Jumalan inkarnaatio, siten kuin se käsitetään kristinuskossa, on todella omaleimainen asia maailman uskontojen joukossa.
Tämä tekee kristillisen rukouksen konseptin perusteista hyvin omaleimaisia.
Kristitty rukoilee Jeesuksen nimessä, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä niin usein kuultu lausahdus kristillisen rukouksen alkuun tai sen päätteeksi on jo niin tuttu että siihen ei välttämättä tule edes kiinnittäneeksi huomiota tai tule ajatelleeksi sitä merkittävää todellisuutta mitä se välittää.
Se ei tarkoita sitä että tunnustautuu kristityksi, on Jeesuksen puolella, tunnustaa kristillistä “väriä” tai on Jeesuksen joukkueessa.
Se tarkoittaa tätä:
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. […] Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.
Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Joh. 15
Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. […]Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. Joh. 17
Jeesus on ilmoittanut Isänsä nimen Isän hänelle antamille ihmisille. Nimen, joka on myös Jeesuksen Kristuksen nimi.
Kristitty rukoilee Kristuksen ruumiissa Kristuksen ruumiin rukousta. Kristitty ei rukoile ulkopuolellaan olevaa Jumalaa vaan pyhäin yhteydessä yhdessä Päänsä Kristuksen kanssa Jumalan nimessä.
Kristityn ei tarvitse joogin tavoin koettaa liikkein ja elämänvoiman kierrättämisen avulla yhdistää itseään jumalalliseen tietoisuuteen. Jumala itse on yhdistänyt kristityn Hänen nimeensä eli olevaisuuteensa, kristitty rukous nousee siitä mitä Jumala on antanut ihmisille.
Tämä periaate näkyy kaikessa kristllisessä rukouksessa ja on selvin kristittyjen yhteisessä liturgisen rukouksen perinteessä.
Kristityt käyttävät ruumistaan rukoillessa. Historian kuluessa tietyt asennot ovat muodostuneet eniten käytetyiksi. Ne listataan dominikaanisen perinteen anonyymissä kirjoituksessa 1200-luvulta.
(The Nine Ways of Prayer of St. Dominic)
Kristityn rukouksen ruumillisuus ei ehkä erilaisiin ryhmäliikuntamuotoihin tottuneesta länsimaalaisesta ihmisestä tunnu oikein miltään. Jooga varsinkin saattaa tuntua paljon kiinnostavammalta kuin kristillisen rukouksen ruumiillisuus. Itse näkisin että ero on siinä, että joogaliikkeet on tarkoitettu elävöittämään ruumis hengellisesti ja tyhjentämään mieli, jolloin ihminen voi yhdistyä jumalalliseen. Kristitty taas elävöityy ruumiillisesti konkreettisesta ruumiillisesta yhteydestä Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa, inkarnaation ja kasteen kautta. Kristityllä on Pyhä Henki joka auttaa häntä rukoilemaan ruumiissa ja mielessä, niiden ollessa sellaisia kuin ne ovat. Kristillisen uskon mukaan mikään ruumis eikä mikään mieli ole liian huono tai hengellisesti alikehittynyt rukoilemaan Jeesuksen nimessä.
Sitten on vielä paljon kiistelty yksityiskohta kristillisessä rukouksessa, joka varsin selkeästi erottaa kristillisen rukouksen mistä tahansa muun uskonnon rukoustavoista.
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. […]Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; Room 12:1, 12:4-5
Kristillisen rukouksen, erityisesti liturgisen rukouksen ytimessä on Kristuksen oman itsensä antaminen uhriksi toisten puolesta. Kristus ei tarvitse enää muuta uhria kenenkään puolesta, hän on antanut itsensä joilla meillä olisi kaikki hengellinen rikkaus jaettavissa keskellämme, Kristuksen ruumiina. Tässä ruumiissa olemme toinen toistemme jäseniä. Kristitty ei todellakaan rukoile itsensä ulkopuolista Jumalaa vaan pyhäin yhteydessä meillä on Jeesuksen Kristuksen jäsenet ominamme jotta olemme yhtä Jeesuksen kanssa, joka on yhtä Isän Jumalan kanssa ja jotta olisimme kaikki yhtä.
Kristityn uhri ei ole yksipuolinen uhri Jumalalle, pakanauskontojen tyyliin: minä annan omastani jotta Jumala antaisi minulle, eikä hänen jumalanpalveluksensa tarvitse onnistuakseen ajatuksista tyhjää mieltä.
Kristitty antaa itsensä eläväksi uhriksi koska hän on yhtä Jeesuksen kanssa, joka uhrissaan tulee ihmisten yhteyteen tavalla jota ei missään muussa uskonnossa julisteta, Jeesuksen jäsenet ovat meidänkin jäseniämme, Jumala on tullut meihin, hän on antanut jäsenensä siihen pyhäin yhteyteen johon hän on kristityt yhdistänyt. Näin me rukoilemme Jeesuksen nimessä, pitämällä hänen sanansa ja pysymällä hänen rakkaudessaan.
