Maassa maan tavalla. Espanjassa sunnuntaimessun yksi suosikkialkamisajankohdista on 12.30 - 13.00. 
On ehditty nousta rauhassa, laittaa lounas tulemaan, ja sitten messun jälkeen ehtii sopivasti pyhäpäivän lounaalle joka on vähän myöhemmin kuin tavallinen arkilounas.
3 tykkäystä
Verotuksen täytyy käytännössä perustua johonkin sellaiseen, jota koskevat tiedot ovat joko suoraan tai tietojen yhdistelyn kautta saatavissa verottajan tietojärjestelmistä. Kuntatiedon lisäksi postinumerotieto on olemassaoleva tieto verottajan tietojärjestelmässä. Postinumeroalueet eivät tosiaan ole aina kuntarajojen mukaisia, vaan muodostuneet muuta kautta. Koska kyse on kuitenkin rekistereissä valmiiksi olevasta tiedosta, sitä on ainakin teknisesti mahdollista silti hyödyntää. Tietojärjestelmien kehittyminen mahdollistaa aiempaa tarkemmin kohdennettavan verotuksen. Kiinteistöverotus on valtiovarainministeriön suunnitelmien mukaan vuonna 2020 muuntumassa postinumeroalueesta riippuvaksi verotusarvojen osalta. Verotus ei viime kädessä pakota ev. lut. kirkkoa siihen, että seurakuntien rajat ovat kuntarajojen mukaiset.
Jos ev. lut. kirkossa jossain kohtaa mahdollistetaan niin sanotut henkilöseurakunnat, olisi aika luontevaa, että niissä mahdollistettaisiin myös verotus seurakunnan jäsenyyden perusteella, jonka puolestaan ei tarvitsisi enää seurata kuntarajoja. Sellaisessa tilanteessa verottajan tietojärjestelmässä ei riittäisi tieto siitä, että joku on ev. lut. kirkon jäsen ja tietojen yhdistely kuntatietojen kanssa, vaan jäsenyystieto pitäisi mahdollisesti silloin rekisteröidä verottajan tietojärjestelmässä seurakuntatasolle. Jos jäsenyystiedot olisivat seurakuntatasolla verottajan rekistereissä, kirkollisverotuksen voisi tehdä kuntien ja postinumeroalueidenkin aluerajoihin sitoutumatta.
Kai kourallinenkin väkeä tarvitsee hengellistä ravintoa? Siinä ei tosin ole välttämättä taloudellista järkeä, että kourallisen väkeä kokoontuvissa jumalanpalveluksissa on säännöllisesti sekä pappi, kanttori että suntio. Pienemmälläkin työntekijäkokoonpanolla messuja voi toimittaa.
Hullumpaa on esimerkiksi se, jos seurakunnan työntekijä päivystää tyhjänpanttina viikosta ja vuodesta toiseen säännöllisesti jossain vastaanottotilassa, ilman että juuri kukaan koskaan käy paikalla, pyrkimättä kovin aktiivisesti edes saamaan lisää ihmisiä käymään paikalla - ja jalkautumatta aktiivisesti ihmisten luokse. Jos messussa käy kourallinen ihmisiä, sinne on tullut sentään edes sen kourallisen verran väkeä.
Henkilöseurakuntia on vastustettu mm. juuri kirkollisveron perusteella. On ajateltu, että kirkollisverotus muuttuisi mahdottomaksi, jos veron määrä vaihtelisi kunnan sisällä. Sinänsä mielenkiintoista, että verotus määrää sen, miten seurakuntia voidaan muodostaa, niin mahdollisten henkilöseurakuntien kuin nykyisin itsenäisten seurakuntien vs. yhtymien suhteen.
Yksi mahdollisuus olisi tietenkin henkilöseurakunnat, verotuksesta luopuminen ja “jäsenmaksun” kokoaminen jollain tavalla. Riski tulojen vähenemiseen on tosin suuri, ellei maksu ole veroluontoisesti pakollinen.
