettua läpi kaiken voimassa olevan julkisen sektorin sääntelyn (jota on kertynyt pitkien ajanjaksojen kuluessa), saati että vielä ymmärtäisikin lukemansa ja osaisi tulkita pykälät niin kuin esim. tuomioistuinten tulkinta niistä milloinkin menee. Tosin Suomessa tuskin vaikkapa kaikki seurakuntien ja hiippakuntien luottamushenkilöt tuntevat kaikkia nykyisiäkään Kirkkolain tai Kirkkojärjestyksen pykäliä, kun niissäkin on jo niin paljon sisältöä.
Tuossa tapauksessa sääntelyn osalta epäselvää on ilmeisesti se, että kirkkolaki ei määrää, käsitelläänkö hiippakunnan talousarviota koskevat muutokset hiippakuntavaltuustossa vai tuomiokapitulissa. Sellaisten asioiden kohdalla, joista ei ole valtakunnallisia säädöksiä, on voitu hiippakuntatasolla toimia eri hiippakunnissa niin kuin on missäkin nähty järkeväksi. 90 000 euron muutos oli tuossa tapauksessa käsitelty tuomiokapitulissa, jossa on läsnäolo- ja puheoikeus myös hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla. Jos puheenjohtaja aavistelisi hiippakuntavaltuuston voivan olla eri mieltä, tai jos sen puheenjohtajalla olisi eri näkemys budjettimuutoksen käsittelystä, hän voisi tällöin asian käsittelyn kohdalla tuomiokapitulin kokouksessa sanoa, että muutos vaatisi hänen mielestään myös hiippakuntavaltuuston käsittelyn, ja viedä sitten asian myös hiippakuntavaltuustoon käsiteltäväksi. Tapaukseen liittyen ei ole väitetty, että hiippakuntavaltuusto tai hiippakuntavaltuuston edustaja tuomiokapitulissa olisi ollut eri mieltä tehdyn budjettimuutoksen tarpeellisuudesta tai siitä, voiko tuomiokapituli käsitellä sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisen talousarviomuutoksen kuin oli tehty. Hiippakuntavaltuustot kokoontuvat kai noin 2-4 kertaa vuodessa - asialistoista ja hiippakunnista riippuen. Talousarviomuutoksen huomaamisesta voi mennä esim. puoli vuotta, että on hiippakuntavaltuuston seuraava kokous, ellei talousarviomuutoksen takia sitä kutsuta koolle jo aiemmin. Käytännön syistä voi olla ihan järkevää, että jonkinlaiset muutokset voidaan tehdä tuomiokapitulissa silloinkin, vaikka hiippakuntavaltuusto hyväksyisi olennaisimmat budjettimuutokset. Voi olla kuitenkin vaikea tehdä yhtä aikaa käytännöllistä, lyhyesti ilmaistua ja täsmällistä sääntelyä, joka sanoisi, että millaiset sisällölliset ja laadulliset muutokset täsmälleen voi käsitellä vain tuomiokapitulissa, ja mikä vaatisi hiippakuntavaltuuston koolle kutsumista.
Kirkossa on pyritty siihen, että hiippakunnan luottamushenkilöt ja tuomikapituli molemmat yhdessä ajaisivat hiippakunnan parasta. Suomen perustuslaissa esimerkiksi presidentin ja hallituksen keskinäinen rooli on määritelty tarkoituksellisen monitulkaintaisesti: “Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.” Johtovastuu on määritelty tasavallan presidentille, mutta ei yksin ohi hallituksen. Jotain samantapaista on monessa kohtaa kirkollista johtamisjärjestelmää, eli idea siitä, että toimielimet (esim. seurakunnan luottamushenkilöt ja kirkkoherra tai hiippakuntavaltuusto ja hiippakunnan tuomiokapituli) tekevät päätöksiä niiden molempien vastuualueille kuuluvissa asioissa yhteistoiminnassa.
2 tykkäystä
Korhonen näyttää Kotimaa24:ssa hämmästelevän mm. sitä, ettei tutkintapyyntö petoksesta ole johtanut mihinkään, eikä poliisi ole teettänyt edes kuulemisia hänen yli 5 vuoden takaista tilivuotta koskeneen lahjusepäilynsä kohdalla, jonka tueksi ei ollut esitetty mitään konkreettista siitä, että mitään lahjusta olisi maksettu tai vastaanotettu. Petosrikoksissa vanhenemisaika on Suomessa lain mukaan 5 vuotta. Linkitetyssä, vuonna 2021 julkaistussa kirjoituksessa Korhonen puolestaan esittää epäilyksiä asioista, jotka ajoittuvat aikaan “ennen vuotta 2014”. Kyse on petosten osalta rikosoikeudellisen vanhenemisajan taakse menevästä ajasta, ja lisäksi tällä hetkellä jo niin kaukana olevasta ajasta, että enää sen tilikauden tositteitakaan ei tarvitse olla kenelläkään säilössä (kirjanpidon tositteiden säilytysvelvollisuusaika on Suomessa 6 kalenterivuotta tilikauden päättymisvuoden lopusta).
Laajasalo tuskin tulee avaamaan itse jo lakkautetun yrityksensä tiliasioita sen enempää kuin Korhonenkaan avaa talousvaikeuksiin ajautuneen Maahenki Oy:n talousasioiden hoitoa julkisesti viime vuosilta.
Lievä petos puolestaan olisi asianomistajarikos, eli jotta poliisi sellaisia koskevia epäilyjä edes tarkemmin tutkisi tai syyttäjä voi jättää syytettä, pitäisi asianomistajan olla se, joka pyytää tutkintaa, eikä jonkun ulkopuolisen. Esitutkintapöytäkirjan mukaan asiassa on konsultoitu verottajaa, ja verottajalla ei ilmeisesti ole ollut rikosoikeudellisia vaatimuksia asiassa. Tuollaiset ei-asianosaisen jättämät tutkintapyynnöt, jotka jätetään niin myöhään, että vanhenemisajat ylittyvät, ovat pelkkää mediapeliä ja poliisin ajan haaskaamista, koska ne eivät voi viranomaisessa johtaa mihinkään.
2 tykkäystä
Olet kyllä tässä oikeassa. Euromääräistäkään rajaa ei voine varsinkaan kirkossa laittaa siihen, mikä on “pieni” asia. Voihan esimerkiksi pride-paraatin tukeminen vähäisellä summalla herättää laajaa keskustelua ja olla siksi asia joka pitää päättää ylemmällä tasolla.
Huomioksi, ettei mikään Johanna Korhosen nyt esiin nostamista asioista ole sellainen, että niiden seuraamukseksi voisi koitua Laajasalolle rikoslain 2 luvun 7 §:n tarkoittama viraltapano.
Poliisi ei tutki, mistä Laajasalo sai 442 000 euroa – Kotimaa
Poliisi: Laajasalo ohjasi yrityksensä tuloja suoraan omalle tililleen – Kotimaa
Case ”tilinumero” – mitä kolmessa vuodessa on saatu aikaan – Kotimaa
1 tykkäys