Länsimaiset kristityt, joilla on yleensä hyvin vähän tietoa miksi jooga kehon harjoituksena on kehittynyt sellaiseksi kuin se on kehittynyt, ovat enenevässä määrin innostuneet tuomaan “maallistunutta” joogaa osaksi kristillistä rukousta.
Sen sijaan kristityt joiden omaan kulttuuripiiriin jooga kuuluu, näkevat asian yleensä toisin.
Länsimaiset kristityt, joiden omaan kulttuuripiiriin ei yleensä kuulu vahva uskomus ruumiin kapasiteetista toimia kanavana hengelliseen, pitävät ruumiin harjoittamista vain liikuntana. Sen sijaan joogan kehittäneillä ihmisillä oli vahva ymmärrys siitä miten ruumiin avulla ihmiseen saadaan kanavoitua “hengellisiä voimia”. Länsimaiset ihmiset ovat omiin, kulttuurisiin uskomuksiinsa perustuen arvioineet joogan ruumiillisuuden maalliseksi, esimerkiksi kuntourheilussa esiintyväksi ruumillisuudeksi. Tämä ei ole se lähtökohta miksi kehollinen jooga on kehittynyt.
The practice of yoga involves various physical, mental, and spiritual techniques, including breathing exercises, postures, relaxation, chanting, and meditation. Different styles of yoga exist, each with its own focus and approach to achieving a “unitive state.”
The roots of yoga can be traced back to the Rigveda and the Upanishads. One of the most well-known texts is the Yoga Sutras, written by Patanjali around 200 B.C. In this foundational text, the ancient scholar describes yoga as the cessation of the fluctuations of the mind.Yoga holds spiritual significance, aiming to control the mind, attain a detached witness consciousness, and liberate oneself from the cycle of birth and death, as stated on one yoga website. […]
Jaykar Kristi, a former Hindu sadhu (ascetic) who practiced yoga for 10 years before becoming a Christian; now a pastor in Indore, Madhya Pradesh:
Christians should not practice yoga. Yoga means union–so union with who or what?
When we practice yoga, it leads us to become devoid of any thought—that’s the whole purpose. Yoga teaches how to modulate one’s breath. It is based on the control and manipulation of breath and in this way, it aims to achieve thoughtlessness. But we as Christians pray consciously, as well as in the Spirit, and we pray using our minds. Just as the Bible says in Mark 12: We are called to worship the Lord with all our heart, with all our soul, with all our strength, and with all our mind .
Can Christians Do Yoga? Indian Believers Weigh In - Christianity Today
Lihavointi minun. Joogan vaikutus mieleen ja hengellisyyteen ei ole jotain, jonka voi poistaa mielen avulla joogasta, olla ajattelematta jotain tai ajatella sen sijaan jotain muuta. Joogan periaate on rakennettu sisään liikkeisiin, siihen miten ruumis toimii liikkeissä. Se ei tarkoita sitä, että jokainen yksittäinen joogaliike, aina ruumiin
-vahingossakin- siinä asennossa ollessa, vaikuttaa hengellisesti. Jooga, niin kuin myös artikkelissa kerrotaan, perustuu liikkeiden ja hengityksen yhdistelmiin. Liikkeet ovat osittain samoja liikkeitä joita tehdään mm. jumpassa, fysioterapiassa tai muuten vain venytellessä. Joogan ongelmallisuus kristinuskon kannalta ei ole yksittäisissä liikkeissä vaan harjoituksen fyysisessä kokoonpanossa. Keho nähdään joogassa välineenä jonka avulla muutetaan koko ihmisen olevaisuutta. Sen vaikuttavuus ihmiseen hengellisesti ei poistu sillä että siihen ei usko, sillä myös kristinuskossa keho nähdään vahvasti yhteyden Jumalaan luovana olevaisuuden ulottuvuutena, mutta kristinuskossa tätä ei pyritä tekemään kehoa harjoittamalla, vaan olemalla ihminen, mieli, ruumis, tunteet, persoonallisuus ja sielu, joksi yhteys inkarnoituneeseen Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen on meidät tehnyt.
Artikkelissa on vielä muutama muu hindutaustaisen kristityn näkemys joogan harjoittamisesta osana kristinuskoa. Siellä on myös positiivisia, kristityn joogan harjoittamiseen kannustavia näkemyksiä. Yksi haastatelluista, Mohit Singh, on intialainen metodisti, joka suosittelee joogan harjoittamista, siis aivan tavallisen hindujoogan harjoittamista.