Nykyisin verottajalle ilmoitetaan tieto kirkkokunnan jäsenyydestä. Henkilöseurakuntatyyppinen verotus puolestaan edellyttäisi ehkä verottajalle tietoja siitä, minkä seurakunnan jäsen henkilö on. Nykyisin sen tiedon voi päätellä kirkon jäsenyystiedon + asuinkuntatiedon kautta, mutta henkilöseurakuntamallissa se tieto ei riittäisi, jos haluttaisiin veron voivan olla jonkin muunkin kuin paikallisseurakunnan veroprosentin mukaisen. Verottajalle ei nykyisten tietojärjestelmien aikana henkilöseurakuntatyyppinen verotus oletettavasti olisi kovin hankala asia toteutettavaksi, jos verottajan tietojärjestelmään kyetään ilmoittamaan luotettavasti henkilöseurakuntien jäsenyystiedot ilman, että verottaja itse joutuu käyttämään niiden tietojen integroimiseen osaksi tietojärjestelmiään aikaa ja vaivaa.
Jokainen tarvitsee ravintoa, eikä tarkoitukseni ollut vähätellä niitä pieniä ryhmiä, jotka uskollisesti tulevat kirkkoonsa. Mutta silloin kun toimintaa on pakko alkaa miettiä realistisesti, ei lähtökohta voi olla kaiken säilyttäminen ennallaan.
Tuo kokoonpanosta tinkiminen on yksi ajatus, mutta vähän ongelmallista sekin. Kirkossa nyt kuitenkin on vielä aika iso yksimielisyys siitä että mainittuja virkoja pidetään tärkeinä. Meillä halutaan virkaansa valmistuneiden ja toivottavasti työhönsä hyvin sitoutuneiden panosta, jotta jumalanpalvelukset tulisivat mahdollisimman hyvin hoidetuiksi. Tuosta seuraava askel on ehkä se, että vain papin virka on tarpeen. Siis tämä ajatus tulee julki sitä varmemmin, jos tuolle tielle mennään. Se voi myös olla tulevaisuutta, ja se on nykypäivää hyvin yleisesti muualla kuin meillä ja pohjoismaisissa kirkoissa kai muutenkin.
Vähemmän raju muutos olisi se, että jumalanpalvelusten määrää vähennetään. Näin on toki tehtykin, mutta vielä on varaa. Silloin täytyisi kuitenkin huolehtia siitä, että seurakuntalaisia palvellaan jonkinlaisen kohtuullisuuden mukaan. Täyttä tasapuolisuutta ei silti tulla saavuttamaan koskaan. Kaikki eivät voi asua yhtä lähellä kirkkoa, eikä kaikkien rakas kotikirkko edes pysy pystyssä tai ole käyttökelpoinen ilman merkittäviä kustannuksia.
Ymmärtääkseni tuo mainittu työntekijöiden vähentäminen ei niinkään johdu seurakuntien yhdistelemisestä, vaan evl-kirkon verokertymän laskusta jäsenmäärän pienentyessä. Ilman yhdistämistä voisi ongelma olla vielä suurempi.
Aiemmin esillä olleesta Tampereen tuomiokirkkoseurakunnasta muuten vielä: mitä olen ko. seurakunnan toiminnassa mukana ollut, niin siellä pyörii kyllä varsin paljon hyvin muotokonservatiivista ja muutosvastarintaista porukkaa. Messuajan muutos voisi ihan oikeasti aiheuttaa hirveän kalabaliikin, kun sitä vertaa siihen millainen meteli nousi kuorotoiminnan uudistuksesta viime syksynä…
Työntekijöiden väheneminen ei tosiaan automaattisesti johdu seurakuntien yhdistämisestä. Esimerkiksi Tampereella ei ymmärtääkseni seurakuntien yhdistymisen takia vähennetty työntekijöitä, sen sijaan toivottiin hallinnon kevenevän, kun vaikkapa kirkkoherrojen kokouksessa on enää viisi kirkkoherraa entisten kahdentoista sijaan. (Loput entiset kirkoherrat ovat nykyisin kappalaisia.)
Olisi kyllä kiinnostava kuulla, kuinka paljon Tampereella - tai vastaavasti Helsingissä - on oikeasti syntynyt säästöä ja hallinnon kevenemistä seurakuntien yhdistymisen jälkeen. Etukäteen kyllä puhuttiin paljon, yhdistymisen jälkeen asiasta ei ole saanut mitään tietoa.
Toisaalta tuolla maaseudulla kolmen pienen seurakunnan yhdistyttyä ei myöskään työntekijämäärä vähentynyt. Pappeja on sama määrä kuin ennenkin, mutta kolmen kirkkoherran sijaan on kirkkoherra ja kaksi kappalaista. Kaikki eivät joudu pyörittämään hallintoa. Myöskään muita työntekijöitä ei vähennetty, mutta heidän tehtäviään kyettiin järjestämään uudestaan.Noissa kolmessa entisessä seurakunnassa oli ennen yhteensä 2,5 kanttoria, 3,3 diakonia ja 1,7 nuorisotyönohjaajaa. Nykyisessä seurakunnassa on 3 kanttoria, 4 diakonia ja 2 nuorisotyönohjaajaa. Ennen pienimmässä seurakunnassa osa-aikainen kanttori teki oman työnsä lisäksi vahtimestarin töitä, diakoni puolestaan hoiti kansliaa ja toimi emäntänä. Nyt molemmat tekevät oman koulutuksensa mukaista työtä kokoaikaisesti koko seurakunnan alueella. Myös vahtimestareita, emäntiä ja kanslisteja näyttäisi olevan saman verran kuin ennenkin. No - ehkäpä tämä on poikkeus yhdistyneissä seurakunnissa. Seurakuntaan kuuluu yli 80% asukkaista, niin taloudelliset edellytykset ovat toiset kuin siellä, missä jäsenmäärä on laskenut alle kirkon keskiarvon.
No, onhan se verotiedoissa aika iso ero, merkitäänkö henkilön kohdalle rastit ev-lut, ortod tai ei kuulu kuin se, että jokaisen kohdalla voisi periaatteessa olla koko maan kaikki ev.lut ja ortod seurakunnat vaihtoehtoina. En ole aivan varma, että muutos on kovin helposti toteutettavissa, vaikka se ei mahdotonkaan ole.
Koska viimeksi on evlut seurakuntajakoa muutettu s.e. tuloksena on ollut aiempaa useampi seurakunta?
Vastakysymys (saa soveltaa kuntaliitoksiinkin): missä nyt on sellainen (ei juuri liitoksen tuloksena syntynyt) seurakunta, jonka jakaminen näyttäisi järkevältä?
Jossainpäin oli ihan vasta ainakin puhetta siitä, että kaksikielinen seurakunta jaettaisiin suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan. Saattoi olla jossain Uudenmaan maaseudulla.
Siuntio jaettiin vuoden 2000 alussa kielellisin perustein suomen- ja ruotsinkieliseen seurakuntaan, jotka muodostavat yhtymän.
En tiedä, onko se tuorein tällainen.
Millä tavalla tämä liittyy ketjun aiheeseen? Pappi kai toimittaa nuo sanajumalanpalveluksetkin, joten kustannussäästö messuun verrattuna on olematon.
Se oli vain huomioni entisen kotipaikkakunnan ev.-lut. seurakunnan tilanteesta seurakuntien liitoksen jälkeen. Ennen oli messuja, nyt jostain syystä lähinnä vain sanajumalanpalveluksia.
Ok. Minusta tuntuu, että tämän muutoksen merkittävimpien syiden täytyy olla teologisia.
Kirkkohallitus aikoo seuraavassa täysistunnossaan hylätä Turun seurakuntien yhdistämissuunnitelmat. Niistähän on taitettu peistä yhtymän sisällä jo vaikka kuinka pitkään. Kirkkohallitus ei ilmeisimmin näe mitään perustetta sille, miksi hyvässä taloudellisessa tilanteessa olevat erilliset seurakunnat yhdistyisivät. Jännittävää, että Tampereella lopputulos oli niin toinen, mutta siellä seurakunnat taisivatkin tehdä päätöksensä itse.
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.